Puolisoni ei hyväksy lastani

Vierailija kirjoitti:

Asiahan on tietysti eri, jos ap on tyypillinen mies, joka olettaa että lastenhoito lankeaa naisille luonnostaan.

Ap:llä on täysi oikeus olla lapsensa kanssa niin paljon kuin pystyy, kunhan hakee ja vie, käy kaupassa ja laittaa ruuan ja ruokkii tämän, pyykkää ja siivoaa tämän vaatteet ja tavarat. Nukuttaa illalla, herää yöllä ja keittää puurot aamulla.

Tämän halusin vain varmistaa.

Hyvä varmistus. Meillä aikoinaan ikään kuin huomaamatta tilanne meni siihen pisteesseen, että isä otti lastaan meille, mutta järjesti itselleen työvuoroja, harrastumenoja, jne ja mies vetosi siihen, että olen ottanut koko paketin ja minä sitten pyöritin sitä arkea lähes yksin.

Näkeekö  kukaan tätä asiaa lapsen silmin vai käykö tässä nyt vain pariskunta keskenäistä sotaa? Onko kahden viikon ero lapsen toisesta vanhemmasta lapselle hyväksi, jos on vakiintunut järjestely?

Mitkä ne puolisosi oikeudet sitten on hänen kodissaan? Hänen pitäisi olla se joka aina joustaa ja sopeutuu?

Kannattaa antaa lapsi kokonaan pois. Lapsi voittaa ja te voitatte. Voitte aloittaa uuden ihanan elämän

Ennen sanottiin, että jos eronneen kanssa menee yhteen, on otettava koko paketti.

Tarkoitettiin siis lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Asiahan on tietysti eri, jos ap on tyypillinen mies, joka olettaa että lastenhoito lankeaa naisille luonnostaan.

Ap:llä on täysi oikeus olla lapsensa kanssa niin paljon kuin pystyy, kunhan hakee ja vie, käy kaupassa ja laittaa ruuan ja ruokkii tämän, pyykkää ja siivoaa tämän vaatteet ja tavarat. Nukuttaa illalla, herää yöllä ja keittää puurot aamulla.

Tämän halusin vain varmistaa.

Niinpä. Ei ole uuden puolison homma viedä lasta tarhaan, eikä muutenkaan huolehtia millään tavalla. Hän voi olla paikalla ja viettää aikaa yhdessä lapsen ja miehen kanssa, mutta lapsen hoito ei kuulu hänelle millään tavalla. Isä saa myös siivota lapsen sotkut ja juosta perässä.

Jokainen vanhempi on itse vastuussa, ei koskaan muut. Ikävää, että kaikki vanhemmat eivät aina ymmärrä vastuutaan, vaan ovat hyvin mielellään työntämässä lasta ties kenen vastuulle. Uuden puolison, omien vanhempien, sukulaisten, lasten kavereiden vanhempien...

Usein se lapsi on ihan heitteillä ja häntä riepotellaan paikasta toiseen. Vaikka tarkoitus isäviikolla olisi, että lapsi viettäisi aikaa nimenomaan sen isän kanssa.

Jos tuo asia on kunnossa, niin ilman muuta lapsi voi viettää isän kanssa niin paljon aikaa, kuin mahdollista.

Jättäisin edelleen pois nuo mitä mieltä, yms kysymykset.

Niin, eikös tuolla uudella naisella ole mitään oikeuksia omassa kodissaan? 3-vuotias on todella pieni ja sinä vaan ilmoitusasiana haluat ottaa lapsen enemmän kuin on sovittu. Miksi eksäsi haluaa olla erossa lapsesta enemmän kuin pakko? Mikset ihmettele sitä, miksi lapsen äitiä ei lapsi näytä kiinnostavan...? Ymmärrän sinua, mutta yhtälailla pitää ymmärtää puolisoa, joka nipin napin kestää sen sovitun määrän ja pää pysyy kasassa. Kaikeasta huolimatta puolisollesi lapsi on rasite, vaikka varmasti lapsesta pitääkin. Mitäs jos teillä olisi diili, että anoppi on teillä vaikka 10 yötä kuussa ja yhtäkkiä puolisosi vain ilmoittaisi, että hänen äitinsä punkkaakin nyt 20 yötä ensi kuussa. Sinun pitäisi hymyssä suin hyväksyä se?

Miksi vauvan vanhemmat ovat eronneet toisistaan? Jos lapsi nyt on 3, ja jo asutaan uuden kanssa yhdessä, jonka kanssa yhteen ei ole muutettu ennen kuin on tunnettu ainakin vuosi, ja erottukaanhan ei ole tämän uuden naisen takia, joten erosta lienee se pari vuotta jolloin lapsi on ollut vasta vuoden vanha! 

Päättelen että tämä on trolli. Useista eri syistä, mutta tästä sen ensin huomasin.

