Lue keskustelun säännöt.
Puolisoni ei hyväksy lastani
Uusioperhe
19.11.2018 |
3-vuotias lapseni on vuoroviikoin luonani. Haluaisin nyt joulukuussa pitää lasta hieman enemmän luonani vähäisen työssäoloni takia(on ok lapsen äidille). Puolisoni kanssa tuli kuitenkin riita, koska puolisoni ei haluaisi, että lapseni olisi vielä enemmän luonamme. Hänen mielestään meidän tulisi tehdä kompromissi, eli jos haluan lapseni viikoksi ”lisäaikaa” luoksemme ja puolisoni ei halua yhtäkään lisäpäivää, tekisimme kompromissin ja lapsi tulisi esim pariksi päiväksi lisää. Minusta puolisoni on kuitenkin kohtuuton, kotimme on myös lapseni koti, joten mielestäni puolisollani ei ole oikeutta sanoa, että lapseni ei saa tulla kotiimme yhtään enempää, kuin mitä sovittu on. Mitä mieltä olette? Onko puolisollani oikeutta vaikuttaa siihen, kuinka paljon lapseni on luonamme?
Kommentit (232)
Sen siitä saa, kun avioliittoa ei pidetä enää pyhänä! Kaikki kärsii! Lapset eniten! Koska aikuisilla nyr vaan tekee höpöä rakastua uudestaan ja uudestaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minkä ihmeen takia ihmiset ottaa jo lapsia hommanneita eronneita kumppanikseen kun eivät halua muitten lapsia jalkoihinsa? En käsitä tätä ajatuksenjuoksua. Itselle ei tulisi mieleenkään seurustella saati mennä naimisiin jonkun kanssa jolla lapset edellisestä kumppanista. Näin myöskin tälläisilta tilanteilta vältyn.
Juuri näin. Ja tämä asia kannattaa ajatella valmiiksi ajoissa.
Vieraat lapset vain haittaavat suhdetta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsen pitäisi olla etusijalla.Miksi valita kumppani jolla on jo lapsia jos ne ongelma?
Siinä vaiheessa kun tapaillaan, tutustutaan ja rakastutaan lapset eivät useimmiten ole olleet kauheasti kuviossa mukana. Voi olla, että on ajatellut, etteivät ne ole mikään este. Varsinkin sellaiselle, jolla ei ole omia lapsia, se arki ja todellisuus ovatkin sitten ihan jotain muuta, kun ne omat mielikuvat.
Täällä yksi, jolle on käynyt noin. Suhteen alkuvaiheessa lapset eivät ole kovin paljon kuvioissa mukana, ja tällöin lasten huoltajana toimiva puoliso myös yrittää kaikkensa, etteivät lapset estä mitään. Löytyy hoitopaikkoja ja yökyläilyjä.
Mutta annas olla, kun suhde jatkuu pidemmälle ja vakiintuu. Silloin lapset alkavat pyöriä jaloissa koko ajan, eikä mitään jakseta enää yrittää. Lapset palaavat taas etusijalle, kun se toinen aletaan ottaa itsestäänselvyytenä.
Tämä ihan varoitukseksi niille, jotka aloittelevat suhdetta sellaisen ihmisen kanssa, jolla on lapsia. Etenkin yhteen muuttamista kannattaa varoa.
Vierailija kirjoitti:
En minäkään haluaisi, että miehen lapset pyrörisivät täällä enemmän kuin on alunperin sovittu. Koska mies on itse niin paljon poissa, että he olisivat minun riesanani.
Eniten minä näissä eroissa ja uusperheissä ihmettelen teidän mammojen helppoja etoja. Täälläkin moni toitottaa, että eroaa, koska mies ei ole koskaan kotona, tai koska mies ei siivoa jälkiään tai jättää kaapin ovat auki. Sitten tullaan av:lle itkemään, kun lapsi joutuu uusperheeseen, ja äitipuoli sitä tai tätä. Miettikää etukäteen eron seuraukset, älkääkä erotko ”koska minä ansaitsen parempaa”.
Trollialoitus, mutta vastaan silti myös.
Meillä on miehen lapset joka toinen vkl, plus lomilla niin kuin sopimuksessa lukee. Joskus otetaan enempi, jos on jotain suunnitelmia mihin lasten olisi kiva päästä myös, ja joskus siksi että lasten äidillä on jotain menoa.
Mies on järkännyt työnsä ja minä omat hommani niin, että lapset voidaan aina ottaa sopimuksen mukaan. Mikäli yhtäkkiä pitäisi ottaakin "ylimääräinen viikko" johonkin väliin extempore, ei se luultavasti töiden puolesta onnistuisi. Keksin ainakin sata tilannetta missä olisi mahdotonta ottaa lapset yhtäkkiä ekstraviikoksi, ja ihmettelen jos joku muu ei keksi.
