Lue keskustelun säännöt.
Minkälaisekai se alap*ä oikeasti menee juuri synnytyksen jälkeen?
20.11.2018 |
En tarkoita provota tai mitään, mutta vastaan vaan sattui ihan kauheita kuvia.
Suunnitellaan siis miehen kanssa nyt perheenlisäystä ja eksyin sivuille joissa esitettiin aika suoraan miltä se alapää näyttää juuri synnyttäneenä.
Eli sellainen ulos työntynyt sinipunainen pahkura, jumalattoman kokoinen sellainen vieläpä.
Siihen tyssäsi minun haluni lisääntyä ennenkuin sektio on mahdollinen kaikille sen haluaville.
Ja tämä ei ole alatie vs. sektio-synnytys keskustelu, vaan haluan raa'an rehellisiä vastauksia. Miltä se näyttää ja miltä se tuntuu?
En halua tähän ketjuun "kyllä siitä palautuu" - vastauksia, enkä että sektion tahtovat ovat raukkiksia ja luonnosta vieraantuneita.
Pidetään siis keskustelu asiallisena ja aiheeseen liittyvänä.
Kommentit (337)
Ei tajua kirjoitti:
Miten voi pelätä ja kammoksua jotain mistä ei ole mitään kokemusta???
No juuri sen takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aion jäädä velaksi näin vihaisen ilmapiirin ollessa ympärillä ja järkyttävää että tekin, naiset olette sitö mieltä että nelkein 2020-luvulla naisen on edelleen ratkettava alapäästä jos haluaa perheenlisäystä.
Tikit eivät tee sinusta sankaria tai vuoden mutsia.
Tämä riitti, pitäkää tunkkinne, enkä ihmettele että syntyvyys laskee näin negatiivisessa ilmapiirissä.
Ap
Ehkä ihan hyvä että jätät lapsenteon tähän. Outoa että päätät jäädä velaksi vauva.fi kommenttiosion takia.. kertoo ehkä siitä kuinka "tosissasi" olet ollut vauvan suhteen.
toisilla se vaan lerpahtaa kunnolla valmiiksi on jo väljä ja lerppuisa, sitten vaan lötsähtää entistä enemmän.
Voivittu :D ehkä sun on ihan hyvä olla hankkimatta lapsia jos pillun ulkonäkö on tärkeämpi kuin se miten vauva tulee maailmaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä. Sain esikoisen parikymppisenä ja välilihaa leikattiin ja repeämiä tuli jotka ommeltiin. En uskaltanut katsoa alapäätäni vuoteen, luulin että se näyttää kauhealta, mutta sitten kun katsoin ei se näyttänyt yhtään erilaiselta kuin ennen. Ja seksi synnytyksen jälkeen ensimmäisen kerran oli kuin olisi ollut neitsyt jälleen, tuntui tosi tiukalta ja tiukka olen edelleen päälle nelikymppisenä, ei se alapää siitä miksikään halliksi muuttunut kun kerran repeämät ommeltiin kiinni ja ne parani.
Vesikauhuinen bulldog, jonka suussa on räjähtänyt käsikranaatti.
Pilalle se menee. Mutta synnyttäneiden isovittujen mielestä kaikki senjälkeiset seksiongelmat ovat luonnollisesti miehen syytä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Verevä, punaisempi ja turpeampi kuin tavallisesti ja musta luola avoimempana kuin tavallisesti. Kuukauden päästä näytti jo siltä, että ei voi ulkonäöstä nähdä, että on synnyttänyt. Luolan suu levossa sormenpään kokoinen.
Avoimempana kuin tavallisesti? Eihän alapäässä tavallisesti ole mitään aukkoa avoimena?! 😲
Samaa ihmettelen. Miten muka joillain on joku reikä siellä auki koko ajan? Eikö sinne mene ilma ja kaikki?
Riippuu kudostyypistä ( kuinka joustava on) ja siihen luulisi vaikuttavan myös ikä. Sain lapset kun olin 28 ja 31. Ekassa synnytyksessä episiotomia, mistä ei jäänyt mitään kauheaa jälkeä, verta vaan meni enemmän. Ei ollut alapää kovinkaan pahan näkönen edes muutaman päivän kuluttua, vähän turvonnut. Nyt on ihan normaali , kuten ennen kaikinpuolin. Ei ole siis mitenkään sanottua, että useimmilla jäis mitään kamalia jälkiä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onpa sulla vähintäänkin oudot fantasiat.
