Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
En jaksakaan kuljettaa lapsia harrastuksiin, onko paha jos joulun jälkeen karsitaan?
20.11.2018 |
Tuli marraskuu, synkkää ja pimeää. Tytöllä oli tänään pianotunti klo 17. Olin töistä kotona klo 16.30, söin banaanin ja lähdin viemään pianoon. Kävin kaupassa ja hain tytön pianotunnilta, tein ruuan (valmistui juuri klo 18.30, kun mies tuli töistä. Syötiin ja mies tyhjensi astianpesukoneen. Nyt olen laittanut tiskit koneeseen, kuunnellut toisen tytön lukuläksyn, tarkistanut matikanläksyt, lukenut Wilman, auttanut 7v. suihkussa ja laittanut iltapalan. Kävin itse äsken suihkussa ja olen poikki! Huomenna palaan taas töistä klo 16.30. Teen ruuan ja lähden viemään toista tyttöä tanssitunnille, klo 17.30 alkaa. Toisella tytöllä on kaverisynttärit toisella puolella kaupunkia klo 18-19.30. Haen välissä tanssijan kotiin. Koko ilta taas samaa kuljetusshowta. Kirjastoonkin pitää ehtiä, lainat erääntyy.
Minusta tuntuu, että kolmen alakouluikäisen harrastukset pyörittää koko talouden ajankäyttöä iltaisin. Tässä meidän asuinalueella ei ole mitään. Keskustaan ei ole mikään paha matka (3 km), mutta aikaa menee monissa liikennevaloissa ja parkkipaikkaa hakiessa. Minulla itselläni on vain yksi säännöllinen liikuntaharrastus viikossa ja siitä en luovu. Salilla käyn lisäksi viikonloppuisin, jos on aikaa. Onko paha juttu, jos äiti sanoo lapsilleen, että harrastuksia pitää karsia?
Kommentit (173)
Harrastuksia ei näytä olevan todellakaan liikaa. Kuskaaminen riippuu lapsen iästä, reitistä ja kulkuyhteyksistä. Mielestäni tuo kauppareissu tuossa välissä on hyvä toteuttaa.
Meillä yhden lapsen jumpan aikana käydään kirjastossa joka viikko. On niin simppelisti siinä vieressä. Lapsi kävelee itse kirjastolle josta lähdetään kotia. Tämä on meidän ns. kiire päivä. Kotona ollaan vasta 18:30-19:00. Töistä olen tullut useasti puoli viisi. Matkaa autolla menee n. 10 min. Lapsi pukee kotona jumppavaatteet ulkovaatteiden alle odotellessa. Pesut, iltapalat ja nukkumaan sootä kyseinen iltatehty. Mieleenikään ei tulisi tuona päivänä tehdä ruokaa, ei vaan yksinkertaisesti ehdi. Missä välissä sen ehtisi syömään? Meillä tälle päivälle varauduttu AINA eineksillä tai edellispäivän ruoalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tekee vähän pahaa lukea näitä "6x viikossa treenit jossain hevonperseessä ja päälle joka toinen viikonloppu kisat" - lapsista. Siinä se lapsuus sitten menee, jotkut palaa loppuun kun koulukin pitäisi hoitaa. Missä on rento oleskelu kotona ja kavereitten kanssa? Eikö nykyään kukaan enää harrasta rennosti yleisen hauskapidon vuoksi? Lasten harrastukset on nykyään hirveän suoristuskeskeisiä ja kilpailullisia. Usein koko perheen elämä pyörii mukulan harrastuksen ympärillä just näiden jokapäiväisten treenikuskailujen muodossa, viikonloppuisin ja lomilla kisamatkoja pitkin ulkomaita tai sitten paistetaan mokkapaloja urheiluseuran myyjäisiin ja istutaan koko sunnuntaipäivä kentän reunassa myymässä niitä. Jotenkin tosi sairasta.
Eli mielestäsi kaikki jalkapallo- ja jääkiekkoseurat pitää lakkauttaa!
Seurat eivät toimi muulla tavalla, ei ole olemassa mahdollisuutta kerran viikossa harrastaa jos haluaa myös kisata ja jotkut oikeasti haluavat.
Älä pistä sanoja toisen suuhun!
