Puolisoni ei hyväksy lastani

Vierailija kirjoitti:

Minä olin tuo lapsi aikoinaan.

En tule koskaan antamaan sitä anteeksi isälleni, että hän antoi vaimonsa kohdella minua niin, enkä ikinä anna sitä tälle vaimolle anteeksi, että oli niin raukka ja lapsellinen. Ei sillä, ei sen luonteisia ihmisiä anteeksiannaot kiinnosta, mutta muille tiedoksi, että kyllä se lapsi ymmärtää. Ja kukaan lapsi ei tuollaista ansaitse. Hävetköön se, joka on tästä eri mieltä.

Olet säälittävä typistäessäsi itsesi heidän tasolleen. Kuka tuosta katkeruuden kitkerästä hötöstä nyt kärsii? Isäsi, äitipuolesi vai sinä ihan itse?

Monen muun vastaajan lailla suosittelen eroa, jos lapsen läsnäolo on puolisollesi noin vastenmielistä. Ikinä ei voi tietää mitä elämässä tapahtuu, ja alaikäisen lapsen vanhemman kanssa seurustelevan täytyy aina hyväksyä riski suuristakin hoitojärjestelyn muutoksista.

Mitä jos jatkat liittoa ja teette siihen uusia lapsia. Parin vuoden päästä exäsi sairastuu vakavasti ja sinun pitäisi astua lähivanhemman saappaisiin. Miltä tuntuu lapsestasi kasvaa kodissa, jossa häntä ei hyväksytä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi vauvan vanhemmat ovat eronneet toisistaan? Jos lapsi nyt on 3, ja jo asutaan uuden kanssa yhdessä, jonka kanssa yhteen ei ole muutettu ennen kuin on tunnettu ainakin vuosi, ja erottukaanhan ei ole tämän uuden naisen takia, joten erosta lienee se pari vuotta jolloin lapsi on ollut vasta vuoden vanha! 

Päättelen että tämä on trolli. Useista eri syistä, mutta tästä sen ensin huomasin.

Kirjoittajana on lapsen lähiäiti, jonka mielestä isä ei ota lapsta luokseen tarpeeksi siksi, että  isällä on uusi nainen. Tällä aloituskella hakee jotain tukea tälle fantaasialleen.

Trollukka tämä taas oli, mutta aika hyvä yritys. Siinä oli mukavasti miehen isyyttä, toista naista ja pientä lasta samassa kyhäelmässä. Seuraavan kerran kun kirjoitatte vastaavia, niin ruokkikaa sitä hieman kirjoitusten välillä, nostattakaa tunteita ja älkää antako trolliepäilyjen pilata koko juttua.

Joo, näin on. Varmat aiheet, joilla saa tietyn mamnaryhmän paneutuneesti kierrokselle: Ero, uusi puoliso, lapsen asema uusperheessä. Tähän olisi vielä voinut lisätä ilmaisen peruskoulun (mehän ei luistimia makseta), häälahjatoiveen ja subjektiivisen päivähoito-oikeuden.

Vierailija kirjoitti:

Minä olin tuo lapsi aikoinaan.

En tule koskaan antamaan sitä anteeksi isälleni, että hän antoi vaimonsa kohdella minua niin, enkä ikinä anna sitä tälle vaimolle anteeksi, että oli niin raukka ja lapsellinen. Ei sillä, ei sen luonteisia ihmisiä anteeksiannaot kiinnosta, mutta muille tiedoksi, että kyllä se lapsi ymmärtää. Ja kukaan lapsi ei tuollaista ansaitse. Hävetköön se, joka on tästä eri mieltä.

Ja nyt kirjoitat itsestäsi elämäkerrassasi sankarin ja heistä syypään KAIKKIIN ongelmiisi? Anna jo anteeksi se lapsuustesi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olin tuo lapsi aikoinaan.

