Puolisoni ei hyväksy lastani

Jos on yhteinen koti, niin kyllä kai asiat pitäisi yhteisesti sopia ja muutoksista yhdessä keskustella. Ajattelen, että parisuhteessa on tärkeää ottaa toisen mielipiteet huomioon ja keskustella asioista, antaa toiselle mahdollisuus kertoa oma näkemyksensä, vaikka asia lopulta olisikin vain jomman kumman ratkaistavissa. Ainakin toinen osapuoli voisi tuntea olevansa myös huomioonotettu asiassa. Ei kuitenkaan kuulosta hyvältä, että puoliso haluaa rajoittaa lapsen teillä olemisen määrää.

Tavallaan siis ymmärrän sen, että puolisosi harmistuu, jos teet muutoksia yhteiseen elämäänne keskustelematta hänen kanssaan. Koti on kuitenkin ilmeisesti yhteinen ja se, millä kokoonpanolla milloinkin olette vaikuttaa myös hänen elämäänsä ja ehkä suunnitelmiin laajemminkin. Kertomasi perusteella kuitenkin kuulostaa siltä, että olette asiasta keskustelleet ja hän ei vain halua suunnitelman muutosta. Se ei vaikuta hyvältä. Pohtisin tarkkaan syytä siihen, miksi hän ei halua lapsesi olevan enempää teillä. Ratkaisun avaimet ehkäpä löytyvät siltä polulta.

Vastaus varsinaiseen kysymykseen: Ei puolisollasi mielestäni ole oikeutta rajoittaa sinun ja lapsesi yhdessäoloa. Eikä pitäisi olla haluakaan siihen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni nainen on oikeassa, sinun tulee muistaa että se on myös naisen koti. Pysytte niin kuin olette sopineet, viikko ja viikko. Mikset voi nähdä lasta päivällä ja viedä sitten illalla kotiin?

Ensin hyvä ja rakastava parisuhde, sitten vasta lapset. Kaikki voittaa.

Viimeinen kappale pätee jossain määrin ydinperheessä, muttei uusioperheessä. Lapsi ei kyllä taatusti voita mitään siinä, että uusi puoliso pistetään hänen edelleen.

Uusperheessä parisuhteen nimenomaan pitää tulla ykkösenä. Koska uusperheessä ei ole mitään muuta yhteistä kuin lapset. Ydinperheessä on yhteisiä myös lapset.

Jos välittää vain itsestään ja omista haluistaan, niin sitten toki pistää uuden suhteen edelle. Sitä ei valitettavasti kukaan voi estää. Mutta tuota "kaikki voittaa" -soopaa on siinä tapauksessa turha viljellä. Ydinperheessä lapset hyötyy siitä, että vanhempien suhde on tiettyyn rajaan asti ykkönen koska se pitää lastenkin perheen kasassa. Lapsi ei sen sijaan hyödy mitään siitä että hänen elämäänsä tungetaan ylimääräinen ulkopuolinen ihminen ja nostetaan tärkeysjärjestyksessä hänen yläpuolelleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni nainen on oikeassa, sinun tulee muistaa että se on myös naisen koti. Pysytte niin kuin olette sopineet, viikko ja viikko. Mikset voi nähdä lasta päivällä ja viedä sitten illalla kotiin?

Ensin hyvä ja rakastava parisuhde, sitten vasta lapset. Kaikki voittaa.

Viimeinen kappale pätee jossain määrin ydinperheessä, muttei uusioperheessä. Lapsi ei kyllä taatusti voita mitään siinä, että uusi puoliso pistetään hänen edelleen.

Uusperheessä parisuhteen nimenomaan pitää tulla ykkösenä. Koska uusperheessä ei ole mitään muuta yhteistä kuin lapset. Ydinperheessä on yhteisiä myös lapset.

Jos välittää vain itsestään ja omista haluistaan, niin sitten toki pistää uuden suhteen edelle. Sitä ei valitettavasti kukaan voi estää. Mutta tuota "kaikki voittaa" -soopaa on siinä tapauksessa turha viljellä. Ydinperheessä lapset hyötyy siitä, että vanhempien suhde on tiettyyn rajaan asti ykkönen koska se pitää lastenkin perheen kasassa. Lapsi ei sen sijaan hyödy mitään siitä että hänen elämäänsä tungetaan ylimääräinen ulkopuolinen ihminen ja nostetaan tärkeysjärjestyksessä hänen yläpuolelleen.

