Lue keskustelun säännöt.
Taas töihin univelkaisena ja mustelmille potkittuna. En tiedä kauan pää ja kroppa kestää tätä menoa. Ja lapsi siis syyllinen, ei mies!
15.11.2018 |
Eskarilainen, 6v mutta ei nuku omassa sängyssään vaikka kokeilimme tarroilla palkitsemista ja jopa sängyn siirtämistä huoneeseemme. Haluaa väliimme, kääntyy aina niin että jalat ovat päitämme kohti ja potkii sitten unissaan . Taas puoli yötä meni jalkoja trorjuessa, mies on ruvennut ihan nipistämään tyttöä jalasta lujaa jos potkaisee häntä mutta siitä seuraa itkuhuutoa mun shown lisäksi. Olen koettanut siirtyä sohvalle, mutta lapsi havahtuu ja tulee perästä. Olen ihan uupunut, jokaöinen showpaini on helve""ä kropalle ja psyykkeelle.
Meillä on siis kaikilla kolmella yhteinen huone ja 11v sekä 8v isosiskot eivät saa unta, jos istumme tuntikaupalla estämässä pikkusiskoa poistumasta sängystä/huoneestaan! Sadut, silittely, yövalo, siskojen läheisyys ei auta mitään. Jokainen lapsista on nukkunut välissämme 1-2 vuotiaaksi ja siirtynyt sitten omaan sänkyyn, , kahden kohdalla se toimi mutta sitten tuli stoppi.
Kommentit (168)
Vierailija kirjoitti:
Miten oottekin päästäneet tilanteen noin pahaksi?! Tuosta on paha enää tehdä muutoksia kun on totuttanut lapsen tuohon. Minä en ole nukkunut öitä ikinä samassa sängyssä lasteni kanssa. Jo vaivasta totutun pinnasänkyyn. Puolitoistavuotiaina esikoinen nukkui jo omassa huoneessa ja kuopus vuoden ikäisenä lastenhuoneessa. Nukkuivat hyvin, eivät kitisseet kumpikaan.
Minä pistän paremmaksi. Meidän esikoinen opetettiin nukkumaan omassa huoneessa jo 4 kk iässä. Ja hyvin nukkuikin. Vein illalla 8 aikoihin nukkumaan ja heräsi 7 aikoihin aamulla eikä herätellyt juuri koskaan. Eikö me ollakin hyviä äitejä!
AI niin no meidän toinen lapsi nukkui ensimmäisen kokonaisen yönsä vasta 4v iässä. Ja 6 vuoden iässä alkoi nukkua useammin kokonaisia öitä herättämättä meitä vanhempia. Mutta äskenkin silittelin tämän nyt jo 12 vuotiaan uneen. Lapsella on nimittäin laajat allergiat, astma, allergista refluksia ja korvaongelmia. Mutta näistä ainoastaan ihottumat näkyvät joskus muille, muuten ihan terveen oloinen lapsi. Mutta nukkuminen kurjaa johtuen kivuista, kutinasta jne.
Eli en taidakaan ottaa "kruunua" kuinka hyvin opetin esikoisen nukkumaan vaan kiitän siitä lapsen terveyttä ja luonnetta. Eli koettakaa jo ymmärtää että ei lasten uniongelmat aina johdu vanhemmista. Ja vaikka lapsella ei olisi diagnoosia esim refluksista niin sellainen voi hyvinkin olla takana kun lapsi nukkuu tosi huonosti. Heräilee kipuunsa mutta kun se ei näy päällepäin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap onko lapsella koskaan ollut allergioita tai refluksia? Ne voivat näkyä nukkumisen ongelmina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten oottekin päästäneet tilanteen noin pahaksi?! Tuosta on paha enää tehdä muutoksia kun on totuttanut lapsen tuohon. Minä en ole nukkunut öitä ikinä samassa sängyssä lasteni kanssa. Jo vaivasta totutun pinnasänkyyn. Puolitoistavuotiaina esikoinen nukkui jo omassa huoneessa ja kuopus vuoden ikäisenä lastenhuoneessa. Nukkuivat hyvin, eivät kitisseet kumpikaan.
Minä pistän paremmaksi. Meidän esikoinen opetettiin nukkumaan omassa huoneessa jo 4 kk iässä. Ja hyvin nukkuikin. Vein illalla 8 aikoihin nukkumaan ja heräsi 7 aikoihin aamulla eikä herätellyt juuri koskaan. Eikö me ollakin hyviä äitejä!
AI niin no meidän toinen lapsi nukkui ensimmäisen kokonaisen yönsä vasta 4v iässä. Ja 6 vuoden iässä alkoi nukkua useammin kokonaisia öitä herättämättä meitä vanhempia. Mutta äskenkin silittelin tämän nyt jo 12 vuotiaan uneen. Lapsella on nimittäin laajat allergiat, astma, allergista refluksia ja korvaongelmia. Mutta näistä ainoastaan ihottumat näkyvät joskus muille, muuten ihan terveen oloinen lapsi. Mutta nukkuminen kurjaa johtuen kivuista, kutinasta jne.
