Lamauttavasta itsesäälistä eroon
Olin pienenä vanavasti koulukiusattu. Nykyään saatan yhtäkkiä muistaa joitain tilanteita menneisyydestä esimerkiksi itseni piiloutuneena vessaan itkemästä. Ikään kuin eristän itseni tästä henkilöstä, vaikka tiedän kyseessä olevan minä ja ajattelen: "miten voidaan noin pienelle tehdä pahaa?" Julkisella paikalla paikalla olen sitten suu mutrussa,kyyneleet silmissä ja sen hetkisen tekemiseni keskeyttäneenä, kun muut katsovat vieressä, että mikäköhän totaki vaivaa. Sitä on vaikea selittää, mutta en ole silloin nykyhetkessä ja havhadun usein, kun silmieni edessä heilutellaan kättä tai nimeäni huudellaan. Yleensä vastapuoli hymyilee kiusaantuneena ja sanoo tyyliin: "sitä mä vaan, että..."
Kommentit (3)
Ei tuo ole itsesääliä vaan traumatakauma. Et varmaan saanut käsiteltyä kiusaamista sen tapahtuessa.
Vierailija kirjoitti:
Ei tuo ole itsesääliä vaan traumatakauma. Et varmaan saanut käsiteltyä kiusaamista sen tapahtuessa.
Näin juuri. Minullakin on usein traumatakaumia ja siksi koen monet sosiaaliset tilanteet epämiellyttävinä. Terapeuttini on kuitenkin sitä mieltä, että aikakin tuo tapahtumiin etäisyyttä. Vähitellen kuulemma traumat usein haalistuvat, vaikkeivat kokonaan katoaisikaan. Kannattaa yrittää hyväksyä itsensä sellaisena kuin on, koska muustakaan ei ole hyötyä.
Tulipas k-virheitä. Kännykällä kirjoittelen, mutta toivottavasti saa selväää..