En jaksakaan kuljettaa lapsia harrastuksiin, onko paha jos joulun jälkeen karsitaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä leppoistettiin elämää ihan tietoisesti niin, ettei kenelläkään ole enää pakkoharrastuksia. Mikä Ihana rauha ja aikaa vain itselle! Lapsetkin ovat olleet onnellisempia, kun ei ole aina kiire ja stressi. Se kellon kanssa kilpaa juokseminen rasitti heitäkin.

Nyt lapset lukevat läksynsä ja valmistautuvat kokeisiin paremmin. Heillä on aikaa lukea kirjoja, piirrellä ja rakennella. He liikkuvat omaehtoisesti pihalla pelaten korista ja jalkapalloa lähikentällä kavereiden kanssa. Ovat rauhallisempia ja selvästi tyytyväisempiä.

Minä äitinä olen hyväntuulinen, laittelen parempaa ruokaa kuin ne kiireessä lämmitetyt einekset ja rentoudun töiden jälkeen aidosti, kun ei ole syyllistynyt olo siitä, etten taaskaan jaksanut osallistua mokkapalamyyntiin. Lasten isäkin on iloisempi, kun ei tarvitse rampata montaa iltaa viikosta töiden jälkeen ties missä kentän laidalla. On aikaa lueskella ja olla lasten kanssa muuten vain.

Paljon mukavampaa kaikille.

Hypätkää tekin oravanpyörästä, jos haluatte rauhaa!

Jos lapsella on viikossa yksi harrastuskerta (kuten ap:n lapsilla) niin ei se kyllä häntä kuormita oravanpyörään asti. Ja missä Suomessa tavella illalla säkkipimeässä ulkokentällä voi pelata jalkapalloa tai korista ja kenen kanssa? Kaikki muut on harrastuksissa.-

No meillä täällä Helsingin keskustassa on valaistut urheilukentät, joissa voi pelata vieläkin. Sitten toki keksivät kaikenlaista Nerf-sotaa ym.

Ehkei yksi harrastus kuormita yhtä lasta, mutta jos on useampi lapsi, niin se kuormittaa koko perhettä.

Onko lasten kannalta parempi, että vanhemmat uupuvat kaikkien töittensä alle?

Vierailija kirjoitti:

Meillä leppoistettiin elämää ihan tietoisesti niin, ettei kenelläkään ole enää pakkoharrastuksia. Mikä Ihana rauha ja aikaa vain itselle! Lapsetkin ovat olleet onnellisempia, kun ei ole aina kiire ja stressi. Se kellon kanssa kilpaa juokseminen rasitti heitäkin.

Nyt lapset lukevat läksynsä ja valmistautuvat kokeisiin paremmin. Heillä on aikaa lukea kirjoja, piirrellä ja rakennella. He liikkuvat omaehtoisesti pihalla pelaten korista ja jalkapalloa lähikentällä kavereiden kanssa. Ovat rauhallisempia ja selvästi tyytyväisempiä.

Minä äitinä olen hyväntuulinen, laittelen parempaa ruokaa kuin ne kiireessä lämmitetyt einekset ja rentoudun töiden jälkeen aidosti, kun ei ole syyllistynyt olo siitä, etten taaskaan jaksanut osallistua mokkapalamyyntiin. Lasten isäkin on iloisempi, kun ei tarvitse rampata montaa iltaa viikosta töiden jälkeen ties missä kentän laidalla. On aikaa lueskella ja olla lasten kanssa muuten vain.

Paljon mukavampaa kaikille.

Hypätkää tekin oravanpyörästä, jos haluatte rauhaa!

Juuri näin meilläkin on tehty ja kaikki nauttii! :)

Vierailija kirjoitti:

Mua ei koskaan kuljetettu mihinkään. Koulumatkaan lähdin 6.30 umpihankeen säkkipimeään.

Juuri tämän takia minun lapsillani on paremmat olot. Kuskaan, kyydin, autan ja tuen.

Juuri näin on myös minun kohdallani. MT-ongelmainen alkoholisti-isä ei useinkaan olisi ollut ajokunnossa eikä arkea pyörittävällä kolmivuorotyötä tekevällä äidilläni ollut ajokorttia. Auto siis oli, mutta ei ketään aikuista joka olisi kuskannut. Oma lapsiani kuljetan miellläni harrastuksiin, vaikka sen 12 km matka varmasti pyörällä pääsisivätkin.

