En jaksakaan kuljettaa lapsia harrastuksiin, onko paha jos joulun jälkeen karsitaan?

Kannattaa ajatella vähän pitkänäköisemmin ja tukea lasten harrastuksia. Ovat sitten myöhemmin teineinä pois pahanteosta ja kaupungilta pyörimästä, kun ovat vielä silloinkin rakkaiden harrastusten parissa. Harrastuksista saa myös hyviä ja koko elämän kestäviä kaverisuhteita.

Lapset pyörän selkään, jos ei itsellä voimat riitä!

Kirjoittelin tuonne jo aiemmin omasta kokemuksesta, mutta jäin miettimään vielä tuota AP:n kuvausta yhdestä illasta.

Joo, aikainen on tuo harrastus, ja ruokaa ei ehdi välissä tekemään. Kannattaisiko ennakoida, ja tehdä ruoka edellispäivänä valmiiksi, kotona pikalämmitys ja matkaan. Samaa ruokaa voi sitten muut perheenjäsenet lämmittää oman aikataulunsa mukaan. Tai vaihtoehtoisesti lämmitetään ruokaa vasta sitten harrastuksen jälkeen kaikille, säästyy ruuanlaittoaika. Kun tekee ruokaa isoja määriä kerralla, voi puolet laittaa pakastimeen kiirepäivien ruuiksi (näin esim. meillä toimitaan). Valmisruuatkaan eivät ole mikään mörkö, kun valitsee nämä järkevästi.

Miksi kouluikäisille lapsille tarvitsee enää iltapalaa laittaa? Eikö lapset osaa itse tehdä iltapalansa?

Miten mies auttaa arjessa muuten kuin tyhjentämällä tiskikoneen kertaalleen? Eikö hän olisi voinut kuunnella sitä lukuläksyä tai tarkistaa matikanläksyjä? Eikö mies pysty lukemaan Wilmaa? Eikö mies osallistu kuljetuksiin millään tavalla?

Suurempi palkka ei oikeuta keskittymää työhön ja jättämään kotihommat naiselle, jolla on pienempi palkka. Miehen oikeus ei ole ollut perheen pääansaitsija vaan pitää kantaa vastuuta muutenkin kuin rahallisesti kerran nainen käy myös töissä. On todella paljon helpompaa olla pitkään töissä kuin tehdä kotityö-ruoanlaitto-kuskausrumbaa joka päivä.

Ei ole pakko hakea sellaiseen työhön, jossa työtä joutuu tekemään pitkään iltaan. Harva nainen niin tekeekään, koska perhe-elämä monilla kaatuisi omaan mahdottomuuteensa, jos toinen ei tingi työurastaan.

Rakenteellista sovinismia on se, että monet naisetkaan eivät näe tätä vaan pitävät miehen pitkän työpäivän oikeutettuna eivätkä tajua että itse kaivavat itselleen ja muille naisille suota. Ei ole pakko asua niin isossa asunnossa, ei ole pakko harrastaa kalliita juttuja, ei ole pakko olla niin hienoa autoa jne. Keskipalkan yläpuolelle meneviin ammatteihin, joissa pitää tehdä iltamyöhään töitä ei vaan voi mennä, jos haluaa perheen. Olkoot sellaiset miehet ilman perhettä rehellisesti!

Ei naisten selkänahasta, kerta kaikkiaan ei, pitäisi se jo oppia muidenkin naisten!

Lisätään

Munkin mies niin mielellään menisi myöhempään töihin, viettäisi kiireettömät aamut ja tulisi myöhään kotiin. Mutta oon sanonut, että kerran on perheen halunnut, niin viideltä on oltava sen perheen kanssa jakamassa työt ja lasten kasvatuksen. Olen myös tehnyt selväksi että matkatöihin ei voi mies hakea, koska minä en jaksa tehdä yhtään sen enempää kotihommia ja lapset tarvitsevat isäänsä.

Pitää pitää kiinni oikeuksistaan ja lasten oikeuksistaan, kukaan muu ei niistä pitä kiinni ja miehet on suorastaan kasvatettu luistamaan aina kuin mahdollista, ne kasvattajat ovat niitä naisia, jotka tässäkin ketjussa omaa ylemmyyden tunnettaan jakavat ja paheksuvat aloittajaa, joka ei jaksa perherumbaa yksin pyörittää.

Naurattaa AV:n hölömöt kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

20 minuuttia suuntaansa paljon? No huh. Helsingissä voi mennä ruuhka-aikaan tuntikin harrastukseen menemiseen. 3 kilometrin matkan lapsi voi mennä itsekseen pyörällä tai kävellen ellei sinne kulje bussia. Mies vie puoliksi.