Voi kauheaa. Meillä kumpikin harrastaa 4 x viikossa plus pelit. Osaan on vaan pakko viedä, varsinkin nuorempi. Isomman kanssa toimii jo osin bussi plus kimppakyyti. Itse harrastan 4x viikossa. Käyn töissä ja teen iltahommia muutaman kerran kuussa....
En silti pidä mahdottomana.
Ja höpsis.
Sen jälkeen kun toinen lapsista harrastaa taitoluistelua ja toinen jääkiekkoa tietää mitä se on. Harjoituksia joka päivä ja tietenkin sopivasti päällekkäin, limittäin ja lomittain. Eikä pelkästään arki-iltoina, vaan tietysti lauantai-iltana ja paras kaikista, sunnuntaiaamuna kello 7.30. Maksut lähenee 1000 euroa kuussa, ja loput vapaa-ajat vietät pelien toimitsijana, erilaisissa talkoissa ja jos vielä jotain vapaa-aikaa jää paistelet mokkapaloja johonkin myyjäisiin. Toisaalta jos tähän ei ole valmis, niin parasta alkaa karsia jo nyt. Toi on nimittäin arkipäivää aika monessa perheessä.
Tuota se on tuossa yhdessä elämänvaiheessa. Sitten teini-iässä se helpottaa. Ei tarvi auttaa läksyissä, eikä pahemmin kuskaillakaan. Kaikkea aikansa.
Tuollaista "isää" ei kyllä meidän perheessä katseltaisi lainkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja ap ilmeisesti hihittelee koneen ääressä, kun niin moni lankesi tähän provoon.
Siis ihan järkyttävää luettavaa. Lasten pitäisi käydä koulussa, olla kotiorjia, kulkea harrastuksiin vielä sen järkyttävän matkan pyörällä räntäsateessa. Harrastaa ja menestyä Huh huh. Ei ihme jos lapset oireilee suomessa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
aku53 kirjoitti:
Ja höpsis.
Sen jälkeen kun toinen lapsista harrastaa taitoluistelua ja toinen jääkiekkoa tietää mitä se on. Harjoituksia joka päivä ja tietenkin sopivasti päällekkäin, limittäin ja lomittain. Eikä pelkästään arki-iltoina, vaan tietysti lauantai-iltana ja paras kaikista, sunnuntaiaamuna kello 7.30. Maksut lähenee 1000 euroa kuussa, ja loput vapaa-ajat vietät pelien toimitsijana, erilaisissa talkoissa ja jos vielä jotain vapaa-aikaa jää paistelet mokkapaloja johonkin myyjäisiin. Toisaalta jos tähän ei ole valmis, niin parasta alkaa karsia jo nyt. Toi on nimittäin arkipäivää aika monessa perheessä.
Onpa kumma, että lasten tekeminen ei kauheasti nykypäivänä kiinnosta kun tuollainen elämä alkaa olemaan joku normi ja jos siihen et halua niin olet paska vanhempi jolla ei pidä lapsia ollakkaan. Tuohon harrastusten lisäksi sitten vielä se kilpavarustelu, joka alkaa jo ennen syntymää. Pitää olla turvallinen auto ja tietenkin muutaman tonnin vankkurit ja rattaat. Päällä tietenkin pelkkää laadukasta moloa koska muuten palelee.
Nyt alan ymmärtää miksi liikenteen päästöt ovat niin korkeat: jokainen lapsiperhe suhaa autolla aamusta iltaan joka päivä. Huh.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen opettaja täällä 300 kilometrin päässä Helsingistä, pieni kaupunki. Luokallani on 25 oppilasta. 9 poikaa käy kuusi kertaa viikossa jääkiekkoharjoituksissa 90 kilometrin päässä, eli siis 180 kilometriä ajoa kuusi kertaa viikossa. Käyttävät kimppakyytejä, mutta paljon ajoa silti. 6 tyttöä käy tanssitreeneissä 4-5 kertaa viikossa 60 kilometrin päässä, päivässä siis 120 kilometriä. Yksi käy uimassa tuolla 60 kilometrin päässä 6 kertaa viikossa. Tosin täällä olisi kyllä uimahalli, mutta ilmeisesti lapsi on niin lahjakas, että käy paremmassa valmennuksessa siellä. Monet luokkani tytöt käyvät 1-2 kertaa viikossa ratsastamassa, talli on 15 kilometrin päässä, pientä hiekkatietä iso osa matkaa. Ei ole moottoriteitä.
