Mies haluaa lapsen mutta minä en voi saada
Minulla on ihana parisuhde, vajaan vuoden ollut. Paras ikinä. Tämmöstä en luullut että onkaan. Kaikki natsaa ja lähipiirit on tavattu jne.
Olen itse 49 v nainen ja eronnut. Mulla on 1 yläkouluikäinen todella vuosien yrittämisen jälkeen saatu lapsi. Vika oli myös mussa.
Mies on 37. Hänellä ei oo lasta. Nyt hän sanoo, että ei voi luopua toiveesta, mutta ei halua ikinä luopua minusta. Haluaa että muutamme hänen luo silti (hänen asunto parempi meille, siksi näin). En haluu muuttaa ja sit tulla jätetyksi ja olla löysässä hirressä.
Meillä on todella hyvä olla yhdessä. Hän sanoo myös että tämmöstä ei tuu kuin kerran elämässä. Mutta pitääkö mun etääntyä ja lähteä pois? En usko et saan nyt tässä iässä lasta koska se oli nuorempanakin vaikeaa. En välttämättä muuten haluisikaan, vaan 2 aikuisen ihmisen suhteen. Mun lapsi toki siinä mukana mutta kohta alkaa hänen oma elämänsä.
Osa musta haluu etääntyä ja osa ajattelee että hän valitsee meidät. Toisaalta on päässyt noin vanhaksi ilman että on hommannut sitä lasta, jos todella se haave olisi polttava niin eiköhän olisi sit perheenisä. Se muutos parisuhteessakin on niin iso että mitenkähän onnistuu lähes 40 v täysin itselleen eläneelle ja jonka työ vie 6 päivää viikosta ilta seitsemään ja eipä oo normaaleja lomiakaan pidetty. Meillä on ollut pari viikon matkaa ja siinä on miehen tän vuoden lomat.
Ei ole myöskään mitään takeita että hän löytää sit naisen jota myös rakastaisi paljon ja että siinä sit lapsihaave toteutuisi.
Mitä tekisitte jos olisitte minä?
Kommentit (69)
Alkuperäinen kirjoitti:
Adoptiosta tiedän sen verran lähipiiristä et on vuosien prosessi ja mun ikä tulee siinäkin sitten vastaan sit kun oon yli 50.
Ennen mietin että en halua missään nimessä pienen äidiksi enää tai edes äitipuoleksi eli etten ottais pienen isää miesystäväksi jne. Jaksaisin kyllä, ulkoisesti vaikutan ikäistäni nuoremmalta ja esim. miehen kaverit luulivat että oon noin miehen ikäinen, max 40.
Nyttemmin oon miettinyt et jos tällä miehellä olis pieni lapsi, sopeutuisin siihen ja kasvattaisin kyllä sitäkin lasta.
Eli jos meille tulisi lapsi niin kyl mä sen hyväksyisin ilman et itse sit olisin se joka tekee liian ison kompromissin.
Me ollaan todella toisillemme hyvät, täysin rakastuneita. Tässä on intohimo ja rauha, pidän hänestä myös ihmisenä ja hän musta. Me ollaan 100 % yhteensopivia mut tää yksi asia hiertää.
Ei mikään pikku juttu, joka teidän suhteessa hiertää. Yksi isommista kysymyksistä.
Minä otin miehen jolla oli lapsi ja ajattelin, että sopeudun, kasvatan, olen läsnä, jne...mutta ärsyttää pelkää lapsen läsnäolokin. Koskaan ei voi tietää...
Tää on ollut vähän pinnassa pari kk. Eilen kun oli isänpäivä niin tätä itkettiin ja puhuttiin. En oikeesti tiedä mitä tehdä.
Sanoin että mä en halua erota ja hänen täytyy se päätös tehdä. Koen ettei oo mun vastuulla heittää pihalle hakemaan lapselle äitiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisin valmis tukiperheeksi/etävanhemmaksi. Kysyisin mieheltä, että tahtoisiko hän, että alettaisiin yhdessä etsimään esim. lesbonaista, joka tahtoisi tulla äidiksi. Ei tulisi seksuaalista ristiriitaa, kun lapsen äiti olisikin lesbo ja hedelmöitys hoidettaisiin ilman yhdyntää! Sovittaisiin tapaamisoikeudesta ja tuesta tulevalle äidille, jo ennen raskautta.
