Lue keskustelun säännöt.
Minkälaisekai se alap*ä oikeasti menee juuri synnytyksen jälkeen?
20.11.2018 |
En tarkoita provota tai mitään, mutta vastaan vaan sattui ihan kauheita kuvia.
Suunnitellaan siis miehen kanssa nyt perheenlisäystä ja eksyin sivuille joissa esitettiin aika suoraan miltä se alapää näyttää juuri synnyttäneenä.
Eli sellainen ulos työntynyt sinipunainen pahkura, jumalattoman kokoinen sellainen vieläpä.
Siihen tyssäsi minun haluni lisääntyä ennenkuin sektio on mahdollinen kaikille sen haluaville.
Ja tämä ei ole alatie vs. sektio-synnytys keskustelu, vaan haluan raa'an rehellisiä vastauksia. Miltä se näyttää ja miltä se tuntuu?
En halua tähän ketjuun "kyllä siitä palautuu" - vastauksia, enkä että sektion tahtovat ovat raukkiksia ja luonnosta vieraantuneita.
Pidetään siis keskustelu asiallisena ja aiheeseen liittyvänä.
Kommentit (337)
Itselläni 2 synnytystä takana, ja tokasta synnytyksestä jäänyt muutoksia. Ekassa tehtiin episiotomia ja sen jälkeen oli kuukauden varmaan haava kipeä ja parani hitaasti. Vuoden verran synnytyksestä vielä teki seksi kipeää, mutta alapään ulkonäkö ennallaan, vain haalea huomaamaton arpi. Ihan pian synnytyksen jälkeen en halunnut katsoa miltä näytti.
Tokassa synnytyksessä ei epparia eikä repeytymiä, mutta venyin. Alapää tuntui vain turvonneelta päivän pari, en halunnut katsoa miltä näytti.. Ja yhä siis parin vuoden jälkeen tästä on alapää "suuaukolta" suurempi.. näin jälkikäteen ajateltuna se epparin leikkaaminen olisi ollut pienempi paha, olisi säilynyt tiukempana kun ois kursittu ennalleen 😁
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aion jäädä velaksi näin vihaisen ilmapiirin ollessa ympärillä ja järkyttävää että tekin, naiset olette sitö mieltä että nelkein 2020-luvulla naisen on edelleen ratkettava alapäästä jos haluaa perheenlisäystä.
Tikit eivät tee sinusta sankaria tai vuoden mutsia.
Tämä riitti, pitäkää tunkkinne, enkä ihmettele että syntyvyys laskee näin negatiivisessa ilmapiirissä.
Ap
Ehkä tuolla luonteella parempikin. Mä en ymmärrä ihmisiä jotka jo ennen tapahtumaa maalailee kauhukuvia joka suuntaan. Kannattaa mieluummin keskittyä siihen synnytykseen valmistutumiseen ja olla positiivisin mielin. Ikäviä asioita odottaen menee moni juttu mönkään.
Ajatteletko joka kerta kun astut ulos ovesta hirvittävimpiä onnettomuuksia joita voi jalankulkija kohdata? Ajatteletko joka kerta hissillä matkustaessasi kuinka hissi putoaa kuiluun ja murskaudur kuoliaaksi. Niin. En minäkään. Synnyttämään mennessäni keskityn siihen mitä voin tehdä, eli hengittämiseen ja mielen pitämiseen rauhallisena kivun kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Synnytys ON ISO OPERAATIO.[/quote
No ei kyllä ole, luonnollinen tapahtuma jossa synnyttäjä itse toimijana, sairaalassa ollaan jos jtn sattuu menemään pieleen. Olen kaksi lasta synnyttänyt, enkä koe olleeni operoitavana. Sen sijaan sektiossa olet rumasti sanottuna lihapala leikkauspöydällä, etkä voi itse vaikuttaa tapahtumien kulkuun. En halua loukata sektion kokeneita, itse pitäisin sitä pelottavampana, kun itsellä ei mtn hallintaa tilanteeseen.
Mä olen molempien synnytysten jälkeen parin päivän sisään katsonut peilillä, ihan vaan koska kiinnosti.
Ekalla kerralla oli tikattu epparihaava ja turvotusta. Tokalla kerralla turvotusta ja mustelma.
Pari vuotta toisen synnytyksen jälkeen pillu oli ennallaan, siihen asti se oli hieman "auki", pahimmillaan ehkä sentin.
Ei ollut jyrän alle jäänyttä jauhelihaa missään vaiheessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Synnytys ON ISO OPERAATIO.[/quote
No ei kyllä ole, luonnollinen tapahtuma jossa synnyttäjä itse toimijana, sairaalassa ollaan jos jtn sattuu menemään pieleen. Olen kaksi lasta synnyttänyt, enkä koe olleeni operoitavana. Sen sijaan sektiossa olet rumasti sanottuna lihapala leikkauspöydällä, etkä voi itse vaikuttaa tapahtumien kulkuun. En halua loukata sektion kokeneita, itse pitäisin sitä pelottavampana, kun itsellä ei mtn hallintaa tilanteeseen.
