Lue keskustelun säännöt.
Hän ei ymmärtänyt, että 20 euroa on minulle iso raha erituloisten ihmisten todellisuudet eivät aina kohtaa
29.05.2022 |
https://yle.fi/aihe/a/20-10001904
Lähipiiriään köyhemmät toivoisivat, että ihmiset ymmärtäisivät
7. Kaksikymmentä euroa voi olla iso raha
"Kun olin pienituloinen yksinhuoltaja, ihmisten oli välillä hyvin vaikea ymmärtää, miksen lähde noin vain syömään tai reissuun. Poikani päiväkodissa kerättiin kahdesti vuodessa 20 euroa reissuihin, ja alueella asui melko hyvätuloista väkeä. Kun valitin ystävälleni, hän ei yhtään ymmärtänyt, että 40 euroa on iso raha vuodessa. Ei kyse ollut siitä ettenkö olisi halunnut vaan siitä, etten pystynyt. Hän ei edes tiennyt, että päiväkotimaksut määräytyvät tulojen mukaan eikä pienituloiset maksa niistä mitään."
8. Vapaa-aikaa voisi suunnitella pienituloisimman mukaan
"Osa parempituloisista sukulaisista ei ymmärrä, että satasen säästäminen on välillä todella vaikeaa. Olimme lähdössä vuosia sitten porukalla mökille. Sukulainen halusi luksusta mökiltä, ja minä sanoin,etten pysty maksamaan mökistä yhdeksääkymppiä. Hän vain, että säästä summa. Hän ei millään ymmärtänyt, että vaatii työtä ja vaivaa säästää parin kuukauden aikana satanen. Enkä todellakaan käyttäisi sitä mökkiviikonloppuun, vaan vaikkapa lapsen vaatteisiin tai kenkiin."
9. Pienituloisella ei ole varaa olla spontaani
"En minä ole luonteeltani nipo tai paina jarrua joka asiaan ilkeyttäni. En vain voi käyttää kahden kuukauden ruokabudjettia yhteen viikonloppuun."
10. Vastuullisen ostaminen ei ole välttämättä arvovalinta
"Sote-alan palkkakuopassa välillä tuskastuttaa parempituloisten ystävien kanssa se, ettei ole resursseja kaikkiin niin tiedostaviin ja vastuullisiin valintoihin kuin heillä. Joskus pitää tehdä kompromisseja tai jättää kuluttamatta, vaikka haluaisi toimia toisin ja ostaa luomua, Suomi-designia, käyttää rahaa kulttuuriin tairuokatrendeihin."
11. Pariskuntien ja sinkkujen rahatilanteet voivat erota paljon toisistaan
"Ystäväpiirin usein ainoana sinkkuna ja yksinhuoltajana, tuntuu vähän kummalta, jos hankitaan yhdessä lahja niin se hinta jaetaan tasan kunkin perheen kesken. Ei siis aikuisten kesken vaan mie maksan saman kuin pariskunta. Aina. Ja olen tietenkin liian nössö asiasta sanomaan."
ToimittajaJulia Thurénkysyi Instagram-seuraajiltaan, millaisia kokemuksia heillä on tuloeroista kaveripiirissä. Tämän artikkelin kursivoidut sitaatit ovat poimintoja näistä vastauksista.
Kommentit (121)
En maksa sinkkuna samaa kuin pariskunta lahjasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen lähtenyt pois parista kivasta yhteisöstä, joissa koin, että piti taloudellisesti osallistua liian paljon yhteisiin tarjoiluihin.
Juuri eronneena lähdettiin kaverin ja lastemme kanssa ulos ja ostin kaverin lapselle, kummilapselleni, lahjan. Olin laskenut, että siihen on varaa, pärjäisin loppukuun.
Kaveri sitten ihan spontaanisti ehdotti että käydään hei pitsalla. Laskin mielessäni kymmeneen ja vinkautin visaa. Se sen kuukauden säästöistä.
Olisi pitänyt avata suunsa, mutta en kehdannut. Se 30e mikä meni pitsaan oli viikon ruokabudjetti.
Jokaisen oma valinta millaisten ihmisten kanssa kaveeraa. Sori nyt vaan.
Ymmärrän kyllä yskän mutta jos joutuu kavereilleen tuollaista rautalangasta vääntämään, niin sopii kysyä miksi on sellaisten kanssa yleensäkään?
Mä sanon ihan suoraan, jos en johonkin halua osallistua. Joskus mulla on sillekkin rahalle parempaa käyttöä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Juuri eronneena lähdettiin kaverin ja lastemme kanssa ulos ja ostin kaverin lapselle, kummilapselleni, lahjan. Olin laskenut, että siihen on varaa, pärjäisin loppukuun.
Kaveri sitten ihan spontaanisti ehdotti että käydään hei pitsalla. Laskin mielessäni kymmeneen ja vinkautin visaa. Se sen kuukauden säästöistä.