^Tämä olisi varmin ratkaisu teille kaikille. Kai mieskin nyt ymmärtää, että sinä et enää lapsia saa.
Parasta kaikille aikuisille, mutta entä sille lapselle?
Puolet avioliitoista päätyy eroon, ja niistä eroista osa on todella likaisia lapsen kannalta. Sen jälkeen alkaa uusperheiden rakentelu. Tuolla tavalla lapsella on jo alusta asti neljä huolehtivaa ja rakastavaa aikuista. Sitoutumista tuokin sopimus vaatii ja vastuullisuutta. Mutta ei sen enempää kuin lapsen saaminen katolilaisissa olosuhteissa.
En väittänyt että tämä on pikku juttu. Se on tärkeä juttu. Minä olen ollut tossa tilanteessa. Jos meille ei olis lasta tullut eksän kans, olisin valinnut silti silloin eksän.
Meillä kaikki muu on täysin oikein ja yhteensopivaa. Jopa raha-asioihin suhtautuminen, raittiit elämäntavat ym. Seksuaalisuus ja intohimo. Ihan kaikki muu natsaa. Kummankin mielestä. Mies sanoo että hän on eka kertaa suhteessa, jossa kokee että hänet hyväksytään täysin ja rakastetaan sellaisena kuin on. Minä samoin.
Alkuperäinen kirjoitti:
Tää on ollut vähän pinnassa pari kk. Eilen kun oli isänpäivä niin tätä itkettiin ja puhuttiin. En oikeesti tiedä mitä tehdä.
Sanoin että mä en halua erota ja hänen täytyy se päätös tehdä. Koen ettei oo mun vastuulla heittää pihalle hakemaan lapselle äitiä.
Asia on miehellesi tärkeä ja aiheuttaa koko ajan epävarmuuksia välillenne. Mitä jos ihan ystävyydessä eroaisitte vaikkapa määräajaksi ja mies saisi ryhtyä etsimään uutta partneria. Eroaikana voi vielä ajatukset ja arvostukset selkiytyä ja päädyttekin yhteen. Nyt roikutte molemmat löysässä hirressä.
Alkuperäinen kirjoitti:
Kyllä tämä ikäasia on ihan miehelle selvä. Ja en oo ees vanhin kenen kanssa seurustelee. Hän ei ehkä odottanut että me rakastutaan tällä tavalla. En minäkään odottanut.
Meen tavallaan yhä syvemmälle siihen ja hänen sukuun. Eilen hänen äitinsä sanoi että oon jo osa heidän perhettä. Osa musta haluu paeta ennen kuin sattuu ja lujaa.
Häh? Onko sillä haaremi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisin valmis tukiperheeksi/etävanhemmaksi. Kysyisin mieheltä, että tahtoisiko hän, että alettaisiin yhdessä etsimään esim. lesbonaista, joka tahtoisi tulla äidiksi. Ei tulisi seksuaalista ristiriitaa, kun lapsen äiti olisikin lesbo ja hedelmöitys hoidettaisiin ilman yhdyntää! Sovittaisiin tapaamisoikeudesta ja tuesta tulevalle äidille, jo ennen raskautta.
Hyvin sekavalta tuokin kuvio vaikuttaa. Jo lähtökohtaisesti lähdettäisiin riepottamaan lasta lesboäidin ja teidän välillä.
Päästä se ukko menemään. Parasta kaikille niin.
Tää lesboidea ei siis oo mun näppikseltä enkä varsinaisesti pidä miestä vankinakaan. Sanoin että ymmärrän jos lähtee mut hänen päätös.
Tää
Sijaissynnyttäjä. Kai sellaista on Suomessakin tapahtunut.
