Lue keskustelun säännöt.
Puolisoni ei hyväksy lastani
Uusioperhe
19.11.2018 |
3-vuotias lapseni on vuoroviikoin luonani. Haluaisin nyt joulukuussa pitää lasta hieman enemmän luonani vähäisen työssäoloni takia(on ok lapsen äidille). Puolisoni kanssa tuli kuitenkin riita, koska puolisoni ei haluaisi, että lapseni olisi vielä enemmän luonamme. Hänen mielestään meidän tulisi tehdä kompromissi, eli jos haluan lapseni viikoksi ”lisäaikaa” luoksemme ja puolisoni ei halua yhtäkään lisäpäivää, tekisimme kompromissin ja lapsi tulisi esim pariksi päiväksi lisää. Minusta puolisoni on kuitenkin kohtuuton, kotimme on myös lapseni koti, joten mielestäni puolisollani ei ole oikeutta sanoa, että lapseni ei saa tulla kotiimme yhtään enempää, kuin mitä sovittu on. Mitä mieltä olette? Onko puolisollani oikeutta vaikuttaa siihen, kuinka paljon lapseni on luonamme?
Kommentit (232)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eronnut ja 3v lapsi.... Ei niitä eron syitä tietenkää tiiä mutta hieman mietityttää miksi näin. Ja heti uusi puoliso... Ettei vaan ap:lla oisi myös jotain omiakin ongelmia....
Kun isäni hautajaisista oli kulunut 2 viikkoa toi äiti uuden miehen meille asumaan
Aiotko pitää äitiäsi kädestä kun hän kuolee?
En
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eronnut ja 3v lapsi.... Ei niitä eron syitä tietenkää tiiä mutta hieman mietityttää miksi näin. Ja heti uusi puoliso... Ettei vaan ap:lla oisi myös jotain omiakin ongelmia....
Kun isäni hautajaisista oli kulunut 2 viikkoa toi äiti uuden miehen meille asumaan
Aiotko pitää äitiäsi kädestä kun hän kuolee?
En
Ettäs kehtaat, lapsen velvollisuus on pitää kuolevaa kädestä.
Olet huono ihminen
Vierailija kirjoitti:
En minäkään haluaisi, että miehen lapset pyrörisivät täällä enemmän kuin on alunperin sovittu. Koska mies on itse niin paljon poissa, että he olisivat minun riesanani.
Eniten minä näissä eroissa ja uusperheissä ihmettelen teidän mammojen helppoja etoja. Täälläkin moni toitottaa, että eroaa, koska mies ei ole koskaan kotona, tai koska mies ei siivoa jälkiään tai jättää kaapin ovat auki. Sitten tullaan av:lle itkemään, kun lapsi joutuu uusperheeseen, ja äitipuoli sitä tai tätä. Miettikää etukäteen eron seuraukset, älkääkä erotko ”koska minä ansaitsen parempaa”.
Tämä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eronnut ja 3v lapsi.... Ei niitä eron syitä tietenkää tiiä mutta hieman mietityttää miksi näin. Ja heti uusi puoliso... Ettei vaan ap:lla oisi myös jotain omiakin ongelmia....
Kun isäni hautajaisista oli kulunut 2 viikkoa toi äiti uuden miehen meille asumaan
Aiotko pitää äitiäsi kädestä kun hän kuolee?
En
Ettäs kehtaat, lapsen velvollisuus on pitää kuolevaa kädestä.
Olet huono ihminen
Äm.mä tuntuu olevan pitkäikäistä sorttia...eipäs nyt innostuta
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsen pitäisi olla etusijalla.Miksi valita kumppani jolla on jo lapsia jos ne ongelma?
Minulla itsellänikin on lapsia. Olisi outoa valita lapseton kumppani. ”Mulla saa olla lapsia, mutta sulla ei”.
En silti ole mieheni lapsista innoissani. En halua toista lapsiperhe-elämää, kun omani ovat jo isoja.Miksi ihmeessä sitten olet valinnut miehen, jolla on lapsia, kun et kuitenkaan heitä hyväksy? Lapsille on kauheaa, että joutuvat väkisin tekemisiin ja ehkä asumaankin ihmisen kanssa, joka suhtautuu heihin kylmäkiskoisesti tai välinpitämättömästi.
Miksi en olisi ottanut lapsellista miestä? Minä sanoin omat ehtoni - etten aio lähteä leikkimään, viihdyttämään enkä hoitamaan miehen lapsia - ja mies sanoi, ettei minun tarvitse.