Eikö tuo "kompromissi" kuitenkin olisi ok, kun lapsi on noin pieni? Muuten hän olisi kolme viikkoa kuukaudesta isällä ja näkisi äitiä vähän?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eikö tuo "kompromissi" kuitenkin olisi ok, kun lapsi on noin pieni? Muuten hän olisi kolme viikkoa kuukaudesta isällä ja näkisi äitiä vähän?
Mut kun isäkään ei sitä kersaa halua..etköymmärrä
Kaffepulla kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En voi kuin ihmetellä tunnevammasia puolisoita! Miten joku voi olla vuosikausia tekemisissä toisen lapsen kanssa, eikä kiinny tähän ollenkaan? Siis ihan oikeasti! Jos luotte hyvät suhteet lapsiin, parhaimmillaan voitte saada siitä elämän pituisen ihmissuhteen. Ehkäpä se puolison lapsi kerran istuu sun kuolinvuoteella ja pitää sua kädestä? Tai sitten se menee jossain omia menojaan, eikä paskaakaan välitä. Miksipä välittäisi, koska eihän siitäkään välitetty.
Kaunis ajatus, mutta ei toimi käytännössä. Ap:n kumppani on nuori nainen vielä, tottakai hän haluaa omia lapsia sitten joskus. Miksi hänen pitäisi hyysätä toisten lapsia, kun voi perustaa oman perheen? Kyllä hän varmaan sitten kuolinvuoteellaan pitää kädestä ihan omaa lastaan.
Ja jos hän on vela, hän etsii sitten aikanaan lapsettoman miehen, jonka kanssa voi nauttia vela-elämästä kahdestaan, toisiinsa keskittyen.
Tuossa Ap:n kuvaamassa parisuhteessa en oikein näe järkeä, etenkään tuon Ap:n kumppanin näkökulmasta.
Ap haluaa pitää kuolinvuoteellaan omaa lastaan kädestä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En voi kuin ihmetellä tunnevammasia puolisoita! Miten joku voi olla vuosikausia tekemisissä toisen lapsen kanssa, eikä kiinny tähän ollenkaan? Siis ihan oikeasti! Jos luotte hyvät suhteet lapsiin, parhaimmillaan voitte saada siitä elämän pituisen ihmissuhteen. Ehkäpä se puolison lapsi kerran istuu sun kuolinvuoteella ja pitää sua kädestä? Tai sitten se menee jossain omia menojaan, eikä paskaakaan välitä. Miksipä välittäisi, koska eihän siitäkään välitetty.
Puolison lapsi pitää kuolinvuoteella kädestä?
Mun kuolemaan on niin pitkä aika ..että taidan jättää tuon kädestäpitelijän synnyttämättä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eronnut ja 3v lapsi.... Ei niitä eron syitä tietenkää tiiä mutta hieman mietityttää miksi näin. Ja heti uusi puoliso... Ettei vaan ap:lla oisi myös jotain omiakin ongelmia....
Kun isäni hautajaisista oli kulunut 2 viikkoa toi äiti uuden miehen meille asumaan
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eronnut ja 3v lapsi.... Ei niitä eron syitä tietenkää tiiä mutta hieman mietityttää miksi näin. Ja heti uusi puoliso... Ettei vaan ap:lla oisi myös jotain omiakin ongelmia....
Kun isäni hautajaisista oli kulunut 2 viikkoa toi äiti uuden miehen meille asumaan
piditkö isääsi kädestä kun hän kuoli?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaffepulla kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En voi kuin ihmetellä tunnevammasia puolisoita! Miten joku voi olla vuosikausia tekemisissä toisen lapsen kanssa, eikä kiinny tähän ollenkaan? Siis ihan oikeasti! Jos luotte hyvät suhteet lapsiin, parhaimmillaan voitte saada siitä elämän pituisen ihmissuhteen. Ehkäpä se puolison lapsi kerran istuu sun kuolinvuoteella ja pitää sua kädestä? Tai sitten se menee jossain omia menojaan, eikä paskaakaan välitä. Miksipä välittäisi, koska eihän siitäkään välitetty.
Kaunis ajatus, mutta ei toimi käytännössä. Ap:n kumppani on nuori nainen vielä, tottakai hän haluaa omia lapsia sitten joskus. Miksi hänen pitäisi hyysätä toisten lapsia, kun voi perustaa oman perheen? Kyllä hän varmaan sitten kuolinvuoteellaan pitää kädestä ihan omaa lastaan.
Ja jos hän on vela, hän etsii sitten aikanaan lapsettoman miehen, jonka kanssa voi nauttia vela-elämästä kahdestaan, toisiinsa keskittyen.
Tuossa Ap:n kuvaamassa parisuhteessa en oikein näe järkeä, etenkään tuon Ap:n kumppanin näkökulmasta.