En tule koskaan antamaan sitä anteeksi isälleni, että hän antoi vaimonsa kohdella minua niin, enkä ikinä anna sitä tälle vaimolle anteeksi, että oli niin raukka ja lapsellinen. Ei sillä, ei sen luonteisia ihmisiä anteeksiannaot kiinnosta, mutta muille tiedoksi, että kyllä se lapsi ymmärtää. Ja kukaan lapsi ei tuollaista ansaitse. Hävetköön se, joka on tästä eri mieltä.

Olet säälittävä typistäessäsi itsesi heidän tasolleen. Kuka tuosta katkeruuden kitkerästä hötöstä nyt kärsii? Isäsi, äitipuolesi vai sinä ihan itse?

Niin tosiaan, sen voi ymmärtää näinkin, että kieriskelisin asian parissa päivittäin. No, en.

Vastasin vain omalta kohdaltani, että kukaan lapsi ei ansaitse tuollaista, että uusi puoliso määrää kuinka paljon lapsi saa nähdä toista vanhempaansa. Tuohan on vielä ihan kesyä, Suomessa on paljon pahempaakin tapahtunut noissa kuvioissa. Mutta oikeasti, totta kai vastaan näihin ketjuihin, ei se tarkoita että ajattelisin aktiivisesti asiaa tai että olisin edes katkera. En vain anna anteeksi sitä mitä koin, se ei ollut oikein.

Vuoroasumista ei suositella missään instansissa  alle 4-vuotiaille, koska se ei ole lapsen etujen mukainen 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puoliso on hyväksynyt tietyn määrän lapsen läsnäoloa. Et voi lisätä sitä ilman, että kysyt häneltä, sopiiko se. Et myöskään voi käyttää yhteisiä rahojanne miten sinä haluat, alkaa olemaan kaikki illat pois tms - eli yhdessä sovitaan tällaiset isot asiat.

Mitä jos lapsen äiti kuolee? Isä on silloin ainoa huoltaja ja uusi puoliso joutuu väkisinkin hyväksymään lapsen kokoaikaisen läsnäolon. Tai voi tapahtua jotain muuta jonka vuoksi lapsi ei voi enää äidillään olla. Tämä pitää aina ottaa huomioon kun menee eronneen kanssa yhteen, koska tilanne voi olla se että lapsi jossain vaiheessa asuukin isällään kokoaikaisesti. Jos sitä ei kestä, parempi etsiä lapseton puoliso.

Ihmettelen usein sitä, että naisilla omat lapset voi asua vaikka kokonaan hänen ja uuden puolison luona, mutta ongelma onkin vain miehen lapsi/lapset jotka ei saa olla yhtään ekstraa isänsä luona. Reilu meininki.

Jos naisen lapset asuvat hänen luonaan, mies on sen suhteen alussa tiennyt ja voinut valita, haluaako kuvioon mukaan. Ap:n puoliso on tiennyt, että lapsi on joka toinen viikko. Ei se nyt kovin yleistä ole, että lapsi yhtäkkiä muuttaakin kokonaan toisen luo.

Vierailija kirjoitti:

Minä olin tuo lapsi aikoinaan.

En tule koskaan antamaan sitä anteeksi isälleni, että hän antoi vaimonsa kohdella minua niin, enkä ikinä anna sitä tälle vaimolle anteeksi, että oli niin raukka ja lapsellinen. Ei sillä, ei sen luonteisia ihmisiä anteeksiannaot kiinnosta, mutta muille tiedoksi, että kyllä se lapsi ymmärtää. Ja kukaan lapsi ei tuollaista ansaitse. Hävetköön se, joka on tästä eri mieltä.

Minulla samanlainen tausta. Itse en ole katkera kummallekaan, mutta kokemus on jättänyt minuun pysyvät jäljet, ja toivoisin että jokainen eroperheen isä miettisi hyvin tarkkaan kenen kanssa lähtee sitä uusperhettä perustamaan. Tuskin pääsen koskaan täysin yli tuosta. On todella kurja tunne olla se ulkopuolinen, se joka ei kuulu perheeseen, se joka on vähemmän isänsä lapsi kuin ne muut.

