Yksipuolinen kemian kokeminen

Kemia on vetovoimaa, toinen vetää sua puoleensa magneetin lailla. Sitä että tuntuu että on pakko päästä lähelle ja koskettaa. Sitten kun koet sen, tiedät mistä on kyse. Sitä tapahtuu tosi harvoin että se ”oikea” löytyy, ei ainakaan tinderistä.

Yleensä nainen kokee kemiaa rikkaamman miehen kanssa.

Kyllähän sitä voi viihtyä monenkin ihmisen seurassa ilman et haluaa nähdä sitä ilman vaatteita. Niitä kutsutaan kavereiksi.

Luultavasti jostain pinnallisesta kyse. Kasvojen ulkonäkö, pituus, ääni, koulu/työstatus jne.

Voi olla kivaa mutta esittävät että on hauskaa, ei kehdata/uskalla sanoa heti että ei nappaa.. no parempi noin nyt eikä 10 vuoden päästä vasta ulista

Perinteisesti puhutaan ihastumisesta. Siitä, tuleeko perhosia vatsaan kun ajattelee toista. Hymyileekö koko ajan ilman syytä. Ei siihen järki vaikuta. Ja suurimpaan osaan ihan mukavia ihmisiä ei ihastu. Ja ihastuminen voi olla yksipuolista. Ei sitä kannata sen enempää miettiä.

Mulla kävi kerran niin että menin sokkotreffeille. Nainen oli todella epäviehättävä niin kasvoistaan kuin kropaltaan.

Olin hänen kanssaan jopa tavallista tosikkomaisempi ja vähemmän keskusteleva.

Lopputuloksena se, että nainen laittaa treffien jälkeen viestiä jossa kysyy haluaisinko nähdä uudestaan..

= kaikki on ihmisten tasosta kiinni

Eikö ap sulla ole ikinä kaverien kanssa kivaa?

Seksuaalinen kiinnostus on ihan eri asia kuin kaveruus, eikä mikään mainitsemasi asioista kuulostanut seksuaaliselta mielenkiinnolta. Miten nainen reagoi kun kosketit häntä? Katsoiko hän mielellään sinua silmiin? Miten hän reagoi kiusoitteluun? Käyttäydyitkö ylipäätään treffeillä erilailla kuin jos olisit ollut ulkona kaverin kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Eikö ap sulla ole ikinä kaverien kanssa kivaa?

Seksuaalinen kiinnostus on ihan eri asia kuin kaveruus, eikä mikään mainitsemasi asioista kuulostanut seksuaaliselta mielenkiinnolta. Miten nainen reagoi kun kosketit häntä? Katsoiko hän mielellään sinua silmiin? Miten hän reagoi kiusoitteluun? Käyttäydyitkö ylipäätään treffeillä erilailla kuin jos olisit ollut ulkona kaverin kanssa?

Toki kavereiden kanssa on hauskaa, mutta se on enemmän sellaista toiminnan ohjaamaa (esim. urheilu). Muutaman treffikumppanin kanssa oltiin ns. samalla aallonpituudella. Hankala selittää tarkemmin, mutta ehkä ymmärrät.

En uskaltanut koskettaa, se olisi voinut olla tunkeilevaa. Katsoimme molemmat toisiamme silmiin ja olin sillä tavalla "pilke silmäkulmassa" mitä kavereiden kesken en ole. Miten saan luotua seksuaalisen mielenkiinnon, jos henkinen yhteys löytyy jo?

AP

Hyvin moni nainen toimii täysin samalla periaatteella. Miehessä pitää olla tarpeeksi haastetta ja välinpitämättömyyttä ainakin alkuun. Varsinkin jos mieheltä sujuu kiusoittelu, flirtti, pieni ärsyttäminen tai haastat heitä älyllisesti heidän pitämissään asioissa, niin aika harva nainen jää kylmäksi. Pelkkien kehujen ja täysin kohteliaan ihmisen on aika hankala päästä naisen ihon alle, jolloin heitä rupeaisi kiinnostamaan sen enempää. Sama toimii tietysti myös toisinpäin. En ikinä lämpenisi yksioikoisesta ja tylsästä naisesta.

