Yksipuolinen kemian kokeminen

Perässä vinkuva kakara ja kiinalaisparturi muistuttavat paljolti toisiaan

Vierailija kirjoitti:

Kemia on vetovoimaa, toinen vetää sua puoleensa magneetin lailla. Sitä että tuntuu että on pakko päästä lähelle ja koskettaa. Sitten kun koet sen, tiedät mistä on kyse. Sitä tapahtuu tosi harvoin että se ”oikea” löytyy, ei ainakaan tinderistä.

Mä näen asian samoin. Nyt kun miettii niin taitaa olla itselläni juuri tämmöinen tilanne :) Toivottavasti vaan ei ole yksipuolista xD

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jostain biologisesta sopivuudesta siinä on kyseessä, harmi ettei ole tieteisesti tutkittu tarkemmin. Itsellä on kahdesti sellainen oikein kunnon kemiallinen yhteensopivuus tullut vastaan, vaikka kumpikaan näistä ei muutoin olisikaan sopineet kumppaniksi. Eli ei ns. tultu muuten juttuun. Jotenkin pelkkä ominaistuoksu, ääni, fyysinen kosketus oli sellaista mitä ei oikein järkiperustein voi selittää, kumpikaan eivät edes olleet omaa "tyyppiäni". Toki olen kokenut vetoa muihinkin, mutta tuon kemian selittäisin biologialla kenties?

Feromonit. Sitä on tutkittu. 

Juu kyllä hajun, mutta ei kosketusta, katsetta tai pelkkää ääntä. Uskon että perustuu monen asian summaan ja miten aivot niihin reagoi. Eli saatat jo puhelimessa huomata merkkejä viehättyvyydestä, ennen kuin olet toista edes tavannut. Varmasti fermonit ja siihen lisättynä esim lapsuudessa turvaa tuonut tuttu ääni jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kemia on vetovoimaa, toinen vetää sua puoleensa magneetin lailla. Sitä että tuntuu että on pakko päästä lähelle ja koskettaa. Sitten kun koet sen, tiedät mistä on kyse. Sitä tapahtuu tosi harvoin että se ”oikea” löytyy, ei ainakaan tinderistä.

Mä näen asian samoin. Nyt kun miettii niin taitaa olla itselläni juuri tämmöinen tilanne :) Toivottavasti vaan ei ole yksipuolista xD

Miksi ei tinderistä voisi löytää? Todennäköisempää se sieltä on löytää kuin baarista tai varmasti riippuen kumpaa käyttää useammin ja miten huppeliin sitä itsensä baarissa tai tinder treffeillä juo. Eikä se että kemiat kohtaa todellakaan tarkoita, että olis se "oikea" kannattaa siinä parinvalinnassa ottaa muutkin jutut huomioon kuin hormonit ja fermonit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jostain biologisesta sopivuudesta siinä on kyseessä, harmi ettei ole tieteisesti tutkittu tarkemmin. Itsellä on kahdesti sellainen oikein kunnon kemiallinen yhteensopivuus tullut vastaan, vaikka kumpikaan näistä ei muutoin olisikaan sopineet kumppaniksi. Eli ei ns. tultu muuten juttuun. Jotenkin pelkkä ominaistuoksu, ääni, fyysinen kosketus oli sellaista mitä ei oikein järkiperustein voi selittää, kumpikaan eivät edes olleet omaa "tyyppiäni". Toki olen kokenut vetoa muihinkin, mutta tuon kemian selittäisin biologialla kenties?

Feromonit. Sitä on tutkittu. 

Voi olla yksi tekijä, mutta on monia muitakin. Minä pystyn 100% varmuudella sanomaan, koenko kemiaa johonkin mieheen vai en, pitkän matkan päästä yhdellä viökaisulla n sekunnissa. Eli siihen ei haju vaikuta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvin moni nainen toimii täysin samalla periaatteella. Miehessä pitää olla tarpeeksi haastetta ja välinpitämättömyyttä ainakin alkuun. Varsinkin jos mieheltä sujuu kiusoittelu, flirtti, pieni ärsyttäminen tai haastat heitä älyllisesti heidän pitämissään asioissa, niin aika harva nainen jää kylmäksi. Pelkkien kehujen ja täysin kohteliaan ihmisen on aika hankala päästä naisen ihon alle, jolloin heitä rupeaisi kiinnostamaan sen enempää. Sama toimii tietysti myös toisinpäin. En ikinä lämpenisi yksioikoisesta ja tylsästä naisesta.