Olisi pitänyt avata suunsa, mutta en kehdannut. Se 30e mikä meni pitsaan oli viikon ruokabudjetti.
Mun on pakko myöntää, että voisin olla tuo ihminen, joka ehdottaa, että käydäänkö pizzalla/kahvilla tai muualla syömässä. Todella toivoisin, että eri tilanteessa oleva ystävä silloin sanoisi, ettei pysty. Ei ainakaan minua haittaisi yhtään olla menemättä silloin! Jossain tilanteissa saattaisin tarjotakkin kaverille, jos se hänelle sopisi.
Olen sitten varmaan ymmärtämätön.
Ymmärrän hyvin sen, että äkkiseltään 20e voi olla iso raha. Ja etteivät kaikki voi lähteä pizzalle noin vain. Mutta 2 kertaa vuodessa kerättävä 20 euroa pitäisi pystyä säästämään. Vaikka tuntuu nololta, suunsa voi aukaista. Luultavasti ehdottaja on siinä kohtaa nolo, tai jos on normaalituloinen, tarjoaa sen pizzan sinullekin, eikä siinä sen kummempaa. Ei tarvitse jäädä kiitollisuuden velkaan.
Nimim. entinen pitkäaikaistyötön
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niille, joille kehtaa, voisi sanoa suoraan, ettei ole varaa. Rikkaammat voisivat kustantaa köyhälle joskus mökkiviikonlopun tai lounaan, kahvit jne. Se ei liene heille isokaan panostus.
Kun kerätään kimppalahjaan rahaa, ei kai siihen tarvitse laittaa ylös, minkä verran kukakin laittoi. Kerätään lahja kirjekuoreen ja voi laittaa vaikka viiden euron setelin.
Jos ostetaan yhdessä lahja, esim. kahvinkeitin, voisiko antaa viitosen tai kympin. Jos katsovat kummeksuen, sanoa, ettei pysty laittamaan enempää?
Tämä on kyllä niin totta!
Tuntuu, ettei monilla ole kykyä/kiinnostusta asettua toisen asemaan juuri rahanmenon suhteen.
"Kaveri" suuttui, kun en voinut lähteä perheineni kahville/kaakaolle kahvilaan, koska yksi kahvilareissu olisi kustantanut yhtä paljon kuin viikon safkat. :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitää oppia vaan avaamaan suunsa. Opin tämän kantapään kautta kun aloin seurustelemaan nykyisen mieheni kanssa. Minä olin köyhästä yksinhuoltajan perheestä ja tämä oli kahden todella kovatuloisen vanhemman kasvattama, mieheni "eihän tämä maksa mitään" oli minulle parin viikon ruokabudjetti. Seurustelun alkuaikoina mentiin paljon ulos syömään ja tehtiin kaikkea kallista, enkä kehdannut sanoa että minulla ei oikeastaan ole varaa tähän. Osittain sen takia koska ajattelin tuon olevan väliaikaista tuhlailua joka loppuu kyllä kun suhde arkistuu, eihän kukaan nyt oikeasti käytä tällaisia summia ruokaan tai muuhunkaan jatkuvasti.
Lopulta nöyrryin ja jouduin keskustelemaan mieheni kanssa asiasta, tälle tämä tuli ihan yllätyksenä ja hän pyytelikin kovasti anteeksi.
Kyllähän se vähän naurattaa, kun toiset saa lastensa päivähoidon (ja ruuat päivähoidossa lapselle) ilmaiseksi, mutta kehtaa valittaa 40 euron retkimenoista vuodessa kun taas toiset maksaa siitä samasta päivähoidosta yli 3000 euroa vuodessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pitää oppia vaan avaamaan suunsa. Opin tämän kantapään kautta kun aloin seurustelemaan nykyisen mieheni kanssa. Minä olin köyhästä yksinhuoltajan perheestä ja tämä oli kahden todella kovatuloisen vanhemman kasvattama, mieheni "eihän tämä maksa mitään" oli minulle parin viikon ruokabudjetti. Seurustelun alkuaikoina mentiin paljon ulos syömään ja tehtiin kaikkea kallista, enkä kehdannut sanoa että minulla ei oikeastaan ole varaa tähän. Osittain sen takia koska ajattelin tuon olevan väliaikaista tuhlailua joka loppuu kyllä kun suhde arkistuu, eihän kukaan nyt oikeasti käytä tällaisia summia ruokaan tai muuhunkaan jatkuvasti.
Lopulta nöyrryin ja jouduin keskustelemaan mieheni kanssa asiasta, tälle tämä tuli ihan yllätyksenä ja hän pyytelikin kovasti anteeksi.
