Miksi et hanki lapsia/ enemmän lapsia?

Sopiva kumppani puuttuu sekä raha.. enkä myöskään ole varma halunko pistää kroppani sellaiselle koetukselle.

Kumppani ei halua kolmatta lasta.

Ei ole tukiverkostoa. En uskalla, koska pelkään että uuvun koska en tule saamaan mistään apua vaikka itse sairastuisin tms

En ole koskaan halunnut lapsia, ja nyt olisi sitä paitsi biologisesti jo myöhäistä. Painoin sitten tuota "en halua" -pompulaa, vaikka on muukin syy eli lisääntymisiän ohittaminen.

Ensimmäisen raskauteni aikana mieheni kuoli.

Tuosta jäi niin voimakas vastenmielisyys raskautta kohtaan (vaikka maailman parhaan lapsen sainkin, kuten varmaan jokainen vanhempi), että en enää ole voinut kuvitellakaan raskautta. Nyt lähellä 40 vuotta,joten ikäkin tulee jo vastaan. Onneksi pitkäaikainen kumppanini on ymmärtänyt minua tässä.

Pari parisuhdetta on päättynyt siihen että kumppani haluaa lapsia ja minä en.

Miehet ovat sen verran hemmoteltuja etteivät osaa kantaa vastuutaan kotitöistä, tarjota emotionaalista tukea saati ottaa koppia lasten kasvatuksesta. Eipä huvita ruveta hankkimaan lisää lapsia aikuisen miesvauvan lisäksi.

Jos sopiva kumppani löytyisi, työelämä olisi vähemmän stressaavaa ja perhevapaauudostus toteutuisi, voisin lapsia harkitakin. Tällä hetkellä en kuitenkaan usko että tulen lapsia koskaan hankkimaan.

N 32

Muu syy: kannan korteni kokoon ilmastotalkoissa.

Meillä on kaksi lasta, ja olen siihen määrään tyytyväinen, mutta nuorempana olisin voinut kuvitella kolmenkin lapsen hankkimista.

Pari tärkeintä syytä, miksi meillä ei ole kolmatta.

- Jos olisimme hankkineet ensimmäisen lapsen aiemmin, olisi voinut ehtiä kolmannenkin helpommin. Se taas olisi edellyttänyt, että oma työtilanteeni olisi ollut selkeämpi aiemmin. Lisäksi opiskeluaikojen lievä masennus venytti opintoja.  Eli elämä oli sen verran turvattua vasta kolmikymppisenä että uskalsi ajatella lasten hankintaa.

- Meillä on aika huono tukiverkot ja lapset ovat olleet huonoja nukkumaan, joten väsymys vauva-aikana, mutta myös vuosia sen jälkeen, kun on pitänyt jaksaa myös töissä on ollut välillä hirveä. Aivan mahdoton ajatus, että olisi kyennyt jaksamaan vielä kolmannen.

- Vaikka lapset eivät olisi olleet niin raskaita pieninä, ei toista hankkiessa olisi ollut todellakaan uskallusta hankkia perään kolmatta, koska välissä oli työpaikka lähtenyt ja onneksi saatu uusi määräaikaiselle työlle olisi ollut jatkoa, jos olisi heti taas jäänyt äitiyslomalle.

Huvittavaa, mutta samalla surullista tässä on se, että nyt kun vihdoin on lapset tehty, he ovat vähän isompia ja pystyisi täydellä energialla panostamaan töihin, olen kohta työantajien mielestä jo liian vanha. Juuri nyt kun olisi enemmän energiaa ja luovuutta kuin kymmeneen vuoteen.

Sairastun jo nuorena vakavasti. Sekä sikiön että oman terveyden kannalta parempi etten raskaudu, oma henki on arvokkaampi, sori vaan.

Ei löydy lapsia haluavaa kumppania.

M36

Lapsiluku täynnä (kolme lasta). Toisaalta myös taloudelliset syyt sekä tukiverkon puuttuminen vaikuttaa päätökseen.