Riippuu varmasti iästä ja ihmisestä. Allekirjoittaisin tuon parikymppisenä mutta nyt kolmekymppisenä kaipaan rauhaa ja tasapainoisuutta elämääni, joten mies joka tuo haastetta ja osoittaa välinpitämättömyyttä on aika ehdoton ei ja lopahtaa kiinnostus samantien. Minusta on ihanaa jos mies tuo turvaa ja hänen kanssaan voi keskustella järkevästi, ilman pelailuja ja arvailuja. Minusta juuri turha draamailu ja pelailu kertoo tylsästä ihmisestä, aivan kuin ihminen olisi jäänyt lapsen tasolle eikä kykenisi kehittämään itseään muuhun.

Pahoittelut vähän turhan voimakkaiden sanojen käyttämisestä, kun puhuin välinpitämättömyydestä. En tosiaan tarkoittanut draamailua, pelaamista tai arvuuttelua, vaan kyseessä on vähän jalostetumpi taito. Ja vielä kun oli kyseessä ensimmäiset treffit, niin miehen pitää antaa vaikutelma, että hänessä on tarttumapintaa. Näen asian kuitenki niin, että jos naisen ei tarvitse tehdä yhtään töitä miehen takia, ei hän myöskään sinällään kiinnostu yksilöstä.

Itse olen sitten ilmeisesti poikkeus naiseksi, koska minusta juurikin jos jo alussa tulee ilmi, että töitä pitäisi nähdä miehen takia, niin se kiinnostus jää. Tosiaan elämässä usein työt ja muut asiat tuo niitä töitä ihan tarpeeksi, en halua projektia vaan ihmisen joka mahdollisesti täydentää ja tuo lisää mielekkyyttä elämään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kemia on vetovoimaa, toinen vetää sua puoleensa magneetin lailla. Sitä että tuntuu että on pakko päästä lähelle ja koskettaa. Sitten kun koet sen, tiedät mistä on kyse. Sitä tapahtuu tosi harvoin että se ”oikea” löytyy, ei ainakaan tinderistä.

Mä näen asian samoin. Nyt kun miettii niin taitaa olla itselläni juuri tämmöinen tilanne :) Toivottavasti vaan ei ole yksipuolista xD

Miksi ei tinderistä voisi löytää? Todennäköisempää se sieltä on löytää kuin baarista tai varmasti riippuen kumpaa käyttää useammin ja miten huppeliin sitä itsensä baarissa tai tinder treffeillä juo. Eikä se että kemiat kohtaa todellakaan tarkoita, että olis se "oikea" kannattaa siinä parinvalinnassa ottaa muutkin jutut huomioon kuin hormonit ja fermonit.

No minä en puhunut tinderistä kun en sitä käytä. Tarkoitin tota kemiaa. Baareissakaan en pahemmin käy joten siitäkään ei ole mitään sanottavaa. Oikeasta en myöskään tiedä mutta kemiasta ehkä jotain

Vierailija kirjoitti:

Hyvin moni nainen toimii täysin samalla periaatteella. Miehessä pitää olla tarpeeksi haastetta ja välinpitämättömyyttä ainakin alkuun. Varsinkin jos mieheltä sujuu kiusoittelu, flirtti, pieni ärsyttäminen tai haastat heitä älyllisesti heidän pitämissään asioissa, niin aika harva nainen jää kylmäksi. Pelkkien kehujen ja täysin kohteliaan ihmisen on aika hankala päästä naisen ihon alle, jolloin heitä rupeaisi kiinnostamaan sen enempää. Sama toimii tietysti myös toisinpäin. En ikinä lämpenisi yksioikoisesta ja tylsästä naisesta.

Tässä voi olla perää. Oma mieheni oli mielestäni alkuun hieman ärsyttävä ja liian ylimielinen. Toisaalta tiesin heti, että hän se on eikä kukaan muu. Ehkä ilman jotain särmää jää tosiaan neutraalisti friend zonelle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvin moni nainen toimii täysin samalla periaatteella. Miehessä pitää olla tarpeeksi haastetta ja välinpitämättömyyttä ainakin alkuun. Varsinkin jos mieheltä sujuu kiusoittelu, flirtti, pieni ärsyttäminen tai haastat heitä älyllisesti heidän pitämissään asioissa, niin aika harva nainen jää kylmäksi. Pelkkien kehujen ja täysin kohteliaan ihmisen on aika hankala päästä naisen ihon alle, jolloin heitä rupeaisi kiinnostamaan sen enempää. Sama toimii tietysti myös toisinpäin. En ikinä lämpenisi yksioikoisesta ja tylsästä naisesta.

