Typerä Ota lapsi töihin-päivä

Vierailija kirjoitti:

Itse olin muksuna seuraamassa isäni duunia bussikuskina, ja äiti oli tuolloin palkanlaskijana, olin hänenkin työpaikallaan tutustumassa. Muistan, että olisin mielummin ollut koulussa oppimassa englantia. Kummankaan työssä ei ollut juurikaan seuraamista. Toinen ajoi, toinen lisäsi numeroita Excel-taulukkoon. Oli tosi jännittävää 9-vuotiaan näkökulmasta.

Tässä on se ongelma, että jännissä työpaikoissa kuten palolaitoksella ei oöe turvallista ja turvallisissa on tylsää. Haluaisin kesksuteluunesimerkkejä sellaisista paikoista, joissa lasten paikallaolo on turvallista ja sopivaa, mutta työpaikka on heistä kiinnostava.

Ei ole lapsia eikä oikein kokemustakaan heistä, mutta ei liene kiinnostavimmasta päästä katsoa kun istun kahdeksan tuntia koneella. Rutiinia katkovat kokoukset, työasioista juttelu, kahviautomaatilla ja vessassa käyminen. En laske palkkoja, mutta käsittelen myös salaisia tietoja, eli touhujani tarkkaileva lapsi ei saisi näyttöäkään nähdä.

Eiköhän jokainen kouluikään ehtinyt lapsi ole jo nähnyt aikuisen koneella. Kyllä se lasten tylsistyminen näkyy ja kuuluu meille muillekin. Koska työaikakin on liukuva, lapset voisi ottaa käymään vaikka klo 16-18 välisenä aikana lyhyesti joskus muulloinkin.

Eiköhän ole aika harvassa ne työt, joissa on niin vähän vastuuta ja luottamuksellisuutta, että sinne ylipäätään ketään sivullista voi viedä.

Sinällään hyvä idea, että lapset saavat jonkunlaisen maistiaisen työelämästä. Mutta kuten tässä ketjussakin on tullut varsin selväksi, niin vanhemmat ovat hyvin eriarvoisessa asemassa sen suhteen, että voiko työpaikalle tulla mukaan vai ei.

Meillä olikin aikoinaan ala-asteella järkättyinä muutamia yhteisiä retkiä jonkun oppilaan vanhemman työpaikalle. Koko luokka siis osallistui yhdessä ja vanhempi sitten lyhyesti esitteli työnsä ja kertoi mitä tekee ja mahdollisesti esitteli työtiloja tai -välineitä. Muun muassa lentokentällä käytiin ja lentokoneessa, kun erään oppilaan isä oli lentäjä. Ja eräs isä oli myös kertomassa markkinointialan työstään ihan koululla meidän luokassa ja näytti tekemiään mainoksia jne.

Mielestäni jokin tuollainen järjestely olisi hyvä, niin ainakin kaikki pääsisivät osallisiksi. :)

Vierailija kirjoitti:

Sinällään hyvä idea, että lapset saavat jonkunlaisen maistiaisen työelämästä. Mutta kuten tässä ketjussakin on tullut varsin selväksi, niin vanhemmat ovat hyvin eriarvoisessa asemassa sen suhteen, että voiko työpaikalle tulla mukaan vai ei.

Meillä olikin aikoinaan ala-asteella järkättyinä muutamia yhteisiä retkiä jonkun oppilaan vanhemman työpaikalle. Koko luokka siis osallistui yhdessä ja vanhempi sitten lyhyesti esitteli työnsä ja kertoi mitä tekee ja mahdollisesti esitteli työtiloja tai -välineitä. Muun muassa lentokentällä käytiin ja lentokoneessa, kun erään oppilaan isä oli lentäjä. Ja eräs isä oli myös kertomassa markkinointialan työstään ihan koululla meidän luokassa ja näytti tekemiään mainoksia jne.

Mielestäni jokin tuollainen järjestely olisi hyvä, niin ainakin kaikki pääsisivät osallisiksi. :)

Omassa lapsuudessani koulu ja alueen isot yritykset tekivät yhteistyötä ja osa luokkaretkistä kohdistui näihin yrityksiin. Vanhemmilla ei ollut mitään tekemistä koko asian kanssa. Käytiin mm Hartwallilla, Fazerilla ja Valiolla. 

Kun mun lapsi ei pääse mun töihin, niin ei pidä muidenkaan lasten päästä vanhempiensa töihin, nih!

Päivän voi järjestää myös niin, että lapsi pääsee jonkun muun läheisen mukaan töihin, jos vanhemmista kummankaan työpaikalle ei voi lasta ottaa. Tai sitten on oltava koululla.

Itse olin 60-70 -lukujen vaihteen molemmin puolin aina välillä isän töissä mukana, kun olin alle kouluikäinen. Isä oli kansakoulun opettaja ja myöhemmin siis peruskoulun ala-asteen opettaja. Oli tosi hauskaa. Tunneilla sain leikkiä oikeaa koululaista ja istua pulpetiss ja kuunnella kun isä opetti. Välitunneilla tyttöoppilaat pitivät minua jonkinlaisena maskottina ja hyyssäsivät minua.