Vierailija kirjoitti:
Alkuperäinen kirjoitti:
Kyllä tämä ikäasia on ihan miehelle selvä. Ja en oo ees vanhin kenen kanssa seurustelee. Hän ei ehkä odottanut että me rakastutaan tällä tavalla. En minäkään odottanut.
Meen tavallaan yhä syvemmälle siihen ja hänen sukuun. Eilen hänen äitinsä sanoi että oon jo osa heidän perhettä. Osa musta haluu paeta ennen kuin sattuu ja lujaa.
Häh? Onko sillä haaremi?
On seurustellut, näppäilin väärin. No se juttu oli kevyempi noin 2 kk ja tää asia ei siinä ollut esillä.
Alkuperäinen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisin valmis tukiperheeksi/etävanhemmaksi. Kysyisin mieheltä, että tahtoisiko hän, että alettaisiin yhdessä etsimään esim. lesbonaista, joka tahtoisi tulla äidiksi. Ei tulisi seksuaalista ristiriitaa, kun lapsen äiti olisikin lesbo ja hedelmöitys hoidettaisiin ilman yhdyntää! Sovittaisiin tapaamisoikeudesta ja tuesta tulevalle äidille, jo ennen raskautta.
Hyvin sekavalta tuokin kuvio vaikuttaa. Jo lähtökohtaisesti lähdettäisiin riepottamaan lasta lesboäidin ja teidän välillä.
Päästä se ukko menemään. Parasta kaikille niin.
Tää lesboidea ei siis oo mun näppikseltä enkä varsinaisesti pidä miestä vankinakaan. Sanoin että ymmärrän jos lähtee mut hänen päätös.
Tää
Tuollaista elämääkö haluat elää?
Vierailija kirjoitti:
Alkuperäinen kirjoitti:
Tää on ollut vähän pinnassa pari kk. Eilen kun oli isänpäivä niin tätä itkettiin ja puhuttiin. En oikeesti tiedä mitä tehdä.
Sanoin että mä en halua erota ja hänen täytyy se päätös tehdä. Koen ettei oo mun vastuulla heittää pihalle hakemaan lapselle äitiä.
Asia on miehellesi tärkeä ja aiheuttaa koko ajan epävarmuuksia välillenne. Mitä jos ihan ystävyydessä eroaisitte vaikkapa määräajaksi ja mies saisi ryhtyä etsimään uutta partneria. Eroaikana voi vielä ajatukset ja arvostukset selkiytyä ja päädyttekin yhteen. Nyt roikutte molemmat löysässä hirressä.
Jos erotaan niin erotaan. Ei vaikka vuodeksi. Mä en haluu olla sitä aikaa toivomassa turhaan.
Vierailija kirjoitti:
Alkuperäinen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisin valmis tukiperheeksi/etävanhemmaksi. Kysyisin mieheltä, että tahtoisiko hän, että alettaisiin yhdessä etsimään esim. lesbonaista, joka tahtoisi tulla äidiksi. Ei tulisi seksuaalista ristiriitaa, kun lapsen äiti olisikin lesbo ja hedelmöitys hoidettaisiin ilman yhdyntää! Sovittaisiin tapaamisoikeudesta ja tuesta tulevalle äidille, jo ennen raskautta.
Hyvin sekavalta tuokin kuvio vaikuttaa. Jo lähtökohtaisesti lähdettäisiin riepottamaan lasta lesboäidin ja teidän välillä.
Päästä se ukko menemään. Parasta kaikille niin.
Tää lesboidea ei siis oo mun näppikseltä enkä varsinaisesti pidä miestä vankinakaan. Sanoin että ymmärrän jos lähtee mut hänen päätös.
TääTuollaista elämääkö haluat elää?
Millaista elämää? Ei toi lesboidea oo mun.
Meidän elämä on ihan hyvää parisuhde-elämää, jossa on arkea ja välillä muuta. Tykätään tehdä samoja asioita ja ollaan erittäin onnellisia yhdessä.
Nyt eilisen jäljiltä selvittelen päätäni.