Tässä voi olla perää. Oma mieheni oli mielestäni alkuun hieman ärsyttävä ja liian ylimielinen. Toisaalta tiesin heti, että hän se on eikä kukaan muu. Ehkä ilman jotain särmää jää tosiaan neutraalisti friend zonelle.

Särmä itsessään ei ole se ratkaiseva tekijä. Vaan kun on oikeat tyypit tekemisissä toistensa kanssa, niin niist kilteimmistäkin kaivautuu se särmä esiin. Sitä se kemia on, muun muassa.

----

Mä olin kerran 8 tunnin (!) treffeillä yhden todella kivan tyypin kanssa. Oli varmaan parhaat treffit ikinä, nauroin niin että vatsalihaksiin koski seuraavana päivänä ja muutenkin oltiin ihan täysin samalla aaltopituudella. Mies toi mulle muutaman kirjan (joista oltiin keskusteltu ennen tapaamista) ja suklaalevyn "treffilahjana" jopa. 

No, herrasmiehenä mies saattoi (ajoi) mut kotiin ja suudeltiin siinä ennen teittemme erkanemista. 

Mies oli valitettavasti ehkä universumin huonoin suutelija. 

Sinne meni ne kemiat saman tien, ajatuskin muusta kuin suutelemisesta puistatti. 

Mielenkiintoisinta tässä oli se, että ellei oltaisi suudeltu, olisin varmasti lähtenyt toisille treffeille...koska siis sitä kemiaa oli aina tuohon suudelmaan asti!  

Moro näkemiin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö ap sulla ole ikinä kaverien kanssa kivaa?

Seksuaalinen kiinnostus on ihan eri asia kuin kaveruus, eikä mikään mainitsemasi asioista kuulostanut seksuaaliselta mielenkiinnolta. Miten nainen reagoi kun kosketit häntä? Katsoiko hän mielellään sinua silmiin? Miten hän reagoi kiusoitteluun? Käyttäydyitkö ylipäätään treffeillä erilailla kuin jos olisit ollut ulkona kaverin kanssa?

 

Toki kavereiden kanssa on hauskaa, mutta se on enemmän sellaista toiminnan ohjaamaa (esim. urheilu). Muutaman treffikumppanin kanssa oltiin ns. samalla aallonpituudella. Hankala selittää tarkemmin, mutta ehkä ymmärrät.

En uskaltanut koskettaa, se olisi voinut olla tunkeilevaa. Katsoimme molemmat toisiamme silmiin ja olin sillä tavalla "pilke silmäkulmassa" mitä kavereiden kesken en ole. Miten saan luotua seksuaalisen mielenkiinnon, jos henkinen yhteys löytyy jo?

Et pysty luomaan sitä toiselle, jos hän ei sitä tunne. Kaikkia sellaisia kohtaan ei tunne seksuaalista ja romanttista vetoa, joiden kanssa juttu luistaa ja on hauskaa. Joskus valitettavasti kemia on yksipuolista, eikä sille mitään voi. Ihmiset syttyvät eri jutuista.

Vierailija kirjoitti:

Hyvin moni nainen toimii täysin samalla periaatteella. Miehessä pitää olla tarpeeksi haastetta ja välinpitämättömyyttä ainakin alkuun. Varsinkin jos mieheltä sujuu kiusoittelu, flirtti, pieni ärsyttäminen tai haastat heitä älyllisesti heidän pitämissään asioissa, niin aika harva nainen jää kylmäksi. Pelkkien kehujen ja täysin kohteliaan ihmisen on aika hankala päästä naisen ihon alle, jolloin heitä rupeaisi kiinnostamaan sen enempää. Sama toimii tietysti myös toisinpäin. En ikinä lämpenisi yksioikoisesta ja tylsästä naisesta.

