Meillä töissä mä olen ainoa, joka tietää voivansa jonain päivänä vain lähteä ja lopettaa työt

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

tässä alkaa nyt liittyä kuva, ettei sitä suvun omaisuutta ole sen enempää kuin meillä muillakaan. Mutta koska olet kasvanut duunariperheessä ja olet elät nyt aikuisenakin köyhyysrajalla matalapalkka työtä tehden, suhteellisuuden tajusi on hämärtynyt. Meillä ihan tavan tallaajillakin on vapaaajanasunto ja varaa käydä retriiteissä, lomamatkoilla ja kursseilla. Monilla meistä on myös sijoitusasuntoja ja muuta omaisuutta. En silti edes laske itseäni "rikkaaksi". Hyväosaiseksi tai keskiluokkaiseksi toki.

Jakoiko sinun isovanhempasi kolmelle lapselleen miljoonaomaisuudet? Okei, jos näin.

Ap

Ei miljoonaomaisuus nyt niin ihmeellinen ole. Minun vanhempani ovat ihan tavallisia keskiluokkaisia ihmisiä, ja heillä on miljoonaomaisuus, iso omakotitalo Helsingissä, sijoitusasuntoa ja iso vapaa-ajan asunto. Ja tietysti sijoitukset päälle.

Miehen vanhemmat ovat oikesti varakkaampia, heillä on useamman miljoonan omaisuus, hajautettuna eri tavoin.

Ja silti, me molemmat käymme töissä, hyvissä työpaikoissa mielenkiintoisissa työtehtävissä, emmekä mieti yhtään, täytyisikö meidän oikeasti käydä töissä. Itse olen valitettavasti toisen vanhempani perinyt, ja lisäksi olemme saaneet isot ennakkoperinnöt, joten taloudellinen asemamme on oikein hyvä.

Et tiedä työkavereittesi tilanteesta mitään, mutta periminen ei ole mitään ainutlaatuista.

On se monille ihmisille. Ja minun isovanhempani elämä oli erilainen ja hyvin mielenkiintoinen, minusta tuollainen kuulostaa tylsältä, mitä kerrot.

Ap

Olisikohan sinun aika alkaa elää omaa elämääsi sen sijaan, että keskityt menneisiin polviin.

Toki kartanoon palvelusväkineen, hevosineen etc. pitäisi voittaa Eurojackpotissa, käytännössä :) Tai edes Lotossa :))

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

tässä alkaa nyt liittyä kuva, ettei sitä suvun omaisuutta ole sen enempää kuin meillä muillakaan. Mutta koska olet kasvanut duunariperheessä ja olet elät nyt aikuisenakin köyhyysrajalla matalapalkka työtä tehden, suhteellisuuden tajusi on hämärtynyt. Meillä ihan tavan tallaajillakin on vapaaajanasunto ja varaa käydä retriiteissä, lomamatkoilla ja kursseilla. Monilla meistä on myös sijoitusasuntoja ja muuta omaisuutta. En silti edes laske itseäni "rikkaaksi". Hyväosaiseksi tai keskiluokkaiseksi toki.

Jakoiko sinun isovanhempasi kolmelle lapselleen miljoonaomaisuudet? Okei, jos näin.

Ap

Ei miljoonaomaisuus nyt niin ihmeellinen ole. Minun vanhempani ovat ihan tavallisia keskiluokkaisia ihmisiä, ja heillä on miljoonaomaisuus, iso omakotitalo Helsingissä, sijoitusasuntoa ja iso vapaa-ajan asunto. Ja tietysti sijoitukset päälle.

Miehen vanhemmat ovat oikesti varakkaampia, heillä on useamman miljoonan omaisuus, hajautettuna eri tavoin.

Ja silti, me molemmat käymme töissä, hyvissä työpaikoissa mielenkiintoisissa työtehtävissä, emmekä mieti yhtään, täytyisikö meidän oikeasti käydä töissä. Itse olen valitettavasti toisen vanhempani perinyt, ja lisäksi olemme saaneet isot ennakkoperinnöt, joten taloudellinen asemamme on oikein hyvä.

Et tiedä työkavereittesi tilanteesta mitään, mutta periminen ei ole mitään ainutlaatuista.