Tai sitten se on joku auervaara joka vie sun rahat muuttohommissa ensin.
Alkuperäinen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alkuperäinen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisin valmis tukiperheeksi/etävanhemmaksi. Kysyisin mieheltä, että tahtoisiko hän, että alettaisiin yhdessä etsimään esim. lesbonaista, joka tahtoisi tulla äidiksi. Ei tulisi seksuaalista ristiriitaa, kun lapsen äiti olisikin lesbo ja hedelmöitys hoidettaisiin ilman yhdyntää! Sovittaisiin tapaamisoikeudesta ja tuesta tulevalle äidille, jo ennen raskautta.
Hyvin sekavalta tuokin kuvio vaikuttaa. Jo lähtökohtaisesti lähdettäisiin riepottamaan lasta lesboäidin ja teidän välillä.
Päästä se ukko menemään. Parasta kaikille niin.
Tää lesboidea ei siis oo mun näppikseltä enkä varsinaisesti pidä miestä vankinakaan. Sanoin että ymmärrän jos lähtee mut hänen päätös.
TääTuollaista elämääkö haluat elää?
Millaista elämää? Ei toi lesboidea oo mun.
Meidän elämä on ihan hyvää parisuhde-elämää, jossa on arkea ja välillä muuta. Tykätään tehdä samoja asioita ja ollaan erittäin onnellisia yhdessä.
Nyt eilisen jäljiltä selvittelen päätäni.
Selvitellä päätäsi, elää epävarmuudessa lapsi asian suhteen?
Käytännössä ei oo oltu yhtään yötä erossa heinäkuun alun jälkeen. Että sen verran tiivistä tämä on jo nyt.
Vierailija kirjoitti:
Tai sitten se on joku auervaara joka vie sun rahat muuttohommissa ensin.
Höpö höpö. Taloudellisesti miehellä on enemmän menetettävää kuin mulla 😂😂
Ap miten olisi keinohedelmöitys? Kai sellaisen jossakin maassa saa.
Vierailija kirjoitti:
Alkuperäinen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alkuperäinen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisin valmis tukiperheeksi/etävanhemmaksi. Kysyisin mieheltä, että tahtoisiko hän, että alettaisiin yhdessä etsimään esim. lesbonaista, joka tahtoisi tulla äidiksi. Ei tulisi seksuaalista ristiriitaa, kun lapsen äiti olisikin lesbo ja hedelmöitys hoidettaisiin ilman yhdyntää! Sovittaisiin tapaamisoikeudesta ja tuesta tulevalle äidille, jo ennen raskautta.
Hyvin sekavalta tuokin kuvio vaikuttaa. Jo lähtökohtaisesti lähdettäisiin riepottamaan lasta lesboäidin ja teidän välillä.
Päästä se ukko menemään. Parasta kaikille niin.
Tää lesboidea ei siis oo mun näppikseltä enkä varsinaisesti pidä miestä vankinakaan. Sanoin että ymmärrän jos lähtee mut hänen päätös.
TääTuollaista elämääkö haluat elää?
Millaista elämää? Ei toi lesboidea oo mun.
Meidän elämä on ihan hyvää parisuhde-elämää, jossa on arkea ja välillä muuta. Tykätään tehdä samoja asioita ja ollaan erittäin onnellisia yhdessä.
Nyt eilisen jäljiltä selvittelen päätäni.
Selvitellä päätäsi, elää epävarmuudessa lapsi asian suhteen?
Niin että pystynkö elämään tämän asian kanssa vai en. Jos en, alan varmaan vetäytyä, sit tämä loppuu.
Vierailija kirjoitti:
Ap miten olisi keinohedelmöitys? Kai sellaisen jossakin maassa saa.
Varmaan sais mut lopputulos on aika epävarma. Menkat on kyl vielä.
39-vuotias mies on vielä niin nuori, että jossain vaiheessa tajuaa ettei pysty sitoutumaan täysillä. ettei sinulle tulisi sydän surusta sairaaksi puhukaa asia selväksi ja lähde sinä suhteesta, joka ei tule toimimaan.