Lapsesi ei ole kuule hyötynyt mitään teidän erostakaan - ellet sinä ole ollut pahoinpidelty puoliso.

Kuulostaa siltä, että puolisosi sietää lastasi. Hän ei siis nauti lapsen läsnäolosta silloinkaan kun lapsi on luonanne sovituissa rajoissa. Kasvava lapsi ei tarvitse kodissaan ympärilleen aikuisia, jotka vain sietävät häntä, sillä lapsi kyllä aistii, kuinka häneen suhtaudutaan ja se kokemus muovaa häntä.

Kerron jälleen sen, mitä omat vuoroviikkolapseni sanoivat teini-iässä: isän koti ei koskaan tuntunut kodilta, ei vaikka vuoroviikkoa jatkui 8 vuotta. Koti oli äidin luona.

Väitän, että tuon 3-vuotiaan koti on äidin luona.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puoliso on hyväksynyt tietyn määrän lapsen läsnäoloa. Et voi lisätä sitä ilman, että kysyt häneltä, sopiiko se. Et myöskään voi käyttää yhteisiä rahojanne miten sinä haluat, alkaa olemaan kaikki illat pois tms - eli yhdessä sovitaan tällaiset isot asiat.

Mitä jos lapsen äiti kuolee? Isä on silloin ainoa huoltaja ja uusi puoliso joutuu väkisinkin hyväksymään lapsen kokoaikaisen läsnäolon. Tai voi tapahtua jotain muuta jonka vuoksi lapsi ei voi enää äidillään olla. Tämä pitää aina ottaa huomioon kun menee eronneen kanssa yhteen, koska tilanne voi olla se että lapsi jossain vaiheessa asuukin isällään kokoaikaisesti. Jos sitä ei kestä, parempi etsiä lapseton puoliso.

Ihmettelen usein sitä, että naisilla omat lapset voi asua vaikka kokonaan hänen ja uuden puolison luona, mutta ongelma onkin vain miehen lapsi/lapset jotka ei saa olla yhtään ekstraa isänsä luona. Reilu meininki.

Jos naisen lapset asuvat hänen luonaan, mies on sen suhteen alussa tiennyt ja voinut valita, haluaako kuvioon mukaan. Ap:n puoliso on tiennyt, että lapsi on joka toinen viikko. Ei se nyt kovin yleistä ole, että lapsi yhtäkkiä muuttaakin kokonaan toisen luo.

Kyllä se nyt vaan on niin että riskit on aina olemassa ja APn puoliso osoittaa tällä hetkellä vain itsekkyyttä ja tunnekylmyyttä eikä mitään muuta. Jos lapsen äiti kuolee, niin onko lapsi sitten vuoroviikoin kadulla koska on sovittu että on vain vuoroviikoin? Päin näköä sietäisi jokainen tästä eri mieltä saada. Täytyy olla todellinen ku*ipää jos todella ollaan sitä mieltä että vaikka sen pienen lapsi äiti kuolisi niin häntä ei kelpuuteta isän taloon koska uusi äitipuoli ei halua. Itse en ikinä voisi kenellekään lapselle olla noin julma. Se on ihminen, lapsi, ei mikään heittopussi ja paperisodan jatke josta voi tehdä diilejä.

Tuohan on sitten ihan eri asia. Ap:n lapsen äiti ei ole kuollut.

Vierailija kirjoitti:

En minäkään haluaisi, että miehen lapset pyrörisivät täällä enemmän kuin on alunperin sovittu. Koska mies on itse niin paljon poissa, että he olisivat minun riesanani.

Eniten minä näissä eroissa ja uusperheissä ihmettelen teidän mammojen helppoja etoja. Täälläkin moni toitottaa, että eroaa, koska mies ei ole koskaan kotona, tai koska mies ei siivoa jälkiään tai jättää kaapin ovat auki. Sitten tullaan av:lle itkemään, kun lapsi joutuu uusperheeseen, ja äitipuoli sitä tai tätä. Miettikää etukäteen eron seuraukset, älkääkä erotko ”koska minä ansaitsen parempaa”.

Juuri näin. Nämä uusperhekeskustelut taitavat leimahtaa juuri yh-äitien puolelta, kun purkavat omaa syyllisyyttään ns. turhasta erosta.

Varmaan noin pienelle lapselle olisi tärkeintä rutiinien säilyminen.