On se monille ihmisille. Ja minun isovanhempani elämä oli erilainen ja hyvin mielenkiintoinen, minusta tuollainen kuulostaa tylsältä, mitä kerrot.

Ap

Olisikohan sinun aika alkaa elää omaa elämääsi sen sijaan, että keskityt menneisiin polviin.

Voi ei, jos pystyn, elän isoäitini elämää mieluummin.

Ap

Ap:lle: lupaat vaan. Lähtisit nyt edes tämän kerran. T.yökaverit

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

tässä alkaa nyt liittyä kuva, ettei sitä suvun omaisuutta ole sen enempää kuin meillä muillakaan. Mutta koska olet kasvanut duunariperheessä ja olet elät nyt aikuisenakin köyhyysrajalla matalapalkka työtä tehden, suhteellisuuden tajusi on hämärtynyt. Meillä ihan tavan tallaajillakin on vapaaajanasunto ja varaa käydä retriiteissä, lomamatkoilla ja kursseilla. Monilla meistä on myös sijoitusasuntoja ja muuta omaisuutta. En silti edes laske itseäni "rikkaaksi". Hyväosaiseksi tai keskiluokkaiseksi toki.

Jakoiko sinun isovanhempasi kolmelle lapselleen miljoonaomaisuudet? Okei, jos näin.

Ap

Ei miljoonaomaisuus nyt niin ihmeellinen ole. Minun vanhempani ovat ihan tavallisia keskiluokkaisia ihmisiä, ja heillä on miljoonaomaisuus, iso omakotitalo Helsingissä, sijoitusasuntoa ja iso vapaa-ajan asunto. Ja tietysti sijoitukset päälle.

Miehen vanhemmat ovat oikesti varakkaampia, heillä on useamman miljoonan omaisuus, hajautettuna eri tavoin.

Ja silti, me molemmat käymme töissä, hyvissä työpaikoissa mielenkiintoisissa työtehtävissä, emmekä mieti yhtään, täytyisikö meidän oikeasti käydä töissä. Itse olen valitettavasti toisen vanhempani perinyt, ja lisäksi olemme saaneet isot ennakkoperinnöt, joten taloudellinen asemamme on oikein hyvä.

Et tiedä työkavereittesi tilanteesta mitään, mutta periminen ei ole mitään ainutlaatuista.

On se monille ihmisille. Ja minun isovanhempani elämä oli erilainen ja hyvin mielenkiintoinen, minusta tuollainen kuulostaa tylsältä, mitä kerrot.

Ap

Onhan tämä tylsää. Tällä hetkellä asumme maailmalla miljoonallakaupungissa, ja tapaamme ihmisiä, joista sinä luet lehdissä ja näet uutisissa, sekä työssä, että ruokakaupassa.

Asuapa yksiössä odottamassa perintöä niin muut varmaan kadehtisivat ja kovasti.

Mä en siis tajua, miksi joku haluaa käydä töissä yhtään missään, eikä haaveile elämästä kartanossa palvelusväen keskellä. Että ei, kun haluaa käydä siellä töissä. Voi oksennus.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

tässä alkaa nyt liittyä kuva, ettei sitä suvun omaisuutta ole sen enempää kuin meillä muillakaan. Mutta koska olet kasvanut duunariperheessä ja olet elät nyt aikuisenakin köyhyysrajalla matalapalkka työtä tehden, suhteellisuuden tajusi on hämärtynyt. Meillä ihan tavan tallaajillakin on vapaaajanasunto ja varaa käydä retriiteissä, lomamatkoilla ja kursseilla. Monilla meistä on myös sijoitusasuntoja ja muuta omaisuutta. En silti edes laske itseäni "rikkaaksi". Hyväosaiseksi tai keskiluokkaiseksi toki.

Jakoiko sinun isovanhempasi kolmelle lapselleen miljoonaomaisuudet? Okei, jos näin.

Ap

Ei miljoonaomaisuus nyt niin ihmeellinen ole. Minun vanhempani ovat ihan tavallisia keskiluokkaisia ihmisiä, ja heillä on miljoonaomaisuus, iso omakotitalo Helsingissä, sijoitusasuntoa ja iso vapaa-ajan asunto. Ja tietysti sijoitukset päälle.

Miehen vanhemmat ovat oikesti varakkaampia, heillä on useamman miljoonan omaisuus, hajautettuna eri tavoin.