Äidin mukana en varsinaisesti ollut työpäiviä, hän oli pankkitoimihenkilö. Mutta sain koululaisena toki hengailla joko pankin takahuoneessa, keittiössä tai neuvotteluhuoneessa (jos se oli tyhjä) taikka pankkisalissa asiakkaiden penkillä lueskelemassa ja odottelemassa, milloin äiti pääsee töistä.

Kyllä siinä aika hyvän kuvan saa vanhempiensa ammateista ja työstä, kun saa sitä seurata paikan päällä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä näen kyllä tämän niin, että työnantajat ovat tässä halutessaan myötämielisiä tarjoamaan työntekijöiden lapsille elämyspäivän. Vai onko jossain muka oikeasti kouluja tai päiväkoteja, joissa patistetaan lapsia olemaan päivä muualla? Ei se kyllä ihan noin mene. Työpaikat tässä ovat aloitteellisia, ja ne osallistuu jotka haluaa. Niin lasten kuin työnantajien kohdalla.

Siis kuka ope on muka sanonut, että pitää mennä kunkin vanhemman työpaikalle? Meidän firma osallistuu tähän, ja se tarkoittaa, että lapsille on järjestetty omaa ohjelmaa. Eivät todellakaan pyöri tehtaassa, vaan tekevät mm. joulukoristeita.

Haluavatko myös kollegat tällaisen elämyspäivän? Itsekin koodaan, ja arvostan keskittymisrauhaa. Onneksi meille ei olla perustamassa mitään pop-up päiväkotia, kuten sinne.

Sellaisia nämä näyttäisi olevan eikä mitään tutustumista vanhemman työhön. Joulukoristeita ja muuta askartelunurkkaa. Mikä tämän päivän tarkoitus nyt on?

Voi herran jestas sentään. Ensinnäkin "lapsi mukaan töihin" on leikkimielinen ehdotus työpaikoille, joissa keskustellaan ja päätetään siitä, onko idea mahdollista toteuttaa siellä, eikä mikään direktiivi jota kaikkien lihamyllytehtaiden on pakko noudattaa. Toisekseen, niissä työpaikoissa missä olen ollut joissa ideaan tartutaan, se tarkoittaa käytännössä lyhyttä kierrosta lasten kanssa jossain sopivassa ympäristössä, ja ehkä jotain pientä ohjelmaa kuten pomon moikkaamista tai kuvataidepajaa tai jotain. Sen jälkeen lapset lähtevät kotiin tai takaisin tarhaan/kouluun. Koko homman kuljetuksineen on tarkoitus viedä n. 2 tuntia. Se ei tarkoita sitä että lapset juoksevat avokonttorissa 7,5 tuntia. Lapsen tuomisesta voi päättää työntekijä itse.

On sanomattakin selvää, että tällaiseen päivään täytyy työpaikalla olla varaa se pari tuntia vanhempien työajasta. Mielestäni on erittäin hienoa, että perheet "tuodaan näytille", silloinhan työnantajille myös konkretisoituu se, miten montaa ihmistä ja ketä heidän yrityksensä tms elättää. Sitä kutsutaan yhteisöllisyyden luomiseksi, miten tämä voi herättää ihmisissä niin vaikeita tunteita?

Kaikki lapset eivät voi osallistua lapset töihin - päivään, niin kauan kuin työnantajia ei kiinnosta panostaa sitä paria tuntia jonkin kierroksen sallimiseen. Eikö mielestänne olisi hienoa, että työnantajalle tulisi myös pieni paine järjestää joskus jotakin yhteisöllistä, jotta näkisivät työntekijänsä muutenkin kuin lisäarvon tuottajina? Vai haluatteko, että teihin suhtaudutaan töissä mahdollisimman vähän ihmisinä ja ensisijaisesti suorittavina koneiston osasina?

Tie-ten-kään kaikki työnantajat eivät syystä tai toisesta lähde tähän idean suosiosta huolimatta, mutta on mielestäni erittäin tärkeää, että sen mahdollisuus edes käväisisi työnantajien mielissä.

En voi käsittää tätä suhtautumista.

Mun lapsi saa kuunnella kun luennoin ja sen jälkeen kun alan arvostella yli sataa esseetä. Eli lapsi saa istua kuulokkeet päässä läppärillä ja katsoa netflixiä. 🙃 Voidaan myös käydä subissa syömässä.

Nämä on näitä kampanjoita, joita keksitään toimistoissa. Tulee mieleen pari vuotta sitten ollut ääliömäinen "Hupparikansan puolella" -kampanja, jossa yllytettiin lähtemään töihin huppari päällä ja jättämään pikkutakki kotiin. Itsellä melkein joka päivä huppari päällä töissä niin en oikein samaistunut. Ehkä pitäisi opetella pukeutumaan.

