En jaksakaan kuljettaa lapsia harrastuksiin, onko paha jos joulun jälkeen karsitaan?

Miksi pitää tehdä elämästään noin hankalaa. Onko lapset itse valinnut harrastuksensa? Minkä ikäisiä lapsia? Voisiko kulkea itsenäisesti esim bussilla edes toiseen suuntaan? Jos menee itse ja haet sitten? Itselläni on yksi lapsi ja on nyt 4 v. Itse en ottaisi lapselle harrastusta jos se tekee elämän liian hankalaksi. Sitten kun pystyy jo itsekin sinne kulkemaan voi alkaa harrastaa.

Vierailija kirjoitti:

Tekee vähän pahaa lukea näitä "6x viikossa treenit jossain hevonperseessä ja päälle joka toinen viikonloppu kisat" - lapsista. Siinä se lapsuus sitten menee, jotkut palaa loppuun kun koulukin pitäisi hoitaa. Missä on rento oleskelu kotona ja kavereitten kanssa? Eikö nykyään kukaan enää harrasta rennosti yleisen hauskapidon vuoksi? Lasten harrastukset on nykyään hirveän suoristuskeskeisiä ja kilpailullisia. Usein koko perheen elämä pyörii mukulan harrastuksen ympärillä just näiden jokapäiväisten treenikuskailujen muodossa, viikonloppuisin ja lomilla kisamatkoja pitkin ulkomaita tai sitten paistetaan mokkapaloja urheiluseuran myyjäisiin ja istutaan koko sunnuntaipäivä kentän reunassa myymässä niitä. Jotenkin tosi sairasta. 

Se on paljon sairaampaa ja rankempaa kuin varsinainen ammattiurheilu. Olen urheilulukion käynyt, (mutta en urheiluluokalla) joten paljonkin tunnen näitä tyyppejä jotka ovat harrastaneet koko lapsuuden tuolla tasolla. Sitten kun muutamat onnekkaat ovat päässeet ammattilaiseksi, jääkiekossa lähinnä, niin hommat ovat helpottuneet. Tyypit soittelevat kesken päivän ja pyytävät lounaalle tms kun ei ole mitään tekemistä. Tekevät aamutreenit, sitten päivä loikoillaan ja illalla ehkä toiset treenit.. ehkä. Tai peli. 

Pointtina siis, että tuo lasten ja nuorten harrastaminen on enemmän ammattiurheilua kuin varsinainen ammattiurheilu. Silti sitä sanotaaan harrastukseksi.

Eräässä lähipiirin perheessä kuskataan pian täysi-ikäistyvää urheilustaraa edelleen näin aikuisuudenkynnyksellä treeneihin ja kisoihin. Nyt vielä vaihtoi urheiluseuraa parempaan, lähes 100km:n päässä sijaitsevan kaupungin seuraan, ja isipappa kiltisti kyytsää ja kulkee kisamatkat mukana...no sitä saa mitä tilaa, kun opettaa penikoilleen, että kaikki tulee eteen kuin Manulle illallinen. 

Vierailija kirjoitti:

Montako kertaa lapset harrastavat viikossa? Mainitsit tuossa vain yhden per lapsi, itselläsikin on se etkä siitä ymmärrettävästi hakua luopua.

Kyllähän se vanhemman velvollisuus on järjestää arki niin että jaksaa. Tavalla tai toisella. Pyörällä tai bussilla ei pääse turvallisesti? Kimppakyydit olet miettinyt?

Ihan samaa mietin, että mikäli jokaisella lapsella on vain yksi harrastus niin mistäs karsit?

Kuka lapsistasi joutuu luopumaan harrastuksistaan, vai oletko tasapuolinen ja kukaan ei enää saa harrastaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näitä viestejä lukiessa herää kysymys että mikä idea on asua Helsingissä mahtavien palvelujen ja harrastusmahdollisuuksien äärellä jos niihin pääseminen liikenteen vuoksi vie kuitenkin puoli päivää.