Mies on pitänyt sanansa, eli silloin kun lapset ovat meillä, niin minä teen omiani. En minä heihin suhtaudu sen enemmän kylmästi kuin lmpimästikin. Miten voisin, kun en ole edes paikalla?
kuka pitää sinua kädestä kun kuolet!?
Ei kukaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaffepulla kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaffepulla kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En voi kuin ihmetellä tunnevammasia puolisoita! Miten joku voi olla vuosikausia tekemisissä toisen lapsen kanssa, eikä kiinny tähän ollenkaan? Siis ihan oikeasti! Jos luotte hyvät suhteet lapsiin, parhaimmillaan voitte saada siitä elämän pituisen ihmissuhteen. Ehkäpä se puolison lapsi kerran istuu sun kuolinvuoteella ja pitää sua kädestä? Tai sitten se menee jossain omia menojaan, eikä paskaakaan välitä. Miksipä välittäisi, koska eihän siitäkään välitetty.
Kaunis ajatus, mutta ei toimi käytännössä. Ap:n kumppani on nuori nainen vielä, tottakai hän haluaa omia lapsia sitten joskus. Miksi hänen pitäisi hyysätä toisten lapsia, kun voi perustaa oman perheen? Kyllä hän varmaan sitten kuolinvuoteellaan pitää kädestä ihan omaa lastaan.
Ja jos hän on vela, hän etsii sitten aikanaan lapsettoman miehen, jonka kanssa voi nauttia vela-elämästä kahdestaan, toisiinsa keskittyen.
Tuossa Ap:n kuvaamassa parisuhteessa en oikein näe järkeä, etenkään tuon Ap:n kumppanin näkökulmasta.
Ap haluaa pitää kuolinvuoteellaan omaa lastaan kädestä?
Totta kai haluaa, ja ihan varmasti pitääkin.
Eihän isän naisystävä ole samalla viivalla kuin oma äiti, ei lähellekään. Ei voida puhua edes samana päivänä.
Kyllä näissä asioissa veri on vettä sakeampaa. Oma lapsi on oma lapsi.
piditkö isääsi kädestä kun hän kuoli?
Hän elää vielä, mutta tottakai sitten kun lähdön hetki tulee, tulen olemaan paikalla. Isä on todella rakas ihminen minulle. Olen kiitollinen, että vanhempieni eron jälkeen minua ei riepoteltu paikasta toiseen. Siitä kiitos myös isälle, joka ymmärsi, että me lapset tarvitsemme pysyvän kodin. Onneksi hän ei pakottanut meidä koskaan luokseen, vaan saimme itse valita, missä asumme.
Itse olin onnekas, monella eroperheen lapsella ei ole ollut yhtä hyvä tuuri. Lapsia heitellään sinne tänne, tehdään uusia lapsia oikealle ja vasemmalle. Aina tulee uusi kumppani, ja uudet lapset. Näistä ex-liittojen lapsista näkee ja huomaa, että heistä ei kukaan välitä. Tällaisia lapsia on nykyään paljon. Lastensuojelussa tuttu ilmiö.
🇺🇦🇮🇱
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olin tuo lapsi aikoinaan.
En tule koskaan antamaan sitä anteeksi isälleni, että hän antoi vaimonsa kohdella minua niin, enkä ikinä anna sitä tälle vaimolle anteeksi, että oli niin raukka ja lapsellinen. Ei sillä, ei sen luonteisia ihmisiä anteeksiannaot kiinnosta, mutta muille tiedoksi, että kyllä se lapsi ymmärtää. Ja kukaan lapsi ei tuollaista ansaitse. Hävetköön se, joka on tästä eri mieltä.
Ja nyt kirjoitat itsestäsi elämäkerrassasi sankarin ja heistä syypään KAIKKIIN ongelmiisi? Anna jo anteeksi se lapsuustesi.
Tai entä jos tilanteen takana onkin äitisi tavoin, joita et edes osaa yhdistää tapahtumiin? Sellainenkin on nähty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuollaiset puolisot vaihtoon... lapset tarvitsevat molempia vanhempiaan.
Olen samaa mieltä. Ei kannata erota, sillä lapset tarvitsevat molempia vanhempiaan.