Toivoisin mieheni käyvän lapsilukumme täytyttyä vasektomiassa, ettei omien lastemme tarvitsisi koskaan kokea ainakaan täysin samaa kuin minä. Eihän se toki yrmeitä äitipuolia estä, mutta ainakin vähentää heidän valtaansa lasteni elämässä.

En voi kuin ihmetellä tunnevammasia puolisoita! Miten joku voi olla vuosikausia tekemisissä toisen lapsen kanssa, eikä kiinny tähän ollenkaan? Siis ihan oikeasti! Jos luotte hyvät suhteet lapsiin, parhaimmillaan voitte saada siitä elämän pituisen ihmissuhteen. Ehkäpä se puolison lapsi kerran istuu sun kuolinvuoteella ja pitää sua kädestä? Tai sitten se menee jossain omia menojaan, eikä paskaakaan välitä. Miksipä välittäisi, koska eihän siitäkään välitetty.

Vierailija kirjoitti:

Niin, eikös tuolla uudella naisella ole mitään oikeuksia omassa kodissaan? 3-vuotias on todella pieni ja sinä vaan ilmoitusasiana haluat ottaa lapsen enemmän kuin on sovittu. Miksi eksäsi haluaa olla erossa lapsesta enemmän kuin pakko? Mikset ihmettele sitä, miksi lapsen äitiä ei lapsi näytä kiinnostavan...? Ymmärrän sinua, mutta yhtälailla pitää ymmärtää puolisoa, joka nipin napin kestää sen sovitun määrän ja pää pysyy kasassa. Kaikeasta huolimatta puolisollesi lapsi on rasite, vaikka varmasti lapsesta pitääkin. Mitäs jos teillä olisi diili, että anoppi on teillä vaikka 10 yötä kuussa ja yhtäkkiä puolisosi vain ilmoittaisi, että hänen äitinsä punkkaakin nyt 20 yötä ensi kuussa. Sinun pitäisi hymyssä suin hyväksyä se?

Jos kestää nipin napin sen sovitun määrän niin että pää pysyy kasassa, niin ei sovellu pienen lapsen vanhemman kumppaniksi. Silloin ei voi kuin suositella eroa. Miksi näissä kuvioissa aina väkisin sinnitellään hinnalla millä hyvänsä ja loppujen lopuksi lapsi on se jonka pitää joustaa? Miksei voi vaan hyväksyä, että kokeilin uusperhe-elämää eikä se sopinut, joten nyt on aika luovuttaa ja etsiä sopivampi puoliso?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuollaiset puolisot vaihtoon... lapset tarvitsevat molempia vanhempiaan.

Tässä on ongelma paremminkin se että puolisonvaihtoruletti pyörii liian lujaa. 3 vuotiaan vanhemmalla on jo uusi puoliso! Kasvoivat silleen trendikkäästi erilleen. Voi jösses sentään.

Surullista.

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni nainen on oikeassa, sinun tulee muistaa että se on myös naisen koti. Pysytte niin kuin olette sopineet, viikko ja viikko. Mikset voi nähdä lasta päivällä ja viedä sitten illalla kotiin?

Ensin hyvä ja rakastava parisuhde, sitten vasta lapset. Kaikki voittaa.

Paitsi se lapsi, kyllä on itsekkyys sinullakin huipussaan. Vielä 3-vuotias kyseessä, alusta asti lähes tulkoon jo heittopussina jolla aikuiset pelaa. Itse eivät iki maailmassa suostuisi vastaavaan eli muuttamaan viikon välein kahden kodin väliä. Lapsesta varmasti todella mukavaa kun äitipuolikin on tollanen sika, lapsi on ihminen eikä mikään omaisuus jota sitoo paperisota.