Vihreä, rauhallinen omakotialue isossa kaupungissa. Lapsi kävelee kouluun 7 min. ja harrastuksiin 20 min. Lähimmässä uimahallissa ei ole uimakouluja joten sitä varten vein autolla kauemmas (moottoritietä noin 12 min.).

Pk-seudulla harrastustarjonta on runsasta ja korkeatasoista. Voisi meidänkin lapset pelata pesistä kahden kilsan päässä, mutta toisaalta jos pääsee oopperan balettikouluun niin kyllä sinne kauemmas sitten viedään.

Samaten painotuksia, kilikouluja kun on, on sulaa hulluutta olla käyttämättä niitä.

Ihanaa, kilikouluja :) tahtoo kilikouluun tai ainakin laamakouluun. Tämä ei siis ole tarttumista kenenkään kirjoitusvirheisiin, niitä tulee itsellä ihan runsaasti, mutta tuli heti hymy huulille kun ajattelin kilikoulua, ihanaa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näitä viestejä lukiessa herää kysymys että mikä idea on asua Helsingissä mahtavien palvelujen ja harrastusmahdollisuuksien äärellä jos niihin pääseminen liikenteen vuoksi vie kuitenkin puoli päivää.

Vihreä, rauhallinen omakotialue isossa kaupungissa. Lapsi kävelee kouluun 7 min. ja harrastuksiin 20 min. Lähimmässä uimahallissa ei ole uimakouluja joten sitä varten vein autolla kauemmas (moottoritietä noin 12 min.).

Olen aina luullut, että koiranomistajalla pitää olla auto vähintään ell.reissuihin.

Nyt ilmeneekin, että lapsen omistajalla se auto vasta pitääkin olla, siis kaksi.

Ensin äippä tekee läksyt, sit se tekee wilman (?), lopuksi ajaa taksina kersaa harrastukseen, joka on valittu niin että se on mahdollisimman hankalan matkan päässä sopimattomaan aikaan.

Ei teillä ainakaan rahasta ole puutetta. Nähkääs kun rikkailla on kalliit harrastukset, köyhillä ilmaiset.

Mitähän nää mussukat osaa tehdä itse ja missä iässä?

Kun tämä vaahtokarkkisukupolvi ehtii työikään ei hyvää päivää.

Ei se aina mene niin, että lapsi ei haluaisi tai osaisi kulkea yksin. Meillä on niin, että en anna kulkea yksin. Emme asu pääkaupunkiseudulla ja meillä ei kulje ratikat, metrot saati lähijunat. meillä on bussi joka kulkee arkena klo 17 asti, eli siitä ei ole apua. Harrastusmatka tyttärellä on 8km suuntaansa 2 kertaa viikossa.

Kuljetan mielelläni sillä harrastukset ovat todella elämää rikastuttava asia ja tuntuisi julmalta sanoa, että nyt sinun pitää lopettaa harrastus kun en jaksa kuskata. Tämä olisi pitänyt tietää jo silloin kun kyseisiä harrastuksia mietittiin. Tiedossa oli, että missä harrastetaan ja kuinka monesti viikossa.

Meillä on onneksi vain yksi harrastaja niin kuskaan mielelläni ja toisen harrastuskerran aikana teen kauppaostokset lähimarketissa ja toisen aikana käyn lenkillä. Tämä on minun valintani ja mieheni kuskaisi ihan yhtä mielellään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisiko kimppakyydit mahdollisia? Helpottaa elämää todella paljon!

Uskon, että helpottaa! Ei ole mahdollista meillä. Pianoon ei mene ketään läheltä, tanssitunnille ei mene ketään läheltä, voimistelun ei mene ketään läheltä tietääkseni. Meillä on myös poika, jolla 2 harrastusiltaa viikossa. Kun menee parkouriin, menee yleensä suoraan kaverille koulusta ja heiltä vievät parkouriin molemmat pojat. Parkouriin on meiltä pitkä matka ,lähes 8 km, kaupungin toiselle puolelle. Yleensä minä tai mieheni haetaan pojat ja pudotetaan se kaveri matkalla kotiinsa. Nyt kun toinen poika oli kaksi viikkoa kipeä, jouduttiin kuljettamaan meidän poika molempiin suuntiin. Se vasta on edestakaisin ajelua.

