Lue keskustelun säännöt.
Rehellisesti: Suhtaudutko eri tavalla lihavaan kuin hoikkaan ihmiseen?
17.11.2018 |
Laihduttaneet toistuvasti kertovat siitä miten suhtautuminen heihin muuttui kun laihduttivat ylipainon pois.
Itse myönnän: Jos joku on tosi lihava, mulla todellakin on jonkinlainen oikeastaan tiedostamaton asenne tätä henkilöä kohtaan. Ehkei hän ole ihan yhtä pystyvä. Ehkä hänellä on jotain ongelmia. Ehkä hän ei ole ihan viisas kun on itsensä tuollaiseksi päästänyt. Laiska?
Ja ei, en ajattele näin kohtaamisessa, mutta kun itsekseni mietin olenko ajatellut alitajuisesti jotain tuon suuntaista, niin joo, olen saattanut.
Ja olen itse lihava!
Kommentit (183)
Vierailija kirjoitti:
Kyllä suhtaudun. En viitsi yrittää jutella kovin ylipainoisille itseäni kiinnostavista asioista, kuten liikunnasta. Tai sinkkuaikoina deittailusta. Sori.
Miksi luulet, ettei lihava liikkuisi? Monikin lihava käy useilla rasvaa polttavilla tunneilla ja kuntosalilla. Lihavuus on enemmän syömisistä kiinni kuin liikunnasta. Salilla käy paljonkin lihavia, jotka ovat pysyneet lihavana vuosien liikuntaharrastuksesta huolimatta. Lihava ei deittailisi koska? Lihavilla on joskus enemmän vientiä kuin hoikilla. Minulla oli jokus lihava kaveri ja hän deittaili useimmin kun minä ja hän suhtautui myöntyvästi miesten lähestymisiin kun minä hoikka taas olin jörö ja ujo enkä halunnut deittailla. Puheenaiheena miesjutut eivät ole minua ikinä kiinnostaneet, liikunta kylläkin. Outoa tehdä oletuksia painon mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos hygienia ei ole kunnossa, lihavuus vähän inhottaa. Muuten suhtaudun kaikkii ihan tasa-arvoisesti - ainakin yritän parhaani. Ystäviä on kaiken kokoisia, puoliso on normaalipainoinen. Hän saisi olla isompikin ja rakastaisin häntä silti, mutta uudessa suhteessa tuskin viehättyisin mainittavasta ylipainosta (vaikka kiloja on itselläkin).
Itse olen nykyään lihava (+20kg) ja kovasti olen pudottamassa painoa. Halu tähän on ollut pitkään, mutta rapistuva terveys oli se, joka sai lopulta liikkeelle. On niin helppo vaan jäädä siihen tuttuun olotilaan ja syödä mitä haluaa- varsinkin, jos on ihan tyytyväinen itseensä ja ulkonäköönsä. Olen kyllä huomannut eron siihen, miten muut kohtelee normaalipainoisena vs lihavana. Kilot kun itselle on kertynyt alle 10 vuoden aikana ja vielä kuitenkin nuorella iällä.
Ja entä hoikka ja hikihiivainen?
Vierailija kirjoitti:
En suhtaudu eri tavalla. Muistan jo lapsuudesta, miten jotkut luokan tytöt kohteli meidän luokan vähän pullukampaa tyttöä kuin eläintä ja ihan vain painon takia. Mua tuo kohtelu häiritsi ja menin itse tytölle kaveriksi. Muistaakseni taisin kysyä ekalla kerralla, onko sillä tarroja, joita vaihdella. Ja seuraavaksi kerrottiinkin kilpaa vitsejä toisillemme ja naurettiin kuin hullut. Ja sainkin muuten elämänmittaisen, mahtavan ystävän. Ollaan edelleen ystäviä, nähdään vähintään kerran viikossa. Kolmekymppisiä bestiksiä ollaan ja voin vaan toivoa, että omat lapseni tulevaisuudessa myös näkevät painon taakse.
Tämä. Minä olin itse lapsena alipainoinen ja minulla oli lihava ystävä. En ymmärrä miksi ja miten painon pitäisi vaikuttaa ystävyyteen.