Ja silti, me molemmat käymme töissä, hyvissä työpaikoissa mielenkiintoisissa työtehtävissä, emmekä mieti yhtään, täytyisikö meidän oikeasti käydä töissä. Itse olen valitettavasti toisen vanhempani perinyt, ja lisäksi olemme saaneet isot ennakkoperinnöt, joten taloudellinen asemamme on oikein hyvä.

Et tiedä työkavereittesi tilanteesta mitään, mutta periminen ei ole mitään ainutlaatuista.

On se monille ihmisille. Ja minun isovanhempani elämä oli erilainen ja hyvin mielenkiintoinen, minusta tuollainen kuulostaa tylsältä, mitä kerrot.

Ap

Onhan tämä tylsää. Tällä hetkellä asumme maailmalla miljoonallakaupungissa, ja tapaamme ihmisiä, joista sinä luet lehdissä ja näet uutisissa, sekä työssä, että ruokakaupassa.

Asuapa yksiössä odottamassa perintöä niin muut varmaan kadehtisivat ja kovasti.

Kuulostaa kamalan stressaavalta.

Ap

Kuka tää aloittaja on? Varmaan joku tietää niin antakaa nimi ja työpaikka. Ei varmaan rikasta ap:ta haittaa.

aika moni muukin voi kyllä lähteä... esim. vaihtamalla työpaikkaa tai jättäytymällä työttömyyskorvaukselle. Mutta lähteminen ei ole helppoa, ei edes ap.lle, jolla on enemmän rahaa. Työpaikkaan liittyy niin paljon muutakin kuin rahaa. Omanarvontuntoa omasta osaamisesta, suhdeverkosto, (huonoistakin suhteista saa monet voimaa). Tekemistä päiviksi, osallisuuden tunnetta. Haemme paikkaa päteä, kelvata, osallistua, olla tarpeellinen jne. Raha on itse asiassa pieni osa, vaikka uskottelemme olevamme töissä vain rahan takii.   Oikeasti olemme juuri siellä missä olemme, koska emme juuri nyt löydä parempaakaan paikkaa toteuttaa näitä tarpeitamme. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

tässä alkaa nyt liittyä kuva, ettei sitä suvun omaisuutta ole sen enempää kuin meillä muillakaan. Mutta koska olet kasvanut duunariperheessä ja olet elät nyt aikuisenakin köyhyysrajalla matalapalkka työtä tehden, suhteellisuuden tajusi on hämärtynyt. Meillä ihan tavan tallaajillakin on vapaaajanasunto ja varaa käydä retriiteissä, lomamatkoilla ja kursseilla. Monilla meistä on myös sijoitusasuntoja ja muuta omaisuutta. En silti edes laske itseäni "rikkaaksi". Hyväosaiseksi tai keskiluokkaiseksi toki.

Jakoiko sinun isovanhempasi kolmelle lapselleen miljoonaomaisuudet? Okei, jos näin.

Ap

Ei miljoonaomaisuus nyt niin ihmeellinen ole. Minun vanhempani ovat ihan tavallisia keskiluokkaisia ihmisiä, ja heillä on miljoonaomaisuus, iso omakotitalo Helsingissä, sijoitusasuntoa ja iso vapaa-ajan asunto. Ja tietysti sijoitukset päälle.

Miehen vanhemmat ovat oikesti varakkaampia, heillä on useamman miljoonan omaisuus, hajautettuna eri tavoin.

Ja silti, me molemmat käymme töissä, hyvissä työpaikoissa mielenkiintoisissa työtehtävissä, emmekä mieti yhtään, täytyisikö meidän oikeasti käydä töissä. Itse olen valitettavasti toisen vanhempani perinyt, ja lisäksi olemme saaneet isot ennakkoperinnöt, joten taloudellinen asemamme on oikein hyvä.

Et tiedä työkavereittesi tilanteesta mitään, mutta periminen ei ole mitään ainutlaatuista.

On se monille ihmisille. Ja minun isovanhempani elämä oli erilainen ja hyvin mielenkiintoinen, minusta tuollainen kuulostaa tylsältä, mitä kerrot.