Itse en allekirjoita tätä. Minulla lopahtaa aina fiilis ja mielenkiinto, jos mies rupee millään lailla ärsyttämään tai haastamaan - nimenomaan just tuo "älyllinen haastaminen" on minusta todella ärsyttävä kommunikointitapa. Ja samoin en syty yhtään siitä, että toisessa on "haastetta ja välinpitämättömyyttä". Kaikki ne miehet, joiden kanssa on juttu edennyt ja joista olen kiinnostunut, ovat olleet kohteliaita ja huomaavaisia, ja heidän kanssaan on tullut vahvasti sellainen tunne, että ollaan samalla aaltopituudella. Flirttiä kyllä myös, ja huumoria, mutta piikittelevät kiusoittelun sijaan sellaista, joka luo yhteyttä.

Toki sitä en väitä, etteikö joku voisi syttyä tuollaisestakin. Opitut suhdemallit, kiintymyssuhdetyyli, persoona ja kaikki varmasti vaikuttaa siitä, mistä syttyy. Toivottavasti kukaan kiva mies ei kuitenkaan ala tarkoituksella esittämään välinpitämätöntä, ynseää ja hankalasti lähestyttävää jonkun mukavan naisen kohdalla ja sössi sitten mahdollisuuksiaan - jos ei tuo ole luontaisesti sitä, millainen mies on, niin ei kannata yrittää esittääkään. Pahimmassa tapauksessa päätyy suhteeseen vain vääränlaisen ihmisen kanssa. Kaikki eivät hae suhteesta haastetta, vaan jotkut hakevat oikeasti kohtaamista ja yhteyttä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvin moni nainen toimii täysin samalla periaatteella. Miehessä pitää olla tarpeeksi haastetta ja välinpitämättömyyttä ainakin alkuun. Varsinkin jos mieheltä sujuu kiusoittelu, flirtti, pieni ärsyttäminen tai haastat heitä älyllisesti heidän pitämissään asioissa, niin aika harva nainen jää kylmäksi. Pelkkien kehujen ja täysin kohteliaan ihmisen on aika hankala päästä naisen ihon alle, jolloin heitä rupeaisi kiinnostamaan sen enempää. Sama toimii tietysti myös toisinpäin. En ikinä lämpenisi yksioikoisesta ja tylsästä naisesta.

Tässä voi olla perää. Oma mieheni oli mielestäni alkuun hieman ärsyttävä ja liian ylimielinen. Toisaalta tiesin heti, että hän se on eikä kukaan muu. Ehkä ilman jotain särmää jää tosiaan neutraalisti friend zonelle.

Ei kai sen särmän tarvitse tarkoittaa negatiivisia asioita, huonoa käytöstä tai epäkohteliaisuutta? Minäkin kaipaan särmää, mutta minulle se särmä miehessä tarkoittaa sitä, että hän on kiinnostava persoona, ei mikään tusinatyyppi. Minusta esim. herkkyys miehessä on kiinnostavampaa särmää kuin ärsyttävyys ja ylimielisyys. Itselläni menee aina mielenkiinto, jos toisen käytös on mitenkään ylimielistä, ja ärsyttävät tyypit ovat vain ärsyttäviä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvin moni nainen toimii täysin samalla periaatteella. Miehessä pitää olla tarpeeksi haastetta ja välinpitämättömyyttä ainakin alkuun. Varsinkin jos mieheltä sujuu kiusoittelu, flirtti, pieni ärsyttäminen tai haastat heitä älyllisesti heidän pitämissään asioissa, niin aika harva nainen jää kylmäksi. Pelkkien kehujen ja täysin kohteliaan ihmisen on aika hankala päästä naisen ihon alle, jolloin heitä rupeaisi kiinnostamaan sen enempää. Sama toimii tietysti myös toisinpäin. En ikinä lämpenisi yksioikoisesta ja tylsästä naisesta.

Minä +30v nainen allekirjoitan myös tän pienin varauksin. Välinpitämättömyys on huono, mutta liian helppo tai (yäk!) takertuva mies ei kyllä sytytä. Juuri älyllinen haastaminen ja sopiva "vääntö" luo sellaisen olon, et mies tietää sängyssäkin mitä tehdä eikä jää vain tuijottamaan palvovasti.

