Lue keskustelun säännöt.
On se tuo köyhien asenne muuttunut vuosikymmenien saatossa
16.11.2018 |
Minun äitini otti mulle mielellään käytettyjä, ei merkittömiä vaatteita jos joku lahjoitti. Nyt jos yrittää jotain vaatetta lapsille lahjoittaa, kukaan ei huoli. Mistä tämä asenne?
Kommentit (124)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi haluat siirtää vaatteesi kierrätys- ja jäteongelman köyhien tehtäväksi.
Miksi ostat uutta, etkä käytä niitä loppuun tai tuunaa vaatteita uudestaan ja kun vaate on elinkaarensa päässä, kudo vaikka mattoja.
Lapsi saattaa kasvaa kuukaudessa yli jonkun vaatteen.Ihan kaikkea ei voi loppuunkuluttaa.
Mutta onko se köyhien ongelma ratkaista kasvavien lasten vaatteiden kierrätys- ja jäteongelma?
Jos lapsi kasvaa pois vaatteistaan kuukaudessa, niin eikö jo ympäristö syistä kannattaisi ostaa käytettynä, vaate joka on elinkaarensa päässä. Kuukausi tuskin vaate kuluu paljoakaan.
Mistä sinä tiedät, milloin lapsellesi tulee kasvupyrähdys? Ainakin meillä ne tuli yllätyksenä ja joka lapsella eri aikaan. Muina aikoina samat vaatteet pystyi pitämään pitkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä ainakin köyhänä yh:na otin kaiken vastaan ja otan vieläkin vaikka nykyisin olen työssä käyvä ei yh, lapsi 4v ja ehkä kolme vaatetta hänelle uutena kaupasta oon ostanut, mut olenkin kulutusvastainen hipperöinen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Köyhän tunnistaa merkkivaatteista.
Vaikka tätä on useampi alapeukuttanut niin kärjistetysti,totta se on.
Lähipiirissä ne köyhimmät nuoret vanhemmat jotka ovat monet itse kasvaneet köyhissä perheissä ym.ostavat lapsilleen vain Gugguuta,Mini Rodinia jne.kun taas normituloiset ja itse "hyvistä perheistä" tulevat ostavat paljon H&M.ää,kirppisvaatteita,perus Lindexiä..
Jos ostaa hyvälaatuisen vaatteen, sen voi kierrättää perheen muilla lapsilla ja myydä lopuksi kirpparilla. Huonolaatuiset ja halvat vaatteet ovat jo yhden lapsen jäljiltä roskiskunnossa. Hyvätuloiset taitavat ostaa paljon vaatteita, kun ne voi heittää huoletta menemään.
en tiedä, mutta sinulla on kakkaa perseessä
On varmasti muuttunut. Rahaa ei oikein olisi ruokaan ja laskujakin on vähän ulosotossa, mutta silti pitää lapsille hankkia uudet puhelimet, kasa joululahjoja ja viedä viikonloppuisin elokuviin. Koska onhan se nyt perusoikeus että on roinaa nurkat täynnä ja kivaa tekemistä, vaikka rahaa ei olisikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siitä, että itse on saanut aikoinaan vain käytettyjä ja haluaa oman lapsen saavan uutta ja siitä, että ympäristö leimaa käytettyjen vaatteiden vuoksi.
Siksi että koulussa kiusataan "väärien" vaatteiden takia. Koulukiusaaminen väkivaltaa eikä vain harmitonta kiusaamista. Keneltä nämä parempiosaisten lapset ovat arvonsa oppineet?
Parempiosaiset kiusasivat jo 70-luvulla mm. siitä, jos ei pitänyt Leviksiä tai ylpeilivät jos heidän vanhempansa olivat paremmin koulutettuja tai jos heillä oli hienommat harrastukset ja lomat. Opettajatkin oli heistä suurin osa ääliöitä, koska vanhemmat olivat sitä mieltä.
Kodin tehtävä on ohjata lastaan tämän vahvuuksissa ja opettaa olemaan ihmisiksi, vaikka muut eivät aina olisikaan. Vaatteet, harrastukset, lahjat ja lomat mitoitetaan oman varallisuuden mukaan. Elämässä on paljon aineetonta, mistä iloita.
