Lue keskustelun säännöt.
Munasolun luovutuksen positiivisuusko?
20.11.2018 |
Olen useamman kerran lukenut lehdestä, että munasolun luovuttajia tarvitaan. Kaikki positiivisuus tuodaan esiin, mutta haitat pienellä präntillä ja vähätelty.
Nämä munasolut pitää tietysti luovuttaa, kun nainen on hedelmällisimmässä iässä. Ystäväni luovutti sai punktiosta pahan munasarja ja kohtutulehduksen....ei pystykkään saamaan enää omia lapsia. Komplikaatioiden riski näissä toimenpiteissä on aika suuri ja eipä niistä huudella lehdissä, kuinka moni on saanut pahoja jälkiseuraamuksia.
Parasta on kuin kirjoitat omavastuu paperin ja tulee komplikaatioita, pesee lääkäriasema kätensä tästä jutusta. Rahaahan he tekevät näillä toimenpiteillä paljon.
Sairaanhoitajan työssäni olen myös nähnyt useita tapauksia, missä kunnalle on tultu jatkohoitoon kun yksityisellä munasolun keräyskeikalla kävi vähän köpelösti.
Kommentit (66)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Velana mulle ei ollut mitään merkitystä saanko komplikaatioita vai enkö. Kerrytin samalla sterilisaatiota varten tarvittavan rahasumman kun en jaksanut enää alkaa odottamaan ja vääntämään lääkärin kanssa hedelmällisyysasioista.
Meillä on pieni suku jossa puhutaan asioista todella avoimesti eikä muut ole lähteneet tähän hommaan mukaan ja tahattomasti lapsettoman serkkuni lisäksi olen ainoa vela meidän porukasta :)Niin ja nyt ainoana sterin hakeneena.
Munasolujen luovuttaminen tuntuu oudolta ratkaisulta
vapaaehtoisesti lapsettomalle.
Miksi? Ei vapaaehtoinen lapsettomuus tarkoita sitä, etteikö voisi ymmärtää muiden lapsen kaipuuta - sikäli kun kukaan muu kuin lapsettomuudesta kärsinyt sitä oikeasti voi täysin ymmärtää. Velat eivät myöskään automaattisesti inhoa lapsia tai kannata syntyvyyden romahtamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi näin negatiivinen suhtautuminen tähän? Itse aion luovuttaa, kunhan oma lapsiluku on ensin täynnä. Tiedän lähipiiristä kaksi lapsettomuudesta kärsinyttä perhettä ja haluan tuottaa jollekin samanlaista apua ja iloa kuin mitä he saivat luovutussoluista. Tuo opiskelijana rahan takia luovuttaminenkin kuulostaa joltain mitä olisin saattanut tehdä:D Kävin opiskelijana nimittäin verenluovutuksessakin välillä vain että saisin sieltä sen sämpylän, jätskin ja cappucinon kuun lopulla. Ja johonkin rokotetutkimukseenkin taisin osallistua, siitä sai 50e. Noh, verenluovutuksesta jäi itseasiassa tapa ja nykyään luovutan ihan muista syistä.
Susta saadaan hyvä luovuttaja. Pistä ihan kaikki peliin mitä sulla on ja luovuta mitä pystyt. Sit ku kuolet ni sun ruumiski kaavitaan ihan puhtaaks ja annetaan muille :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Velana mulle ei ollut mitään merkitystä saanko komplikaatioita vai enkö. Kerrytin samalla sterilisaatiota varten tarvittavan rahasumman kun en jaksanut enää alkaa odottamaan ja vääntämään lääkärin kanssa hedelmällisyysasioista.
Meillä on pieni suku jossa puhutaan asioista todella avoimesti eikä muut ole lähteneet tähän hommaan mukaan ja tahattomasti lapsettoman serkkuni lisäksi olen ainoa vela meidän porukasta :)Niin ja nyt ainoana sterin hakeneena.
Munasolujen luovuttaminen tuntuu oudolta ratkaisulta
vapaaehtoisesti lapsettomalle.
Varmasti tuntuu, mutta piti kerryttää kassaa sterilisaatiota varten jota en saanut Suomessa. Pienestä palkasta on vaikea nyhjästä säästöön saati alkaa makselemaan lainoja pois. Tuosta hommasta saatu raha plus hikisesti palkasta revitty loppuosuus toi haluamani lopputuloksen.
Kuten sanottu, miksi mun pitäisi olla tilivelvollinen jollekin lääkärille omasta kehostani? Ei miksikään ja ilme hänellä oli näkemisen arvoinen kun tulin takaisin Suomeen piuhojen katkaisun jälkeen tarkistuttamaan haavan tilan.