Sinä niin. Monet eivät.
Paljon on tehtävissä synnyttäjien kohtelun ja hoidon parantamiseksi.
Synnytys on useille VALTAVA asia vaikka sinulle olikin pikku juttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naiset haluavat kaikkien kokevan saman tuskan ja kivun...
Ei kiitos, onneksi ei tarvitse :)
No eipä ollut kyllä ekana mielessä, että miltä näyttää. Tärkeintä oli, että saatiin kursittua kasaan, niin kyllähän se siitä palautuu.
Nuokin on yksilöllisiä juttuja, kudostyyppi ym. Onneksi kenenkään ei ole pakko synnyttää, riskejä on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla on ollut kaksi pahaa komplikaatisynnytystä ja toinen oli sektio. Sektiossa meni KAIKKI pieleen. Puudutus epäonnistui rajusti - tunto olikin päällä osittain ja siinä vaiheessa kun vatsaa leikattiin auki, ei voinut hätänukuttaa, vasta sittn voitiin kun lsosi otettiin ulos. Sitten sain heräämössä allergisen reaktion. Seuraavaksi tikattu haava alkoi vuotaa vatsaonteloon. Piti avata uudestaan. Seuraavaksi se tulehtui ja antibioottitippaan.
Ongelmat jatkuivat kun mikään kipulääke ei vienyt järkyttävää kipua, ei edes suonensisäiset auttaneet. Monta päivää tuskaa enkä voinut liikkua. Liikkumattomuuden takia tuli kipeät kiinnikkeet.
Kun pääsin 1,5 vkon päästä kotiin, meni monta kuukautta ennenkuin edes yhtään pystyi urheilemaan. Arvesta tuli ruma. Vatsalihasten alaosasta hävisi tunto.
Ei mulla muuta kuin että seltio ei AINA ole onnistumisen riemuvoitto.
Mulla melkein sama, paitsi nuo allergiset reaktiot. Nyt joudun kiinnikkeiden vuoksi käymään 5v välein leikkauksessa, kun elämästä tulee muuten sietämätöntä kipujen vuoksi. Minä nyt toki synnytin kiireellisellä sektiolla, mutta ei mikään synnytyskipu missään vaiheessa vetänyt vertoja sille infernaaliselle helvetille, kun vatsaa viilletään auki ja tunnet sen. Tai sen jälkeen, kun tunnet ihan jokaisen tikin joka on vatsan sisällä ja jos nouset pystyyn niin tuntuu kun sisäelimet valuisivat ulos. Ja alavatsa tosiaan vieläkin tunnoton. 12v jälkeen. Pahinta oli kuitenkin kestää se kipu ja se palkintokin vietiin sylistä, vatsa auki viillettynä ei paljoa vastasyntynyttä hoidella.
Sektiosta hetkessä toipuvat ovat todennäköisyydeltään samaa luokkaa kun nuo vaikeat vauriot alatiesynnytyksessä. Kyllä sitä aina sektion jälkeen yleensä on aika jäätävän kipeä ja ihan loogistakin, aika monta kerrosta vatsaa viilletään auki ja odotellaan parantumista.
Vierailija kirjoitti:
Synnytys ON ISO OPERAATIO.
Näin on, ja siihen liittyy aina vammautumisen ja kuoleman riski.
Itse olin kaiken maailman piuhoissakin kiinni. Itse asiassa koko synnytys ei edes käynnistynyt ennen kuin kalvot rikottiin lääkärin toimesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eipä ole tullut kertaakaan mieleen katsoa. Neljä lasta olen alateitse synnyttänyt.
Sikäli ei varmaan kovin pahalta kuitenkaan ole näyttänyt, koska ekasta tuli kaksi pientä tikkiä ja kolmesta seuraavasta ei mitään. Ja tämä on tosi, minulla on hyvä kudostyyppi, joten esim. raskausarpiakaan ei ole.
Maha on tuntunut hassulta joka kerta synnytyksen jälkeen suihkussa, kun se on tuosta ylhäältä heti rintojen alta ollut ihan normaali, mutta alavatsalla silti sellainen pallo, ihan kuin tyhjenevät ilmapallo. Se on palautunut kyllä tosi hyvin aina muutaman kuukauden kuluessa.