Vierailija kirjoitti:
Mitä väliä sillä alapään ulkonäöllä on juuri synnytyksen jälkeen? Mitä merkitystä sillä on? Sitä ei kukaan muu katso kuin kätilö ja tarvittaessa lääkäri. Kun ei se tosiaankaan jää sen näköiseksi kuin tuntien-vuorokauden-parin vuorokauden ajaksi.
Mikä tahansa kohta ihmisestä joka on joutunut venytykseen, revennyt tai leikattu on hurjan näköinen muutaman vuorokauden ajan.
Ja tiedän siis ettet tätä kysynytkään. Kysymykseesi vastaan että en todellakaan tiedä. Olen synnyttänyt neljä lasta alateitse enkä todellakaan tiedä miltä alapää näyttää juuri synnytyksen jälkeen. Ei ole tullut pieneen mieleenikään että olisin sitä ruvennut jotenkin tarkastelemaan. Kyllä siinä synnytyksen jälkeen maailma pyörii aika lailla sen vauvan eikä oman p*llun ympärillä.
No kyllähän se pyörii pillun ympärillä kun joka sekunti sen kivun tuntee ja eihän sitå vauvaa olisi ilman sitå pillua ja mikä ihme tyyli tuo on puhua vähättelevään sävyyn siitå omasta tärkeästä kohdasta? Naisen pillu on koko maaiman luoja.
Ap koskaan ei tiedä miten alatiesynnytyksen jälkeen paranee ja palautuu. Toiset hyvin toiset huonosti.
Mutta se oma alapää on todella tärkeä niin itselle miehelle kuin lastensaamisen vuoksi. Kenenkään ei pidä väheksyä nainen huolta oman pillunsa ja sen ympäristön kunnosta ja toimivuudesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiiraillut peilillä. Pieni vekki tuli ja pari tikkiä. Olin heti jaloillani ja parissa päivässä istuminen normaalia.
Vierailija kirjoitti:
Aion jäädä velaksi näin vihaisen ilmapiirin ollessa ympärillä ja järkyttävää että tekin, naiset olette sitö mieltä että nelkein 2020-luvulla naisen on edelleen ratkettava alapäästä jos haluaa perheenlisäystä.
Tikit eivät tee sinusta sankaria tai vuoden mutsia.
Tämä riitti, pitäkää tunkkinne, enkä ihmettele että syntyvyys laskee näin negatiivisessa ilmapiirissä.
Ap
Tässä ollaan nyt naurettavia molemmilla puolilla. Älytöntä, että jotkut suhtautuvat niin alentuvasti ihmisiin, joita alatiesynnytyksen riskit pelottavat. Mutta toisaalta, aloitit keskustelun sillä, että alapään ulkonäkö heti synnytyksen jälkeen oli kynnyskysymys (kipu oli toissijainen huoli) eikä saanut sanoa, että kudoksilla on taipumus parantua, kun se ei muka ollut oleellista. Kun tärkeää oli se ulkonäkö ennen paranemisprosessia.
Pata kattilaa soimaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tahdoin ja sain sektionx2, kukaan ei ole haukkunut raukkikseksi. Pieni arpi alavatsalla mutta olen käsittänyt että sektiohaavan ompelussa on myös rumia taidonnäytteitä. Ottaisin kuitenkin mielummin ruman arven kun alapään ongelmat.
Mutta tärkeintä on lapset, jos sektiomahdollisuutta ei kuvitteellisesti olisi olisin varmaan synnyttänyt alateitse ainakin yhden ja kokemuksen perusteella sitten miettinyt toista.
En kauheasti ole peilaillut, mutta tuntuu ainakin ihan samanlaiselta ja toiminnallisesti ihan normaali. Musta tuntuu, että joillain on vain tarve täälläkin alentaa syntyvyyttä entisestään keksimällä näitä juttuja. En halua vähätellä oikeasti vaurioita kokeneita. Tiedän, että niitäkin on. Mutta ei tällaista valtaosaa todellakaan kuin täältä saa vaikutelman.
Kokenut gynelogi tähän osaa vastata ja sanovat, että pysyvien vaurioiden prosenttiosuus on yhden luokkaa. Ja näistäkin vain osa haittaa aiheuttavia.
-kolme nelikiloista
Vierailija kirjoitti:
Synnytys ei kyllä ole mikään operaatio, sektio sen sijaan on, ja iso sellainen. Ja miten oman lapsen synnyttäminen on verrattavissa raiskaukseen? Tai mikään synnytykseen liittyvä tutkimuskaan.. Lievästi sanottuna häiriintynyt ajattelutapa.
Ja miten synnyttäminen liittyy me too- liikkeeseen? Aiemmassa viestissä tästä mainitsit..Onko muutkin luonnolliset kehon toiminnot mielestäsi jonkinlaista sinuun kohdistuvaa ahdistelua ja alistusta?