Eli en taidakaan ottaa "kruunua" kuinka hyvin opetin esikoisen nukkumaan vaan kiitän siitä lapsen terveyttä ja luonnetta. Eli koettakaa jo ymmärtää että ei lasten uniongelmat aina johdu vanhemmista. Ja vaikka lapsella ei olisi diagnoosia esim refluksista niin sellainen voi hyvinkin olla takana kun lapsi nukkuu tosi huonosti. Heräilee kipuunsa mutta kun se ei näy päällepäin!
Eikä siihen tarvita edes terveydellisiä pulmia, vaan lapset ovat mm. häiriöherkkyydeltään, mielikuvitukseltaan ja resilienssiltään jo synnynnäisesti erilaisia. Kyky rauhoittaa itsensä on tärkeä ja kaikkien opittavissa, mutta lähtökohdat hommaan ja sen tarve yöaikaan on kovin yksilöllistä.
Ap taas täällä huomenta... Ymmärrän jos joku epäilee tätä provoksi, en olisi itsekään uskonut että joudumme tälläiseen "sotaan". Etenkään kun kyseessä ei ole esikoinen ! Isosisarille on aina toiminut se että äiti lukee sadun, antaa pusun, jättää yövalon päälle ja poistuu. Satunnaisesti on yöllä tultu viereen, jos nähty pahaa unta ym ja se on ok.
Eilen taas koetin puhua lapsen kanssa ja selittää, ettei äiti ja isi saa nukuttua kun olet samassa sängyssä. Kuin seinille olisi pihunut ! Mies istui vieressä ja silitteli vissiin 30 min, kun silittely loppui ja mies kömpi viereeni lapsi tuli perästä ! Ja minä taas havahduin kipeään iskuun ohimolla, kun iski tällä kertaa kyynerpäällä. Mies kiroili jossain vaiheessa mitä ei yleensä tee, mutta mieskin alkaa olla loppu. Olemme paljon väsyneempia kuin yöheräilevän vauvan kanssa!
Mä en oikein ymmärrä, miksi ihmiset tarttuu tuohon nipistämiseen :D mitä luulette että siitä lasusta seuraa, jos sellainen tulisi? Käynti perheneuvolassa todennäköisesti. Vähän kohtuutonta kommentointia taas.
Ymmärrettävää ettö olette väsyneitä. Tuon ikäiselle voi onneksi jo selittää asioita, joten puhukaa hänelle. Joku ehdotti täällä, että kiva tekeminen mikäli nukkuu esim. 5 yötä omassa sängyssään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Refluksi? Allergiaa? Jotain aistiyliherkkyyksiä ym? Onko lasta käytetty lääkärissä ja tutkittu?
Mitä olette kokeilleet?
- painopeittoa? Nyt kärkkäisellä 100e. Tai jotkutkokeilevat esim puhdas matto ohuen peiton päällä antaa aavistusta samasta hommasta.
- lämminvesipullo lapselle sänkyyn kaveriksi
- sängyn päätyä ylemmäksi laittamalla esim lehtiä jalkojenalle
Mitä lapsi sanoo syyksi jos juttelette rauhallisesti asiasta? Siis kysyt missä ja miten lapsi haluaisi nukkua. Et syyttele etkä valita vaan selvität rauhallisesti lapsen toiveet nukkumisen suhteen. Ehkä lapsi näin suosutuisi ja osaisi paremmin kertoa onko vain ikävä vanhempia vai pelottaako vai nouseeko makuuasennossa esim pahaa makua suuhun mikä voisi viitata reflkusiin jne. Vasta sitten kun lapsi on saanut rauhassa kertoa omat toiveensa nukkumisen suhteen voitte ruveta etsimään yhteistä kompromissia miten kaikki nukkuisivat hyvin.
Meillä välillä levottomasti hyörivä lapsi nukkui lastenhuoneessa parisängyssä, kun lapsella oli refluksia tai muuta ongelmaa meni toinen vanhempi hänen viereensä leveään sänkyyn ja ainakin toinen vanhemmista sai nukkua rauhassa. Itse opettelin nukkumaan levottoman lapsen kanssa niin että pidin häntä samalla sylissäni niin ei pystynyt kääntymään ja potkimaan minua kasvoihin jne,
Tiedän ap univelka on rankkaa. Itse sairastuin ihan fyysisestikkin. Kesti vuosia toipua vuosien huonosta nukkumisesta. Koettakaa ainakin järjestää niin että edes toinen vanhemmista nukkuisi hyvin ja sitten vuorottelua niin se auttaa osaltaan selviämään.
Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä ainakin laittaisin sen lapsen sinne omaan sänkyynsä nukkumaan ja piste! Ettekö te saa pidettyä kuria lapselle?
Voi näitä perhepetiläisiä. Miksi opetatte lapsen nukkumaan vieressä alun alkaenkaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Levottomat jalat. Mitatkaa tytön ferritiini, varsinkin, kun on kolmas lapsenne.