Vierailija kirjoitti:
käytetty vaatehan on nimenomaan nykyaikaa, ja usein ne varakkaimmat nimenomaan ostaa käytettyä... koska ymmärtävät rahan arvon. Tiedän useita 10 000 kuussa tienaavia, lähisuvustamme, jotka ostavat kirppareilta. Rahalla pröystäilee usein vain se keskiluokka ja köyhemmät.
Mitä ne 10 000e kuussa tiennaavat ovat jos eivät keskiluokkaa? Keskiluokka on aika laaja ja kyllä minusta 10 000 e kuussa tienaava kuuluu keskiluokkaan eikä rikkaisiin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siitä, että itse on saanut aikoinaan vain käytettyjä ja haluaa oman lapsen saavan uutta ja siitä, että ympäristö leimaa käytettyjen vaatteiden vuoksi.
Siksi että koulussa kiusataan "väärien" vaatteiden takia. Koulukiusaaminen väkivaltaa eikä vain harmitonta kiusaamista. Keneltä nämä parempiosaisten lapset ovat arvonsa oppineet?
Oon huomannu saman. Aika jännä, että edellisellä viikolla ne vaatteet on ollut lapsellani päällä koulussa tai päiväkodissa ilman ongelmaa tai kiusaamista.
Seuraavalla viikolla ne aiheuttaa kiusaamiseksi tulemisen, kun ovat köyhän päällä?Ei mun lastani ole kiusattu vaikka hänellä ei paljoa merkkivaatteita ole. Monet vaatteet, kengät ihan marketvaatteita.
Meilläkin lapset kulkevat ihan tavallisissa markettivaatteissa. Kukaan ei ole niistä markettivaatteista kyllä ikinä kiusannut. Asumme alueella jossa iso osa lasten kavereista kuuluu todella varakkaisiin perheisiin. Tavallinen keskituloinen ei kilpavarustelussa pärjään, joten ei olla edes yritetty. Poikien päällä ne 40 € addut kestää ehjänä tasan sen kaksi päivää mitkä marketin verkkaritkin, joten ei maksa vaivaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
käytetty vaatehan on nimenomaan nykyaikaa, ja usein ne varakkaimmat nimenomaan ostaa käytettyä... koska ymmärtävät rahan arvon. Tiedän useita 10 000 kuussa tienaavia, lähisuvustamme, jotka ostavat kirppareilta. Rahalla pröystäilee usein vain se keskiluokka ja köyhemmät.
Mitä ne 10 000e kuussa tiennaavat ovat jos eivät keskiluokkaa? Keskiluokka on aika laaja ja kyllä minusta 10 000 e kuussa tienaava kuuluu keskiluokkaan eikä rikkaisiin...
Kymppi on suurituloista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
käytetty vaatehan on nimenomaan nykyaikaa, ja usein ne varakkaimmat nimenomaan ostaa käytettyä... koska ymmärtävät rahan arvon. Tiedän useita 10 000 kuussa tienaavia, lähisuvustamme, jotka ostavat kirppareilta. Rahalla pröystäilee usein vain se keskiluokka ja köyhemmät.
Mitä ne 10 000e kuussa tiennaavat ovat jos eivät keskiluokkaa? Keskiluokka on aika laaja ja kyllä minusta 10 000 e kuussa tienaava kuuluu keskiluokkaan eikä rikkaisiin...
Kymppi on suurituloista.
Ai niin se verotus...
määkylä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun äitini otti mulle mielellään käytettyjä, ei merkittömiä vaatteita jos joku lahjoitti. Nyt jos yrittää jotain vaatetta lapsille lahjoittaa, kukaan ei huoli. Mistä tämä asenne?
Mulle kelpaa.Kukaan ei vaan tahdo lahjoittaa,vaan itse on kaikki hankittava.Emme käytä sossutukia. T:Köyhä äiti
Mitä kokoa olette ja missä päin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mistä ne lapset muka tietää kuka on "köyhä". Suurelta osin nämä köyhien vanhempien jutut ovat ihan heidän omassa päässään ja lapset eivät tosiaankaan mieti että kuka on köyhä ja kuka on rikas....
Ihan naurettavaa, eihän suurin osa aikuisistakaan tee noin koska suurimmalla osalla työikäisistä ihmisistä on oikeasti omassa elämässä niin paljon asiaa, ettei muiden asiat jaksa kiinnostaa.....