Jatkan vielä: päivän tarkoitus on myös konkretisoida lapsille se, mitä vanhemmat tekevät kaikki päivät. Samasta syystä järjestetään toimintaa perheille koulun puolesta, tai ainakin minun lapsuudessani järjestettiin. Ei silloin kukaan narissut, että koulu ja perhe pitää pitää erillään...

Ehkä ihmisten suhtautuminen työhön on jotenkin liian raaka tälle idealle. Lapsipäivä työssä edellyttää tietenkin pientä rentoutta ja halua nähdä työpaikka vähän eri vinkkelistä hetken ajan. Itse en haluaisi työtä johon mennään vain putkessa suorittamaan verenmaku suussa eikä perheen näyttäminen kollegoille tulisi kuuloonkaan.

Osa kommentoijista ei ehkä ole perehtynyt riittävästi :) Ensinnäkin jos vanhempi on työtön tai työpaikalle ei voi viedä, esim. kummi voi hyvin ottaa lapsen mukaan, jos hänen työpaikkansa osallistuu päivään.

Olen asiantuntijatyössä toimistossa, ja olemme suunnitelleet päivän kunnolla. Lapsille erilaisia tehtäviä päivän hengessä ja muuta aktivointia. Ihmiset kertovat työstään. Jos joku ei halua olla paikalla, hän voi valita etätyöpäivän. Uskon että tästä tulee kiva kokemus niin lapsille kuin vanhemmille ja kaikki saavat uusia kokemuksia ja näkökulmia.

Meillä pomon lapsi oli kysynyt, että mistä asioista siellä sinä päivänä päätetään ja kuka tekee muistion, Tällä lapsella on ikää 6v ja hän on aika lailla selvillä siitä, mitä työtä äitinsä tekee. Hän ei odota täytekakkua,karkkia ja hauskapitoa vaan osallistumista työhön.

Kiva tapahtuma kirjoitti:

Osa kommentoijista ei ehkä ole perehtynyt riittävästi :) Ensinnäkin jos vanhempi on työtön tai työpaikalle ei voi viedä, esim. kummi voi hyvin ottaa lapsen mukaan, jos hänen työpaikkansa osallistuu päivään.

Olen asiantuntijatyössä toimistossa, ja olemme suunnitelleet päivän kunnolla. Lapsille erilaisia tehtäviä päivän hengessä ja muuta aktivointia. Ihmiset kertovat työstään. Jos joku ei halua olla paikalla, hän voi valita etätyöpäivän. Uskon että tästä tulee kiva kokemus niin lapsille kuin vanhemmille ja kaikki saavat uusia kokemuksia ja näkökulmia.

Entä jos kummi ei halua ottaa kyseistä lasta työpaikalleen häiritsemään? Kaikkien mielestä ne lapset nyt ei vaan sovi joka paikkaan.

Ihanaa. Minä olen se nuija esimies joka ei anna tähän lupaa. Sain jo lokaa niskaan kun sanoin ettei lupaa tähän heru. Ei ole meillä siistiä sisätyötä jossa voi kehittää kivoja yhteisiä juttuja. Meillä ei homma pyöri jos lapsia pyörii jaloissa. Omat 9 ja 6 vuotiaat ymmärsivät hyvin miksi ei pääse mukaan vaikka iso osa kavereista meneekin vanhempiensa työpaikoille. Kannattaa ehkä keskustella sen lapsen kanssa ja kertoa miksi ei onnistu. Ei kai se niin vaikeaa ole?

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän ole aika harvassa ne työt, joissa on niin vähän vastuuta ja luottamuksellisuutta, että sinne ylipäätään ketään sivullista voi viedä.

Tosi monet ihmiset ovat töissä sellaisissa paikoissa, joissa on ovet auki asiakkaille, ja se on nimenomaan koko homman pointti. Esimerkiksi kaupat ja ravintolat. Toki "vain henkilökunnalle" -tilojakin niissä on.

miten ravintolan kokki vie lapsen töihin

entäpä pankkiasiakaspalvelija

entäpä kaupan kassa

ray peliluolan työntekijä

itsenäinen katu hxxra

Jos/kun jään työttömäksi, lapseni kertoo sen pystypäin kavereilleen, jotka ovat mahdollisen työttömyyteni vuoksi vihdoinkin erittäin tervetulleita meille!

Nyt vielä töissä ollessani en kestä edes itseäni työpäivän jälkeen.

Sitten valitetaan, kun nuorilla ei ole ekassa työpaikassaan aavistustakaan työelämästä.

Loistohomma. Aina sitä yhden päivän kestää kun tenavia pörrää toimistolla.

hhyytr kirjoitti:

miten ravintolan kokki vie lapsen töihin

entäpä pankkiasiakaspalvelija

entäpä kaupan kassa

ray peliluolan työntekijä

itsenäinen katu hxxra

Ei ole mikään pakko viedä, jos se ei sovi. Jos ei toinenkaan vanhemmista eikä kukaan sukulainen tai kummikaan voi, sitten lapsi saa olla koulussa.