Ap

Onhan tämä tylsää. Tällä hetkellä asumme maailmalla miljoonallakaupungissa, ja tapaamme ihmisiä, joista sinä luet lehdissä ja näet uutisissa, sekä työssä, että ruokakaupassa.

Asuapa yksiössä odottamassa perintöä niin muut varmaan kadehtisivat ja kovasti.

Kuulostaa kamalan stressaavalta.

Ap

Niinkö? Meillä on ihan normaali stressinsietokyky, ja meistä tämä on mukavaa elämää.

Vierailija kirjoitti:

aika moni muukin voi kyllä lähteä... esim. vaihtamalla työpaikkaa tai jättäytymällä työttömyyskorvaukselle. Mutta lähteminen ei ole helppoa, ei edes ap.lle, jolla on enemmän rahaa. Työpaikkaan liittyy niin paljon muutakin kuin rahaa. Omanarvontuntoa omasta osaamisesta, suhdeverkosto, (huonoistakin suhteista saa monet voimaa). Tekemistä päiviksi, osallisuuden tunnetta. Haemme paikkaa päteä, kelvata, osallistua, olla tarpeellinen jne. Raha on itse asiassa pieni osa, vaikka uskottelemme olevamme töissä vain rahan takii.   Oikeasti olemme juuri siellä missä olemme, koska emme juuri nyt löydä parempaakaan paikkaa toteuttaa näitä tarpeitamme. 

Kyllä mä ainakin näkisin, että aika monet työkaveritkin ovat vain töissä meillä. Siis en sano työnteon tason kannalta, mutta sen, mitä sekin heille antaa.

Itse en ainakaan saa niin paljoa työstä, että se olisi HYVÄ asia itselleni. Ei todellakaan. Eihän se sitä, mitä sanoit miksikään muuta, mutta se, että muka työ vain antaa nuo asiat, niin paskanmarjat monen kohdalla.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

tässä alkaa nyt liittyä kuva, ettei sitä suvun omaisuutta ole sen enempää kuin meillä muillakaan. Mutta koska olet kasvanut duunariperheessä ja olet elät nyt aikuisenakin köyhyysrajalla matalapalkka työtä tehden, suhteellisuuden tajusi on hämärtynyt. Meillä ihan tavan tallaajillakin on vapaaajanasunto ja varaa käydä retriiteissä, lomamatkoilla ja kursseilla. Monilla meistä on myös sijoitusasuntoja ja muuta omaisuutta. En silti edes laske itseäni "rikkaaksi". Hyväosaiseksi tai keskiluokkaiseksi toki.

Jakoiko sinun isovanhempasi kolmelle lapselleen miljoonaomaisuudet? Okei, jos näin.

Ap

Ei miljoonaomaisuus nyt niin ihmeellinen ole. Minun vanhempani ovat ihan tavallisia keskiluokkaisia ihmisiä, ja heillä on miljoonaomaisuus, iso omakotitalo Helsingissä, sijoitusasuntoa ja iso vapaa-ajan asunto. Ja tietysti sijoitukset päälle.

Miehen vanhemmat ovat oikesti varakkaampia, heillä on useamman miljoonan omaisuus, hajautettuna eri tavoin.

Ja silti, me molemmat käymme töissä, hyvissä työpaikoissa mielenkiintoisissa työtehtävissä, emmekä mieti yhtään, täytyisikö meidän oikeasti käydä töissä. Itse olen valitettavasti toisen vanhempani perinyt, ja lisäksi olemme saaneet isot ennakkoperinnöt, joten taloudellinen asemamme on oikein hyvä.

Et tiedä työkavereittesi tilanteesta mitään, mutta periminen ei ole mitään ainutlaatuista.

On se monille ihmisille. Ja minun isovanhempani elämä oli erilainen ja hyvin mielenkiintoinen, minusta tuollainen kuulostaa tylsältä, mitä kerrot.

Ap

Jotain sulta kuitenkin puuttuu..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

tässä alkaa nyt liittyä kuva, ettei sitä suvun omaisuutta ole sen enempää kuin meillä muillakaan. Mutta koska olet kasvanut duunariperheessä ja olet elät nyt aikuisenakin köyhyysrajalla matalapalkka työtä tehden, suhteellisuuden tajusi on hämärtynyt. Meillä ihan tavan tallaajillakin on vapaaajanasunto ja varaa käydä retriiteissä, lomamatkoilla ja kursseilla. Monilla meistä on myös sijoitusasuntoja ja muuta omaisuutta. En silti edes laske itseäni "rikkaaksi". Hyväosaiseksi tai keskiluokkaiseksi toki.