Vastasin etten vain halua (1 lapsi on), mutta kyllä tähän vaikuttavat mm. taloudellinen tilanne (oma ja valtion) ja ympäristön tila. Itse uskon että ilamstonmuutos tulee iskemään jo lähivuosikymmeninä melkoisen rankasti ihmiskuntaan, oma taloustilanne on epävarma (pätkätöitä) ja valtiokin tuntuu vaan leikkaavan ja leikkaavan heikommilta. Jos nämä asiat olisivat toisin, niin voisin halutakin lisää lapsia. Ennen lapsen syntymää nimittäin haaveilin 2-3 lapsesta, mutta mieli on myöhemmin muuttunut mm. noista edellämainituista syistä. 

En todellakaan vaihtaisi tätä ihanaa vapautta enää vaippojen vaihtoon ja perhepetiin!

Yh+ 14 ja 15

Vierailija kirjoitti:

Muu syy: kannan korteni kokoon ilmastotalkoissa.

Niin kauan kuin Afrikassa, Intiassa yms. lisäännytään täysin holtittomasti niin sun argumentti on turha ja naiivin typerä. Suomessa väestönkasvu ei ole ongelma eikä liity mitenkään ilmastoon.

Minusta on hullua, että toisaalta itketään, että lapsi ei synny ja toisaalta tehdään lakialoitteita, joiden mukaan äiti saisi olla lapsen kanssa vain 5 kk ajan, muuten pitää rientää työelämään. 11 kk ikäinen menisi isän isyysvapaan jälkeen hoitoon paikkaan, jossa käytännössä 1 aikuinen on 8 alle 3v:n kanssa ja tätä kutsutaan laadukkaaksi varhaiskasvatukseksi. Jos lapsia olisi kaksi, päivähoitopaikat voisivat olla 15 km päässä toisistaan.

Voisin harkita lasta, jos olisi laki, jonka mukaan lapsi saisi olla kotihoidossa 3v ja vanhemmat saisivat itse sopia, kuka lapsen kanssa on. 1v ajan saisi 60% palkasta äitiys/isyyspäivärahaa, sen jälkeen saman tukea verran kuin saisi työttömyysetuutta. Ja kaiken tämän maksaisi valtio, ei työnantajat

En ole pariutunut. Vaikea sitä lasta on yksin tehdä

Yksi syy miksi en halua tehdä montaa lasta: En luota, että nykyisten vauvojen ollessa parikymppisiä kouluttautumaan pystyy enää ilman vanhempien rahallista tukea tai velkaantumatta. En uskalla ottaa riskiä, että heikentäisin mahdollisuuksiani tukea lapsiani. (Ei ne mahdollisuudet tällä menolla ole suuria, mutta kuitenkin hieman pystyttäisiin tukemaan.)

Myös päiväkodit alkavat olemaan siinä jamassa, että sinne ne kovin pientä lasta haluaisi lykätä, mutta montaa vuotta ei pystyttäisi kotonakaan hoitamaan.

Munasarjoja ei ole ja adoptio liian hankala. oon fyysisesti sairas. Myös mies on alkoholiin menevä ja ainakin raskaus ois muutenkin ei mun kohdalla koska nyt jo ongelmia pitää kroppa kasassa (normaalikokoisena). Lisäksi vaikka miehellä on taloudellisesti varaa mulla ei. Toki muuten joo haluisin.

Puuttui: "On jo tarpeeksi lapsia"- vaihtoehto.

Ymmärrän rajani enkä halua olla huono äiti.

Olen hyvin introvertti, masentunut ja jaksan/viitsin huolehtia hädin tuskin itsestäni. Koen ainoastaan järkeväksi ja vastuulliseksi olla hankkimatta lasta, vastuuta toisesta ihmisestä ja tämän hyvinvoinnista.

Onneksi ei ole halua tai kiinnostustakaan vanhemman roolia kohtaan.