Lue keskustelun säännöt.
Mies haluaa lapsen mutta minä en voi saada
Surullinen
12.11.2018 |
Minulla on ihana parisuhde, vajaan vuoden ollut. Paras ikinä. Tämmöstä en luullut että onkaan. Kaikki natsaa ja lähipiirit on tavattu jne.
Olen itse 49 v nainen ja eronnut. Mulla on 1 yläkouluikäinen todella vuosien yrittämisen jälkeen saatu lapsi. Vika oli myös mussa.
Mies on 37. Hänellä ei oo lasta. Nyt hän sanoo, että ei voi luopua toiveesta, mutta ei halua ikinä luopua minusta. Haluaa että muutamme hänen luo silti (hänen asunto parempi meille, siksi näin). En haluu muuttaa ja sit tulla jätetyksi ja olla löysässä hirressä.
Meillä on todella hyvä olla yhdessä. Hän sanoo myös että tämmöstä ei tuu kuin kerran elämässä. Mutta pitääkö mun etääntyä ja lähteä pois? En usko et saan nyt tässä iässä lasta koska se oli nuorempanakin vaikeaa. En välttämättä muuten haluisikaan, vaan 2 aikuisen ihmisen suhteen. Mun lapsi toki siinä mukana mutta kohta alkaa hänen oma elämänsä.
Osa musta haluu etääntyä ja osa ajattelee että hän valitsee meidät. Toisaalta on päässyt noin vanhaksi ilman että on hommannut sitä lasta, jos todella se haave olisi polttava niin eiköhän olisi sit perheenisä. Se muutos parisuhteessakin on niin iso että mitenkähän onnistuu lähes 40 v täysin itselleen eläneelle ja jonka työ vie 6 päivää viikosta ilta seitsemään ja eipä oo normaaleja lomiakaan pidetty. Meillä on ollut pari viikon matkaa ja siinä on miehen tän vuoden lomat.
Ei ole myöskään mitään takeita että hän löytää sit naisen jota myös rakastaisi paljon ja että siinä sit lapsihaave toteutuisi.
Mitä tekisitte jos olisitte minä?
Kommentit (69)
Alkuperäinen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alkuperäinen kirjoitti:
Tää on ollut vähän pinnassa pari kk. Eilen kun oli isänpäivä niin tätä itkettiin ja puhuttiin. En oikeesti tiedä mitä tehdä.
Sanoin että mä en halua erota ja hänen täytyy se päätös tehdä. Koen ettei oo mun vastuulla heittää pihalle hakemaan lapselle äitiä.
Asia on miehellesi tärkeä ja aiheuttaa koko ajan epävarmuuksia välillenne. Mitä jos ihan ystävyydessä eroaisitte vaikkapa määräajaksi ja mies saisi ryhtyä etsimään uutta partneria. Eroaikana voi vielä ajatukset ja arvostukset selkiytyä ja päädyttekin yhteen. Nyt roikutte molemmat löysässä hirressä.
Jos erotaan niin erotaan. Ei vaikka vuodeksi. Mä en haluu olla sitä aikaa toivomassa turhaan.
Minä erosin nuoremmasta miehestä, jolle halusin antaa mahdollisuuden saada lapsi. En halunnut olla se, joka on haaveen mieheltä vienyt ja jota ehkä joskus katkerasti katsottaisiin. Sanoin hänelle kuitenkin, että jos tulee toisiin ajatuksiin, hänen tulisi ottaa yhteyttä minuun. Toisiin ajatuksiin voi tulla, jos ei löydykään naista tai jos huomaa yksinään, että sittenkin parisuhteemme oli jotakin ylittämätöntä. Nyt on siis ottanut yhteyttä. En tosin tiedä, miksi. Viikonloppuna tapaamme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Alkuperäinen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap miten olisi keinohedelmöitys? Kai sellaisen jossakin maassa saa.
Varmaan sais mut lopputulos on aika epävarma. Menkat on kyl vielä.
Kannattaa yrittää kun menkat on. Saihan se erään kansanedustajan vaimokin lapsen 50v.