Mä kyllä luovutan kuoltuani elimeni, jos ne jollekin kelpaavat. Mikä siinä on ongelma?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi näin negatiivinen suhtautuminen tähän? Itse aion luovuttaa, kunhan oma lapsiluku on ensin täynnä. Tiedän lähipiiristä kaksi lapsettomuudesta kärsinyttä perhettä ja haluan tuottaa jollekin samanlaista apua ja iloa kuin mitä he saivat luovutussoluista. Tuo opiskelijana rahan takia luovuttaminenkin kuulostaa joltain mitä olisin saattanut tehdä:D Kävin opiskelijana nimittäin verenluovutuksessakin välillä vain että saisin sieltä sen sämpylän, jätskin ja cappucinon kuun lopulla. Ja johonkin rokotetutkimukseenkin taisin osallistua, siitä sai 50e. Noh, verenluovutuksesta jäi itseasiassa tapa ja nykyään luovutan ihan muista syistä.
Susta saadaan hyvä luovuttaja. Pistä ihan kaikki peliin mitä sulla on ja luovuta mitä pystyt. Sit ku kuolet ni sun ruumiski kaavitaan ihan puhtaaks ja annetaan muille :D
Be my guest, eipä sillä ruumiilla kuoleman jälkeen minulle mitään käyttöä ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Raha on huono syy luovuttaa. Mieti, kun joku päivä lapsi ilmaantuu ja tahtoo tuntea biologisen sukusi. Älä vain sano, että luovutit rahasta, kun hän sai alkunsa! Hän tahtoo tuntea koko biologisen sukunsa ja hänellä on siihen oikeus! Hän ei syntynyt mistä tahansa solusta, vaan siitä, jossa on puolet sinun perimääsi!
Luovutin aikana, jolloin luovuttaja oli vielä anonyymi. Ja tein sen tasan rahasta, siitä sai 600 euroa vuonna 2007. Ei enää, ja anoyymiteettikin on mennyttä.
Tulisin surulliseksi, jos ajattelisin, että tuolla jossain on minun vauvani, josta en tiedä mitään.
Olen kuullut, että luovuttajat testataan myös psykologisesti, kestävätkö tällaisia ajatuksia. Mutta tarkoittaako tämä sitä, että vain kylmät ja kovat ihmiset vievät geenejään eteenpäin? Mahtava ajatus tulevaisuuden yhteiskunnasta. Siitä ei siis ole tulossa yhtään inhimillisempää kuin nykyään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole kyllä lapsen kannalta reilua, jos sinua ei voi jäljittää. Toivottavasti joku sukulaisesi laittaa geeni-tietonsa sukututkimusohjelmaan nähtäväksi ja mahdollisesti luovutuksesta syntyneet lapset pääsevät sitä kautta jäljillesi. Heillä on oikeus tuntea sukunsa. Opiskelijan saamat siiderit olisivat naurettava hinta ihmiselämän alusta.
Minun on jotenkin vaikea ymmärtää tätä joka varmaaan johtuu siitä että olen itse adoptoitu enkä tiedä (enkä todennäkiösesti voi koskaan tietää) biologisia vanhempiani, eikä se ole mikään ongelma. Ihmetyttää miten se asia joillekin on niin tärkeää. Itseäni askarrutti se ehkä vuoden verran sen jälkeen kun minulle kerrottiin että minut on adoptoitu, mutta kun oli selvää että vanhemmistani ei ole tietoa (ulkomaanadoptio suoraan synnytyslaitokselta jonne minut oli äiti hylännyt jättämättä edes nimeään) niin lopetin sen asian vatvomisen ja totesin että kiva kuitenkin että olen elossa, ettei biologinen äiti jolla varmasti oli tosi vaikeaa tavalla tai toisella kun lapsen niin hylkäsi, päätynyt helpompaan ratkaisuun eli aborttiin.
Jotkut adoptoidut etsivät kovasti biosukuaan. Mitä ajattelet siitä? Oletko käynyt juurimatkalla syntymämaassasi?
Minä vaan en jotenkin ... ymmärrä sitä kovasti biosuvun kaipaamista. En siis näe siinä mitään pahaa mutta kun itselleni se ei ole mikään iso juttu niin vaikea ymmärtää mikä siitä tekee toisille niin tärkeää.
Olen käynyt syntymämaassani, ja tiettyjä piirteitä se minulle itsessäni selvensi. Minua oli lapsena esimerkiksi usein toruttu siitä että olin vilkas ja kovaääninen, mutta niinpä ovat synnyinmaassani suurin osa ihmisistä vilkkaita, käsillään puhuessaan huitovia ja puheääneltään (ja psyykkiseltä kiihtymykseltään) nollasta sataan äkkiä kiihtyviä. En siis ollutkaan vain omituinen, vääränlainen ihminen yleisesti vaan ehkä vaan suomalaiseen perheeseen toisinaan vähän vaikea tapaus ei-suomalaisen temperamenttini kanssa. Minulla oli jo lapsena aina tunne että muu perhe on kuin hidastetussa filmissä ja minä olen ainoa normaalin nopea :D
Kiitos luovuttajille♡♡♡
T. 4 munasolupunktiota ja ivffää takana, nolla lasta, yksi kohtukuolema ja kohta kokeillaan luovutetuilla munasoluilla
Ps. En usko että yksikään joka tämän hoitorumban käy läpi ja maksaa itsensä kipeäksi noin 7-8000e luovutetun munasolun hoidosta olisi huono äiti munasoluillenne.