Jakoiko sinun isovanhempasi kolmelle lapselleen miljoonaomaisuudet? Okei, jos näin.

Ap

Ei miljoonaomaisuus nyt niin ihmeellinen ole. Minun vanhempani ovat ihan tavallisia keskiluokkaisia ihmisiä, ja heillä on miljoonaomaisuus, iso omakotitalo Helsingissä, sijoitusasuntoa ja iso vapaa-ajan asunto. Ja tietysti sijoitukset päälle.

Miehen vanhemmat ovat oikesti varakkaampia, heillä on useamman miljoonan omaisuus, hajautettuna eri tavoin.

Ja silti, me molemmat käymme töissä, hyvissä työpaikoissa mielenkiintoisissa työtehtävissä, emmekä mieti yhtään, täytyisikö meidän oikeasti käydä töissä. Itse olen valitettavasti toisen vanhempani perinyt, ja lisäksi olemme saaneet isot ennakkoperinnöt, joten taloudellinen asemamme on oikein hyvä.

Et tiedä työkavereittesi tilanteesta mitään, mutta periminen ei ole mitään ainutlaatuista.

On se monille ihmisille. Ja minun isovanhempani elämä oli erilainen ja hyvin mielenkiintoinen, minusta tuollainen kuulostaa tylsältä, mitä kerrot.

Ap

Onhan tämä tylsää. Tällä hetkellä asumme maailmalla miljoonallakaupungissa, ja tapaamme ihmisiä, joista sinä luet lehdissä ja näet uutisissa, sekä työssä, että ruokakaupassa.

Asuapa yksiössä odottamassa perintöä niin muut varmaan kadehtisivat ja kovasti.

Kuulostaa kamalan stressaavalta.

Ap

Niinkö? Meillä on ihan normaali stressinsietokyky, ja meistä tämä on mukavaa elämää.

Mulla ei ole, äitini ei sitä minulle lahjoittanut, kyten sulle on.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

tässä alkaa nyt liittyä kuva, ettei sitä suvun omaisuutta ole sen enempää kuin meillä muillakaan. Mutta koska olet kasvanut duunariperheessä ja olet elät nyt aikuisenakin köyhyysrajalla matalapalkka työtä tehden, suhteellisuuden tajusi on hämärtynyt. Meillä ihan tavan tallaajillakin on vapaaajanasunto ja varaa käydä retriiteissä, lomamatkoilla ja kursseilla. Monilla meistä on myös sijoitusasuntoja ja muuta omaisuutta. En silti edes laske itseäni "rikkaaksi". Hyväosaiseksi tai keskiluokkaiseksi toki.

Jakoiko sinun isovanhempasi kolmelle lapselleen miljoonaomaisuudet? Okei, jos näin.

Ap

Ei miljoonaomaisuus nyt niin ihmeellinen ole. Minun vanhempani ovat ihan tavallisia keskiluokkaisia ihmisiä, ja heillä on miljoonaomaisuus, iso omakotitalo Helsingissä, sijoitusasuntoa ja iso vapaa-ajan asunto. Ja tietysti sijoitukset päälle.

Miehen vanhemmat ovat oikesti varakkaampia, heillä on useamman miljoonan omaisuus, hajautettuna eri tavoin.

Ja silti, me molemmat käymme töissä, hyvissä työpaikoissa mielenkiintoisissa työtehtävissä, emmekä mieti yhtään, täytyisikö meidän oikeasti käydä töissä. Itse olen valitettavasti toisen vanhempani perinyt, ja lisäksi olemme saaneet isot ennakkoperinnöt, joten taloudellinen asemamme on oikein hyvä.

Et tiedä työkavereittesi tilanteesta mitään, mutta periminen ei ole mitään ainutlaatuista.

On se monille ihmisille. Ja minun isovanhempani elämä oli erilainen ja hyvin mielenkiintoinen, minusta tuollainen kuulostaa tylsältä, mitä kerrot.

Ap

Jotain sulta kuitenkin puuttuu..