Sektio tuntuu olevan iso operaatio vain jos äiti sen haluaa.
Pakollinen sektio taas onkin ihan rutiinileikkaus.
Sitten taas kun puhutaan synnärille änkeävistä vauvan-ihastelija -sukulaisista, niin juuri tehty sektio onkin ihan pikkuleikkaus, jonka jälkeen ihan hyvin pitää jaksaa ottaa vieraat vastaan.
Ekan jälkeen en hirvennyt pariin viikkoon katsoa, joten en tiedä miltä näytti. Pieni repeämä tuli ja siihen muutama tikki. Käytin homeopaattista arnicaa heti synnytyksen jälkeen muutaman viikon ajan ja kun pääsin kotiin, aloin tehdä istumakylpyjä, joissa oli yrttejä. En enää muista mitä yrttejä, koskaa aikaa on parikymmentä vuotta tuosta. Yllätyin kun sitten peilillä katsoin, miltä näytän. Ei juuri eroa entiseen, vähän isompi oli emättimen aukko ja tikit näkyi vielä. Parin kk:n jälkeen entisellään.
Toisen ja kolmannen synnytyksestä ei tullut naarmuakaan. Ainoa synnytyksestä kertova asia oli pieni jomotus alapäässä parin päivän ajan, mutta niin pieni, että edes mitään särkylääkettä en tarvinnut. Ja tietysti oli jälkivuotoa muutaman viikon. Alapää näytti parin viikon jälkeen lähes entiseltään. Joka kerta käytin tuota arnicaa ja tein istumakylpyjä, tokan ja kolmannen jälkeen vain paljon vähemmän, kun ei oikein ollut mitään parannettavaakaan.
Synnytyksissä en ottanut mitään kivunlievitystä, kävelin lähes koko avautumisvaiheen ajan ja olin suihkussa tai ammeessa, mukanani ollut vyöhyketerapeutti hoiti myös. Aina oli myös osaava kätilö, joka kannusti ja osasi ohjata ponnistamaan oikealla hetkellä, eli ei silloin kun lapsen pää työntyy ulos, silloinhan vain hengitellään ja lapsi liukuu itsestään ulos. Jos ponnistaa kovasti, voi revetä pahasti, varsinkin jos on väärässä asennossa, eli esim. puoli-istuvassa. Ponnistin kontallaan kahdesti ja yhdesti synnytysjakkaralla. Ihanat muistot jäi kaikista synnytyksistä.
Tuntoherkkyyttä synnytykset paransivat, eli saan paljon helpommin ja paljon voimakkaampia orgasmeja. Samalla katosivat kuukautiskivut, en tiedä mistä johtuu, niin vain kävi. Ihan yhtä tiukka ei tietenkään enää ole, mutta ei niin paljon eroa, että sillä olisi mitään merkitystä. Toisaalta on parempi näin, koska aiemmin oli rajallinen määrä sopivia yhdyntäasentoja, koska minuun sattui monet asennot, synnytysten jälkeen kaikki käy eikä mikään satu.
Kuulostaa hehkutukselta, mutta tämä on totta minun kohdalla. Ja nuo neuvot jälkihoitoon sain tutulta saksalaiselta lääkäriltä, ovat kuulemma siellä ihan normaali käytäntö. Tai oli ainakin silloin 20 v sitten.
Toki ennen äiti- ja lapsikuolleisuus oli yleistä, ja naiset synnyttivät monesti, mutta sitä ihmettelen, että jos synnytys tuhoaa lopullisesti naisen toosan, niin miten h#lvetissä ihmiskunta on selvinnyt tänne saakka?
Onko nykynainen hyvästä ravitsemuksesta ja terveydenhuollosta huolimatta nykyään heikompaa tekoa kuin isoäitinsä, vai onko syntyvät mukulat nykyään radi-jättiläisiä?
Olin yllättynyt kun vilkaisin alapäätä synnytyksen jälkeisenä aamuna. Vaikka repeämä (2. asteen) tuli niin juuri mitään turvotusta ei esiintynyt ja vaikka oli tikattu niin toosa näytti suht samalta kun ennenkin? Ehkä lyhyt ponnistusvaihe (imukuppi) teki sen... mutta olihan se sen jälkeen tosi outo jonkin aikaa. Palautui ennalleen silti… tai no lähes, eri järjestyksessä emättimen sisällä näkyy olevan tavaraa mutta tuntuma sama :D
Miten voi pelätä ja kammoksua jotain mistä ei ole mitään kokemusta???