Kaipa sitä kemiaa voi kokea kumpikin eri tavalla. Esimerkiksi minulla ja ystävälläni tilanne on näin. Ystäväni pitää minua kertomansa mukaan yhtenä hänen parhaista ystävistään, mutta minä olen ollut häneen salaa ihastunut lähes koko sen ajan kun olemme tunteneet :D Aluksi en edes ajatellut häntä muuten kuin kaverina, mutta mitä enemmän opin häntä tuntemaan, sitä enemmän alkoi tuntua siltä että siinä on ihminen kenestä haluaisin kumppanin itselleni. Melkeinpä joka kerta kun hän katsoo minua, tuntuu että ilma sähköistyy. Silloin kun hän halaa minua, vatsani on täynnä perhosia. Jne. Mutta tiedän että hän ei tunne samalla tavoin minua kohtaan. 

Toivotonta.

Jostain biologisesta sopivuudesta siinä on kyseessä, harmi ettei ole tieteisesti tutkittu tarkemmin. Itsellä on kahdesti sellainen oikein kunnon kemiallinen yhteensopivuus tullut vastaan, vaikka kumpikaan näistä ei muutoin olisikaan sopineet kumppaniksi. Eli ei ns. tultu muuten juttuun. Jotenkin pelkkä ominaistuoksu, ääni, fyysinen kosketus oli sellaista mitä ei oikein järkiperustein voi selittää, kumpikaan eivät edes olleet omaa "tyyppiäni". Toki olen kokenut vetoa muihinkin, mutta tuon kemian selittäisin biologialla kenties?

Vierailija kirjoitti:

Hyvin moni nainen toimii täysin samalla periaatteella. Miehessä pitää olla tarpeeksi haastetta ja välinpitämättömyyttä ainakin alkuun. Varsinkin jos mieheltä sujuu kiusoittelu, flirtti, pieni ärsyttäminen tai haastat heitä älyllisesti heidän pitämissään asioissa, niin aika harva nainen jää kylmäksi. Pelkkien kehujen ja täysin kohteliaan ihmisen on aika hankala päästä naisen ihon alle, jolloin heitä rupeaisi kiinnostamaan sen enempää. Sama toimii tietysti myös toisinpäin. En ikinä lämpenisi yksioikoisesta ja tylsästä naisesta.

Riippuu varmasti iästä ja ihmisestä. Allekirjoittaisin tuon parikymppisenä mutta nyt kolmekymppisenä kaipaan rauhaa ja tasapainoisuutta elämääni, joten mies joka tuo haastetta ja osoittaa välinpitämättömyyttä on aika ehdoton ei ja lopahtaa kiinnostus samantien. Minusta on ihanaa jos mies tuo turvaa ja hänen kanssaan voi keskustella järkevästi, ilman pelailuja ja arvailuja. Minusta juuri turha draamailu ja pelailu kertoo tylsästä ihmisestä, aivan kuin ihminen olisi jäänyt lapsen tasolle eikä kykenisi kehittämään itseään muuhun.

Tunsiko ap itse kemiaa?

Olen kokenut kemiaa yksipuolisesti ja molemminpuolisesti. yksipuolinen kemia on surullista.

Joskus vain haluaisi koskettaa, olla lähellä, suudella.....perhosia vatsassa, pieninkin hipaisu on kuin sähköisku.

Joku taas voi olla tosi mukava, kiva, kaikin puolin hyvä, mutta ei. Ei vaan. Ajatuskin suutelemisesta on epämiellyttävä.