No ei ainakaan tuommoista paskaaa.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

tässä alkaa nyt liittyä kuva, ettei sitä suvun omaisuutta ole sen enempää kuin meillä muillakaan. Mutta koska olet kasvanut duunariperheessä ja olet elät nyt aikuisenakin köyhyysrajalla matalapalkka työtä tehden, suhteellisuuden tajusi on hämärtynyt. Meillä ihan tavan tallaajillakin on vapaaajanasunto ja varaa käydä retriiteissä, lomamatkoilla ja kursseilla. Monilla meistä on myös sijoitusasuntoja ja muuta omaisuutta. En silti edes laske itseäni "rikkaaksi". Hyväosaiseksi tai keskiluokkaiseksi toki.

Jakoiko sinun isovanhempasi kolmelle lapselleen miljoonaomaisuudet? Okei, jos näin.

Ap

Isovanhempani eivät asuneet Kuusisaaressa, eikä isäni ole jättäytynyt työelämästä vielä eläkeiän jälkeenkään. Mutta molemmat vanhemapani ovat perineet nykyarvossa miljoonia omilta vanhemmiltaan. En odota perintöä, enkä todellakaan laske sen varaan mitään. Pärjään elämässä hyvin ilman sitäkin.

No niin, teidän kulttuuriperintönne on siis vähintäänkin erilainen, kuin minun taustani.

Ap

No nyt alkaakin avautua, miksi sinua ei ymmärretä täällä palstalla. Pitäisiköhän sinun hakeutua sinne kuusisaarelaisten seuraan kaltaiseesi kulttuuriympäristöön?

Helsingin Kuusisaaren läpi kulkee tie, jossa ajaa raskas liikenne. Epäviihtyisä läpikulkupaikka. Espoon puolella on rauhallisempaa.

Taidat ap luottaa perintöös vähän liikaa...

Vierailija kirjoitti:

Taidat ap luottaa perintöös vähän liikaa...

Siis millä mittarilla mitattuna? Kyllä mä näin sen koen. Se on mulle luvattu, isäni puhui siitä jo vuosikausia sitten, miten saan sen. Se on ehkä jonkinalinen metafora isästä, joka oli ainoa ihminen elämässäni, josta välitin. Totta kai haluan hänen perintönsä ja mahd pian :) Isä ei enää ole tukemassa minua, vaan antoi epätasapainoisen paskakikkareensa (vaimonsa)sontia väliimme.

Ap

Koen, että se perintö on viety minulta, ja haluan sen takaisin. Se ei kuulu isän vaimolle, koska se on isän suvun perintöä, ja vaimo on vain paskakikkare, johon isä astui :( Vaimo ei koskaan sopeutunut sukuumme, se on osaksi isänkin syytä, mutta minun kannaltani se oli katastrofi ja vaimopaskiainen saa nyt häipyä isän kuoleman myötä elämästäni ja niistä rahoista. Sen olen velkaa muistoilleni.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taidat ap luottaa perintöös vähän liikaa...

Siis millä mittarilla mitattuna? Kyllä mä näin sen koen. Se on mulle luvattu, isäni puhui siitä jo vuosikausia sitten, miten saan sen. Se on ehkä jonkinalinen metafora isästä, joka oli ainoa ihminen elämässäni, josta välitin. Totta kai haluan hänen perintönsä ja mahd pian :) Isä ei enää ole tukemassa minua, vaan antoi epätasapainoisen paskakikkareensa (vaimonsa)sontia väliimme.

Ap

Ja ettei nyt sitten ole testamentannut kaikkea vaimolleen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taidat ap luottaa perintöös vähän liikaa...

Siis millä mittarilla mitattuna? Kyllä mä näin sen koen. Se on mulle luvattu, isäni puhui siitä jo vuosikausia sitten, miten saan sen. Se on ehkä jonkinalinen metafora isästä, joka oli ainoa ihminen elämässäni, josta välitin. Totta kai haluan hänen perintönsä ja mahd pian :) Isä ei enää ole tukemassa minua, vaan antoi epätasapainoisen paskakikkareensa (vaimonsa)sontia väliimme.

Ap

Ja ettei nyt sitten ole testamentannut kaikkea vaimolleen?

En usko. Ja puolet kuuluu lakiosana jokatapauksessa minulle.

Ap