Miten jaatte rahat avioliitossa tai vakaassa avoliitossa

Oon nähnyt enemmän vaivaa rahojeni eteen nii käytän ne mieluummin itse.

Meillä on täysin yhteinen talous. Molemmat ovat olleet välillä suurempituloisia kuin toinen, välillä pienempituloisia. Emme riitele rahasta.

Meillä ei jaeta tuloja tai omaisuutta. Yllättäen tämä ei merkitse kahta eri elintasoa, vaan molemmilla on kutakuinkin samat menot. Varakkaat kun ei pidä tapanaan tuhlata, aika usein se tuhlaaja on köyhä,joka ei tajua, että ei ole pakko laittaa rahojaan turhuuksiin.

Pari tuttua on elänyt kuin ap ja itkevät eron jälkeen, että ei ole enää rahaa. Harmi, puoliso oli siis pelkkä lompakko.

En ymmärrä miten perhe voi toimia jos se jäsenillä on eri elintaso.

Meillä noin 20 vuotta yhteistä eloa, koskaan ei rahoja laskettu tai siitä riidelty, kaikki on yhteistä. Tällä hetkellä mies tienaa noin

20 000€ vuodessa enemmän kuin minä.

Miten niin jaatte? Ei me jaeta rahoja. Kumpikin laittaa yhteiselle tilille summan x ja käyttää loput miten parhaaksi näkee. Hyvin on toiminut monta vuotta, kummallekin kertyy tasaisesti omaa omaisuutta ja yhteinenkin varallisuus kasvaa.

Sä et koe tuota helpoksi siinä vaiheessa kun pankki miehen kuoltua sulkee tilin etkä  pääse omiin rahoihisi käsiksi.

Vierailija kirjoitti:

Meillä ei jaeta tuloja tai omaisuutta. Yllättäen tämä ei merkitse kahta eri elintasoa, vaan molemmilla on kutakuinkin samat menot. Varakkaat kun ei pidä tapanaan tuhlata, aika usein se tuhlaaja on köyhä,joka ei tajua, että ei ole pakko laittaa rahojaan turhuuksiin.

Pari tuttua on elänyt kuin ap ja itkevät eron jälkeen, että ei ole enää rahaa. Harmi, puoliso oli siis pelkkä lompakko.

En ala eritellä tässä tarkemmin meidän nettotuloja, mutta likvidejä säästöjä ja muita omistuksia meille on kertyny vuosien aikana reilusti eli emme varmasti ole köyhimmästä päästä. Eron tai kuoleman hetkellä kumpikaan ei siis jäisi puille paljaille, ja toki kumpikaan näistä ei ole tavoitteena. Toinen toki tulee väkisinkin jossain kohtaa.

Kummallakin omat tulot (samaa tasoa, kohtuullisen hyvät), omat tilit ja yhteinen asuntolainatili ja yhdessä maksamme talousmenot. On jaettu suoraveloituslaskut ym. Tasan ei tarvitse mennäkään, maksaa kumpi ehtii. En olekaan mikään typerä siipeilijä, vaan kouluttautunut nainen. Myös tyttäreni olen kasvattanut samalla periaatteella: oma ura ykkönen, vasta sen jälkeen avioliitto ja lapset (jos hankkii). 

Voisiko joku selittää, miten perheessä muka on 2 elintasoa, jos ei ole yhteisiä rahoja? Eikö muka ole normaalia, että kulutetaan vain omien tulojen mukaisesti? Ja ihan yhtä normaalia, että jos rakastaa toista, niin voi tämän puolesta maksaa milloin vakuutukset, milloin ravintola-aterian ilman, että syntyy olettama siitä, että voin vaatia toisen tuloja omaan käyttöön vain siksi, että toinen tienaan enemmän.

Millaiset ihmiset ei tule toimeen omilla tuloillaan, vaan hakeutuvat parisuhteeseen vain siksi, että saavat käyttää toisen rahat?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä ei jaeta tuloja tai omaisuutta. Yllättäen tämä ei merkitse kahta eri elintasoa, vaan molemmilla on kutakuinkin samat menot. Varakkaat kun ei pidä tapanaan tuhlata, aika usein se tuhlaaja on köyhä,joka ei tajua, että ei ole pakko laittaa rahojaan turhuuksiin.

Pari tuttua on elänyt kuin ap ja itkevät eron jälkeen, että ei ole enää rahaa. Harmi, puoliso oli siis pelkkä lompakko.

