Lue keskustelun säännöt.
Rehellisesti: Suhtaudutko eri tavalla lihavaan kuin hoikkaan ihmiseen?
17.11.2018 |
Laihduttaneet toistuvasti kertovat siitä miten suhtautuminen heihin muuttui kun laihduttivat ylipainon pois.
Itse myönnän: Jos joku on tosi lihava, mulla todellakin on jonkinlainen oikeastaan tiedostamaton asenne tätä henkilöä kohtaan. Ehkei hän ole ihan yhtä pystyvä. Ehkä hänellä on jotain ongelmia. Ehkä hän ei ole ihan viisas kun on itsensä tuollaiseksi päästänyt. Laiska?
Ja ei, en ajattele näin kohtaamisessa, mutta kun itsekseni mietin olenko ajatellut alitajuisesti jotain tuon suuntaista, niin joo, olen saattanut.
Ja olen itse lihava!
Kommentit (183)
Vanhemmiten mä olen alkanut suhtautua eri tavalla lihavuuteen. Kyllä väitän, että keskimäärin lihavat ovat luotneeltaan rennompia ja impulsiivisempia kuin laihat, mikä edistää vääränlaisen ravinnon syömistä.
Mutta sitten toisaalta lihavuudesta on saatu viime vuosina uutta tietoa, ja lihavuuden asema suolistosairautena on vahvistunut. Lihavien ihmisten suolistobakteerit ovat sekaisin, ja nälänsäätely pielessä. Ihan tutkitusti vääränlainen suolistobakteerikanta lisää ylipainoa. Toisaalta väärä ravinto ylläpitää vääriä suolistobakteereja.
Uskon, että monelle lihavalle tekisi terää, jos söisi vaikka kerran päivässä kunnon ruokaa mahan täyteen ja antaisi sen jälkeen suolistonsa levätä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älkää puhuko suolistobakteereista kun se suoliston bakteerifloora on itse ensin sekoitettu sokerilla, laittikolalla ja vehnällä. Vähemmästäkin lihoo.
Nyt oikeesti (!!!)
Vierailija kirjoitti:
Älkää puhuko suolistobakteereista kun se suoliston bakteerifloora on itse ensin sekoitettu sokerilla, laittikolalla ja vehnällä. Vähemmästäkin lihoo.
Nyt oikeesti (!!!)
Miksei siitä saisi puhua? Voisi vaikka vahingossa löytyä ratkaisuja?
Nimim. 5-vuotiaasta asti lihava joka eli suklaamuroilla ja antibiooteilla. On tosi kiva tietää että suolistoflooraa voi ruokavaliolla aikuisena muuttaa ja se voi vaikuttaa siihen miten helppoa tai vaikeaa painonhallinta jatkossa on.
Muutama pointti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En suhtaudu eri tavalla. Suhtaudun kaikkiin ensisijassa yksilöllisesti, mutta seuraavaksi eniten perustan sukupuoleen, sitten etniseen ja kulttuuriseen taustaan. Ne kertovat paljon enemmän ihmisestä kuin paino.
Kun puhutaan todella lihavista ihmisistä eikä vain lievästi ylipainoisista ihmisistä, niin siitä lihavuudesta tulee helposti sen ihmisen hallitseva fyysinen ominaisuus. Hän ei voi istua oikein normaalisti ja alkaa puuskuttamaan kun joutuu kävelemään vaikkapa portaita pitkin. Hyvän kotikasvatuksen saaneena ihmisenä minä ei huomattele hmisille heidän lihavuudestaan vaikka joskus onkin jännä katsoa mitä todella lihavat ihmiset laittavat niihin täysiin ostokärryihinsä. Joskus näkee myös semmoisia perheitä, jonka kaikki jäsenet ovat olleet kotona ns. ruoka-aikana.
Kaveripiirissä voidaan kyllä avoimesti puhua toistemme painosta ja onko joku lihonnut tai laihtunut mainittavasti viime aikoina. Olisi tekopyhää mikäli hyvien kavereiden kesken olisi joitakin tabuaiheita sillä miehinen ystävyys perustuu avoimuudelle ja mitä parempi kaveri, sitä rankempia juttuja voi heittää.
Noista julkisuuden henkilöistä esimerkiksi Teollisuusliiton varapuheenjohtaja on järkyttävän lihava mies verrattuna vaikkapa saman liiton puheenjohtajaan. https://www.kansanuutiset.fi/artikkeli/3840663-teollisuusliitto-ja-sahk…
Huvitti tämä "hyvän kotikasvatuksen saaneena en huomauttele ihmisille heidän lihavuudestaan". En ole saanut mitään hyvää kotikasvatusta, mutta silti itsestäänselvää, etten koskaan puuttuisi toisen ulkomuotoon negatiivisesti.