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni nainen on oikeassa, sinun tulee muistaa että se on myös naisen koti. Pysytte niin kuin olette sopineet, viikko ja viikko. Mikset voi nähdä lasta päivällä ja viedä sitten illalla kotiin?

Ensin hyvä ja rakastava parisuhde, sitten vasta lapset. Kaikki voittaa.

Viimeinen kappale pätee jossain määrin ydinperheessä, muttei uusioperheessä. Lapsi ei kyllä taatusti voita mitään siinä, että uusi puoliso pistetään hänen edelleen.

Vierailija kirjoitti:

Miksi vauvan vanhemmat ovat eronneet toisistaan? Jos lapsi nyt on 3, ja jo asutaan uuden kanssa yhdessä, jonka kanssa yhteen ei ole muutettu ennen kuin on tunnettu ainakin vuosi, ja erottukaanhan ei ole tämän uuden naisen takia, joten erosta lienee se pari vuotta jolloin lapsi on ollut vasta vuoden vanha! 

Päättelen että tämä on trolli. Useista eri syistä, mutta tästä sen ensin huomasin.

Kirjoittajana on lapsen lähiäiti, jonka mielestä isä ei ota lapsta luokseen tarpeeksi siksi, että  isällä on uusi nainen. Tällä aloituskella hakee jotain tukea tälle fantaasialleen.

Koska ihan kaikki lapset syntyy parisuhteissa. Koskaan ei ole mitään kännistä yhden yön juttua, josta syntyy lapsi. Ei ei. Kaikki lapset syntyy tiukasti papin aamenen jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni nainen on oikeassa, sinun tulee muistaa että se on myös naisen koti. Pysytte niin kuin olette sopineet, viikko ja viikko. Mikset voi nähdä lasta päivällä ja viedä sitten illalla kotiin?

Ensin hyvä ja rakastava parisuhde, sitten vasta lapset. Kaikki voittaa.

Viimeinen kappale pätee jossain määrin ydinperheessä, muttei uusioperheessä. Lapsi ei kyllä taatusti voita mitään siinä, että uusi puoliso pistetään hänen edelleen.

Uusperheessä parisuhteen nimenomaan pitää tulla ykkösenä. Koska uusperheessä ei ole mitään muuta yhteistä kuin lapset. Ydinperheessä on yhteisiä myös lapset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puoliso on hyväksynyt tietyn määrän lapsen läsnäoloa. Et voi lisätä sitä ilman, että kysyt häneltä, sopiiko se. Et myöskään voi käyttää yhteisiä rahojanne miten sinä haluat, alkaa olemaan kaikki illat pois tms - eli yhdessä sovitaan tällaiset isot asiat.

Mitä jos lapsen äiti kuolee? Isä on silloin ainoa huoltaja ja uusi puoliso joutuu väkisinkin hyväksymään lapsen kokoaikaisen läsnäolon. Tai voi tapahtua jotain muuta jonka vuoksi lapsi ei voi enää äidillään olla. Tämä pitää aina ottaa huomioon kun menee eronneen kanssa yhteen, koska tilanne voi olla se että lapsi jossain vaiheessa asuukin isällään kokoaikaisesti. Jos sitä ei kestä, parempi etsiä lapseton puoliso.

Ihmettelen usein sitä, että naisilla omat lapset voi asua vaikka kokonaan hänen ja uuden puolison luona, mutta ongelma onkin vain miehen lapsi/lapset jotka ei saa olla yhtään ekstraa isänsä luona. Reilu meininki.

Jos naisen lapset asuvat hänen luonaan, mies on sen suhteen alussa tiennyt ja voinut valita, haluaako kuvioon mukaan. Ap:n puoliso on tiennyt, että lapsi on joka toinen viikko. Ei se nyt kovin yleistä ole, että lapsi yhtäkkiä muuttaakin kokonaan toisen luo.