Raja sopivan haastamisen j

Mitä tämä haastaminen vääntö siis käytännössä voisi tarkoittaa? Itselleni tulee tuosta mieleen vain se, että mies on ehkä hankala tyyppi, kommunikointi ei suju, tai että hän testailee jotain typeriä negaamistaktiikoita. Itse en ainakaan ikinä ole kiinnostunut niistä miehistä, joiden kanssa keskustelu on mennyt "vääntämiseksi". Ja jännä kyllä, mutta minusta just kaikista vänkääjistä tulee sellainen olo, että olisivat varmaan sängyssäkin hankalia eivätkä kuuntele kunnolla, mitä toinen haluaa, kun haluavat "haastaa" ja vängätä sielläkin ja esittää tietävänsä kuitenkin paremmin. Koska oikeastaan parhaita rakastajia eivät ole ne, jotka "tietävät sängyssä mitä tehdä", vaan jotka kuuntelevat sängyssä, mitä kumppani haluaa hänen tekevän.

Vierailija kirjoitti:

Pahoittelut vähän turhan voimakkaiden sanojen käyttämisestä, kun puhuin välinpitämättömyydestä. En tosiaan tarkoittanut draamailua, pelaamista tai arvuuttelua, vaan kyseessä on vähän jalostetumpi taito. Ja vielä kun oli kyseessä ensimmäiset treffit, niin miehen pitää antaa vaikutelma, että hänessä on tarttumapintaa. Näen asian kuitenki niin, että jos naisen ei tarvitse tehdä yhtään töitä miehen takia, ei hän myöskään sinällään kiinnostu yksilöstä.

Mitä töitä naisen siis pitäisi tehdä miehen takia? Itse ainakin koen, että nimenomaan sellainen mies on kiinnostava, jonka kanssa kommunikointi, oleminen ja kaikki tuntuu sujuvan luontevasti ILMAN että se tuntuu siltä, että pitää nähdä kauheasti vaivaa ja tehdä kauheasti työtä, että homma toimii. Ja jos mies alkaa vängätä jotain ja "haastaa" tai jotenkin testailla, niin koen sen vain lyövän kiilaa ihmisten välille. En minä tuollaista hae ihmissuhteista. Vaikea tuntea mitään kemiaa, jos toinen vaan vänkää.

Vierailija kirjoitti:

Itse olen sitten ilmeisesti poikkeus naiseksi, koska minusta juurikin jos jo alussa tulee ilmi, että töitä pitäisi nähdä miehen takia, niin se kiinnostus jää. Tosiaan elämässä usein työt ja muut asiat tuo niitä töitä ihan tarpeeksi, en halua projektia vaan ihmisen joka mahdollisesti täydentää ja tuo lisää mielekkyyttä elämään.

Olen tästä erittäin samaa mieltä, ja tuo oli todella hyvä kiteytys: ei työprojektia, vaan ihmisen. Suhteen nimenomaan pitää tuoda elämään lisää mielekkyyttä ja hyvää sisältöä, ei mitään lisäkuormitusta ja hankaluutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö ap sulla ole ikinä kaverien kanssa kivaa?

Seksuaalinen kiinnostus on ihan eri asia kuin kaveruus, eikä mikään mainitsemasi asioista kuulostanut seksuaaliselta mielenkiinnolta. Miten nainen reagoi kun kosketit häntä? Katsoiko hän mielellään sinua silmiin? Miten hän reagoi kiusoitteluun? Käyttäydyitkö ylipäätään treffeillä erilailla kuin jos olisit ollut ulkona kaverin kanssa?

 

Toki kavereiden kanssa on hauskaa, mutta se on enemmän sellaista toiminnan ohjaamaa (esim. urheilu). Muutaman treffikumppanin kanssa oltiin ns. samalla aallonpituudella. Hankala selittää tarkemmin, mutta ehkä ymmärrät.

En uskaltanut koskettaa, se olisi voinut olla tunkeilevaa. Katsoimme molemmat toisiamme silmiin ja olin sillä tavalla "pilke silmäkulmassa" mitä kavereiden kesken en ole. Miten saan luotua seksuaalisen mielenkiinnon, jos henkinen yhteys löytyy jo?

Sitä se aika moni muukin miettii. Ja olisi aika rikas jos tuohon vastauksen tietäisi. 

Vierailija kirjoitti:

Luultavasti jostain pinnallisesta kyse. Kasvojen ulkonäkö, pituus, ääni, koulu/työstatus jne.

No harvapa sitä haluaa olla intiimisti sellaisen ihmisen kanssa, jonka ulkonäöstä ei pidä. En usko, että sulle itsellekään kelpaa ihan minkä tahansa näköinen henkilö.