Menevät pyörällä halutessaan.

Kuljetin meidän tyttöjä harrastuksessa 140 km lenkin kaksi kertaa viikossa. Harrastuksen ajan odotin autossa. Aika työlästä, mutta kannatti.

Ap lakkasi vastaamasta. Jäin ihmettelemään ettäeikö julkiset kulje? Me asumme maalla, molemmat lapset kulkevat bussilla ja kävellen soittoharrastukseensa joka on kerran viikossa. Kaupungissa ei bussit kulje?

Vierailija kirjoitti:

Kuljetin meidän tyttöjä harrastuksessa 140 km lenkin kaksi kertaa viikossa. Harrastuksen ajan odotin autossa. Aika työlästä, mutta kannatti.

Miksei tällä aikaa voi esim itse käydä lenkillä?

Lapsemme harrastivat Aku Ankkojen lukemista. Eihän sellainen tietystikään ollut mikään harrastus, mutta meidän lapsille se oli.

Siitä kasvoi lukuinto ja korkeakoulututkinnot kaikilla.

Rauhallisia koti-iltoja rankan päivän jälkeen meistä jokainen varmaan kaipaa.

Kiinnitin huomiota, että aloittaja kuunteli lukuläksyjä ja tarkisti matikanläksyjä. Toki pitää auttaa, jos lapsi pyytää apua läksyissä, mutta normaalijärkinen lapsi saa läksyt tehtyä pääosin itsenäisesti ja tarkitukset sitten opettajan toimesta koulussa. Ei vanhemman kuulu läksyihin koko iltaansa käyttää!

Ja 8 kilometrinkin matka on autolla lyhyt. Eikä siellä parkkipaikkaa tarvitse etsiä, sen kun pudottaa lapsen kyydistä vaikka sopivalle bussipysäkille.

Omasta harrastuksestasi et luovu mutta lapset saa luvan luopua? Nyt en ymmärrä logiikkaa. Olisit tehnyt vähemmän lapsia niin voisit keskittyä Omiin harrastuksiin.

Mies ehtii tehdä teille ruoat pakastimeen viikonloppuna ainakin puoleksi päivistä. Se helpottaisi sinua jo paljon.

Voisitteko tilata ostokset kaupasta suoraa kotiin? Meilläpäin maksaa jotain 15 euroa. Tai sitten mies töistä tullessaan käy kaupan kautta pari kertaa viikossa.

Ei se voi mennä niin, että mies on töissä myöhään ja naine pyörittää koko arjen sillä aikaa. Miehen mietittävä työkuviot niin, että pystyy osallistumaan perheen pyörittämiseen.

Minulla oli aikoinaan musiikkiopistossa oma soittotunti torstaina, musiikin teoria  maanantaisin ja orkesteri tiistaisin. Nämä olivat vähän kuin "samaa" harrastusta, koska kun aikoinaan pääsin m-opistoon niin tuli koko "paketti" samalla. Sen lisäksi vielä taidekoulu sekä viikonloppuisin ratsastus. Näistä pääsin kulkemaan oikeastaan vain soittotunnilla ja teorissa itse, vaikka välillä vanhemmat kyllä hakivat, kun oli  pitkä bussimatka ja meni aika myöhään. Orkesteri loppui niin myöhään, että olisin ollut kotona vasta klo 22  ja taidekoulu loppui hankalasti niin, että olisi saanut odottaa bussia tosi pitkään sekä tallille en olisi päässyt millään ilman kyytiä. Siinä mielessä olin aika paljon vanhempien avun varassa ja bussimatka oli jo muutenkin todella pitkä ( yli tunti) ja autolla huomattavasti joutuisampi.

Koko musiikkiharrastus loppuikin sitten sen kaiken vaivan takia. Olisi pitänyt ehtiä harjoitella teoriaa ( meillä todella tarkka ope) ja sitten jos jäi ne tehtävät tekemättä niin tuli palautetta ja olivat vielä aika vaikeita. Sekä niistä teoriakokeista piti sitten päästä läpi keväällä jos meinasi edistyä seuraavalle tasolle. Siihen päälle omat soittoläksyt sekä orkesterikappaleet ja ylimääräiset esitykset. Olin vielä aika huono koulussa eräissä aineissa ja eipä sitten enää lukiossa aika riittänyt. Ihailen kyllä niitä, jotka jaksavat ja ehtivät harrastaa paljon ja hoitavat vielä koulun. Itse en lopulta enää pystynyt.