Kyllä se nyt vaan on niin että riskit on aina olemassa ja APn puoliso osoittaa tällä hetkellä vain itsekkyyttä ja tunnekylmyyttä eikä mitään muuta. Jos lapsen äiti kuolee, niin onko lapsi sitten vuoroviikoin kadulla koska on sovittu että on vain vuoroviikoin? Päin näköä sietäisi jokainen tästä eri mieltä saada. Täytyy olla todellinen ku*ipää jos todella ollaan sitä mieltä että vaikka sen pienen lapsi äiti kuolisi niin häntä ei kelpuuteta isän taloon koska uusi äitipuoli ei halua. Itse en ikinä voisi kenellekään lapselle olla noin julma. Se on ihminen, lapsi, ei mikään heittopussi ja paperisodan jatke josta voi tehdä diilejä.

Vierailija kirjoitti:

Mitkä ne puolisosi oikeudet sitten on hänen kodissaan? Hänen pitäisi olla se joka aina joustaa ja sopeutuu?

Missä lapsen oikeudet omassa kodissaan? Onko keneltäkään muulta tässä kuviossa vaadittu niin kovaa joustoa ja sopeutumista, että omassa kodissa vietettyä aikaa pitäisi rajoittaa, koska joku muu samassa taloudessa asuva henkilö ei halua sinua sinne?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni nainen on oikeassa, sinun tulee muistaa että se on myös naisen koti. Pysytte niin kuin olette sopineet, viikko ja viikko. Mikset voi nähdä lasta päivällä ja viedä sitten illalla kotiin?

Ensin hyvä ja rakastava parisuhde, sitten vasta lapset. Kaikki voittaa.

Yhden yhteen lauseeseen tässä kirjoituksessa.

Pysytte niin kuin olette sopineet, viikko ja viikko. Koska se on lapsen etu. Pienet lapset tarvitsee rutiineja ja pysyvyyttä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi vauvan vanhemmat ovat eronneet toisistaan? Jos lapsi nyt on 3, ja jo asutaan uuden kanssa yhdessä, jonka kanssa yhteen ei ole muutettu ennen kuin on tunnettu ainakin vuosi, ja erottukaanhan ei ole tämän uuden naisen takia, joten erosta lienee se pari vuotta jolloin lapsi on ollut vasta vuoden vanha! 

Päättelen että tämä on trolli. Useista eri syistä, mutta tästä sen ensin huomasin.

Kirjoittajana on lapsen lähiäiti, jonka mielestä isä ei ota lapsta luokseen tarpeeksi siksi, että  isällä on uusi nainen. Tällä aloituskella hakee jotain tukea tälle fantaasialleen.

Koska ihan kaikki lapset syntyy parisuhteissa. Koskaan ei ole mitään kännistä yhden yön juttua, josta syntyy lapsi. Ei ei. Kaikki lapset syntyy tiukasti papin aamenen jälkeen.

Mulle tuli mieleen, että ap on homo. Lapsen äidistä ei puhuta exänä ja puolison sukupuolta ei määritetty. Mä oon koko ajan olettanut, että ap on homo, joka on saanut lapsen jonkun tutun lasta haluavan naisen kanssa ja pystyy kasvattamaan sovussa, kun mitään kaunoja parisuhteesta ei ole.

En minäkään haluaisi, että miehen lapset pyrörisivät täällä enemmän kuin on alunperin sovittu. Koska mies on itse niin paljon poissa, että he olisivat minun riesanani.

Eniten minä näissä eroissa ja uusperheissä ihmettelen teidän mammojen helppoja etoja. Täälläkin moni toitottaa, että eroaa, koska mies ei ole koskaan kotona, tai koska mies ei siivoa jälkiään tai jättää kaapin ovat auki. Sitten tullaan av:lle itkemään, kun lapsi joutuu uusperheeseen, ja äitipuoli sitä tai tätä. Miettikää etukäteen eron seuraukset, älkääkä erotko ”koska minä ansaitsen parempaa”.