Pps. Ikinä ei ole punktioista tullut komplikaatioita!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tulisin surulliseksi, jos ajattelisin, että tuolla jossain on minun vauvani, josta en tiedä mitään.
Olen kuullut, että luovuttajat testataan myös psykologisesti, kestävätkö tällaisia ajatuksia. Mutta tarkoittaako tämä sitä, että vain kylmät ja kovat ihmiset vievät geenejään eteenpäin? Mahtava ajatus tulevaisuuden yhteiskunnasta. Siitä ei siis ole tulossa yhtään inhimillisempää kuin nykyään.
Tai sitten ovat lempeitä, empaattisia ihmisiä, jotka ovat vaikkapa lapsettomuutta lähipiirissään nähtyään valmiita suhteellisen pienellä vaivalla auttamaan jotakin paria niin lohduttomassa tilanteessa?
Vierailija kirjoitti:
Tulisin surulliseksi, jos ajattelisin, että tuolla jossain on minun vauvani, josta en tiedä mitään.
Olen kuullut, että luovuttajat testataan myös psykologisesti, kestävätkö tällaisia ajatuksia. Mutta tarkoittaako tämä sitä, että vain kylmät ja kovat ihmiset vievät geenejään eteenpäin? Mahtava ajatus tulevaisuuden yhteiskunnasta. Siitä ei siis ole tulossa yhtään inhimillisempää kuin nykyään.
En kyllä osaa pitää itseäni kylmänä ja kovana vaikka olen munasoluja luovuttanut enkä ole surullinen. Minä nimittäin en ajattele, että mahdollisesti soluistani syntyneet lapset on mitenkään minun vauvojani. Ne ovat niiden ihmisten vauvoja ja lapsia jotka on päättäneet lapsen luovutussolun avulla hankkia, ja jotka lapsen kasvattavatkin.
Jos ajatellaan toisinpäin niin ajatus tuosta "minun vauvani" on vielä hassumpi. Eli jos ajatellaan että sinä tai minä olisi tarvinnut luovutussolun että lapsihaave toteutuisi, niin ei kai siinä nyt koko ajan ajattelisi että tässä jonkun toisen vauvaa kasvattaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pidän empaattisina niitä, jotka luovuttavat munasolujaan. Ne, jotka vouhkaavat täällä ja paheksuvat, eivät vaikuta erityisen empaattisilta.
Vierailija kirjoitti:
Tulisin surulliseksi, jos ajattelisin, että tuolla jossain on minun vauvani, josta en tiedä mitään.
Olen kuullut, että luovuttajat testataan myös psykologisesti, kestävätkö tällaisia ajatuksia. Mutta tarkoittaako tämä sitä, että vain kylmät ja kovat ihmiset vievät geenejään eteenpäin? Mahtava ajatus tulevaisuuden yhteiskunnasta. Siitä ei siis ole tulossa yhtään inhimillisempää kuin nykyään.
Kannattaa varmaan uskoa kaikkia juoruja mitä kuulee. Luovuttajilta kysellään terveydentilaan liittyviä kysymyksiä, mutta päänsisäiset asiat eivät klinikalle kuulu. Eikä esim. isoäitini kilpirauhastauti estänyt minua luovuttamasta, kun omat vanhempani ovat terveitä. Täysin tervettä sukua tuskin löytyy keneltäkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole kyllä lapsen kannalta reilua, jos sinua ei voi jäljittää. Toivottavasti joku sukulaisesi laittaa geeni-tietonsa sukututkimusohjelmaan nähtäväksi ja mahdollisesti luovutuksesta syntyneet lapset pääsevät sitä kautta jäljillesi. Heillä on oikeus tuntea sukunsa. Opiskelijan saamat siiderit olisivat naurettava hinta ihmiselämän alusta.
Minun on jotenkin vaikea ymmärtää tätä joka varmaaan johtuu siitä että olen itse adoptoitu enkä tiedä (enkä todennäkiösesti voi koskaan tietää) biologisia vanhempiani, eikä se ole mikään ongelma. Ihmetyttää miten se asia joillekin on niin tärkeää. Itseäni askarrutti se ehkä vuoden verran sen jälkeen kun minulle kerrottiin että minut on adoptoitu, mutta kun oli selvää että vanhemmistani ei ole tietoa (ulkomaanadoptio suoraan synnytyslaitokselta jonne minut oli äiti hylännyt jättämättä edes nimeään) niin lopetin sen asian vatvomisen ja totesin että kiva kuitenkin että olen elossa, ettei biologinen äiti jolla varmasti oli tosi vaikeaa tavalla tai toisella kun lapsen niin hylkäsi, päätynyt helpompaan ratkaisuun eli aborttiin.