-ap

No ainoa kuka tuossa voi karsia on poika, jos on kaks iltaa viikossa. Jättää siihen yhteen. Mutta siis miksi se pianisti ei esimerkiksi voi kävellä. Eihän kolmisen kilometriä oo matka eikä mikään. Investoitte sadevaatteisiin ja nastakenkiin ja pistätte kävelemään. Tuon vertaisen kävelee ala-asteikäinenkin.

Meillä vanhemmat ei kuskanneet yhtään mihinkään, vaan jos halusi mennä jonnekin niin lähti fillarilla tai kävellen. "Harrastuksetkin" olivat leppoisia, jalkapallon potkimista omaksi huviksi kaveriporukalla tai lukemista omassa huoneessa. Sääliksi käy nykylapsia kun pitää jo alakoululaisesta lähtien kiitää minuuttiaikataululla ja tykittää huipputulosta verenmaku suussa valmentajan ja vanhempien vaatiessa lisää ja lisää.

Vierailija kirjoitti:

Meillä vanhemmat ei kuskanneet yhtään mihinkään, vaan jos halusi mennä jonnekin niin lähti fillarilla tai kävellen. "Harrastuksetkin" olivat leppoisia, jalkapallon potkimista omaksi huviksi kaveriporukalla tai lukemista omassa huoneessa. Sääliksi käy nykylapsia kun pitää jo alakoululaisesta lähtien kiitää minuuttiaikataululla ja tykittää huipputulosta verenmaku suussa valmentajan ja vanhempien vaatiessa lisää ja lisää.

Js on yksi harrastus viikossa niin eipä siinä verenmakua ole. Harrastuskuskaukset on myös mitä aprhainta laatuaikaa vanhemman kanssa. Mekin keskustellaan vaikka mistä.

Vierailija kirjoitti:

Onko aplla elämänhallintaongelma kun tuntuu olevan tytön suihkussakäynti niin raskas asia?

En ole ap, mutta miksi tässä on nyt tartuttu pieneen sivulauseeseen, eli siihen, että ap auttaa 7v lastansa suihkussa?

Kyllä minä aikanaan joudun passittamaan 7v tyttäreni takaisin suihkuun kun ei viitsinyt/osannut huuhdella hoitoaineitaan kunnolla pois. Miksi lapsen kanssa ei saisi tehdä mitään minkä voisi käskeä tekemään yksin? Tuskin tuo suihkussa auttaminen on ap:lle niin iso ponnistus, että sillä oikeastaan on mitään merkitystä tuohon väsymiseen, mainitsipahan vain kun kertoi päivän kulustaan.

Vierailija kirjoitti:

Lapset joutaa opetella menemään itse harrastuksiin. Ovat jo sen verran isoja. Täällä maalla missä asun, lapset menevät ekaluokalla itsenäisesti kouluun, bussikyydityksellä (sivukylällä asuvat) ja kävellen tai pyörällä kylän keskustassa asuvat. Minäkin sain harvoin kyytiä kouluun, matkaa oli 1,5km. Harrastuksiinkin mentiin ihan itsenäisesti. Eskarin jälkeen kesälomalla lenkkeiltiin koulureittiä muutaman kerran vanhemman kanssa, jotta reitti tuli tutuksi. Jo esikoulussa opeteltiin liikennessäännöt, jotta pärjäsi liikenteessä sitten koulumatkalla. Kyllä täälläkin useampi risteys on, ja autoja kulkee kun ihmiset lähtevät töihin.

Meilläkin äiti asui aikanaan viikot asuntolassa ollessaan 7v, kulki pimeän metsän läpi kilometritolkulla suksineen ja pelkäsi!