OIKEASTI sinä köyhä ET ole niin ainutkertainen lumihiutale, että lapsesi koulukaverit JA heidän vanhempansa miettisivät teidän perheen raha-asioita intensiivisesti kaikki illat! Eivät ne muiden vanhemmat "neuvo" lapsiaan että kuka on köydä ja kuka ei. Tai opeta vaatemerkkien tunnistamista, että lapset osaavat erotella luokkakaverinsa eri ryhmiin.... Tai vahtisi silmät pullollaan MILLAISIA vaatteita kenenkin lapsella on....
Tämä on just näin!
Selasin juuri Facebookin naistenhuoneella yhtä keskustelua, joissa "köyhältä" tuli esimerkiksi seuraavanlainen kommentti, lainattu siis sanasta sanaan: "Elämä on elettäväksi tehty! Eka viikko haisemaan, sit alkaa säännöstelee, ja no vika viikko ollaan kyl ilman rahaa ja taiotaan ruokia kaapin kätköistä löytyvistä upeista aineksista. Mä ostan mulle ja tyttärelle hienoja vaatteita, ipadia ja muuta vaikka tuilla eletään ja oon opiskelija .... - .... Ihmettelen usein miten muut tttuella elävät ei muka voi ostaa uusia vaatteita tai elektroniikkaa.--." Aivan kamalaa, miten Suomessa kitistään, kuinka ollaan köyhiä ja tukien varassa elävällä ei ole varaa mihinkään. Sitten saa usein lukea tämän tyylisiä kommentteja. Rehellisesti sanottuna en tiedä yhtään tapausta (pl. opiskelijat, jotka eivät nosta opintolainaa), joilla on hyvä elämänhallinta ja taloudenpito ja siltikään tukirahat eivät riitä. Lähes poikkeuksetta tähän liittyy aivan omat typerät valinnat, kuten alkoholi, tupakka, pikavipit, holtiton rahankäyttö, velat, huono yritystoiminta tai huumeet.
Lisäksi Facessa seuraan yhtä ryhmää, josta saa pyytää esim. ruoka-apua ja olen usein tarjonnut lapsiperheille apua. Joskus avunpyynnöt ovat luokkaa: tarvitaan uuteen asuntoon sohva (kulmasohva) ja valkoinen sohvapöytä, tarjoa kuvan kanssa. Sitten jos joku ei mätsää sisustukseen tai on kuluneen näköinen, ohitetaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän ettei tämä ole poliittisesti korrekti mielipide, mutta se perustuu omiin havaintoihin. Olen oikea suvaitsevaisuuden kultapossu, kun asutaan vapaaehtoisesti huonomaineisella alueella, ja meillä on ystäviä eri tuloluokista ja kansallisuuksista.
Jos jotain olen kuitenkin täällä huomannut, niin se on se miten kohdellaan materiaa, omaa ja muiden. Monelle näyttää olevan se ja sama, meneekö joku rikki ja oliko se oman lapsen vai naapurin kakaran. Roskaamista näkee paljon, ja sitä, että nälvitään toisille siitä, mitä itsellä ei ole.
Olen totaalisen kyllästynyt siihen ihmeen mielikuvaan, että köyhän lapsi olisi aina jokin marttyyri ja Varpunen jouluaamuna ja ties mikä pyhimys, joka koulun jälkeen nöyränä kävelee kun muut suhaa pyörillä ohi. Ja sitten kun on selvinnyt kiusaajien joka päiväisestä huomauttelusta, poimitaan äidin kanssa nauriita ja myydään villasukkia rikkaille turuilla ja toreilla. Tällaista sankarijuttua en todellakaan niele enää yhtään.
Jos ennen oltiin nöyriä, niin ei enää. Ja en tarttukaa vaan tuohon nöyrä - sanaan ihan vapaasti, minusta jokaisella pitäisi olla hitunen nöyryyttä sisimmissään, ettei mene ylimielisyyden puolelle. Sillä monella lapsella täällä on ylimielinen hälläväliä-asenne, ja kyllä se kotona opitaan.