Ap haluaa pitää kuolinvuoteellaan omaa lastaan kädestä?
Totta kai haluaa, ja ihan varmasti pitääkin.
Eihän isän naisystävä ole samalla viivalla kuin oma äiti, ei lähellekään. Ei voida puhua edes samana päivänä.
Kyllä näissä asioissa veri on vettä sakeampaa. Oma lapsi on oma lapsi.
🇺🇦🇮🇱
Onneksi mulla ei oo enää uusperhettä. Pääsin erossa irti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nämä on niin näitä uusperhejuttuja.
Voi lapsiraukat.
Tottakai on oikeus vaikuttaa. Molempien koti. Typerä kysymys.
Miksi olette eronneet? Eikö kannattaisi lapsen parhaaksi yrittää vielä kerran yhdessä? Olettehan lapsenkin päättäneet hankkia.
Nykyiselle puolisolle voimia että on edes halunnut lähteä uusioperhemaailmaan mukaan.
Kaffepulla kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaffepulla kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En voi kuin ihmetellä tunnevammasia puolisoita! Miten joku voi olla vuosikausia tekemisissä toisen lapsen kanssa, eikä kiinny tähän ollenkaan? Siis ihan oikeasti! Jos luotte hyvät suhteet lapsiin, parhaimmillaan voitte saada siitä elämän pituisen ihmissuhteen. Ehkäpä se puolison lapsi kerran istuu sun kuolinvuoteella ja pitää sua kädestä? Tai sitten se menee jossain omia menojaan, eikä paskaakaan välitä. Miksipä välittäisi, koska eihän siitäkään välitetty.
Kaunis ajatus, mutta ei toimi käytännössä. Ap:n kumppani on nuori nainen vielä, tottakai hän haluaa omia lapsia sitten joskus. Miksi hänen pitäisi hyysätä toisten lapsia, kun voi perustaa oman perheen? Kyllä hän varmaan sitten kuolinvuoteellaan pitää kädestä ihan omaa lastaan.
Ja jos hän on vela, hän etsii sitten aikanaan lapsettoman miehen, jonka kanssa voi nauttia vela-elämästä kahdestaan, toisiinsa keskittyen.
Tuossa Ap:n kuvaamassa parisuhteessa en oikein näe järkeä, etenkään tuon Ap:n kumppanin näkökulmasta.
Ap haluaa pitää kuolinvuoteellaan omaa lastaan kädestä?
Totta kai haluaa, ja ihan varmasti pitääkin.
Eihän isän naisystävä ole samalla viivalla kuin oma äiti, ei lähellekään. Ei voida puhua edes samana päivänä.
Kyllä näissä asioissa veri on vettä sakeampaa. Oma lapsi on oma lapsi.
piditkö isääsi kädestä kun hän kuoli?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eronnut ja 3v lapsi.... Ei niitä eron syitä tietenkää tiiä mutta hieman mietityttää miksi näin. Ja heti uusi puoliso... Ettei vaan ap:lla oisi myös jotain omiakin ongelmia....
Kun isäni hautajaisista oli kulunut 2 viikkoa toi äiti uuden miehen meille asumaan
piditkö isääsi kädestä kun hän kuoli?
En..isä ampui itsensä k.uoliaaksi haulikolla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsen pitäisi olla etusijalla.Miksi valita kumppani jolla on jo lapsia jos ne ongelma?
Minulla itsellänikin on lapsia. Olisi outoa valita lapseton kumppani. ”Mulla saa olla lapsia, mutta sulla ei”.
En silti ole mieheni lapsista innoissani. En halua toista lapsiperhe-elämää, kun omani ovat jo isoja.Miksi ihmeessä sitten olet valinnut miehen, jolla on lapsia, kun et kuitenkaan heitä hyväksy? Lapsille on kauheaa, että joutuvat väkisin tekemisiin ja ehkä asumaankin ihmisen kanssa, joka suhtautuu heihin kylmäkiskoisesti tai välinpitämättömästi.
Miksi en olisi ottanut lapsellista miestä? Minä sanoin omat ehtoni - etten aio lähteä leikkimään, viihdyttämään enkä hoitamaan miehen lapsia - ja mies sanoi, ettei minun tarvitse.
Mies on pitänyt sanansa, eli silloin kun lapset ovat meillä, niin minä teen omiani. En minä heihin suhtaudu sen enemmän kylmästi kuin lmpimästikin. Miten voisin, kun en ole edes paikalla?
Ahaa, käsitin väärin. No sitten oletkin ollut fiksu, kun et ole muuttanut yhteen liian hätäisesti ja harkitsematta. Nyt sinulla onkin jo enemmän tietoa ja näkemystä ja voit harkita, mitä haluat tulevaisuudessa. Jos mies on osoittautunut pettymykseksi, on paljon helpompi kaikkien kannalta lähteä, kuin jos jo asuisitte yhdessä.