Helsingissä? Missä te oikein asutte? Meillä kokemus Myllypurosta, ettei täältä tarvii poistuu koskaa minnekää harrastusten perässä. Löytyy ihan kaikki. Tai no uimahalli on Itiksessä. Meiltä kotoonta matka 2,5 km. Mut metrolla pääsee tai bussilla monta kertaa tunnissa. Lasten harrastuksiin kulkemisiin ei mee aikaa. Ei tarvii ketään kuljetella. Se on helppous Helsingissä.

No sehän riippuu ihan harrastuksesta. 😂😂😂😂😂 miten yksinkertainen voi ihminen olla?

Tietenkin riippuu harrastuksesta, mutta voin sanoa että suurinta osaa perusharrastuksista voi Itä-Helsingissä harrastaa kohtuullisen matkan päässä: yleisurheilu, jalkapallo, tanssi, musaopisto jne. Jääkiekkoon ehkä pitempi matka ja Oopperan balettikouluun (tosin sekin 10 min metromatkan päässä).

eri

Pääsekö Pyllypurosta muka 10 minuutissa steissille???? Sitten vielä kävelyt/spåra päälle...

Balettikouluun ei kyl mitenkään pääse 10minuutissa. Eikä se ole paikassa jonne lapsen edes voi yksin illalla päästää.

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa ajatella vähän pitkänäköisemmin ja tukea lasten harrastuksia. Ovat sitten myöhemmin teineinä pois pahanteosta ja kaupungilta pyörimästä, kun ovat vielä silloinkin rakkaiden harrastusten parissa. Harrastuksista saa myös hyviä ja koko elämän kestäviä kaverisuhteita.

Lapset pyörän selkään, jos ei itsellä voimat riitä!

Toki osa jatkaa harrastuksiaan esim. yläkouluiässä, mutta mitä olen katsellut, niin aika moni lopettaa silloin. Kyllä se pahanteko täytyy ehkäistä jollain muulla konstilla kuin tunkemalla lapsen päivä niin täyteen toimintaa, ettei EHDI pahantekoon. En siis mitenkään vastusta harrastuksia, mutta tosiasia on, että teininä ei ehkä kiinnosta enää sama harrastus kuin vaikka 9-vuotiaana.

3kim voi myös kävellä. Itse kävelin pianotunneilleni tai fillaroin

Miten moni teistä aikuisista harrastaa vielä samaa asiaa, jota harrasti pienenä? Miten monen terveellisest elämäntavat kumpuavat lapsuuden harrastuksista? Miten moni jätti nuoruuden rellestämiset väliin harrastusten vuoksi?

Ei 80-ja 90-luvulla stressattu harrastusten takia. Osa harrasti jotain (kerran viikossa ja suurin osa pakotettuina!!), kulki itse harrastuksiin ja lopetti yleensä harrastuksen viimeistään 15 vuotiaana, koska nuoruudessa ei se poikkuhuilu enää kauheasti kiinnostanutkaan... Pienellä osalla (yleensä poikia) joku jalkapallo oli elämässä mukana siihen saakka, kun lähtivät lukion jälkeen muualle opiskelemaan. Kenestäkään ei ole tullut NHL:ssä lätkää pelaavaa miljonääriä tai Huuhkajien maalitykkiä.

Melkeinpä kaikki urheilua harrastaneet kaverini ovat tällä hetkellä yli 40 v alkoholia käyttäviä ja ylipainoisia tavallisia keski-ikäisiä ihmisiä, jotka eivät ikinä oikeasti oppineet soittamaan sitä poikkihuilua eivätkä harrasta mitään liikuntaa.

Itse harrastin pienenä partiota ja joskus satunnaisesti jotain kursseja. Aloin harrastaa enemmänkin aikuisena, silloinkin fiilisten ja mahdollisuuksien mukaan. En koe jääneeni mistään paitsi...

Ne harrastukset ovat vain harrastuksia. Niiden tärkeys on aikuisten omassa päässä. Miksi ihmeessä uupua lasten harrastusten takia? Rahaakin kuluu järkyttäviä summia. Tietysti jokaisen oma asia, saa tehdä mitä haluaa. Mutta en jaksa sitä ihmisten kitinää lasten harrastuksista. Jos etta jaksa/halua niitä, niin lopettakaa ne. Kyllä maailmassa on muutakin tekemistä.

Vierailija kirjoitti:

Tuli marraskuu, synkkää ja pimeää. Tytöllä oli tänään pianotunti klo 17. Olin töistä kotona klo 16.30, söin banaanin ja lähdin viemään pianoon. Kävin kaupassa ja hain tytön pianotunnilta, tein ruuan (valmistui juuri klo 18.30, kun mies tuli töistä. Syötiin ja mies tyhjensi astianpesukoneen. Nyt olen laittanut tiskit koneeseen, kuunnellut toisen tytön lukuläksyn, tarkistanut matikanläksyt, lukenut Wilman, auttanut 7v. suihkussa ja laittanut iltapalan. Kävin itse äsken suihkussa ja olen poikki! Huomenna palaan taas töistä klo 16.30. Teen ruuan ja lähden viemään toista tyttöä tanssitunnille, klo 17.30 alkaa. Toisella tytöllä on kaverisynttärit toisella puolella kaupunkia klo 18-19.30. Haen välissä tanssijan kotiin. Koko ilta taas samaa kuljetusshowta. Kirjastoonkin pitää ehtiä, lainat erääntyy.