Lainaus meni pieleen, koska edellinen ei ollut painanut enteriä: eli
Huvitti tämä "hyvän kotikasvatuksen saaneena en huomauttele ihmisille heidän lihavuudestaan". En ole saanut mitään hyvää kotikasvatusta, mutta silti itsestäänselvää, etten koskaan puuttuisi toisen ulkomuotoon negatiivisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Normaalipainon rajoissa (suurinpiirtein) oleviin ihmisiin en tietoisesti suhtaudu eri tavoin. Varmasti tiedostamatta kauniisiin, liikunnallisiin, menestyvän näköisiin ihmisiin suhtautuu jotenkin ihailevasti.
Suhtaudun joihinkin hyvin lihaviin, äänekkäisiin ihmisiin varauksella. Olen itse hoikka, ja olen tästä kuullut joiltain tälläisilta henkilöiltä ikäviä kommentteja. Jos henkilö on TODELLA lihava käy vähän sääliksi, mutta yritän peittää tämän. Mietin, että olisipa ahdistavaa, jos munkin terveysongelmat loistaisi noin selvästi kaikelle kansalle.
Anorektisen laihoihin ihmisiin suhtautuminen on surullinen. Tulee olo, että pysyykö tuo ihminen hengissä? Pitäisikö mun tehdä jotain? En tiedä miten voisin auttaa, en haluaisi ignoorata enkä olla epäkohtelias. Se ahdistaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älkää puhuko suolistobakteereista kun se suoliston bakteerifloora on itse ensin sekoitettu sokerilla, laittikolalla ja vehnällä. Vähemmästäkin lihoo.
Nyt oikeesti (!!!)
Miksei siitä saisi puhua? Voisi vaikka vahingossa löytyä ratkaisuja?
Nimim. 5-vuotiaasta asti lihava joka eli suklaamuroilla ja antibiooteilla. On tosi kiva tietää että suolistoflooraa voi ruokavaliolla aikuisena muuttaa ja se voi vaikuttaa siihen miten helppoa tai vaikeaa painonhallinta jatkossa on.
Tässä varmaan haettiin, että älkää puolustelko ylipainoanne tätä argumenttia käyttäen. Eiköhän ihan kaikki "puhuminen" tuo lisää tietoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On ihan luonnollista, ettei kovin lihavia pidä seksuaalisesti viehättävinä. Nimittäin sperman laatu heikkenee ja naisilla PCOS esiintyvyys lisääntyy painon noustessa. Lihava odottaja = riskiraskaus. Jos haluaa lapsia, kannattaa siis valita maksimissaan pyöreä kumppani. Jos taas on vela tai vanha, ei tässä mielessä painolla ole merkitystä.
Sen jälkeen kun sairastuin vakavasti ja lihoin +50 kiloa lyhyessä ajassa, en enää suhtaudu eri tavalla. Ennen olin todella ylimielinen ja halveksuin. No ansioni mukaan näköjään sain. Kun näki että se paino voi tosiaan nousta noin paljon ilman mitään omaa vaikutusta, kun kroppa ja autoimmuunijärjestelmä pettää täysin, niin en enää tuomitse. Hävettää vanha ajattelutapani. Se oli osin jyrkiltä vanhemmilta perittyä, mutta väärin silti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä uskon myös säännöllisen ruokarytmin, riittävän ravinnon ja laihduttamattomuuden saloihin. Mulla on sellainen tuntuma, että monen kohdalla pitäisi lähteä ihan perusasioista. Työpaikan lihavat lähes poikkeuksetta skippaavat lounaan tai jos syövät, niin se on joku tosi minimaalinen tyyliin keitonliru tai salaatti. Siinä jo näkee, että homma kusee pahan kerran. Jos haluaa laihtua, niin ensin pitää oppia syömään riittävästi ja oikeaa ruokaa. Myös puhe hiilareista on tutkitusti puppua, koska laihat syövät enemmän hiilihydraatteja.