Onko nämä puolisot ja kirjoittaja itse miehiä vai naisia? Minkä ikäisiä? Ei varmaan oleellista, mutta tuli vain mieleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puoliso on hyväksynyt tietyn määrän lapsen läsnäoloa. Et voi lisätä sitä ilman, että kysyt häneltä, sopiiko se. Et myöskään voi käyttää yhteisiä rahojanne miten sinä haluat, alkaa olemaan kaikki illat pois tms - eli yhdessä sovitaan tällaiset isot asiat.

Mitä jos lapsen äiti kuolee? Isä on silloin ainoa huoltaja ja uusi puoliso joutuu väkisinkin hyväksymään lapsen kokoaikaisen läsnäolon. Tai voi tapahtua jotain muuta jonka vuoksi lapsi ei voi enää äidillään olla. Tämä pitää aina ottaa huomioon kun menee eronneen kanssa yhteen, koska tilanne voi olla se että lapsi jossain vaiheessa asuukin isällään kokoaikaisesti. Jos sitä ei kestä, parempi etsiä lapseton puoliso.

Ihmettelen usein sitä, että naisilla omat lapset voi asua vaikka kokonaan hänen ja uuden puolison luona, mutta ongelma onkin vain miehen lapsi/lapset jotka ei saa olla yhtään ekstraa isänsä luona. Reilu meininki.

Jos naisen lapset asuvat hänen luonaan, mies on sen suhteen alussa tiennyt ja voinut valita, haluaako kuvioon mukaan. Ap:n puoliso on tiennyt, että lapsi on joka toinen viikko. Ei se nyt kovin yleistä ole, että lapsi yhtäkkiä muuttaakin kokonaan toisen luo.

Kyllä se nyt vaan on niin että riskit on aina olemassa ja APn puoliso osoittaa tällä hetkellä vain itsekkyyttä ja tunnekylmyyttä eikä mitään muuta. Jos lapsen äiti kuolee, niin onko lapsi sitten vuoroviikoin kadulla koska on sovittu että on vain vuoroviikoin? Päin näköä sietäisi jokainen tästä eri mieltä saada. Täytyy olla todellinen ku*ipää jos todella ollaan sitä mieltä että vaikka sen pienen lapsi äiti kuolisi niin häntä ei kelpuuteta isän taloon koska uusi äitipuoli ei halua. Itse en ikinä voisi kenellekään lapselle olla noin julma. Se on ihminen, lapsi, ei mikään heittopussi ja paperisodan jatke josta voi tehdä diilejä.

Tuohan on sitten ihan eri asia. Ap:n lapsen äiti ei ole kuollut.

Ei olekaan, mutta tilanne onkin se että äitipuoli on valmis riistämään lapselta kokoaikaisen kodin koska ei halua häntä sinne. On siis valmis potkimaan lapsen ulos kodistaan. Mahtavaa uusperhe-elämää. Perhettä nähnytkään.

Kyllä se vaan itsekkyydestä kertoo jos oikeasti kuvittelee että lasta voi vaan heitellä ja sitä koskee sopimukset. Enempää ei voi saada eikä ota koska sopimus, sehän on vain lapsi!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En minäkään haluaisi, että miehen lapset pyrörisivät täällä enemmän kuin on alunperin sovittu. Koska mies on itse niin paljon poissa, että he olisivat minun riesanani.

Eniten minä näissä eroissa ja uusperheissä ihmettelen teidän mammojen helppoja etoja. Täälläkin moni toitottaa, että eroaa, koska mies ei ole koskaan kotona, tai koska mies ei siivoa jälkiään tai jättää kaapin ovat auki. Sitten tullaan av:lle itkemään, kun lapsi joutuu uusperheeseen, ja äitipuoli sitä tai tätä. Miettikää etukäteen eron seuraukset, älkääkä erotko ”koska minä ansaitsen parempaa”.

Juuri näin. Nämä uusperhekeskustelut taitavat leimahtaa juuri yh-äitien puolelta, kun purkavat omaa syyllisyyttään ns. turhasta erosta.

Äiti saa erota, koska kun äiti on onnellinen, niin lapsikin on onnellinen.

Mutta kas, se ei pädekään äitipuoleen, että kun äitipuoli on onnellinen niin lapsikin on.

Vitsi mitä kaksinaismoralismia.

Mikäs tää toinen lapsi on jonka äidiltä on lupa.

Miksi haluat luoksesi toisen lapsia?

Vierailija kirjoitti:

Kerron jälleen sen, mitä omat vuoroviikkolapseni sanoivat teini-iässä: isän koti ei koskaan tuntunut kodilta, ei vaikka vuoroviikkoa jatkui 8 vuotta. Koti oli äidin luona.