Kirjoittajana on lapsen lähiäiti, jonka mielestä isä ei ota lapsta luokseen tarpeeksi siksi, että  isällä on uusi nainen. Tällä aloituskella hakee jotain tukea tälle fantaasialleen.

Vierailija kirjoitti:

Niin, eikös tuolla uudella naisella ole mitään oikeuksia omassa kodissaan? 3-vuotias on todella pieni ja sinä vaan ilmoitusasiana haluat ottaa lapsen enemmän kuin on sovittu. Miksi eksäsi haluaa olla erossa lapsesta enemmän kuin pakko? Mikset ihmettele sitä, miksi lapsen äitiä ei lapsi näytä kiinnostavan...? Ymmärrän sinua, mutta yhtälailla pitää ymmärtää puolisoa, joka nipin napin kestää sen sovitun määrän ja pää pysyy kasassa. Kaikeasta huolimatta puolisollesi lapsi on rasite, vaikka varmasti lapsesta pitääkin. Mitäs jos teillä olisi diili, että anoppi on teillä vaikka 10 yötä kuussa ja yhtäkkiä puolisosi vain ilmoittaisi, että hänen äitinsä punkkaakin nyt 20 yötä ensi kuussa. Sinun pitäisi hymyssä suin hyväksyä se?

Jos lapsi on rasite niin silloin erotaan.

Puoliso on hyväksynyt tietyn määrän lapsen läsnäoloa. Et voi lisätä sitä ilman, että kysyt häneltä, sopiiko se. Et myöskään voi käyttää yhteisiä rahojanne miten sinä haluat, alkaa olemaan kaikki illat pois tms - eli yhdessä sovitaan tällaiset isot asiat.

Vierailija kirjoitti:

Miksi vauvan vanhemmat ovat eronneet toisistaan? Jos lapsi nyt on 3, ja jo asutaan uuden kanssa yhdessä, jonka kanssa yhteen ei ole muutettu ennen kuin on tunnettu ainakin vuosi, ja erottukaanhan ei ole tämän uuden naisen takia, joten erosta lienee se pari vuotta jolloin lapsi on ollut vasta vuoden vanha! 

Päättelen että tämä on trolli. Useista eri syistä, mutta tästä sen ensin huomasin.

Kirjoittajana on lapsen lähiäiti, jonka mielestä isä ei ota lapsta luokseen tarpeeksi siksi, että  isällä on uusi nainen. Tällä aloituskella hakee jotain tukea tälle fantaasialleen.

Trollukka tämä taas oli, mutta aika hyvä yritys. Siinä oli mukavasti miehen isyyttä, toista naista ja pientä lasta samassa kyhäelmässä. Seuraavan kerran kun kirjoitatte vastaavia, niin ruokkikaa sitä hieman kirjoitusten välillä, nostattakaa tunteita ja älkää antako trolliepäilyjen pilata koko juttua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asiahan on tietysti eri, jos ap on tyypillinen mies, joka olettaa että lastenhoito lankeaa naisille luonnostaan.

Ap:llä on täysi oikeus olla lapsensa kanssa niin paljon kuin pystyy, kunhan hakee ja vie, käy kaupassa ja laittaa ruuan ja ruokkii tämän, pyykkää ja siivoaa tämän vaatteet ja tavarat. Nukuttaa illalla, herää yöllä ja keittää puurot aamulla.

Tämän halusin vain varmistaa.

Hyvä varmistus. Meillä aikoinaan ikään kuin huomaamatta tilanne meni siihen pisteesseen, että isä otti lastaan meille, mutta järjesti itselleen työvuoroja, harrastumenoja, jne ja mies vetosi siihen, että olen ottanut koko paketin ja minä sitten pyöritin sitä arkea lähes yksin.

Näkeekö  kukaan tätä asiaa lapsen silmin vai käykö tässä nyt vain pariskunta keskenäistä sotaa? Onko kahden viikon ero lapsen toisesta vanhemmasta lapselle hyväksi, jos on vakiintunut järjestely?

Tuon takia ei koskaan saa ottaa isältä hoitovastuuta poia, eikä koskaan saa myöntää ottaneensa koko paletin, vaikka niin ajattelisikin,

Vierailija kirjoitti:

Niin, eikös tuolla uudella naisella ole mitään oikeuksia omassa kodissaan? 3-vuotias on todella pieni ja sinä vaan ilmoitusasiana haluat ottaa lapsen enemmän kuin on sovittu. Miksi eksäsi haluaa olla erossa lapsesta enemmän kuin pakko? Mikset ihmettele sitä, miksi lapsen äitiä ei lapsi näytä kiinnostavan...? Ymmärrän sinua, mutta yhtälailla pitää ymmärtää puolisoa, joka nipin napin kestää sen sovitun määrän ja pää pysyy kasassa. Kaikeasta huolimatta puolisollesi lapsi on rasite, vaikka varmasti lapsesta pitääkin. Mitäs jos teillä olisi diili, että anoppi on teillä vaikka 10 yötä kuussa ja yhtäkkiä puolisosi vain ilmoittaisi, että hänen äitinsä punkkaakin nyt 20 yötä ensi kuussa. Sinun pitäisi hymyssä suin hyväksyä se?