Jotenkin naurattaa, kun AP valittaa tuollaista, vaikka täällä maaseudulla oikeasti pitkät matkat ovat normaaleja. Tuossa ei lapsen harrastuksen aikana ehdi kotona käydä.
Järkyttävää. Pidän maalla asumista monesti tosi itsekkäänä ratkaisuna lasten kannalta. Lapset tietty tottuvat tuohon, mutta kyllä kaupungissa on NIIN paljon helpompaa elämä kun jossakin perähikiällä asuminen. Aivan järkyttäviä harrastusmatkoja, ei voi muuta sanoa.
Älä karsi heiltä harrastuksia. Niillä on tärkeä rooli itsevarmuuden ja sosiaalisuuden kehittymisen kanssa. Kuntokin pysyy hyvänä noissa liikunnallisissa harrastuksissa. Kannattaa vaan jaksaa, tai sitten selvität esim että tarjoaako joku pianotunteja ihan kodin lähellä, jotta joku kuljetus saataisiin karsittua. Karsi myös oma harrastuksesi ja käy vaikka reippailla lenkeillä poikasi parkour-paikan maastoissa sillä välin kun poikasi harrastaa ja sitten ajatte yhdessä kotiin. Näin sinäkin saat liikuntaa tehokkaammalla ajankäytöllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tarkistat läksyt? Eikö ne koulussa tarkisteta? Ihan turhaan kuormitat omaa arkeasi tuollaisella. Tällaisten juttujen takia ihmiset voivottelee lapsiarkea, vaikka ihan itse on arki kasattu täyteen. Ota vähän rennommin. Ja tosiaan anna lasten kulkea itse harrastuksiinsa. Tuollaisen etomatkan takia kannattaisi edes autoa käynnistää, ihan sama aika menee pyörällä kuin mitä autolla valoissa seisoessa. Onkohan tämä jopa provo.
Eikö alakoululainen itse muka osaa kulkea 3 km matkaa harrastukseen? Ei tietenkään mikään ekaluokkalainen, mutta kymppivuotias kyllä jo ihan hyvin. Nykyään kun voit laittaa lapsen kouraan vaikka hemmetti skypen päälle ja kytätä sitä matkaa kotisohvalta käsin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä leppoistettiin elämää ihan tietoisesti niin, ettei kenelläkään ole enää pakkoharrastuksia. Mikä Ihana rauha ja aikaa vain itselle! Lapsetkin ovat olleet onnellisempia, kun ei ole aina kiire ja stressi. Se kellon kanssa kilpaa juokseminen rasitti heitäkin.
Nyt lapset lukevat läksynsä ja valmistautuvat kokeisiin paremmin. Heillä on aikaa lukea kirjoja, piirrellä ja rakennella. He liikkuvat omaehtoisesti pihalla pelaten korista ja jalkapalloa lähikentällä kavereiden kanssa. Ovat rauhallisempia ja selvästi tyytyväisempiä.
Minä äitinä olen hyväntuulinen, laittelen parempaa ruokaa kuin ne kiireessä lämmitetyt einekset ja rentoudun töiden jälkeen aidosti, kun ei ole syyllistynyt olo siitä, etten taaskaan jaksanut osallistua mokkapalamyyntiin. Lasten isäkin on iloisempi, kun ei tarvitse rampata montaa iltaa viikosta töiden jälkeen ties missä kentän laidalla. On aikaa lueskella ja olla lasten kanssa muuten vain.
Paljon mukavampaa kaikille.
Hypätkää tekin oravanpyörästä, jos haluatte rauhaa!
Vierailija kirjoitti:
Tarkistat läksyt? Eikö ne koulussa tarkisteta? Ihan turhaan kuormitat omaa arkeasi tuollaisella. Tällaisten juttujen takia ihmiset voivottelee lapsiarkea, vaikka ihan itse on arki kasattu täyteen. Ota vähän rennommin. Ja tosiaan anna lasten kulkea itse harrastuksiinsa. Tuollaisen etomatkan takia kannattaisi edes autoa käynnistää, ihan sama aika menee pyörällä kuin mitä autolla valoissa seisoessa. Onkohan tämä jopa provo.
