Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mies haluaa lapsen mutta minä en voi saada
Surullinen
12.11.2018 |
Minulla on ihana parisuhde, vajaan vuoden ollut. Paras ikinä. Tämmöstä en luullut että onkaan. Kaikki natsaa ja lähipiirit on tavattu jne.
Olen itse 49 v nainen ja eronnut. Mulla on 1 yläkouluikäinen todella vuosien yrittämisen jälkeen saatu lapsi. Vika oli myös mussa.
Mies on 37. Hänellä ei oo lasta. Nyt hän sanoo, että ei voi luopua toiveesta, mutta ei halua ikinä luopua minusta. Haluaa että muutamme hänen luo silti (hänen asunto parempi meille, siksi näin). En haluu muuttaa ja sit tulla jätetyksi ja olla löysässä hirressä.
Meillä on todella hyvä olla yhdessä. Hän sanoo myös että tämmöstä ei tuu kuin kerran elämässä. Mutta pitääkö mun etääntyä ja lähteä pois? En usko et saan nyt tässä iässä lasta koska se oli nuorempanakin vaikeaa. En välttämättä muuten haluisikaan, vaan 2 aikuisen ihmisen suhteen. Mun lapsi toki siinä mukana mutta kohta alkaa hänen oma elämänsä.
Osa musta haluu etääntyä ja osa ajattelee että hän valitsee meidät. Toisaalta on päässyt noin vanhaksi ilman että on hommannut sitä lasta, jos todella se haave olisi polttava niin eiköhän olisi sit perheenisä. Se muutos parisuhteessakin on niin iso että mitenkähän onnistuu lähes 40 v täysin itselleen eläneelle ja jonka työ vie 6 päivää viikosta ilta seitsemään ja eipä oo normaaleja lomiakaan pidetty. Meillä on ollut pari viikon matkaa ja siinä on miehen tän vuoden lomat.
Ei ole myöskään mitään takeita että hän löytää sit naisen jota myös rakastaisi paljon ja että siinä sit lapsihaave toteutuisi.
Mitä tekisitte jos olisitte minä?
Kommentit (69)
Kyllähän monet adoptoi ja ovat tyytyväisiä. Eikö mies saa yksinään adoptoitua, jos ap on liian vanha? Eihän ihan vauvaa tarvitse adoptoida.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän monet adoptoi ja ovat tyytyväisiä. Eikö mies saa yksinään adoptoitua, jos ap on liian vanha? Eihän ihan vauvaa tarvitse adoptoida.
Jos/kun ap ja miehensä elävät avoliitossa, mies voi kyllä yksin adoptoida lapsen. Tämä edellyttää suostumusta avopuolisolta, mikä ei tässä tapauksessa ole ongelma. Lain mukaan olisi siis mahdollista, joskaan kaikki kohdemaat eivät hyväksy yksinäistä miestä hakijana. Avopuolisoina he eivät yhdessä voisi adoptoida (mikä ei ap:n iän huomioon ottaen olisi mahdollistakaan), eivätkä myöskään avioparina siten että vain toinen osapuoli adoptoisi.
Tsemppiä tilanteeseesi ap!
Vierailija kirjoitti:
Pointti on varmastikin biologisten lasten saaminen. Ei joudu harmittelemaan vanhana, kun ei jatkanut omia geenejään. Moni nainenkin luovuttaa varmasti munasolujaan, koska tahtoo omien geeniensä jatkuvan, vaikka ovat mielestään vain "auttamassa lapsettomia". On erikseen naiset, jotka jopa synnyttävät toisten geeneillä lapsen varta vasten ja he, jotka vain omilla geeneillään. Raskudessa on riski ja vanhemmuus sekä ottaa että antaa. He tahtovat juuri biologisen lapsen, mutta nauttivat myös ei biologisten lasten kasvun seuraamisesta. Huom! Ei biologiset menevät vain lisänä, ei ainuina joillekin, jos on mahdollista saada biologisesti omia!
Minä en jaa sukusolujani vieraille keinohedelmöityksiin, sillä mielestäni on biologisena vanhempanakin väärin pyrkiä pääsemään itse helpolla lasten kasvatuksesta ja jättää se lapsi muille.
Ymmärtäisin lesboäitiratkaisun parille, joka tahtoo ola yhdessä. Äiti saa olla äitinä ja isä toissijaisena vanhempana, mutta kuitenkin vanhempana. Riittäisikö tämä ap:n miehelle, joka tahtoo isäksi?
Saman käsityksen olen muodostanut että kyse on miehellä juuri biologisen lapsen saamisesta. Ei kelpaa adoptio tai sijoitus tms.
Ei ole paljon keinoja koska äitiehdokkaalla on ikää.
Älkää tehkö lapsia tähän maailmaan!!
Mä tiiän että pitää valita. Tai tyytyä et kaikkea ei saa. Sanoi et mun kanssa hänen elämä olis hyvää, täydellistä mutta tämä lapsi jää saamatta. Yksi kuulemma riittäisi.
Muutto ei silleen muuta lapsen koulua tai kaveripiiriä. Me käytännössä asutaan jo yhdessä mut 2 asunnossa. Noilla 2 synkkaa kyllä, mies osallistuu hänenkin asioihin, vie kavereille ja harrastukseen jne. Käyvät kaupassa yhdessä jne. Auttaa läksyissä joissain aineissa.
Mä ite tajuun kyl et mies haihattelee tavallaan. Hän on kohta 40 niin tuskin niitä nuorempia naisia on jonoksi plus täytyy tutustua ja synkata hyvin jne. Mies on sellainen hitaasti lämpenevä et tuskin yhtäkkiä rakastuu toiseen.
Mies on yrittäjä joten tekee hemmetisti työtä. Tää tuskin muuttuu vaikka tulis vauva. Ulkoisesti on kyl viehättävä et varmaan kelpaa muillekin. Mut ei oo mikään naissankari ei oo, vähän ujokin aluksi.
Ehkä mä toivon että tämä riittää tai tuo sijaislapsikuvio muhii ja se on sit ok. Olen valmis siihen kyllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä antaisin miehen mennä ja jatkaisin elämääni lapseni kanssa. Kaikkea ei voi aina saada. Mies itse tehköön valintansa onko teidän kanssa vai ei, mutta sen pitää olla varma sitten, jos jää. Muuten en suostuisi enkä rupeaisi enää mihinkään puheisiin adoptioista tai sijaisvanhemmuuksista. Tyhmää edes alkaa seurustelemaan vakavissaan sun ikäisen naisen kanssa, jos on noin kovat lapsihaaveet.
Vaikea jättää kun haluan olla hänen kanssaan. Eihän tää epävarmuus hyvää tee. Nyt tää homma on pinnalla johtuen kun on isänpäivä. Mut katotaan onko sit vähän väliä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei!
Elän tällä hetkellä ihan samanlaisessa tilanteessa kuin mistä kerroit. Voinko kysyä miten selvisit teidän erosta ja mitä tapahtui kun miehesi halusi teidän tapaavan uudelleen?
Alue: Aihe vapaa
Kumppanuusvanhemmuudella puoliso saa lapsen ja lapsi vanhemmat + lisävanhemmat. Eli voi hyvinkin saada kaiken :)