Mitäs jos äiti ei oikeasti jaksakaan? Sitten lapsi muuttaa kokonaan isälle. Uuden puolison pitää aina muistaa ja hyväksyä tämä tosiasia, kun ottaa miehen jolla jo on lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Tuollaiset puolisot vaihtoon... lapset tarvitsevat molempia vanhempiaan.

Tässä on ongelma paremminkin se että puolisonvaihtoruletti pyörii liian lujaa. 3 vuotiaan vanhemmalla on jo uusi puoliso! Kasvoivat silleen trendikkäästi erilleen. Voi jösses sentään.

Kuulostat hyvältä isältä kun haluat olla lapsesi kanssa mahdollisimman paljon. Yleensä puolustan lasta aina, mutta tässä kuulostaa että lapsen tahdosta ei ole kiinni (koska vasta 3-v) ja lapsi myös näkee molempia vanhempia tasapuolisesti. Ei ole ilmeisesti siitä kyse etteikö lapsella olisi hyvä olla kummalla vaan.

Lähtisin miettimään ja keskustelemaan puolisosi kanssa syitä miksei hän halua että lapsi on enemmän teillä. Niinkuin moni sanoi niin sinun ja lapsesi koti on myös puolisosi koti. Itse uusperheen kokeneena (tosin myös siitä lähteneenä) olen kokenut ison tunneskaalan kaikkia tunteita miehen lapsia kohtaan. Eikä aina helppoa ole...

Lapsi on tosiaan niin pieni vielä että arki ei välttämättä ole helppoa sen ikäisen kanssa. Ymmärrän myös puolisoasi mutta en valitse puolia tässä, molemmilla on kantansa.

Ja taas me langetaan perusprovoon ja lähdetään kierroksille. Tässä hyvät provoelementit: Kunnon iskä, paha äitipuoli ja iskä olevinaan hukassa kysyy, saako kuka päättää.

Eronnut ja 3v lapsi.... Ei niitä eron syitä tietenkää tiiä mutta hieman mietityttää miksi näin. Ja heti uusi puoliso... Ettei vaan ap:lla oisi myös jotain omiakin ongelmia....

Minä olin tuo lapsi aikoinaan.

En tule koskaan antamaan sitä anteeksi isälleni, että hän antoi vaimonsa kohdella minua niin, enkä ikinä anna sitä tälle vaimolle anteeksi, että oli niin raukka ja lapsellinen. Ei sillä, ei sen luonteisia ihmisiä anteeksiannaot kiinnosta, mutta muille tiedoksi, että kyllä se lapsi ymmärtää. Ja kukaan lapsi ei tuollaista ansaitse. Hävetköön se, joka on tästä eri mieltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuollaiset puolisot vaihtoon... lapset tarvitsevat molempia vanhempiaan.

Tässä on ongelma paremminkin se että puolisonvaihtoruletti pyörii liian lujaa. 3 vuotiaan vanhemmalla on jo uusi puoliso! Kasvoivat silleen trendikkäästi erilleen. Voi jösses sentään.

Tapahtuneiden erojen päivittely on täysin turhaa. Ennaltaehkäisyn kannalta voi korostaa kahta asiaa:

1) Mieti TODELLA tarkkaan, kenen kanssa menet saman katon alle ja vielä pidempään, kenen kanssa teet lapsen.

2) Hoida sitten sitä parisuhdetta.

Eron jälkeen on enää turha kenenkään päivitellä, ei vie mitään asiaa eteenpäin.

Vierailija kirjoitti:

Puoliso on hyväksynyt tietyn määrän lapsen läsnäoloa. Et voi lisätä sitä ilman, että kysyt häneltä, sopiiko se. Et myöskään voi käyttää yhteisiä rahojanne miten sinä haluat, alkaa olemaan kaikki illat pois tms - eli yhdessä sovitaan tällaiset isot asiat.

Mitä jos lapsen äiti kuolee? Isä on silloin ainoa huoltaja ja uusi puoliso joutuu väkisinkin hyväksymään lapsen kokoaikaisen läsnäolon. Tai voi tapahtua jotain muuta jonka vuoksi lapsi ei voi enää äidillään olla. Tämä pitää aina ottaa huomioon kun menee eronneen kanssa yhteen, koska tilanne voi olla se että lapsi jossain vaiheessa asuukin isällään kokoaikaisesti. Jos sitä ei kestä, parempi etsiä lapseton puoliso.

Ihmettelen usein sitä, että naisilla omat lapset voi asua vaikka kokonaan hänen ja uuden puolison luona, mutta ongelma onkin vain miehen lapsi/lapset jotka ei saa olla yhtään ekstraa isänsä luona. Reilu meininki.