En ala eritellä tässä tarkemmin meidän nettotuloja, mutta likvidejä säästöjä ja muita omistuksia meille on kertyny vuosien aikana reilusti eli emme varmasti ole köyhimmästä päästä. Eron tai kuoleman hetkellä kumpikaan ei siis jäisi puille paljaille, ja toki kumpikaan näistä ei ole tavoitteena. Toinen toki tulee väkisinkin jossain kohtaa.

Ja nyt väität tosissasi, että jos ei olisi sitä yhteistä tiliä ja yhteisiä rahoja, niin ei olisi säästöjä ja omistuksia. Olisi erilaiset elintasot, koska toinen kaikesta päätellen tienaa paljon enemmän kuin toinen.

Miksi rahat pitää jakaa, jos toinen haluaa kuluttaa enemmän ja toinen säästää enemmän?

Vierailija kirjoitti:

Miten niin jaatte? Ei me jaeta rahoja. Kumpikin laittaa yhteiselle tilille summan x ja käyttää loput miten parhaaksi näkee. Hyvin on toiminut monta vuotta, kummallekin kertyy tasaisesti omaa omaisuutta ja yhteinenkin varallisuus kasvaa.

Sä et koe tuota helpoksi siinä vaiheessa kun pankki miehen kuoltua sulkee tilin etkä  pääse omiin rahoihisi käsiksi.

Tuo jälkimmäisenä mainitsemasi tilanne ei ole mahdollinen, sillä olemme molemma tilin haltijoita ja oikeutettuja käsittelemään varoja myös siinä tapauksessa, että toinen menehtyy.

Ap

Taisit avata ketjun tuon yhteisen tilin ja omien ostosten seurauksena. Meillä on itsestäänselvyys, että molemmilla on oma tili ja sen lisäksi on yhteinen tili, jolle talletetaan rahaa yhteisiin menoihin eli ruokaan, asumiskuluihin ja yhteisen auton kuluihin. Kumpikin tallettaa saman summan kuukausittain. Loput rahoista ovat omia, joista toiselle ei ole millään tavalla tilivelvollinen. Mies tykkää moottoripyöristä ja autoista ja kaiken maailman koneista, minä tykkään matkustamisesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä ei jaeta tuloja tai omaisuutta. Yllättäen tämä ei merkitse kahta eri elintasoa, vaan molemmilla on kutakuinkin samat menot. Varakkaat kun ei pidä tapanaan tuhlata, aika usein se tuhlaaja on köyhä,joka ei tajua, että ei ole pakko laittaa rahojaan turhuuksiin.

Pari tuttua on elänyt kuin ap ja itkevät eron jälkeen, että ei ole enää rahaa. Harmi, puoliso oli siis pelkkä lompakko.

En ala eritellä tässä tarkemmin meidän nettotuloja, mutta likvidejä säästöjä ja muita omistuksia meille on kertyny vuosien aikana reilusti eli emme varmasti ole köyhimmästä päästä. Eron tai kuoleman hetkellä kumpikaan ei siis jäisi puille paljaille, ja toki kumpikaan näistä ei ole tavoitteena. Toinen toki tulee väkisinkin jossain kohtaa.

Ja nyt väität tosissasi, että jos ei olisi sitä yhteistä tiliä ja yhteisiä rahoja, niin ei olisi säästöjä ja omistuksia. Olisi erilaiset elintasot, koska toinen kaikesta päätellen tienaa paljon enemmän kuin toinen.

En toki väitä että meidän tapauksessamme olisi räikeitä eroja säästöjen tai elintason suhteen, jos käyttäisimme molemmat omia rahojamme. Joidenkin toisten tapauksessa näin voisi olla ja olen ymmärtänyt, että onkin. Esim. toinen käy lomilla ulkomailla esim. kavereiden kanssa, mutta ei puolison kanssa, koska puolisolla ei ole varaa.

Yhteiset rahat meilläkin, ilman muuta. 

Kyllä on henkisesti köyhää ahneilla ihmisillä, jotka takertuvat seteleihinsä ja omistukseensa ja mammonaansa niin tiukasti. Myötähäpeän ja säälin, ihan kuin raha olisi rakkautta tärkeämpää.

Yhteinen tili.

Helppoa.

Elämässä on tärkeämpiäkin asioita.

Ei jaeta tuloja vaan jaamme yhteiset menot. Kunnioitusta ja rakkautta joten toiselle haluaa hyvää, jolloin on valmis tarvittaessa jakamaan omastaan.