Moni on jo sanonut, että kaveri on eri asia kuin ihastus / kemia. Niin se vain on. Joskus luen naisten palstalta kun nuori nainen murehtii, että unelmamies, mutten vain tunne sillä lailla. Ei siinä auta kuin päästää se unelma menemään. Harmihan se on, jos on kaikin puolin kiva, kunnollinen, samat arvot ym mutta ei ole sitä vetovoimaa. N

Vierailija kirjoitti:

Tunsiko ap itse kemiaa?

Olen kokenut kemiaa yksipuolisesti ja molemminpuolisesti. yksipuolinen kemia on surullista.

Joskus vain haluaisi koskettaa, olla lähellä, suudella.....perhosia vatsassa, pieninkin hipaisu on kuin sähköisku.

Joku taas voi olla tosi mukava, kiva, kaikin puolin hyvä, mutta ei. Ei vaan. Ajatuskin suutelemisesta on epämiellyttävä.

Moni on jo sanonut, että kaveri on eri asia kuin ihastus / kemia. Niin se vain on. Joskus luen naisten palstalta kun nuori nainen murehtii, että unelmamies, mutten vain tunne sillä lailla. Ei siinä auta kuin päästää se unelma menemään. Harmihan se on, jos on kaikin puolin kiva, kunnollinen, samat arvot ym mutta ei ole sitä vetovoimaa. N

Tunsin kyllä. Se tässä harmittaakin, kun koin tilanteen näemmä ihan erilaisena kuin nainen

AP

Vierailija kirjoitti:

Hyvin moni nainen toimii täysin samalla periaatteella. Miehessä pitää olla tarpeeksi haastetta ja välinpitämättömyyttä ainakin alkuun. Varsinkin jos mieheltä sujuu kiusoittelu, flirtti, pieni ärsyttäminen tai haastat heitä älyllisesti heidän pitämissään asioissa, niin aika harva nainen jää kylmäksi. Pelkkien kehujen ja täysin kohteliaan ihmisen on aika hankala päästä naisen ihon alle, jolloin heitä rupeaisi kiinnostamaan sen enempää. Sama toimii tietysti myös toisinpäin. En ikinä lämpenisi yksioikoisesta ja tylsästä naisesta.

Minä +30v nainen allekirjoitan myös tän pienin varauksin. Välinpitämättömyys on huono, mutta liian helppo tai (yäk!) takertuva mies ei kyllä sytytä. Juuri älyllinen haastaminen ja sopiva "vääntö" luo sellaisen olon, et mies tietää sängyssäkin mitä tehdä eikä jää vain tuijottamaan palvovasti.

Raja sopivan haastamisen ja tylyn itsekeskeisyyden välillä on kyllä vedettävä tarkkaan, arkoja kohtia ei kannata sohia ja huumorin on osuttava yhteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö ap sulla ole ikinä kaverien kanssa kivaa?

Seksuaalinen kiinnostus on ihan eri asia kuin kaveruus, eikä mikään mainitsemasi asioista kuulostanut seksuaaliselta mielenkiinnolta. Miten nainen reagoi kun kosketit häntä? Katsoiko hän mielellään sinua silmiin? Miten hän reagoi kiusoitteluun? Käyttäydyitkö ylipäätään treffeillä erilailla kuin jos olisit ollut ulkona kaverin kanssa?

Toki kavereiden kanssa on hauskaa, mutta se on enemmän sellaista toiminnan ohjaamaa (esim. urheilu). Muutaman treffikumppanin kanssa oltiin ns. samalla aallonpituudella. Hankala selittää tarkemmin, mutta ehkä ymmärrät.

En uskaltanut koskettaa, se olisi voinut olla tunkeilevaa. Katsoimme molemmat toisiamme silmiin ja olin sillä tavalla "pilke silmäkulmassa" mitä kavereiden kesken en ole. Miten saan luotua seksuaalisen mielenkiinnon, jos henkinen yhteys löytyy jo?