Miksi minun pitäisi tehdä lapselleni kaikki yhtä hankalaksi kuin jollakin joskus on ollut? Ei kuskaus kaikille ole ongelma, ei syyllistetä heitä jotka kuskaavat mielellään ja lapset ovat kuitenkin reippaita ja onnellisia ja heillä ei mene koko ilta syksyn pimeässä sateessa pyöräilyyn iso harrastekassi selässä. Kyllä lapseni senkin tekisi, mutta miksi olisin kotana auto pihassa ja tyttäreni säkkipimeässä sateessa?

Vierailija kirjoitti:

Tekee vähän pahaa lukea näitä "6x viikossa treenit jossain hevonperseessä ja päälle joka toinen viikonloppu kisat" - lapsista. Siinä se lapsuus sitten menee, jotkut palaa loppuun kun koulukin pitäisi hoitaa. Missä on rento oleskelu kotona ja kavereitten kanssa? Eikö nykyään kukaan enää harrasta rennosti yleisen hauskapidon vuoksi? Lasten harrastukset on nykyään hirveän suoristuskeskeisiä ja kilpailullisia. Usein koko perheen elämä pyörii mukulan harrastuksen ympärillä just näiden jokapäiväisten treenikuskailujen muodossa, viikonloppuisin ja lomilla kisamatkoja pitkin ulkomaita tai sitten paistetaan mokkapaloja urheiluseuran myyjäisiin ja istutaan koko sunnuntaipäivä kentän reunassa myymässä niitä. Jotenkin tosi sairasta. 

Eli mielestäsi kaikki jalkapallo- ja jääkiekkoseurat pitää lakkauttaa!

Seurat eivät toimi muulla tavalla, ei ole olemassa mahdollisuutta kerran viikossa harrastaa jos haluaa myös kisata ja jotkut oikeasti haluavat.

Meillä on 1 ja 2 luokkalaisilla yksi harrastuskerta viikossa. Seiskaluokkaisella kaksi, mutta kulkee niihin itsenäisesti suurimman osan ajasta.

Tanssitunti alkaa klo 17, nappaan tytön ip-kerhosta, syö välipalan autossa ja sillä aikaa kun on harrastuksessaan, käyn kaupassa yms ja ollaan kotona n 18.15. Ruoka, läksyjen tarkistus, iltatoimiin on hyvin aikaa.

Toisen harrastus on 17.30-18.45. Tekee koulun ja ip-kerhon jälkeen läksyt kotona ja syö kaapidta löytyvää, kunnes isä tulee kotiin ja ehtivät olemaan kotona jonkun aikaa kunnes lähtevät viiden jälkeen. Esikoisen harrastus loppuu samaan aikaan joten nappaavat pojan yleensä matkalla kotiin mukaan

Vierailija kirjoitti:

Mua ei ole koskaan kuljetettu mihinkään harrastukseen; kaikki harrastukset olivat pyöräilymatkan säteellä. Kuulostaa ihan kamalalta että arki menee lasten harrastusten mukaan ja väsyneet vanhemmat töiden lisäksi suhaavat koko illan edes takaisin.

Mua ei koskaan kuljetettu niin miksi jotakin muuta kuljetetaan?!? No, joillakin on parempi tilanne ja on mahdollisuus kuljettaa!

Ei minuakaan aikanaan kuljetettu, mutta ei se tehnyt meidän perheestä mitenkään energisempää ja onnellisempaa kuin niiden perheet joissa kuljetettiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko aplla elämänhallintaongelma kun tuntuu olevan tytön suihkussakäynti niin raskas asia?

En ole ap, mutta miksi tässä on nyt tartuttu pieneen sivulauseeseen, eli siihen, että ap auttaa 7v lastansa suihkussa?

Kyllä minä aikanaan joudun passittamaan 7v tyttäreni takaisin suihkuun kun ei viitsinyt/osannut huuhdella hoitoaineitaan kunnolla pois. Miksi lapsen kanssa ei saisi tehdä mitään minkä voisi käskeä tekemään yksin? Tuskin tuo suihkussa auttaminen on ap:lle niin iso ponnistus, että sillä oikeastaan on mitään merkitystä tuohon väsymiseen, mainitsipahan vain kun kertoi päivän kulustaan.