Ihan oikeasti, mä olen melkein miettinyt, että kirjoitan kohta kirjan siitä, ettei synnytys automaattisesti pilaa kroppaa. Kun joka paikassa sitä toitotetaan. Väitän, että jos tuntemattomat tuolla ulkona ei tiedä, niin kukaan ei uskoisi minua neljän lapsen äidiksi. Jos siis stereotyypeilla mennään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Synnytys ON ISO OPERAATIO.[/quote
No ei kyllä ole, luonnollinen tapahtuma jossa synnyttäjä itse toimijana, sairaalassa ollaan jos jtn sattuu menemään pieleen. Olen kaksi lasta synnyttänyt, enkä koe olleeni operoitavana. Sen sijaan sektiossa olet rumasti sanottuna lihapala leikkauspöydällä, etkä voi itse vaikuttaa tapahtumien kulkuun. En halua loukata sektion kokeneita, itse pitäisin sitä pelottavampana, kun itsellä ei mtn hallintaa tilanteeseen.
Sinä niin. Monet eivät.
Paljon on tehtävissä synnyttäjien kohtelun ja hoidon parantamiseksi.
Synnytys on useille VALTAVA asia vaikka sinulle olikin pikku juttu.
No oli se minullekin valtava juttu, mutta positiivinen sellainen vaikka toki jännittävä ja pelottavaltakin tuntuva. Tietenkään se ei ole pikku juttu. On totta, että synnyttävien kohtelussa on parannettavaa. Synnyttävän naisen täytyy silti myös ottaa itse vastuuta synnytyksestään ja olla aktiivinen toimija, eikä heittäytyä uhriksi jo valmiiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rehellisesti: en uskaltanut katsoa tai kokeilla.. Nyt 6 vuoden ja 2 synnytyksen jälkeen ei mitään eroa entiseen. Tai ei ikinä uskoisi että olisin saanut kaksi lasta. :) nopeasti se alapää palautui. Ihan viikossa kahdessa. Alussa sellainen hassu väljä olo.
Vierailija kirjoitti:
Verevä, punaisempi ja turpeampi kuin tavallisesti ja musta luola avoimempana kuin tavallisesti. Kuukauden päästä näytti jo siltä, että ei voi ulkonäöstä nähdä, että on synnyttänyt. Luolan suu levossa sormenpään kokoinen.
Avoimempana kuin tavallisesti? Eihän alapäässä tavallisesti ole mitään aukkoa avoimena?! 😲
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Palautuu "normaaliksi" parin päivän kuluessa. Eihän se miksikään oikeastaan muutu, vähän arkana oli pari päivää. Ei kannata pelätä, ja muistakaa alatiesynnytyksen terveysvaikutukset lapselle.
#synnytystalkoot
1. Synnytys. 10 tikkiä. Vauva 4900g. Ei kovin kipeä, pystyin heti istumaan normaalisti. Vessassa ekat päivät varovasti mutta ei isompia ongelmia. Peilillä en katsonut mutta suihkussa tuntui sormin normaalilta. Onni vauvasta oli niin iso ettei jaksanut pahemmin kiinnostaa.
2. Synnytys. 1 tikki. Vauva 4500g. Olo oli heti kuin ei olisi ollenkaan synnyttänyt. Vessassa varovasti pari päivää mutta kaikki liikkuminen, istuminen ym normaalia. Seksiä 2 viikkoa synnytyksestä, ei sattunut eikä kuulemma tuntunut löysältä.
Yksilöllistähän tämä on mutta itse en ainakaan kauhutarinoita pysty tai halua synnytyksestä repimään. Jälkimmäinen oli elämäni hienoin kokemus.
No miltä se sitten tuntuu niin kun sisältä?
Pienten häpyhuulten alareunassa näkyy oikealla puolella millin kokoinen lovi. Tunnistan sen synnytyksestä johtuvaksi, koska tiedän miltä alapääni näytti sitä ennen. Muuta eroa ei ole. Ei virtsankarkailua tai muitakaan vaivoja.
En ole koskaan uskaltanut katsoa, mutta aika mössöltä ja venähtäneeltähän se paperilla painellessa ja pestessä on tuntunut. Mutta nopeasti parantunutkin on, mitä nyt häpyhuulet jäi aika venähtäneiksi, mutta siitä ei minkäänlaista haittaa ole.
Kolme alatiesynnytystä ja miehen mielestä pimpsa on nätti ja tiukka. Kyllä se siitä palautuu, älkää hötkyilkö! Nämä sektioiden kinuajat, kuka mistäkin syystä, tuletteko ajatelleksi, että kerran kun puukko on käynyt, entiseen ei ole paluuta. Tiedän, kun on vatsa avattu muusta syystä. Riskit mahdollisine infektioineen on todelliset ja kivut sekä kantamiskiellot ei ole kivoja kun pitäisi jaksaa vauvaakin hoitaa. Kipulääkkeiden popsiminen imettäessä, hmm... Sitäpaitsi, jos ei se pimpsa näytä ruusulta niin se ei ainakaan näy niinkuin inhottava arpi. Realismia kehiin, naiset!
Tunnen kaksi epävakaata, kumpikin synnytti alateitse.
Hoitajat ja kätilöt ovat ilkeitä teit tai sanoit mitä tahansa.
Sadisteja töissään.