Tunnen olon helposti rennoksi positiivisten ylipainoisten ihmisten seurassa. Jotenkin ajattelen että he eivät ota elämää niin tosissaan... Huomaan että tunnen aina myös myötätuntoa. En ole itse ollut juuri ylipainoinen, ehkä kilon tai kaksi pari kertaa elämän aikana, mutta kun on kamppaillut oman kehonkuvan hyväksymisen ja painon kanssa niin jotenkin miettii miten vaikeaa itselle voisi olla heidän tilallaan, mutta olen vain iloinen heidän puolestaan jos he ovat tyytyväisiä itseensä sellaisenaan.
Luonnostaan laihojen ihmisten seurassa mielessä käy vain se miten en osaa edes kuvitella millaista on elää niin että voi syödä miten huvittaa ja pysyä kunnossa. Itse kerään helposti massaa ja saan todella näännyttää itseäni että pysyn hoikkana. Totta kai laihat ihmiset myös alitajuisesti linkittää terveyteen, vaikkeivat he noudattaisi terveitä elintapoja. Jotenkin ajattelen että heillä on helpompaa. Mutta ymmärrän myös ettei sekään ole kivaa jos on alipainoinen, eikä saa mitenkään kerättyä massaa vaikka yrittää.
Olen iloinen kenenkään puolesta, joka voi elää tyytyväisenä itseensä, vaikka olisi vähän ylipainoa tai alipainoa.
Kyllä suhtaudun eri tavalla. Ihmettelen, että miten joidenkin keho kestää niinkin kauan hengissä runsasta ylipainoa. Minun kehoni ei kestäisi! Olen hyvin vartalotietoinen, kehokeskeinen. Oirehdin jo BMI 25:ssä. Minulle terveellisin paino on noin BMI 23.
3-5 kg nykyistä matalampi paino olisi minulle hyväksi, mutta se täytyisi saavuttaa ja ylläpitää muuttamalla rasvaa lihaksiksi ja parantamalla aineenvaihduntaa. Vanhetessa kaipaan lisää lihaksia. Monet sairaudet ovat elintasosairauksia ja ihmisen kehon kuuluu oirehtia sen verran selkeästi, että voi tehdä elämänmuutoksen mieluummin, kuin alkaa syömään erinäisiä lääkkeitä ja valittaa toisille, että kyllä minä muuten jakaisin enemmän, mutta kun on sitä ja tätä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sellaiseen kunnolla lihavaan suhtaudun samalla tavalla kuin alkoholisteihin.
Kyllä se aina kertoo suurista ongelmista.
Vierailija kirjoitti:
Tunnen olon helposti rennoksi positiivisten ylipainoisten ihmisten seurassa. Jotenkin ajattelen että he eivät ota elämää niin tosissaan... Huomaan että tunnen aina myös myötätuntoa. En ole itse ollut juuri ylipainoinen, ehkä kilon tai kaksi pari kertaa elämän aikana, mutta kun on kamppaillut oman kehonkuvan hyväksymisen ja painon kanssa niin jotenkin miettii miten vaikeaa itselle voisi olla heidän tilallaan, mutta olen vain iloinen heidän puolestaan jos he ovat tyytyväisiä itseensä sellaisenaan.
Luonnostaan laihojen ihmisten seurassa mielessä käy vain se miten en osaa edes kuvitella millaista on elää niin että voi syödä miten huvittaa ja pysyä kunnossa. Itse kerään helposti massaa ja saan todella näännyttää itseäni että pysyn hoikkana. Totta kai laihat ihmiset myös alitajuisesti linkittää terveyteen, vaikkeivat he noudattaisi terveitä elintapoja. Jotenkin ajattelen että heillä on helpompaa. Mutta ymmärrän myös ettei sekään ole kivaa jos on alipainoinen, eikä saa mitenkään kerättyä massaa vaikka yrittää.
Olen iloinen kenenkään puolesta, joka voi elää tyytyväisenä itseensä, vaikka olisi vähän ylipainoa tai alipainoa.
Tästäkin huomaa sen, että vaikka moni väittää ettei suhtaudu eri tavalla, pohjimmiltaan kuitenkin suhtautuu.
Tuntee sääliä ja hakeutuu seuraan siksi. Monikohan haluaa säälikaverin, oikeasti? En väitä etteikö tuo voi olla oikeaa ystävyyttä, lopulta, mutta lähtökohta on sääli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En. Tietysti jos on ihan valtavan lihava niin silloin ihmisessä täytyy olla jotain vialla joko fyysisesti tai psyykkisesti.