Minusta tuntuu, että kolmen alakouluikäisen harrastukset pyörittää koko talouden ajankäyttöä iltaisin. Tässä meidän asuinalueella ei ole mitään. Keskustaan ei ole mikään paha matka (3 km), mutta aikaa menee monissa liikennevaloissa ja parkkipaikkaa hakiessa. Minulla itselläni on vain yksi säännöllinen liikuntaharrastus viikossa ja siitä en luovu. Salilla käyn lisäksi viikonloppuisin, jos on aikaa. Onko paha juttu, jos äiti sanoo lapsilleen, että harrastuksia pitää karsia?

Miksi sun pitäisi tarkistaa matikanläksyt? Eikö se kuulu opettajalle?

Eikä sitä wilmaa tarvitse lukea joka välissä. Mikset lue esim. työajalla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa ajatella vähän pitkänäköisemmin ja tukea lasten harrastuksia. Ovat sitten myöhemmin teineinä pois pahanteosta ja kaupungilta pyörimästä, kun ovat vielä silloinkin rakkaiden harrastusten parissa. Harrastuksista saa myös hyviä ja koko elämän kestäviä kaverisuhteita.

Lapset pyörän selkään, jos ei itsellä voimat riitä!

Toki osa jatkaa harrastuksiaan esim. yläkouluiässä, mutta mitä olen katsellut, niin aika moni lopettaa silloin. Kyllä se pahanteko täytyy ehkäistä jollain muulla konstilla kuin tunkemalla lapsen päivä niin täyteen toimintaa, ettei EHDI pahantekoon. En siis mitenkään vastusta harrastuksia, mutta tosiasia on, että teininä ei ehkä kiinnosta enää sama harrastus kuin vaikka 9-vuotiaana.

Yläpeukku

Miksi pennut eivät kulje harrastuksiinsa pyörällä, bussilla tai jalan?

Vierailija kirjoitti:

Miten moni teistä aikuisista harrastaa vielä samaa asiaa, jota harrasti pienenä? Miten monen terveellisest elämäntavat kumpuavat lapsuuden harrastuksista? Miten moni jätti nuoruuden rellestämiset väliin harrastusten vuoksi?

Ei 80-ja 90-luvulla stressattu harrastusten takia. Osa harrasti jotain (kerran viikossa ja suurin osa pakotettuina!!), kulki itse harrastuksiin ja lopetti yleensä harrastuksen viimeistään 15 vuotiaana, koska nuoruudessa ei se poikkuhuilu enää kauheasti kiinnostanutkaan... Pienellä osalla (yleensä poikia) joku jalkapallo oli elämässä mukana siihen saakka, kun lähtivät lukion jälkeen muualle opiskelemaan. Kenestäkään ei ole tullut NHL:ssä lätkää pelaavaa miljonääriä tai Huuhkajien maalitykkiä.

Melkeinpä kaikki urheilua harrastaneet kaverini ovat tällä hetkellä yli 40 v alkoholia käyttäviä ja ylipainoisia tavallisia keski-ikäisiä ihmisiä, jotka eivät ikinä oikeasti oppineet soittamaan sitä poikkihuilua eivätkä harrasta mitään liikuntaa.

Itse harrastin pienenä partiota ja joskus satunnaisesti jotain kursseja. Aloin harrastaa enemmänkin aikuisena, silloinkin fiilisten ja mahdollisuuksien mukaan. En koe jääneeni mistään paitsi...

Ne harrastukset ovat vain harrastuksia. Niiden tärkeys on aikuisten omassa päässä. Miksi ihmeessä uupua lasten harrastusten takia? Rahaakin kuluu järkyttäviä summia. Tietysti jokaisen oma asia, saa tehdä mitä haluaa. Mutta en jaksa sitä ihmisten kitinää lasten harrastuksista. Jos etta jaksa/halua niitä, niin lopettakaa ne. Kyllä maailmassa on muutakin tekemistä.

+1

Aikuisuuden kynnyksellä se nuori todennäköisesti lopettaa viimeistään. Mitä jäi käteen? Joo hyviä muistoja kieltämättä mutta myös sata tonnia tms maksettuja jäämaksuja, varusteita jne jos kallis harrastus. Ne mukavat muistot ja uudet ystävät olisi saanut 100x halvemmalla jostain halvastakin harrastuksesta.

6 pvä / vko ja viides tällainen vuosi menossa. Yksikään harjoituspaikka ei ole alle 20km säteellä. Julkisia ei ole. Siinäpä kärrään. Toivottavasti lapsi arvostaa joskus.

Niin, ja taitoluistelu lajina, joten kallistakin vielä mokoma.