Vierailija kirjoitti:

Tuli marraskuu, synkkää ja pimeää. Tytöllä oli tänään pianotunti klo 17. Olin töistä kotona klo 16.30, söin banaanin ja lähdin viemään pianoon. Kävin kaupassa ja hain tytön pianotunnilta, tein ruuan (valmistui juuri klo 18.30, kun mies tuli töistä. Syötiin ja mies tyhjensi astianpesukoneen. Nyt olen laittanut tiskit koneeseen, kuunnellut toisen tytön lukuläksyn, tarkistanut matikanläksyt, lukenut Wilman, auttanut 7v. suihkussa ja laittanut iltapalan. Kävin itse äsken suihkussa ja olen poikki! Huomenna palaan taas töistä klo 16.30. Teen ruuan ja lähden viemään toista tyttöä tanssitunnille, klo 17.30 alkaa. Toisella tytöllä on kaverisynttärit toisella puolella kaupunkia klo 18-19.30. Haen välissä tanssijan kotiin. Koko ilta taas samaa kuljetusshowta. Kirjastoonkin pitää ehtiä, lainat erääntyy.

Minusta tuntuu, että kolmen alakouluikäisen harrastukset pyörittää koko talouden ajankäyttöä iltaisin. Tässä meidän asuinalueella ei ole mitään. Keskustaan ei ole mikään paha matka (3 km), mutta aikaa menee monissa liikennevaloissa ja parkkipaikkaa hakiessa. Minulla itselläni on vain yksi säännöllinen liikuntaharrastus viikossa ja siitä en luovu. Salilla käyn lisäksi viikonloppuisin, jos on aikaa. Onko paha juttu, jos äiti sanoo lapsilleen, että harrastuksia pitää karsia?

Todella ihmeellistä helikopterointia. Itse kuljin jo alakoululaisena itsenäisesti harrastuksiini. Miksi sä opetat muksuistasi uusavuttomia?

Siis onko lapsien harrastukset kuinka yleisiä? Mulla pienenä ei omasta halusta ollut kuin partio ja baletti, molemmat kesti varmaan alle vuoden kun into lopahti. Rahasta ei ollut puutetta, omasta motivaatiosta kylläkin. Vanhemmat eivät tuputtaneet mihinkään ja hauskaa oli silti ja aika kului.

Näin 20 vuotiaana ei vieläkään ole yhtään harrastusta ja ihan normaali minusta on tullut. Ehkä vähän aiheen vierestä tämä pohdinta, mutta onko harrastukset yleensäkään kaiken vaivan arvoisia? Niistä vauhkotaan mediassa vähän väliä. Voihan kotonakin puuhata kaikkea hyödyllistä ihan ilmaiseksi. Älkää hyökätkö kimppuuni, en ole estämässä lastenne harrastuksia ja intohimoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä leppoistettiin elämää ihan tietoisesti niin, ettei kenelläkään ole enää pakkoharrastuksia. Mikä Ihana rauha ja aikaa vain itselle! Lapsetkin ovat olleet onnellisempia, kun ei ole aina kiire ja stressi. Se kellon kanssa kilpaa juokseminen rasitti heitäkin.

Nyt lapset lukevat läksynsä ja valmistautuvat kokeisiin paremmin. Heillä on aikaa lukea kirjoja, piirrellä ja rakennella. He liikkuvat omaehtoisesti pihalla pelaten korista ja jalkapalloa lähikentällä kavereiden kanssa. Ovat rauhallisempia ja selvästi tyytyväisempiä.

Minä äitinä olen hyväntuulinen, laittelen parempaa ruokaa kuin ne kiireessä lämmitetyt einekset ja rentoudun töiden jälkeen aidosti, kun ei ole syyllistynyt olo siitä, etten taaskaan jaksanut osallistua mokkapalamyyntiin. Lasten isäkin on iloisempi, kun ei tarvitse rampata montaa iltaa viikosta töiden jälkeen ties missä kentän laidalla. On aikaa lueskella ja olla lasten kanssa muuten vain.