Kuka sinä olet sanomaan ap:lle, että miehen takia pitäisi viiskymppisenä alkaa vaihtelee vielä kakkavaippoja??
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alkuperäinen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap miten olisi keinohedelmöitys? Kai sellaisen jossakin maassa saa.
Varmaan sais mut lopputulos on aika epävarma. Menkat on kyl vielä.
Kannattaa yrittää kun menkat on. Saihan se erään kansanedustajan vaimokin lapsen 50v.
Kuka sinä olet sanomaan ap:lle, että miehen takia pitäisi viiskymppisenä alkaa vaihtelee vielä kakkavaippoja??
Meissä naisissa kun on sellaisia jotka vielä omille lapsilleen vaihtaisivat mielellään 50v kakkavaippoja. Jotkut haluavat vielä 50v äidiksi.
Siitä ei koskaan seuraa mitään hyvää, että hankkii lapsen Ainoastaan siksi, että mies niin haluaa
Kyllä mä ryhtyisin äidiksi hänen lapselleen jos se vaan olis mahdollista. Ikävä kyllä luulen että ei oo ees hoidoilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiiä mitä miettii, kyseli illalla sitä sijaislapsiasiaa.
Alkuperäinen kirjoitti:
Käytännössä mietti, että joskus tämä asia sit voi tulla hänelle niin pahasti ahdistavaksi mieleen, että joutuu sit kuitenkin luopumaan musta. Vaikkei halua. Ja vaikka samaan aikaan haluaa et me muutetaan hänen luokseen ja varaa juttuja ens kesälle jne.
Mun lapsen kans tulee ok toimeen, mutta hän on tietenkin jo iso.
Muuten siis esim. ei paljon siedä sotkua jne.
Kyl hän tietää että mun kaa ei tule. Kysyin että jos olisin nuorempi ja yritettäisiin ja ei onnistuisi, mitä sitten. Niin sama lopputulos että hän silti toivoisi ja olisi sama ristiriita: hänen elämänsä nainen mutta ei sitä lasta.
Asia voi joskus nousta niin isoksi, että joutuukin lähtemään? Kuinkakohan kauan mies luulee hänellä itsellään olevan aikaa? Miehen kanssa samanikäisten naisten hedelmällisyys laskee jo hyvää vauhtia, eikä mies kertomasi perusteella kuulosta sellaiselta alfaurokselta jolla olisi parikymppisiä tyttöjä oven takana jonossa. Ja harva nainen haluaa väsätä niitä lapsia ennen tutustumista. Kyllä miestenkin kannattaisi olla liikkeellä ajoissa. Neljän kympin aikaan on jo kiire ja yli 45 vuotiaana enää aniharva tulee isäksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Musta kannattaisi erota, toi tulee olemaan niin iso kysymys. Monta kertaa ollaan luettu täältäkin, että mies on sanonut, että valitsee mieluummin parisuhteen kuin lapsen. Sitten muutaman vuoden päästä mies ilmoittaakin, että on rakastunut nuorempaan ja saa tämän kanssa lapsen. Sitten sitä vasta pahalta tuntuukin jätetyksi tuleminen.
Riittääkö yksi lapsi sitten muka? Alkaako mies kärttää toista, se kun on hänelle niin helppoa.
Ei, en lähtisi tuohon mukaan ollenkaan ja olisin varmasti jo sanonut sen miehelle ajat sitten. Jos mies haluaa lapsen tai parikin, niin hänen pitää nyt kiireellä etsiä itselleen nainen ja alkaa lasta tekemään.
Mahtaa ap:n kouluikäisellä lapsellakin olla mukavaa elämää, kun äiti haihattelee jonkun miehen kanssa vain vauva-asioita... Keskity ap siihen olemassa olevaan lapseesi ja anna vauvakuumeisen miehen mennä. Lapsesi tarvitsee sinua enemmän kuin vieras mies, ole nyt edes kohtuullisen hyvä äiti koululaisellesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän että tää ei ole nyt ap:n pääkysymys, mutta ensinnäkään en missään nimessä muuttaisi miehen kanssa yhteen lapseni takia. Ei mielestäni ole oikein eikä järkevää pakottaa yläkouluikäistä elämään isäpuolen kanssa, varsinkin kun suhde on noin heikoilla kantimilla ja saatatte joutua taas muuttamaan pian. Jatkaisin seurustelua eri asunnoista.