Unohtui mainita että oltiin siis tuolloin molemmat juuri opiskelemaan päässeitä mutta todella erilaisessa rahatilanteessa. -11
Ei köyhä pysty säästämään kaksi kertaa vuodessa kahtakymppiä, jos on kymmenen rahareikää jatkuvasti odottamassa. Ei vain jää kuukaudessa mitään säästöön, vaikka kaikki menot on karsittu minimiin. Tämä korostuu, kun tilanne on jatkunut vuosia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en suoraan sanottuna ymmärrä aikuista ihmistä, jolle 20e on iso raha. Menee kyllä aika heikosti, jos talous on parista kympistä kiinni. Mistä se johtuu? Ei osaa säästää pahanpäivän varalle? Asuu paremmin, kuin mihin on itsellä varaa? Jos näin on, niin se siinä tosiaan auta muu kuin avata se suu ja kertoa, että nyt ei pysty. Pitäisi nyt aikuisen ihmisen osaa suhteuttaa omat menonsa tuloihin. Asutaan kuitenkin Suomessa jossa on liiankin hyvä toimeentulo, vaikka istuisi vaan perseellään aivan huvikseen jokaikinen päivä vuodesta.
Vierailija kirjoitti:
Tämä on kyllä niin totta!
Tuntuu, ettei monilla ole kykyä/kiinnostusta asettua toisen asemaan juuri rahanmenon suhteen."Kaveri" suuttui, kun en voinut lähteä perheineni kahville/kaakaolle kahvilaan, koska yksi kahvilareissu olisi kustantanut yhtä paljon kuin viikon safkat. :(
Miksi hän suuttui? Eikö älynnyt tarjota? Ei varmaan kannata kaveerata, jos ei ole pakko. Kai kerroit, että siihen menisi viikon ruokarahat?
Tämä on kyllä niin totta!
Tuntuu, ettei monilla ole kykyä/kiinnostusta asettua toisen asemaan juuri rahanmenon suhteen.
"Kaveri" suuttui, kun en voinut lähteä perheineni kahville/kaakaolle kahvilaan, koska yksi kahvilareissu olisi kustantanut yhtä paljon kuin viikon safkat. :(
Vierailija kirjoitti:
Pitää oppia vaan avaamaan suunsa. Opin tämän kantapään kautta kun aloin seurustelemaan nykyisen mieheni kanssa. Minä olin köyhästä yksinhuoltajan perheestä ja tämä oli kahden todella kovatuloisen vanhemman kasvattama, mieheni "eihän tämä maksa mitään" oli minulle parin viikon ruokabudjetti. Seurustelun alkuaikoina mentiin paljon ulos syömään ja tehtiin kaikkea kallista, enkä kehdannut sanoa että minulla ei oikeastaan ole varaa tähän. Osittain sen takia koska ajattelin tuon olevan väliaikaista tuhlailua joka loppuu kyllä kun suhde arkistuu, eihän kukaan nyt oikeasti käytä tällaisia summia ruokaan tai muuhunkaan jatkuvasti.
Lopulta nöyrryin ja jouduin keskustelemaan mieheni kanssa asiasta, tälle tämä tuli ihan yllätyksenä ja hän pyytelikin kovasti anteeksi.
Miksi sen miehen piti pyydellä anteeksi sitä, että sinä et saanut suutasi auki ja keskustellut asiasta? Ihme touhua. Muutenkin kannattaa välttää eri elintasojen suhteita, koska ei kukaan oikeasti halua elintasostaan toisen ihmisen takia luopua.
Vierailija kirjoitti:
Mä en suoraan sanottuna ymmärrä aikuista ihmistä, jolle 20e on iso raha. Menee kyllä aika heikosti, jos talous on parista kympistä kiinni. Mistä se johtuu? Ei osaa säästää pahanpäivän varalle? Asuu paremmin, kuin mihin on itsellä varaa? Jos näin on, niin se siinä tosiaan auta muu kuin avata se suu ja kertoa, että nyt ei pysty. Pitäisi nyt aikuisen ihmisen osaa suhteuttaa omat menonsa tuloihin. Asutaan kuitenkin Suomessa jossa on liiankin hyvä toimeentulo, vaikka istuisi vaan perseellään aivan huvikseen jokaikinen päivä vuodesta.
Osa on toimeentulotuella. Työttömänä yh:na ei paljoa juhlita. Ainakin lapsi oppii ettei kaikkeen tarvi suostua.
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän se vähän naurattaa, kun toiset saa lastensa päivähoidon (ja ruuat päivähoidossa lapselle) ilmaiseksi, mutta kehtaa valittaa 40 euron retkimenoista vuodessa kun taas toiset maksaa siitä samasta päivähoidosta yli 3000 euroa vuodessa.
Ja sen ilmaismatkustajan takia jää kaikilta lapsilta sitten retket tekemättä. Tosi reilua.
No älä ole nössö ja elä pidä tuollasia kavereita ketkä eivät ymmärrä erilaisuutta.
Minä ainakin sanonvaan että voin tulla käymään, mutta en lähde jatkoille sekoilee.