Osa ex-puolisoista käyttää näppärästi tätä lapsi aina ensin korttia entisen puolison elämän kontrollointiin. Aina pitäisi olla passissa odottamassa jos ex puoliso tarvitsee lasten kanssa apua vaikka on hänen vuoronsa hoitaa lapset. Sanomatta selvää, että toiseen suuntaan apuja ei tipu. Tämä tekee elämästä hankalasti ennakoitavaa ja harva kumppani jaksaa kauan sellaista katsella. Selkeä toimiva vanhemmuus mahdollistaa myös toimivan uusperheen, ei jatkuva poukkoilu ole hyväksi. Meillä lapsi on itse kertonut että on hankalaa kun ei tiedä missä kodissa on milloin, vaikeuttaa myös kaverisuhteita. Eli lapsen etua voi helposti myös käyttää asioiden vääristelyyn
Sisältö jatkuu mainoksen alla
*Puolisoni ei hyväksy lastani*, ei pidä paikkaansa. Aika jyrkkä kommentti, ja wpäoikeudenmukainen.
Onhan puolisosi hyväksynyt lapsesi koska lapsesi on viikon kodissanne? Ei se, että ei hyväksy nikottelmatta uusia käänteitä tarkoita, että hän ei silloin lasta normaalissa tapaamistilanteessa hyväksy.
Olette ilmeisesti sopineet, että puolisolle sopii tuo viikko ja viikkosysteemi. Mutta kaikissa muissa tapauksissa, mitä menee en sopimuksen yli tai ohi, niin keskustellaan puolisosi kanssa ENNEN kuin sovitte lapsesi äidin kanssa, että *meille voi tulla*. Saati niin, että ei keskustella uuden kanssa lainkaan, lapsi vain tulee ilman ennakkovaroitusta.
Tämä seikka on usein se joka hiertää uutta puolisoa. Entisen kanssa sovitaan ja vasta sitten kysytään ja keskustellaan (näennäisesti) uuden kanssa. Uudelle kumppanille tulee tunne, että sillä mitä hän ajattelee tai ehdottaa ei ole väliä, koska asia kuitenkin menee niin kuin entinen ja oma kumppani ovat jo ehtineet sopia. Ja se aiheuttaa tunteen ylikävelystä. Ja todellisuudessa onkin sitä.
Ongelma useinkaan ei ole, etteikö uusi kumppani lasta *hyväksyisi* vaan se, miten hyvin tai huonosti tapaamiset ja poikkamat tapaamisesta uuden kanssa hoidetaan.
Hyvällä asioiden hoidolla ja toisen näkökulman ja tasavertainen kumppanuus huomioiden monikin *pulma* olisi hoidettavissa. Saati sitä ei olisi edes tullutkaan.
Täällä vedotaan, että jos toinen vaikka kuolisi olisi lapsi koko ajan isän kanssa. Se on eri asia. Jos yhteenmennessä on tapaamissopimus A ja sen uusi kumppani on hyväksynyt, niin sitten uuden tilanteen tullessa tietysti keskustellaan ja tehdään ratkaisu B ja sen sitten uusi kumppani joko hyväksyy tai ei hyväksy.
Jos ei hyväksy niin muuttaa sitten pois koska se tilanne johon on alussa sitoutunut ei enää pidä paikkaansa.
Ei sitä lapsen kokonaan muuttoa tietenkään kumppanin kanssa keskustelematta tehdä? Tottakai siitä informoidaan ja kumppanilla on oikeus sanoa siitä mielipide ja tehdä omat ratkaisunsa.
Nyt kumppani on sitoutunut siihen, että lapsi on viikon kerrallaan. Kun tämä sitoumus muuttuu niin siitä neuvotellaan. Ei niin, että isä ja äiti pitävät selviönä, että se mikä sopii heille sopii myös uudelle kumppanille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eronnut ja 3v lapsi.... Ei niitä eron syitä tietenkää tiiä mutta hieman mietityttää miksi näin. Ja heti uusi puoliso... Ettei vaan ap:lla oisi myös jotain omiakin ongelmia....
Kun isäni hautajaisista oli kulunut 2 viikkoa toi äiti uuden miehen meille asumaan
Aiotko pitää äitiäsi kädestä kun hän kuolee?
En
Ettäs kehtaat, lapsen velvollisuus on pitää kuolevaa kädestä.
Olet huono ihminen
Oletko joku uusi palstahullu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mielestä tässä ei ole mitään epäselvää ja puolisosi ymmärtää sen sen jälkeen, kun hänellä on omia lapsia. Lapset tulevat aina ensin. AINA. Sen jälkeen tulee parisuhde tai muu mikä kenellekin on tärkeää. Joten on itsestään selvää, että lapsesi täytyy saada olla vapaasti enemmän luonasi ja asia, jonka sopivat vain sinä ja ex-puolisosi. Jos lisäpäivät aiheuttaisivat kohtuutonta haittaa ja erityisjärjestelyjä, tulisi asiasta keskustella ja hakea kompromissi uuden puolisosi kanssa. Tilanteenne vaikuttaa kuitenkin siltä, että sellaista ei ole koitumassa.