Paljon mukavampaa kaikille.

Hypätkää tekin oravanpyörästä, jos haluatte rauhaa!

Jos lapsella on viikossa yksi harrastuskerta (kuten ap:n lapsilla) niin ei se kyllä häntä kuormita oravanpyörään asti. Ja missä Suomessa tavella illalla säkkipimeässä ulkokentällä voi pelata jalkapalloa tai korista ja kenen kanssa? Kaikki muut on harrastuksissa.-

No meillä täällä Helsingin keskustassa on valaistut urheilukentät, joissa voi pelata vieläkin. Sitten toki keksivät kaikenlaista Nerf-sotaa ym.

Ehkei yksi harrastus kuormita yhtä lasta, mutta jos on useampi lapsi, niin se kuormittaa koko perhettä.

Tämä! Tosi moni yhden lapsen vanhempi ei tajua, että se ei ole sama mennä jokaisen kolmen lapsen koulutilaisuuksiin, harrastuksiin ja peleihin kuin vain yhden lapsen.

Eipä sen yhden menot tunnu missään, mutta sama kertaa kolme ja iltoja viikossa on vain 7.

Meidän lasten luokallakin on näitä innokkaita (yhden lapsen) järjestäjä-äitejä, jotka ovat joka lukukausi vailla luokan yhteistä toimintaa. Se vttaa kun jokaisen lapsen luokalla on sitten joulumyyjäisiä, pikkujouluja ja vaikka mitä rientoja x 3. Sama harrastuksissa.

no herranjumala eihän se nyt niin vaikeaa ole. Itse olen lapsi, joten en tiedä mitä teen täällä, mutta itse käyn harrastuksissa kuusi kertaa viikossa, ja veljeni neljä. Kyllähän siinä vähän joutuu ramppaamaan mutta olemme molemmat jo sen ikäisiä, että voimme itse mennä harrastuksiimme mikäli pääsemme. Vanhemmat vievät jos ehtivät tai emme itse harrastuksiimme pääse. Harrastan tanssia ja harjoitukset ovat pitkinpoikin pääkaupunkiseutua. Se ei kuitenkaan estä minua harrastamasta. Jos lapsesi rakastaa harratustaan nii älä ihmeessä pakota häntä lopettamaan koska et itse jaksa. Näin lapsen asemassa en näe sen olevan reilua. Varsinkin jos toinen saa harrastaa ja toinen ei. Jos lapset tarpeekai vanhoja niin opeta niitä yksin menemään. Ja tee ruokaa valmiiksi jääkaappiin.

Ja joidenkin vanhemmat vielä kaikenlisäksi toimii joukkueenjohtajina, valmentajina yms.toimihenkilöinä, että puuhaa riittää.

Vierailija kirjoitti:

Ja joidenkin vanhemmat vielä kaikenlisäksi toimii joukkueenjohtajina, valmentajina yms.toimihenkilöinä, että puuhaa riittää.

Ihan hirveetä. Just tän vuoksi meillä ei harrasteta mitään joukkueshittiä.

Vierailija kirjoitti:

no herranjumala eihän se nyt niin vaikeaa ole. Itse olen lapsi, joten en tiedä mitä teen täällä, mutta itse käyn harrastuksissa kuusi kertaa viikossa, ja veljeni neljä. Kyllähän siinä vähän joutuu ramppaamaan mutta olemme molemmat jo sen ikäisiä, että voimme itse mennä harrastuksiimme mikäli pääsemme. Vanhemmat vievät jos ehtivät tai emme itse harrastuksiimme pääse. Harrastan tanssia ja harjoitukset ovat pitkinpoikin pääkaupunkiseutua. Se ei kuitenkaan estä minua harrastamasta. Jos lapsesi rakastaa harratustaan nii älä ihmeessä pakota häntä lopettamaan koska et itse jaksa. Näin lapsen asemassa en näe sen olevan reilua. Varsinkin jos toinen saa harrastaa ja toinen ei. Jos lapset tarpeekai vanhoja niin opeta niitä yksin menemään. Ja tee ruokaa valmiiksi jääkaappiin.

Kuulepas, on eroa, onko lapsi 6- vaiko 12-vuotias ja asuuko syrjäkylillä vaiko pääkaupungin keskustassa, jossa on sekopäitäkin liikkeellä.