Tässä nyt ei olekaan pointti se,että autetaan ja kuskataan, vaan se, että se on äiti YKSIN , joka tekee kaiken aloituksessa mainitun. Kuitenkin perheessä on myös isä. Mikä vatun velvollisuus se on äidin yksin pyörittää koko rumbaa ?

Ap, oletko harkinnut osittaista hoitovapaata töistä esim 6h/päivä tai 4pvä/viikko? Tai onko etätyömahdollisuutta?

Lapselle tekee hyvää opetella aikatauluttamaan. Missä välissä aikoo tehdä läksyt, monelta lähtee harrastuksiin ja kauanko matkalla kestää. Hyötyy tulevaisuudessa tästä melko paljon ja ymmärtää paremmin vanhempiaan ja heidän aikatauluttamista, kun ei vaan makaa sohvalla kunnes vanhempi käskee auton kyytiin.

7-vuotias osaa jo kävellä harrastuksiin itse jos 2-3km päässä. Käytte pari kertaa yhdessä kävelemässä matkan. 10-vuotias voi jo pyöräillä sulalla kelillä 6km matkan. Talvella vaikka kulkea bussilla/kimppakyydillä harrastukseen ja haette/kimppakyyti pois.

15-vuotias voi pyöräillä jo +12km matkoja. Nykyään lapset liikkuvat aivan liian vähän, niin kannustakaa siihen arkiliikkumiseenkin.

Lapselle voi myös kertoa, että klo xx:xx tulee olla välipala syötynä, harrastuskassi pakattuna ja ulkovaatteet päällä ja sovitte vaikka jonkun bussipysäkin jolta haette, jos on kiire aikataulut.

Lapset voivat osallistua kotitöihin koulun jälkeen. Tekee vaikka yhdessä niin nopeampaa ja kivaa. Kuorii vaikka x määrän perunoita valmiiksi ja tyhjentää astianpesukoneen. Ei menee edes puolta tuntia.

Vanhemmat harrastakaa lastenne harrastusten aikana/käykää kaupassa tuolloin. Opetelkaa itsekin sitä aikatauluttamista. Koko perhe hyötyy siitä, että käyt sen tunnin aikana lenkillä, kuin että kyyhötät autossa miettien miten paskaa se elämä on.

Mua ei koskaan kuljetettu mihinkään. Koulumatkaan lähdin 6.30 umpihankeen säkkipimeään.

Juuri tämän takia minun lapsillani on paremmat olot. Kuskaan, kyydin, autan ja tuen.

Älyttömältä kuulostaa. Selkiyttäkää vanhempien työnjako. Se joka kuskaa, ei hoida läksyhommia siltä illalta vaan se on kotiin jäävän tehtävä. Ja aamoin keittiössä - jos sinä valmistat ruoan ja käyt kaupassa, hoitaa mies tiskit molempiin suuntiin. Miksi ylipäätään kuskaatte isoja lapsia molempiin suuntiin? Annas kun arvaan - asutte keskellä moottoritietä ja lähistöllä on nähty susia. Tuollaiset muutaman kilsan matkat taittuu kävellen. Tai julkisilla.

Mulla kaksi lasta. Vien harrastuksiin kunnes mukula on sen 8-vuotias, sitten opastan lähtöajat sun muut mutta itse saa mennä. Kulkevathan nuo kouluunkin. Tämä on jälkiviisastelua mutta valitkaa harrastukset lähialueelta. Säästyy aikaa ja hermoja.

Ajatelkaa yhteisiä automatkoja laatuaikana kyseisen lapsen kanssa. Paljonko vietätte lastenne kanssa aikaa yksitellen? Lapsetkin tarvitsevat välillä sitä, että ovat yksin huomion keskipisteenä. Jutelkaa ja lähentykää.