Toisekseen, ihmeitä tapahtuu mutta kai te nyt molemmat tajuatte, että 99.99999% sinä et voi mitenkään saada enää biologista lasta, ja sijaissynnytys ei Suomessa ole mahdollista (ulkomailla joo, mutta järkyttävän kallista ja riskialtista).
Kolmanneksi, vaikka miehillä on biologisesti mahdollisuudet tulla isäksi vanhana, niin tilastojen mukaan aniharva yli 42-vuotias lapseton mies saa vielä lapsen, ja yli 45-vuotiaista ei juuri kukaan...että jos teidän suhde vielä jatkuu joitain vuosia niin mies jää kyllä todella todennäköisesti lapsettomaksi.
Eli miehesi vaikuttaa olevan aika pihalla asioista. En muuttaisi senkään takia yhteen ennen kuin hän palaa todellisuuteen.
Moni isä hankkii käytännössä rahat lastensa elättämiseen. Työ tuntuu mielenkiintoisemmalta kuin vaippojen vaihto ja kun lapsi on jo vähän isompi, niin ei kärsi kyläilystä isäsnsä ja isän vaimon luona! Miehelle voisi riittää, että saisi tuntea lapsensa ja lapsi saisi tuntea hänet. Lesbon kanssa lapsi hyvä ratkaisu?
Jos eroatte ja mies menee suhteeseen, jossa saa lapsen, niin kuitenkin unelmoi vain sinusta, joten on parempi, ettei lapsi synny sellaiseen perheeseen. Olkaa te tukiperheenä lesboäidin synnyttämälle lapselle, niin lapsi saa onnelliset vanhemmat ja yhden ylimääräsen aikuisen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi ihmeessä sen pitäisi olla lesbopari? Onhan täällä itseellisiä naisiakin vaikka miten paljon. Tuskin se miehesi on ihan sitä sorttia johon joka ikinen nainen rakastuu. Lesbojen ja yksinäisten naisten lisäksi voi myös olla pariskuntia joilla on päinvastainen tilanne, mies ei halua lapsia mutta on valmis siihen että nainen hankkii lapsen jonkun toisen kanssa ja vanhemmuus jaetaan samoin kuin uusperheissä muutenkin.
Mutta oletko sinä valmis uusperhe-elämään? Ymmärräthän, että puolisollasi olisi silloin vähemmän aikaa yksin sinulle ja että puolison täytyy sen jälkeen maksaa myös uuden lapsen elämä.
Muuten on hienoa, että haluat mahdollistaa puolisollesi hänen unelmiensa toteutumisen. Väitän, että jos mies jäisi lapsettomaksi, teidän suhde kaatuisi joka tapauksessa koska hän kokisi jonkun puuttuvan. Sijaisperheeksi ei kannata ryhtyä, nimittäin sinulta oletetaan yhtä paljon kuin mieheltäsi tuntemattoman lapsen arkeen osallistumiseen. Kumppanuusperhemallissa teillä on paljon myös lapsetonta arkea.
Adoptoikaa. Onhan joskus niinkin, että miehessä on vikaa eikä lasta tule. Sitten vaan vaihtoehdot hakuun. Adoptio hyvä vaihtoehto liikakansoitetussa maailmassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pointti on varmastikin biologisten lasten saaminen. Ei joudu harmittelemaan vanhana, kun ei jatkanut omia geenejään. Moni nainenkin luovuttaa varmasti munasolujaan, koska tahtoo omien geeniensä jatkuvan, vaikka ovat mielestään vain "auttamassa lapsettomia". On erikseen naiset, jotka jopa synnyttävät toisten geeneillä lapsen varta vasten ja he, jotka vain omilla geeneillään. Raskudessa on riski ja vanhemmuus sekä ottaa että antaa. He tahtovat juuri biologisen lapsen, mutta nauttivat myös ei biologisten lasten kasvun seuraamisesta. Huom! Ei biologiset menevät vain lisänä, ei ainuina joillekin, jos on mahdollista saada biologisesti omia!