Ja mieti miten puolisosi tulee suhtautumaan, jos/kun saatte yhteisiä lapsia. Todennäköisesti hän haluaa lapsesi entistä vähemmän luoksenne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En minäkään haluaisi, että miehen lapset pyrörisivät täällä enemmän kuin on alunperin sovittu. Koska mies on itse niin paljon poissa, että he olisivat minun riesanani.
Eniten minä näissä eroissa ja uusperheissä ihmettelen teidän mammojen helppoja etoja. Täälläkin moni toitottaa, että eroaa, koska mies ei ole koskaan kotona, tai koska mies ei siivoa jälkiään tai jättää kaapin ovat auki. Sitten tullaan av:lle itkemään, kun lapsi joutuu uusperheeseen, ja äitipuoli sitä tai tätä. Miettikää etukäteen eron seuraukset, älkääkä erotko ”koska minä ansaitsen parempaa”.
Juuri näin. Nämä uusperhekeskustelut taitavat leimahtaa juuri yh-äitien puolelta, kun purkavat omaa syyllisyyttään ns. turhasta erosta.
Äiti saa erota, koska kun äiti on onnellinen, niin lapsikin on onnellinen.
Mutta kas, se ei pädekään äitipuoleen, että kun äitipuoli on onnellinen niin lapsikin on.Vitsi mitä kaksinaismoralismia.
No onpas typerä kirjoitus, sori vaan. Itse en osta tuota ajatusmallia edes äitien kohdalla, minusta sillä puolustellaan yleensä silkkaa itsekkyyttä ja kehdataan vielä naamioida se lapsen parhaaksi. Väitteellä on kuitenkin ihan erilainen pohja äidin kuin äitipuolen kohdalla, koska luonnollisesti lapsi kärsii oman vanhemman onnettomuudesta huomattavasti enemmän kuin ulkopuolisen uuden tuttavuuden onnettomuudesta. Ei tässä ole reiluudesta kyse vaan siitä että äitipuoli ei ole äiti.
Tässähän ei ole nyt kyse siitä, että aloittajan uusi kumppani haluaa lasta *entistä vähemmän* kotiinsa vaan se, että isä ja exänsä haluavat lasta entistä enemmän kuin on sovittu uuden kumppanin ja miehen yhteiseen kotiin.
Sovittu määrä hänelle sopii.
Onhan parisuhteessa monta muutakin asiaa, josta keskustellaan jos jotain muuttuu. En usko, että monikaan kumppani tyytyy, ainakaan on tyytyväinen, toisen yksipuoliseen päätökseen?
Ne, jotka menevät *lapsi aina ensimmäisenä* tuskin ovat uusperheellisiä? Tai jos ovat ydinperheessä, niin eihän sielläkään se lapsi ole aina etusijalla asioissa, joissa on kyse kahden aikuisen päätöksistä? Jos esimerkiksi toinen joutuu ylimääräisesti viikonlopuksi ylitöihiniin, niin varmaan keskustelevat keskenään sopiiko se toiselle. Jos se toinen on esimerkiksi jo sopinut jotain muuta.
Onhan nyt niin, että aloittajankin puoliso on ajatellut heille jotain muuta kuin lastenhoitoa koko viikoksi. Siksi hän ehdottaa, että mies olis vaikka pari päivää lapsensa kanssa. Ei hän ole kokonaan tyrmännyt lapsen tuloa.
Ylimääräinen viikko saattaa aiheuttaa paljonkin muutoksia elämään, jos viikko olisi pitänyt olla lapsivapaa.
Minä ainakin juuri ajattelen niin, että lapsiviikko mennään lapsen ehdoilla ja lapsivapaaviikko tehdään aikuisten juttuja.
Tästä lähtökohdasta pitää lähteä eikä siitä, että lapsi voi tulla ihan koska tahansa ilman mitään muita vaihtoehtoja. Aikuisillahan ei silloin olisi koskaan omaa aikaa tai voisi varata esimerkiksi matkaa tai hotellia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En minäkään haluaisi, että miehen lapset pyrörisivät täällä enemmän kuin on alunperin sovittu. Koska mies on itse niin paljon poissa, että he olisivat minun riesanani.
Eniten minä näissä eroissa ja uusperheissä ihmettelen teidän mammojen helppoja etoja. Täälläkin moni toitottaa, että eroaa, koska mies ei ole koskaan kotona, tai koska mies ei siivoa jälkiään tai jättää kaapin ovat auki. Sitten tullaan av:lle itkemään, kun lapsi joutuu uusperheeseen, ja äitipuoli sitä tai tätä. Miettikää etukäteen eron seuraukset, älkääkä erotko ”koska minä ansaitsen parempaa”.