Itse haluaisin tietää jos äitini olisi raiskattu ja olisin saanut siitä alkuni. Ehkäpä myös molemmat vanhemmat narkkeja tai vain isä.
Kyllä kiinnostaisi tutustua biologisiin vanhempiin.
Oletko miettinyt ettei biologisia vanhempiasi kiinnosta tutustua sinuun? Aivan järjetön tämä nykylainsäädäntö, jossa luovuttajan tiedot annetaan eteenpäin. Ennen tätä olisin voinutkin luovuttaa, nykyään en.
Vierailija kirjoitti:
Mä kyllä luovutan kuoltuani elimeni, jos ne jollekin kelpaavat. Mikä siinä on ongelma?
Minullakin on elinluovutustestamentti. Maksastani ei silti saa alkujaan uusi ihminen. Ihan eri asia kuin sukusolujen luovuttaminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulisin surulliseksi, jos ajattelisin, että tuolla jossain on minun vauvani, josta en tiedä mitään.
Olen kuullut, että luovuttajat testataan myös psykologisesti, kestävätkö tällaisia ajatuksia. Mutta tarkoittaako tämä sitä, että vain kylmät ja kovat ihmiset vievät geenejään eteenpäin? Mahtava ajatus tulevaisuuden yhteiskunnasta. Siitä ei siis ole tulossa yhtään inhimillisempää kuin nykyään.
Tai sitten ovat lempeitä, empaattisia ihmisiä, jotka ovat vaikkapa lapsettomuutta lähipiirissään nähtyään valmiita suhteellisen pienellä vaivalla auttamaan jotakin paria niin lohduttomassa tilanteessa?
Olisi eri asia antaa munasolu tuntemalleen henkilölle kuin jollekin satunnaiselle ihmiselle. Silloin voisi itsekin olla seuraamassa lapsen kehitystä esimerkiksi kummitädin roolissa.
Vierailija kirjoitti:
Täältä se opiskelijana munasoluja luovuttanut vielä sanoo että en kyllä kahden oman lapsen äitinäkään mitenkään kadu munasolujen luovutustani nuorena, vaikka sen melko kevytkenkäisesti teinkin. Minusta se on mukava ajatus, jos joku lapseton on saanut lapsen minun solujeni avulla. Koska olen perusterve, kohtuu älykäs ja hyvin elämässäni pärjäillyt niin tuskin täytyy siitäkään huonoa omaatuntoa tuntea että millaisia geenejä olen levittänyt luovutuksellani.
Niin siis nehän on myös sun lapsia, yhtä paljon kuin nämä kaksikin, lisäksi ovat näiden kahden sisarpuolia. Ihan käsittämätöntä kuinka löyhä sidos joillain ihmisillä on omaan jälkikasvuunsa.
Minä olen luovuttanut munasolujani ja tiedän että niillä saatiin aikaan tyttölapsi.
Mukava juttu!
Riskitöntä ei ole lasten teko milloinkaan, solun luovutuksessa ne ovat kuitenkin verrattomasti pienemmät kuin raskaudessa ja synnyttämisessä - jotka myös olen kokenut ja niiden riskit ollut valmis hyväksymään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä kyllä luovutan kuoltuani elimeni, jos ne jollekin kelpaavat. Mikä siinä on ongelma?
Minullakin on elinluovutustestamentti. Maksastani ei silti saa alkujaan uusi ihminen. Ihan eri asia kuin sukusolujen luovuttaminen.
Etpä kyllä voi sitä tietää, mitä sillä tulevaisuudessa aikaan saadaan.
Miksi näin negatiivinen suhtautuminen tähän? Itse aion luovuttaa, kunhan oma lapsiluku on ensin täynnä. Tiedän lähipiiristä kaksi lapsettomuudesta kärsinyttä perhettä ja haluan tuottaa jollekin samanlaista apua ja iloa kuin mitä he saivat luovutussoluista. Tuo opiskelijana rahan takia luovuttaminenkin kuulostaa joltain mitä olisin saattanut tehdä:D Kävin opiskelijana nimittäin verenluovutuksessakin välillä vain että saisin sieltä sen sämpylän, jätskin ja cappucinon kuun lopulla. Ja johonkin rokotetutkimukseenkin taisin osallistua, siitä sai 50e. Noh, verenluovutuksesta jäi itseasiassa tapa ja nykyään luovutan ihan muista syistä.