äärimmäisessä hoikkuudessa ei sitten ole mitään vikaa vai...?unohtuiko tässä nyt kaikki vajavuudet ja syömishäiriöt vai :'D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En. Tietysti jos on ihan valtavan lihava niin silloin ihmisessä täytyy olla jotain vialla joko fyysisesti tai psyykkisesti.
äärimmäisessä hoikkuudessa ei sitten ole mitään vikaa vai...?unohtuiko tässä nyt kaikki vajavuudet ja syömishäiriöt vai :'D
Se "äärimmäisen hoikka" ihminen on kuitenkin yleensä ihan terveissä rajoissa ja hänellä vain on hoikat geenit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En. Tietysti jos on ihan valtavan lihava niin silloin ihmisessä täytyy olla jotain vialla joko fyysisesti tai psyykkisesti.
äärimmäisessä hoikkuudessa ei sitten ole mitään vikaa vai...?unohtuiko tässä nyt kaikki vajavuudet ja syömishäiriöt vai :'D
Se "äärimmäisen hoikka" ihminen on kuitenkin yleensä ihan terveissä rajoissa ja hänellä vain on hoikat geenit.
sori xs-koko menee vielä juuri ja juuri terveissä mitoissa, en sitä äärimmäisen hoikaksi kutsuisi. siitä pienemmät alkaa menemään syömishäiriöisiksi tai no, ihan vaan sairaiksi, psyykkisesti/fyysisesti miten vaan.
Suhtaudun ihan samalla tavalla muuten, mutta en palkkaisi sitä lihavaa, koska hän todennäköisemmin hän olisi useammin saikulla. Mutta jos lihava olis loistotyyppi ja laiha raskas tyyppi, niin sitten kumminkin se lihava, koska hyvä ilmapiiri on tärkeä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos saman penkkirivin ihan vierestä jakaa, niin kyllä. Muuten riippuu muista asioista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En. Tietysti jos on ihan valtavan lihava niin silloin ihmisessä täytyy olla jotain vialla joko fyysisesti tai psyykkisesti.
äärimmäisessä hoikkuudessa ei sitten ole mitään vikaa vai...?unohtuiko tässä nyt kaikki vajavuudet ja syömishäiriöt vai :'D
Se "äärimmäisen hoikka" ihminen on kuitenkin yleensä ihan terveissä rajoissa ja hänellä vain on hoikat geenit.
sori xs-koko menee vielä juuri ja juuri terveissä mitoissa, en sitä äärimmäisen hoikaksi kutsuisi. siitä pienemmät alkaa menemään syömishäiriöisiksi tai no, ihan vaan sairaiksi, psyykkisesti/fyysisesti miten vaan.
Käytin lainausmerkkejä juuri siksi, että helposti äärimmäisen hoikaksi lokeroidaan ihminen, joka on vielä BMI:ltäkin normaalipainon rajoissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Valitettavasti elämme maailmassa jossa ulkonäkö vaikuttaa, mutta jos tiedät tämän niin sitä voi käyttää hyväkseen! Kyllä mua on palveltu aivan eri lailla jos oon pukeutunut siististi kuin jos oon mennyt olovaatteissa kauppaan. Näin se vain on.
Vierailija kirjoitti:
Mä uskon myös säännöllisen ruokarytmin, riittävän ravinnon ja laihduttamattomuuden saloihin. Mulla on sellainen tuntuma, että monen kohdalla pitäisi lähteä ihan perusasioista. Työpaikan lihavat lähes poikkeuksetta skippaavat lounaan tai jos syövät, niin se on joku tosi minimaalinen tyyliin keitonliru tai salaatti. Siinä jo näkee, että homma kusee pahan kerran. Jos haluaa laihtua, niin ensin pitää oppia syömään riittävästi ja oikeaa ruokaa. Myös puhe hiilareista on tutkitusti puppua, koska laihat syövät enemmän hiilihydraatteja.
Tuo hiilareiden syönti on henkilökohtaista. Olin itse n 20kg ylipainoinen ja tykkään pastasta, leivästä ym hiilarimäätöstä. Olen kyllä aina syönyt kaikkea, lihaa, salaatteja, vihanneksia, marjoja jne. Söin mihin aikaan sattui ja tykkäsin iltaisin telkkaria katsoessa syödä. En ole ollut myöskään rapakuntoinen vaan käyn salilla ja ulkoilen paljon ja muutenkin olen ollut terve.