Juuri näin. Nämä uusperhekeskustelut taitavat leimahtaa juuri yh-äitien puolelta, kun purkavat omaa syyllisyyttään ns. turhasta erosta.
Äiti saa erota, koska kun äiti on onnellinen, niin lapsikin on onnellinen.
Mutta kas, se ei pädekään äitipuoleen, että kun äitipuoli on onnellinen niin lapsikin on.Vitsi mitä kaksinaismoralismia.
No onpas typerä kirjoitus, sori vaan. Itse en osta tuota ajatusmallia edes äitien kohdalla, minusta sillä puolustellaan yleensä silkkaa itsekkyyttä ja kehdataan vielä naamioida se lapsen parhaaksi. Väitteellä on kuitenkin ihan erilainen pohja äidin kuin äitipuolen kohdalla, koska luonnollisesti lapsi kärsii oman vanhemman onnettomuudesta huomattavasti enemmän kuin ulkopuolisen uuden tuttavuuden onnettomuudesta. Ei tässä ole reiluudesta kyse vaan siitä että äitipuoli ei ole äiti.
Olihan huono ja äitipuolia aliarvioiva kommentti. Se lapsihan voi olla siellä isän kotona saman verran kuin äitinsäkin luona. Eikä äitipuoli ole mikään *ulkopuolinen tuttavuus* jos asuu yhdessä isän kanssa heidän yhteisessä kodissa?
Kyllä lapsi voi siinä uudessa perheessä paljon paremmin kun se äitipuolikin on onnellinen. Sitä kautta sillä on merkitystä myös siihen lapseen.
Tyytymätön äitipuoli voi myös heijastaa tyytymättömyyttä siten, että kohtelee lasta erilailla kun silloin kun parisuhde voi hyvin ja hän on siinä onnellinen. Silloin lapsetkin *näkee* eri silmin ja jaksaa paremmin lapsen kanssa.
Ihan samat lainalaisuudet toimivat niin siihen äitiin kuin äitipuoleenkin.
Yleensä ajatellen onnellinen Ihminen heijastaa onnellisuutta myös muihin ja toimii erilailla kuin onneton. Oli sitten äiti, äitipuoli tai naapurin Miina.
Huono otsikko, sillä lapsihan on sovitut ajat molempien vanhempien luona. Mikäli aikatauluihin tulee muutoksia, jutellaan niistä sen perheen kanssa, jonka kotia asia koskee.
Ei se tarkoita lapsesta pitämättömyyttä, jos haluaa pitää omista vapaistaan kiinni. Eihän se niin ole, että lapsi tulee vaan säilöön vanhempansa luo ja ei tarvitse mitään hoivaa tai seuraa. Eihän? Lapsi tarvitsee huolenpitoa sen 24 h/ vrk ja tietenkin se vaikuttaa parisuhteeseen.
Ilmeisin helposti lipsutaan säännöistä ja sopimuksista vedoten muka lapsen etuun ja oikeuteen olla vanhempansa luona. Miksi se toinen vanhempi ei viihdy lapsensa kanssa edes sitä viikkoa.
Mielestäni lapsi voi olla joskus extraa vanhempiensa luona, mutta kenen etu silloin on kyseessä? Eikö viikko-viikko-systeemillä juurikin voi räätälöidä lapsiviikon hiukan kevyemmäksi. Uutta puolisoahan tämä ei koske millään tavalla, vaan voi olla omissa askareissaan, kuten ilman lapsen oloa paikalla.
Pienten lasten vanhempien ei varmaan kannattaisi eron jälkeen muuttaa yhteen uuden kumppanin kanssa. Jos niin tehdään, niin lapset kärsivät useassa tapauksessa.
Vanhemman ensisijainen tehtävä on turvata lapsen elämä. Kumppani tulee vasta sen jälkeen.
Ap:n tapauksessa ap haluaa käytäntöön poikkeuksen joulunalusaikaan. Tämäkään pieni jouston järjestäminen ei sovi ap:n uudelle puolisolle. Vaikuttaa tosi joustamattomalta. Uusi puoliso ei ota huomioon myöskään sitä, että molemminpuolisilla joustoilla saadaan loppujen lopuksi hyötyjä kaikille.
Olisit pitänyt alkuperäisestä huoltaparisuhteesta
Aiotko pitää äitiäsi kädestä kun hän kuolee?