AP

Et mitenkään. Sitä joko on tai ei ole. Tilastollisesti voidaan arvioida, millaiset miehet/naiset ovat keskimäärin seksuaalisesti puoleensavetäviä, mutta treffeillä kohtaat aina yksilön etkä tilastoa. Ja jokaisella yksilöllä on tietyt asiat, jotka saavat kemian kohtaamaan toisen ihmisen kanssa. Se voi olla tietty tuoksu, tietty piirre ulkonäössä, tietty tapa sanoa jotain, tietty ele, muisto jostain menneisyydestä jne. 

Vierailija kirjoitti:

Jostain biologisesta sopivuudesta siinä on kyseessä, harmi ettei ole tieteisesti tutkittu tarkemmin. Itsellä on kahdesti sellainen oikein kunnon kemiallinen yhteensopivuus tullut vastaan, vaikka kumpikaan näistä ei muutoin olisikaan sopineet kumppaniksi. Eli ei ns. tultu muuten juttuun. Jotenkin pelkkä ominaistuoksu, ääni, fyysinen kosketus oli sellaista mitä ei oikein järkiperustein voi selittää, kumpikaan eivät edes olleet omaa "tyyppiäni". Toki olen kokenut vetoa muihinkin, mutta tuon kemian selittäisin biologialla kenties?

Feromonit. Sitä on tutkittu. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvin moni nainen toimii täysin samalla periaatteella. Miehessä pitää olla tarpeeksi haastetta ja välinpitämättömyyttä ainakin alkuun. Varsinkin jos mieheltä sujuu kiusoittelu, flirtti, pieni ärsyttäminen tai haastat heitä älyllisesti heidän pitämissään asioissa, niin aika harva nainen jää kylmäksi. Pelkkien kehujen ja täysin kohteliaan ihmisen on aika hankala päästä naisen ihon alle, jolloin heitä rupeaisi kiinnostamaan sen enempää. Sama toimii tietysti myös toisinpäin. En ikinä lämpenisi yksioikoisesta ja tylsästä naisesta.

Riippuu varmasti iästä ja ihmisestä. Allekirjoittaisin tuon parikymppisenä mutta nyt kolmekymppisenä kaipaan rauhaa ja tasapainoisuutta elämääni, joten mies joka tuo haastetta ja osoittaa välinpitämättömyyttä on aika ehdoton ei ja lopahtaa kiinnostus samantien. Minusta on ihanaa jos mies tuo turvaa ja hänen kanssaan voi keskustella järkevästi, ilman pelailuja ja arvailuja. Minusta juuri turha draamailu ja pelailu kertoo tylsästä ihmisestä, aivan kuin ihminen olisi jäänyt lapsen tasolle eikä kykenisi kehittämään itseään muuhun.

Pahoittelut vähän turhan voimakkaiden sanojen käyttämisestä, kun puhuin välinpitämättömyydestä. En tosiaan tarkoittanut draamailua, pelaamista tai arvuuttelua, vaan kyseessä on vähän jalostetumpi taito. Ja vielä kun oli kyseessä ensimmäiset treffit, niin miehen pitää antaa vaikutelma, että hänessä on tarttumapintaa. Näen asian kuitenki niin, että jos naisen ei tarvitse tehdä yhtään töitä miehen takia, ei hän myöskään sinällään kiinnostu yksilöstä.

Vierailija kirjoitti:

Sitä tapahtuu tosi harvoin että se ”oikea” löytyy, ei ainakaan tinderistä.

Miten tähän vaikuttaa se missä tutustuu? Samalla tavalla sitä ollaan treffeillä ja tutustutaan ja tunnetaan kemiaa tai ei.

Minä löysin oman puolikkaani Tinderistä parissa viikossa. Molemmat eronneita, lapsia edellisistä avioliitoista ja jo keski-iän saavuttaneita. Ehkä uskomatonta tuuria tai sitten oma tekniikka vain sattui olemaan toimiva. Kiinnitin huomiota vain siihen mitä tunteita toinen minussa herätti tekstin ja kuvien (lähinnä hymy) kautta. Montaa tykkäystä ei tullut jaettua, mutta sitäkin paremmin tuloksin.