Mulla esim kakkosaunto miehen kotiseudulla, jota mies käyttää kuin omaansa ja osallistuu juokseviin kuluihin Mutta jos ero tulee, saan omani pois.

Omat tilit, yhteiset säästöt, yhteinen omaisuus, yhteinen talous.

Tienaan noin 10x miestäni vähemmän tällä hetkellä (kht), mutta talous pyörii omalla painollaan. Minä hoidan pääsääntöisesti kotitalouden ja lasten asiat, mies tienaa leipää pöytään. Joku tietysti sanoo että siipeilen, no, voihan sen niinki katsoa. Kuitenkin meillä rahat ns yhteistä vaikka omille tileille ollaan omat tulot ohjattu. Yhteisille säästötileille se siirtää aina kumpi pystyy (tällä hetkellä vain mies), ja sieltä otetaan tarpeen tullen (tällä hetkellä minä joudun joka kk ottamaan).

Ollaanki puhuttu että jos puolet ja puolet maksettais ja joka penni laskettais, niin ei hullussa siitä tulisi yhtään mitään. Eikä lapset saisi kotona olla vaan päiväkotiin.

Eri tilanne toki olis se, että toisella meistä olisi jotain rahankäyttöongelmia, peliongelmia, alkon kanssa ongelmia... silloin vois riitelyksi mennä rahankäyttö.

Mutta ihan kai omasta mielestä luonnollista se että yhteinen elämä ja yhteinen talous, jossa ei penniä lasketa vaan yhdessä eteenpäin

Vierailija kirjoitti:

Voisiko joku selittää, miten perheessä muka on 2 elintasoa, jos ei ole yhteisiä rahoja? Eikö muka ole normaalia, että kulutetaan vain omien tulojen mukaisesti? Ja ihan yhtä normaalia, että jos rakastaa toista, niin voi tämän puolesta maksaa milloin vakuutukset, milloin ravintola-aterian ilman, että syntyy olettama siitä, että voin vaatia toisen tuloja omaan käyttöön vain siksi, että toinen tienaan enemmän.

Millaiset ihmiset ei tule toimeen omilla tuloillaan, vaan hakeutuvat parisuhteeseen vain siksi, että saavat käyttää toisen rahat?

No jos tienaa vaikka 4000€ ja toinen 2000€ niin väkisinhän siinä on eri elintasot.

Ja tottakai on normaalia että kulutetaan vain omien tulojen mukaisesti mutta miksi sitten ihmettelet kahta eri elintasoa. Ei paritonnia saava voi mitenkään elää niinkuin se joka saa puolet enemmän.

Meillä on yhteiset rahat koska ollaan oltu yhdessä opiskelijoista asti aina oli säätämistä kumpi maksaa ja yms. Helpompaa oli kun lyötiin rahat yhteen.. Hyvin toimii, eikä olla yhdessä rahan takia.

Vierailija kirjoitti:

Yhteiset rahat meilläkin, ilman muuta. 

Kyllä on henkisesti köyhää ahneilla ihmisillä, jotka takertuvat seteleihinsä ja omistukseensa ja mammonaansa niin tiukasti. Myötähäpeän ja säälin, ihan kuin raha olisi rakkautta tärkeämpää.

Et varmaan turhaan pyytele tai halua palkankorotuksiakaan, koska sehän olisi henkisesti köyhää ahneutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhteiset rahat meilläkin, ilman muuta. 

Kyllä on henkisesti köyhää ahneilla ihmisillä, jotka takertuvat seteleihinsä ja omistukseensa ja mammonaansa niin tiukasti. Myötähäpeän ja säälin, ihan kuin raha olisi rakkautta tärkeämpää.

Et varmaan turhaan pyytele tai halua palkankorotuksiakaan, koska sehän olisi henkisesti köyhää ahneutta.

Meinaat että suhteeni on työnantajaan sama kuin puolisooni? Juu ei ole :D 

Plus olen tuntipalkkaani erittäin tyytyväinen joten ei ole tarvetta pyydellä korotuksia. Varmasti jos kokisin tulevani riistetyksi menisin juttelemaan ja pyytäisin korotusta, sehän ei ole ahneutta, saada se mikä kohtuus on.

Mutta perheyksikkö, siinä rakastetaan ja hoivataan koko porukkaa, oli siinä sitten 2 tai 10 jäsentä. Ja pidetään huolta, että toinen ei näe nälkää toisen nauttiessa kaviaaria.