Läksyjen tarkistaminen on huoltajien tehtävä. Mikäli tätä toistuvasti laiminlyödään ja lapsen oppimistulokset huononevat, se on peruste viime kädessä myös lastensuojeluilmoitukselle.
Vierailija kirjoitti:
Meillä leppoistettiin elämää ihan tietoisesti niin, ettei kenelläkään ole enää pakkoharrastuksia. Mikä Ihana rauha ja aikaa vain itselle! Lapsetkin ovat olleet onnellisempia, kun ei ole aina kiire ja stressi. Se kellon kanssa kilpaa juokseminen rasitti heitäkin.
Nyt lapset lukevat läksynsä ja valmistautuvat kokeisiin paremmin. Heillä on aikaa lukea kirjoja, piirrellä ja rakennella. He liikkuvat omaehtoisesti pihalla pelaten korista ja jalkapalloa lähikentällä kavereiden kanssa. Ovat rauhallisempia ja selvästi tyytyväisempiä.
Minä äitinä olen hyväntuulinen, laittelen parempaa ruokaa kuin ne kiireessä lämmitetyt einekset ja rentoudun töiden jälkeen aidosti, kun ei ole syyllistynyt olo siitä, etten taaskaan jaksanut osallistua mokkapalamyyntiin. Lasten isäkin on iloisempi, kun ei tarvitse rampata montaa iltaa viikosta töiden jälkeen ties missä kentän laidalla. On aikaa lueskella ja olla lasten kanssa muuten vain.
Paljon mukavampaa kaikille.
Hypätkää tekin oravanpyörästä, jos haluatte rauhaa!
Jos lapsella on viikossa yksi harrastuskerta (kuten ap:n lapsilla) niin ei se kyllä häntä kuormita oravanpyörään asti. Ja missä Suomessa tavella illalla säkkipimeässä ulkokentällä voi pelata jalkapalloa tai korista ja kenen kanssa? Kaikki muut on harrastuksissa.-
sen siitä saa kun ei osaa valita asuinpaikkaa oikein. Pitää olla se unelmatalo ilman naapureita , sitten elämä menee kuskaamisrallissa.
Ja onhan se kumms jos ei koulussa olevat lapset itse osa kulkea ees muutamaa kilometriä.
Vai onko vanhemmat itse se ongelma jotka ei osaa mitään järkeistää ja mennään lasten ehdoilla ja kaikkien elämä kärsii.
En yhtään ihmettele, miksi suomalaiset lapset voivat huonosti.
Kuka tuollaista aikataulutettua suorittamis-arkea oikein kestäisi ilman burn outia? Nautitteko te tästä?
Sitten odotetaan kieli pitkällä mahtavia tuloksia kaiken tämän koko perheen panostamisen jälkeen ja petytään, kun ei siitä lapsesta tullutkaan NHL-tähteä.
Hirveät paineet. Ja meillä kun on vain yksi elämä.
Vierailija kirjoitti:
En yhtään ihmettele, miksi suomalaiset lapset voivat huonosti.
Kuka tuollaista aikataulutettua suorittamis-arkea oikein kestäisi ilman burn outia? Nautitteko te tästä?
Sitten odotetaan kieli pitkällä mahtavia tuloksia kaiken tämän koko perheen panostamisen jälkeen ja petytään, kun ei siitä lapsesta tullutkaan NHL-tähteä.
Hirveät paineet. Ja meillä kun on vain yksi elämä.
Hölmö-
Ap:lla useampi lapsi. Näillä jokaisella yksi harrastus, joissa 1 harrastuskerta viikossa paitsi yhdellä lapsella kaksi kertaa.
Tämä ei kyllä todellakaan ole mitenkään liikaa sille lapselle!
Alue: Aihe vapaa
Oikeesti?!? Tuohan on ihan järjetöntä! 6x viikossa 180 km harrastuksen takia? Ja ilmasto kiittää!
Mutta kun mä haluun, mä haluun asua perähikiällä ja mä haluun, että mun lapset harrastaa just sitä mikä on siellä 100 km päässä. Ja mun on pakko saada, kun mä haluun.