Jos ennen on juppien lapset kiusanneet Leviksien puutteesta, kyllä ne nyt on ne "vähäosaiset" hajottamassa muidenkin tavarat, ja käymässä päälle, kun aikuisen silmä välttää. Aivan typerää tämä keskituloisuuden halveksuminen täälläkin ja syyttely, että mitä rikkaampi, sen ilkeämpi. Itse näen, että Suomen kouluissa muutamaa hyvää aluetta lukuunottamatta kyllä ne on ne keskituloiset ja varakkaat jotka eivät pidä meteliä itsestään ja yrittävät pärjätä.
Ennen vanhaan köyhät oli sentään nöyriä.
T:Susanna
Vierailija kirjoitti:
Suomalainen köyhyys on monen maan rikkaimman kolmanneksen elämäntyyli. Jostain syystä oletetaan, että kaikilla on oikeus korkeaan kulutukseen, vaikka ei olisi tuloja.
Suomalainen köyhä on eurooppalaisittain tosi köyhä. Suomalainen köyhä on tietty hyväelintasoinen verrattuna eritrealaiseen, mutta Suomen viiteryhmä ei olekaan mikään Eritrea, vaan läntinen Eurooppa!
Vierailija kirjoitti:
Ennen vanhaan köyhät oli sentään nöyriä.
T:Susanna
Hyvä, ettei köyhät ole nöyriä nykyään, vaan kokevat olevansa arvokkaita, kuten myös omaavan saman ihmisarvon, kuin maailman rikkainkin. Minua itseäni nolottaisi aivan helve-tisti, jos minua vähävaraisempi kokisi silminnähden olevansa seurassani huonompi. Vaikka olisin maailman rikkain ihminen, pitäisin itseäni samanarvoisena kerjäläisen kanssa.
Koska ihmiset kuluttaa paljon. Minulle on moni tarjonnut käytettyjä vaatteita. Olen ottanut ensimmäiseltä ja muille sanonut, ettei ole nyt tarvetta.
Köyhän pitää ottaa vastaan lahjoitukset, että lahjoittajille tulee hyvä mieli.
Yhteiskunta on muuttunut niin dramaattisesti viimeisten vuosikymmenien aikana, että se mikä vielä 70-80-luvulla on normaalia perhe-elämää, on nykyään köyhyyttä. Toisin sanoen kyse on pitkälti suhteellisesta köyhyydestä, ei varsinaisesti absoluuttisesta köyhyydestä.
Omasta lapsuudesta (syntynyt 70-luvun alkupuolella) muistan, että a) ulkomailla käytiin ehkä kerran viidessä vuodessa, b) ravintolassa käytiin syömässä ehkä kerran vuodessa, c) vaatteet aina kierrätettiin lapselta toiselle ja äiti kutoi myös paljon d) kotona syötiin aina itse tehtyä ruokaa ja herkut leivottiin itse... Tätä listaa voisi jatkaa loputtomiin. Eikä me oltu erityisen köyhiä, molemmat vanhemmat töissä.
Kun hyppää sitten omaan nykyiseen elämään, niin kaikki on kääntynyt aivan toisin. Vaikka olen myös kokenut sosiaalisen nousun (eli työväen perheestä ylempään keskiluokkaan), niin elintason nousu on ollut käsittämättön jyrkkä. En olisi voinut lapsena kuvitellakaan, että eläisin "rikkaan" elämää (jota nykyinen elämäntapani kiistatta on 70-luvun näkökulmasta). Ulkomaanmatkoja 5-6 kertaa vuodessa, ravintolassa syömistä joka viikko, kaksi laadukasta autoa, iso omakotitalo, krääsää nurkat täynnä... Jos on ollut tuuri (ja hoitanut hommansa hyvin), niin kyse ei ole enää harvojen saavuttamasta rikkaiden elämästä, vaan hyvinvoivan keskiluokan uudesta normista.
Tämä keskiluokan laajentuminen ja elintason nousu aiheuttaa samalla myös köyhyyden tunteen niissä, jotka eivät ole samaan elintason nousuun päässeet kiinni. Huomaan tämän erityisesti silloin kun meillä käy vierailulla lasteni kavereita, jotka ovat köyhistä perheistä (käyvät samaa koulua). Se mikä meille on normielämää, tuntuu näille lapsille olevan jotain hyvin kaukaista ja saavuttamatonta. Ja pystyn hyvin samaistumaan näihin lapsiin, kun itsekin olen elänyt samanlaisen lapsuuden.