Säälin hoikkia ihmisiä koska ovat jääneet menneisyyden kauneusihanteiden vangiksi. Vain lihava ihminen tietää mitä vapaus todella tarkoittaa ja osaavat olla ylpeitä itsestään sellaisena kuin ovat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sen jälkeen kun sairastuin vakavasti ja lihoin +50 kiloa lyhyessä ajassa, en enää suhtaudu eri tavalla. Ennen olin todella ylimielinen ja halveksuin. No ansioni mukaan näköjään sain. Kun näki että se paino voi tosiaan nousta noin paljon ilman mitään omaa vaikutusta, kun kroppa ja autoimmuunijärjestelmä pettää täysin, niin en enää tuomitse. Hävettää vanha ajattelutapani. Se oli osin jyrkiltä vanhemmilta perittyä, mutta väärin silti.
Ihan mielenkiinnosta kysyn että mikä sairaus sinuun iski?
Ehdottomasti. Varsinkin, jos hän kaatuu päälleni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanon ihan suoraan että minua tämä ylipainoepidemia inhottaa yli kaiken. Ihan mutu-tuntumalla väitän,että lähestulkoon kaikki aikuiset suomalaiset ovat ylipainoisia ja suuri osa lapsistakin,mikä on järkyttävää. Oikeasti hoikkia ja solakoita ei juuri näy.
Nyt pitäisi kiireesti tehdä jotain tälle ongelmalle. Vertaukset tupakoinnin rajoituksiin ovat osuneet nappiin. Kun tupakointiin puututtiin kovalla kädellä,saatiin tuloksia aikaan. Nyt jotenkin kierrellään tätä ylipaino-ongelmaa,vaikka se tuhoaa porukkaa yhtä tehokkaasti kuin tupakointi.
Olen itse hoikka nainen ja olen myös huolissani nuorten tyttöjen kehonkuvasta. Kyllähän sekin vaikuttaa nuoreen,jos ei koe olevansa viehättävä,aidosti ja oikeasti. Pojilla sama juttu. Omalla tavallaan varmasti vaikuttaa mielenterveyteen.
En, paitsi jos sen lihavuus näkyy jotenkin selkeänä huonona kuntona, vaikka esim että meinaa pyörtyä portaiden jälkeen tai on porukasta ainoa joka ei jaksakaan kävellä leiripaikalle makkaraa paistamaan. Näin kävi yhdellä lihavalla kaverilla ja sen reissun jälkeen piti ottaa mies sivuun ja sanoa että nyt tekee jotain tuolle ongelmalle tai siltä lähtee 10 vuodessa henki.
Vierailija kirjoitti:
Nyt pitäisi kiireesti tehdä jotain tälle ongelmalle. Vertaukset tupakoinnin rajoituksiin ovat osuneet nappiin. Kun tupakointiin puututtiin kovalla kädellä,saatiin tuloksia aikaan.
Joo, teinit vetää nykyään mieluummin kovia huumeita ja nuuskaa. Niin paljon paremmin asiat kuin ennen vanhaan!
On tässäkin ketjussa taas paljon ihmisiä jotka eivät tunne itseään.
"Suhtaudun ihan samalla lailla". Ihan varmaan joo. Ihminen on ainoa eläin joka huijaa itseään taukoamatta.
Komppaan muita, eli jos on merkittävän lihava niin väistämättä oma suhtautuminen muuttuu. Sääliä, harmia, vähän ällötystäkin. Normipulleroita en kauhistele, olen itsekin BMI 27 eli en mikään atleetti.
Ensivaikutelma uudesta ihmisestä tulee minulle ainakin ulkonäön perusteella, seuraavaksi sitten äänen ja ilmeen ja elekielen kautta.
Muistan yhden koulutustilaisuuden, jossa esiintyjä tuli hieman myöhässä paikalle, hän pysähtyi estradille ja katsoi yleisöön, piti tauon ja sanoi; "Nyt varmaan moni teistä ajattelee, että onpa siinä lihava mies".. Hätkähdin. Juuri näin itse ajattelin siellä takarivissä. Koulutustilaisuus oli aivan mainio ja puhujamies esitti asiat huumorilla ja asiantuntemuksella.
Kun ihmiseen tutustuu paremmin ei ulkonäkö enää vaikuta samalla tavalla, muut ominaisuudet peittävät sen alleen, tärkeää on muu olemus, hymy, silmiin katsominen, ajatukset, luonne, se että tuntee itsensä rauhalliseksi tämän ihmisen seurassa.
Itse olen lievästi ylipainoinen nainen ja mieheni on suuri, mutta ei lihava. Jos kysyn häneltä olenko liian lihava, hän katsoo minuun ja sanoo; ei et ole liiiian lihava, vaan sopivasti pullukka.