On se tuo köyhien asenne muuttunut vuosikymmenien saatossa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Köyhyys koskettaa Suomessa suurempaa osaa perheitä ja lapsia, vaikka tulotasoltaan kuuluisi pieni- ja keskipalkkaluokkaan ja taustalla olisi akateeminen koulutus esim. opettajat, lääkärit jne. kun keskipalkka on n. 3000€ ja käteen jäävä raha on vajaa 2000€/kk

Tässähän se "suomalainen köyhyys" tulikin pähkinänkuoressa :D Käteen jäävä raha vajaa 2000€, voi hellanlettas sentään teitä köyhiä ressukoita.

Suhteellisuudentaju on ainakin kadonnut jo aikoja sitten, siitä ei ole mitään epäilystä... Terveisin käteen jäävä raha 1600€ enkä ole hetkeäkään tuntenut itseäni millään lailla köyhäksi (asiaa ehkä auttaa, että olen asunut oikeasti köyhissä maissa ja ollut joskus ennen itsekin vähän oikeammin köyhä)

Tässä viestissä puhuttiin pieni- ja keskipalkkaluokasta.

Toki suomalainen köyhyys on eri asia kuin afrikkalaisten köyhyys. Mitä niitä lähtee vertailemaan.

Ainakin se on muuttunut, että köyhät eivät enää yhtä vahvasti pidä itseään huonompina ihmisinä.

Olen itse köyhästä perheestä lähtöisin, ja minulle opetettiin, että olen muita huonompi ja vähempiarvoinen. Paikkani yhteiskunnassa opetettiin ja näytettiin selkeästi.

Se oli ihan normaalia, että huonommat ihmiset eivät olleet tekemisissä parempien ihmisten kanssa.

Muistan vieläkin ne neuvot, mitä sain kotona kouluun liittyen. En saanut esimerkiksi leikkiä parempien perheiden lasten kanssa. Kyse ei siis ollut siitä että minua olisi syrjitty, vaan siitä että vanhemmat pakottivat jäämään syrjään, ja pysymään oman arvoisten joukossa. Ja sama asenne näkyi kavereidenkin kodeissa.

Sama jako parempiin ja huonompiin ihmisiin näkyi kaikkialla, jopa ruokakaupoissa. Ja kaikki pitävät huolen siitä että jako toimii eikä sitä rikota. Sitä en tiedä miten ne paremmat ihmiset tilanteen näkivät, mutta ainakin oma lähipiiri piti tärkeänä sitä että pysytään erossa niistä paremmista ihmisistä.

Lapsen korviin ne puheet olivat hämmentäviä, sillä niistä paremmista ihmisistä ja herroista puhuttiin myös hyvin halveksuen.

Nykyään ei ole enää hyväksyttävää luokitella ihmisiä samalla tavalla. Köyhät eivät enää ole huonompia ihmisiä. Se varmasti näkyy asenteissa.

Tästä on kirjoitettu usein ennenkin, mutta nykyään ihmisillä on niin paljon vaatteita, että lahjoittajia on enemmän kuin tarpeeksi. Itse vein esimerkiksi miehen siskolle vaatteita. Hän palautti mm. toppahaalarin, jollaisia oli saanut jo kaksi samanlaista ennestään samaa kokoa. Hänen miehensä sisaruksillakin kun oli lapsia. Ennen meni kirpputoreilta kaikki lasten vaatteet heti. Nyt saattaa jäädä myymättä ja minulla ei yhdestäkään ole yli euron hintaa. Heti ymmärtää miksi, kun kiertelee, tarjontaa on paljon. Aina on kuitenkin porukkaa, joka sitä lasten vaatetta näyttää ostavan. Pidetään yhden toisen naisen kanssa yhdistyksen hyväksi kirppariloosia ja lasten tavarat eivät ole enää menekkituote, ei edes senttihinnoilla mene vaatteita kuin satunnaisesti. 

Miksi se on niin vaikea ymmärtää, että tavaraa on maailmassa liikaa ja ilmaiseksi antajia riittää? Toisille ei toki kelpaa siksi, että haluavat merkkiä, mutta toisille ei kelpaa yksinkertaisesti siksi, että eivät tarvitse, koska saavat muutenkin paljon. Itsekin sain miehen sukulaiselta jonkin verran vaatteita, jotka jäivät käyttämättä, koska eivät sopineet ja lahjoituksia tuli paljon. Mun äiti vielä kaikenlisäksi oli kova ostamaan ainoille lapsenlapsilleen, niin että ei minun itseni tarvinnut ostaa paljo mitään. Minulla oli kyllä vara ostaa ja vähän ostin mieluistakin, kun halusin itsekin jotain ostaa. 

Ylös