Minä en jaa sukusolujani vieraille keinohedelmöityksiin, sillä mielestäni on biologisena vanhempanakin väärin pyrkiä pääsemään itse helpolla lasten kasvatuksesta ja jättää se lapsi muille.
Ymmärtäisin lesboäitiratkaisun parille, joka tahtoo ola yhdessä. Äiti saa olla äitinä ja isä toissijaisena vanhempana, mutta kuitenkin vanhempana. Riittäisikö tämä ap:n miehelle, joka tahtoo isäksi?
Vierailija kirjoitti:
Adoptoikaa. Onhan joskus niinkin, että miehessä on vikaa eikä lasta tule. Sitten vaan vaihtoehdot hakuun. Adoptio hyvä vaihtoehto liikakansoitetussa maailmassa.
Adoptioon vaaditaan kaksi halukasta vanhempaa, tämän kirjoittajan ikäraja tulee vastaan, lisäksi olisivat täysin keskenään vastuussa lapsesta, eli jos isä sitten lopulta jänistää tai vaikka kuolee, niin lapsi onkin sitten yksin ap:n vastuulla. Ap:n joka ei edes halunnut yrittää omia lapsia viakka toki se olisi mahdotona muutenkin.
Adoptiolapsen ja -vanhemman ikäero voi korkeintaan olla 45 vuotta. Suomessa hedelmöityshoitoja taidetaan antaa 46-vuotiaaksi asti. Ja sitä paitsi ap ei halua uudestaan äidiksi.
Mielestäni paras vaihtoehto on erota.
Mies ei todennäköisesti edes olisi kovin aktiivinen vanhempi, jos ei pidä lomia ja tekee töitä iltaseitsemään joka arkipäivä. Eli ap olisi yksin vastuussa.
Adoptioon ap on liian vanha, ei onnistu. Raskaaksi tuleminen on erittäin epätodennäköistä ihan hedelmöityshoidoillakin. Ikä vaan tulee vastaan. Voittehan toki jättää ehkäisyn pois, mutta vaihdevuodethan sinulle on tulossa kohta, jos ei ole vielä alkaneet, joten kertakaikkiaan aika on mennyt ohitse. On totta, että jotkut saavat lapsia yli 50 vuotiaina, mutta niissä käytetään lahjoitusmunasoluja, eli lapsi ei olisi sinun, vaikka pitkällisten hoitojen jälkeen raskaaksi tulisitkin. Ja riskit kasvaa ihan hurjasti nlin vanhana ja sinulla se oma jo olemassa oleva lapsi, jonka takia pitäisi pysyä kunnossa.
ÄLÄ MUUTA!
Ei kannata muuttaa, sekoitat oman lapsesi elämäämoehen vuoksi, joka on jo sanonut sinulle, että haluaa lapsen. Ja sinä et voi sitä lasta saada, joten aika selvä keissihän tuo on.
Sanot miehelle, että nyt on valittava, joko elämä lapsettomana tai sitten etsii uuden parisuhhteen, kun noita kahta ei sinun tapauksessasi kertakaikkiaan voi saada yhtä aikaa. Jos ei mies ei sitä ymmärrä, sinun on saatava mies se ymmärtämään. Ei yhteistä tulevaisuutta voi suunnitella silla tavalla, että heti kun hän löytää uuden nuoremman sinä lennät kun leppäkeihäs, jotta hän saa lapsen. Pitää pystyö valitsemaan, elämässä ei voi saada kaikkea.
Ihme hommaa tuollainen. Itse en ole koskaan halunnut lapsia ja olen sen tehnyt aina selväksi seurustelukumppaneilleni. Nyt oltu 30 vuotta yhdessä saman naisen kanssa ja lapsi toiveita ei ikinä ole esitetty. Nämä ovat asioita jotka pitää sopia ja esittää alussa ja pitää siitä kiinni, jos todella kumppaniaan rakastaa.
Kannattaa yrittää kun menkat on. Saihan se erään kansanedustajan vaimokin lapsen 50v.