Väitän, että tuon 3-vuotiaan koti on äidin luona.

Ja minä väitän jotain sellaista jota ei haluta kuulla. Pienet lapset tarvitsevat nimenomaa äitiään kasvaakseen tuntevaksi ihmiseksi. Jokin idea siinä on, että lapsen ensinmäinen hoivaaja on äiti. Isä ei osaa olla äiti.

Palauta tuolle puolisolle tyttöystävän status jos ei hyväksy lastasi

Vierailija kirjoitti:

Eronnut ja 3v lapsi.... Ei niitä eron syitä tietenkää tiiä mutta hieman mietityttää miksi näin. Ja heti uusi puoliso... Ettei vaan ap:lla oisi myös jotain omiakin ongelmia....

Sehän voi olla vaikka 3v9kk vanha suhde lapsen äidin kanssa, esim yksi hetki porttikongissa, poika porukka ja yksi Mimmi, joku laski liemet perille...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuollaiset puolisot vaihtoon... lapset tarvitsevat molempia vanhempiaan.

Tässä on ongelma paremminkin se että puolisonvaihtoruletti pyörii liian lujaa. 3 vuotiaan vanhemmalla on jo uusi puoliso! Kasvoivat silleen trendikkäästi erilleen. Voi jösses sentään.

Surullista.

Mitä ihmeellistä tässä on, vai onko mammoille nyt ongelmana se, kun kyseessä onkin isä?

Erosin lapseni väkivaltaisesta isästä pojan ollessa 1v. Isä hakeutui terapiaan ja sai tietyt ongelmansa kuntoon, tapaa lasta säännöllisesti ja heillä on hyvät välit. 2v myöhemmin tapasin miehen, jonka kanssa olen nyt ollut vuoden yhdessä. Exällä ei ole uutta, mutta voisi hyvin ollakin. Eroja sattuu, ja kautta aikain on ollut uusia kumppaneitakin.

Lapsen pitäisi olla etusijalla.Miksi valita kumppani jolla on jo lapsia jos ne ongelma?

Vierailija kirjoitti:

Lapsen pitäisi olla etusijalla.Miksi valita kumppani jolla on jo lapsia jos ne ongelma?

Siinä vaiheessa kun tapaillaan, tutustutaan ja rakastutaan lapset eivät useimmiten ole olleet kauheasti kuviossa mukana. Voi olla, että on ajatellut, etteivät ne ole mikään este. Varsinkin sellaiselle, jolla ei ole omia lapsia, se arki ja todellisuus ovatkin sitten ihan jotain muuta, kun ne omat mielikuvat. Omassa tapauksessani tosin suurin ongelma oli lasten äiti, eivät lapset niinkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsen pitäisi olla etusijalla.Miksi valita kumppani jolla on jo lapsia jos ne ongelma?

Siinä vaiheessa kun tapaillaan, tutustutaan ja rakastutaan lapset eivät useimmiten ole olleet kauheasti kuviossa mukana. Voi olla, että on ajatellut, etteivät ne ole mikään este. Varsinkin sellaiselle, jolla ei ole omia lapsia, se arki ja todellisuus ovatkin sitten ihan jotain muuta, kun ne omat mielikuvat. Omassa tapauksessani tosin suurin ongelma oli lasten äiti, eivät lapset niinkään.

Itselleni tuli täysin puskista kahden lapsen äitinä miten raskas joku lapsi voi olla. Minulle tuli ihan puskista myös miten paljon miehen persoona muuttuu, kun lapsi on läsnä. 

Vierailija kirjoitti:

Lapsen pitäisi olla etusijalla.Miksi valita kumppani jolla on jo lapsia jos ne ongelma?

Minulla itsellänikin on lapsia. Olisi outoa valita lapseton kumppani. ”Mulla saa olla lapsia, mutta sulla ei”.

En silti ole mieheni lapsista innoissani. En halua toista lapsiperhe-elämää, kun omani ovat jo isoja.

Hyvä aihe. Olen itse lapseton ja olin avoliitossa, jossa toisella oli lapsi. Jos sanon suoraan, niin inhosin avopuolison lasta. Olen miettinyt, että suhtautumiseni olisi ollut eri, jos lapsi olisi ollut yhteinen. Mutta tuossa tilanteessa lapsi ärsytti kaikin tavoin. Hän oli arvoiltaan ja luonteeltaan hyvin erilainen kuin minä. Muutin sitten pois.