Kyllästyin kuitenkin läskeihini kun en löytänyt kivoja vaatteita. Miehistä ei ole ollut pulaa. Jätin suurimman osan hiilareista syömättä. Söin aamuisin ruisleipää, joskus hiilaripitoisia banaaneita. Otin myös säänmölliset ruoka-ajat ja pienensin annoksia. Aloin laihtumaan n1kg/vko. Sitten kun olin laihtunut, palasin pikkuhiljaa syömään enemmän hiilareita. Hyvin pian alkoi paino taas nousemaan. Ei auttanut muu kuin lopettaa hiilareiden syönyi. Nyt olen saanut painoni sopivaksi ja sallin itselleni silloin tällöin herkkupäiviä, muuten yritän pitää kurin syömisessä.
Otsikon kysymykseen vastaus: yritän suhtautua ihan samoin. Mutta perkule, lentokoneen penkissä mun vaan on pakko littaantua kun se lihava siihen viereen änkeää, vaikka kuinka yritän istua rauhassa ja kokonaan omassa penkissäni. Autossakin joudun menemään littanaan ja vielä etsimään takapenkillä turvavyön lukkoja sekä omaani että sen läskin kaverin sieltä läskin kaverin persuksen alta. Ja kävellessä joudun hidastelemaan kun toinen ei jaksa pysyä tahdissani.
Että vähän vaikeeta suhtautua ihan samalla tavalla.
Vierailija kirjoitti:
Sanon ihan suoraan että minua tämä ylipainoepidemia inhottaa yli kaiken. Ihan mutu-tuntumalla väitän,että lähestulkoon kaikki aikuiset suomalaiset ovat ylipainoisia ja suuri osa lapsistakin,mikä on järkyttävää. Oikeasti hoikkia ja solakoita ei juuri näy.
Nyt pitäisi kiireesti tehdä jotain tälle ongelmalle. Vertaukset tupakoinnin rajoituksiin ovat osuneet nappiin. Kun tupakointiin puututtiin kovalla kädellä,saatiin tuloksia aikaan. Nyt jotenkin kierrellään tätä ylipaino-ongelmaa,vaikka se tuhoaa porukkaa yhtä tehokkaasti kuin tupakointi.
Olen itse hoikka nainen ja olen myös huolissani nuorten tyttöjen kehonkuvasta. Kyllähän sekin vaikuttaa nuoreen,jos ei koe olevansa viehättävä,aidosti ja oikeasti. Pojilla sama juttu. Omalla tavallaan varmasti vaikuttaa mielenterveyteen.
Hyväitsetuntoiset lihavat eikä laihat tarvitse sinun kaltaisiasi keittiöpsykologeja huolehtimaan ja vouhottamaan kenenkään painosta. Tiedän useita hoikkia naisia, ihan normaalin näköisiä, jotka kipuilevat hyväksymisongelmien kanssa.
En suhtaudu. Olen itse hoikka. Mulle on ihan sama onko joku lihava, hoikka, tanakka, bulimikko tai mikä lie. Ainoa asia mihin suhtaudun ihmisessä eniten on ihmisen persoona. Harvemmin se ulkomuoto korreloi persoonan kanssa.
Olen tehnyt netissä jonkun sellaisen kliksuttelu testin, jossa tutkittiin onko ennakkoasenteita lihavia kohtaan, ja minulla ei niitä ollut.
En jaksa etsiä linkkiä.
Pientä ylipainoa ei kyllä huomaa, mutta kohtalaisessa ylipainossa on aika paljon kiinni siitä "miten ne kilonsa kantaa" Siis moni ylipainoinen omalla asenteellaan ja olemuksellaan vaikuttaa siihen, miten ihmiset suhtautuvat. Jos ne liikakilot eivät ole ongelma itselle, ei muutkaan niitä huomaa. Voisin kuvitella, että laihduttaneilla erityisesti tämä ilmiö. Selvästi ylipainoinen laihtuu "vain" kohtalaiseen ylipainoon ja kun on onnistunut jossain tuollaisessa, tulee itsevarmemmaksi ja ylipäätään onnellisemmaksi (ja se näkyy) Kun taas joku muu kohtalaisen ylipainoinen pelkällä olemassaolollaan pyytelee läskejään anteeksi.
Vaikea ylipaino vaikuttaa jo liikkumiseen ja sitä kautta vaikuttaa suhtautumiseen.