Oletteko harkinneet lukon hankkimista aikuisten makuuhuoneen oveen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yhteyttä neuvolaan pikimmiten, koska tuo ei ole normaalia!
Tässä samanlaisen lapsen näkökulma asiaan, nyt olen jo aikuinen:
Ihmettelen sitä, että niin harva on ehdottanut kysymään, _miksi_ lapsi haluaa nukkua vanhempien välissä? Minun kohdallani johtui hyvin monesta syystä, ja olisin ehkä uskaltanut kertoa vanhemmille, jos olisi istuttu juttelemaan asiasta. Äiti teki hyvin pitkää työpäivää ja oli muutenkin aika etäinen, joten ainut mahdollisuus saada olla äidin lähellä oli nukkua hänen vieressään. Lisäksi näin kauhuelokuvien katsomisen takia painajaisia, enkä edes uskaltanut nukahtaa siksi yksin. Varmistakaa siis ettei ole missään päässyt näkemään sellaisia, ja jos on, niin keskustelkaa niistä.
Mutta varmasti tärkeimpänä syynä oli se, että olin nähnyt vanhempieni harrastavan seksiä, mutta en käsittänyt mitä siinä tapahtui. Luulin, että isä - isokokoinen mies - äidin päällä maatessaan ja liikkuessaan tekee äidille jotain pahaa öisin. En kuitenkaan uskaltanut vanhemmille tätä kertoa, vaan välissä nukkumiselle yritin estää sitä tapahtumasta / suojella äitiä. Lopulta uskalsin ilman vanhempia puhua asiasta koulun terkkarille. Eli jos ei uskalla teille puhua, ulkopuolinen apu voisi oikeasti olla se ratkaiseva tekijä.
Useampi ehdotti, että tekisi vanhempien välissä nukkumisesta epämukavaa. Sitäkin meidän kodissa kokeiltiin, mutta ei epämukavassa kolossakaan nukkuminen vienyt pois noita perimmäisiä syitä, ja siksi siitä huolimatta nukuin vanhempien välissä, koska se oli sen arvoista.
N21
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa mennä jo ammattiauttajalle. Ei oo enään normaalia.
Vierailija kirjoitti:
Kasvatuksesta ei ole hajuakaan, mutta kolme lasta on pitänyt hankkia. Surullista.
Mitä helvettiä nyt oikeasti? Lapset on yksilöitä. Ainakaan meillä lapsia (2) ei ole veistetty samasta puusta, vaikka geeniperimä on molemmilla sama. Jos yksi lapsi kaipaa enemmän läheisyyttä kuin kaksi muuta, niin ei se vika kyllä siinä kasvatuksessa ole, lapsi vaan on erilainen luonteeltaan.
Meillä levottomat yöt selätettiin iltojen rauhoittamisella. Tv kiinni, kännykät pois jo hyvissä ajoin illalla. Meillä tosin lapset nukahtivat omiin sänkyihinsä, mutta pyrkivät hiippailemaan keskellä yötä viereen. Lisäksi tuon ikäiselle lapselle voi kyllä jo selittää, että äiti ja isäkin tarvitsee rauhallisen yöunen.
Vierailija kirjoitti:
Nipistelee, luunapit ja tukistaminen on laissa kielletty.
Mutta sitä voi nipistää unissaankin, eikä tiedä nipistävänsä. Tätä laki ei ota huomioon.
Vierailija kirjoitti:
Taas töihin univelkaisena ja mustelmille potkittuna. En tiedä kauan pää ja kroppa kestää tätä menoa. Ja lapsi siis syyllinen, ei mies!....
Potki takaisin, muahahahaha!
Mikä on niin vaikeaa siinä että kiellätte lasta tulemaan sänkyynne. Sinne ei ole asiaa. Piste. Jos tulee sänkyynne, heitätte pois. Joka kerta. Teidän sängyssänne ei nukuta. Nukkukoon lattialla.
Siskoni esikoinen on myös tuollainen, että olisi vieressä jos annettaisiin. Ja potkii ja heiluu, eikä välitä vaikka kieltää. Siskoni oli ihan loppu siihen että esikoisen ollessa kolme ja hänen ollessa viimeisillään toista lasta odottaessa ei saanut nukuttua. Vauva potkii, esikoinen potkii, ja saa pelätä että potkii mahaan.
Sanoin että tehköön lapselle selväksi että teidän sänkyynne ei enää ole asiaa. Ei millään tekosyyllä. Jos samaan huoneeseen haluaa, niin nukkukoon lattialla. Mutta sänkyyn ei pääse.
Ei tarvinnut piestä lasta, puhe riitti. Ja jos tuli sänkyyn niin pois. Joka kerta. Tarpeeksi monta kertaa kun oli lapsi käsketty lattialle, niin alkoi kiinnostaa se omassa sängyssä nukkuminenkin.
Ihan on itseaiheutettu ongelma.
Tätäkin keskustelua kun lukee niin on se mukavaa kun ei ole lapsia. Hyvää ehkäisyä nää ketjut.