Lue keskustelun säännöt.
Vuonna 1997 syntyneistä nuorista noin joka viides on saanut jonkinlaisen psykiatrisen diagnoosin.
Kommentit (105)
Tuli mieleen se aiempi tutkimus, jossa seurattiin -87 syntyneitä ja heistä joka kolmas oli elämänsä aikana syönyt mielialalääkkeitä. Sinänsä tilanne on hieman parantunut. Mikä oli tuon -97 ikäluokan koulutusaste? Kuinka moni on vain peruskoulun varassa? -87 syntyneistä melkein joka viides oli peruskoulun varassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin. Tuossa on oikeastaan kaksi vaihtoehtoa. Joko nuoret ovat aiempia sukupolvia sairaampia tai sitten heitä hoidetaan matalammalla kynnyksellä. Itse veikkaan ennemminkin jälkimmäistä, ja silloinhan tuo uutinen on isolta osin positiivinen! Hoitoa tarvitsevat saavat hoitoa siinä, missä aiempina vuosikymmeninä vaan syrjäydyttiin, alkoholisoiduttiin, tehtiin itsemurhia tai sairastuttiin niin huonoon kuntoon, että oltiin laitoksissa vuosia.
Voi toki olla, että tässä ajassa on aiempaa enemmän paineita pysyä kelkassa. Asioista nostetaan hakemalla hakien aina niitä kielteisiö puolia. Tämän tästä täälläkin näkee nuorien aikuisten aloituksia, joissa oikein ryvetään ahdistuksessa ja luullaan, että nyt on asiat paljon aiempaa huonommin.
Mutta kun ei ole, nyt on elämä kaikin puolin helpompaa kuin ennen!
Tätä historiallista näkemystä ei luonnollisesti ole nuorilla, ja kun sukupolvet enimmäkseen asuvat erillään toisistaan, nuorilla on tosi huono käsitys siitä, millaista elämä noin pidemmällä tarkastusvälillä on. Että huonoja aikoja seuraa ennen pitkää myös hyviä aikoja ja kaikkea EI tarvitse saada hetimullekaikkinyt.
Juuri tässä joku aika sitten kuuntelin töissä kahvipöydässä vähän äimänä vähän päälle parikymppisten naisten valitusta siitä, miten on kaikki kallista ja kun asuntolainakin maksaa ja lomaillakin pitäisi ja huhuh.
Olen itse syntynyt 1967, ja valmistunut yliopitosta sotien jälkeisen ajan pahimpaan lama-aikaan eli 1990-luvun alussa. Taiteilluit pätkätöissä viisi vuotta ennen vakinaistamista ja murehtinut, miten elätän itseni ja puolisoni, joka myös valmistui samaan aikaan, muttei saanut kolmeen vuoteen töitä. Asuntolainaa kykenimme ottamaan vasta likempänä kolmeakymppiä. Lomailemisesta sai vain haaveilla todella pitkään.
Ei siinä, nykyään on monenlaista stressiä, pätkätyöt ja tuntityö muun muassa. En kiistä yhtään, ja olen huolissani omien, parhaillaan lukiossa olevien lasteni työllistymisestä.
Mutta on harhaa luulla, että aina on muulloin ollut helpompaa ja MINUN ongelmani ovat ainutkertaisen vaikeita.
Luulisi, että somesta näkisi, että noin ei ole, vaan kohtalontovereita on paljon. Mutta ehkä sielläkin ihmiset keskittyvät lähinnä kiillottamaan omaa imagoa? Sosiaaliset kuplat ainakin lisäävät tuota illuusiota, että on yksin omien ongelmiensa kanssa.
Mielestäni vastauksesi meni ohi, sillä teidän perheessä ei syntynyt lapsia vuonna 97. Eli se ajanjakso kun olit pätkätöissä ja vaimosi työtön - teillä ei ollut lapsia. Se tekijä saattoi pelastaa koko perheenne tulevaisuuden. Toimitte varman päälle laman aikana, teillä ei ollut myöskään asuntolainaa.
Mielestäni tutkimuksessa on kyse siitä, että pitkittyneen laman seuraukset näkyvät lapsissa.
Minun mielestä vanhempien mielenterveysongelmat näkyvät lasten pahoinvoinnissa. Ennen lamaa, laman aikana ja jälkeen.
Alkoholi. Yksi syy johtaa näihin kaikkiin muihin. Alkoholi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko tuo yllätys? Jos ei sovi "normaalin" muottiin, vaan on vaikka vilkas, niin heti ollaan epäilemässä ADHD, ADD, autismi, yms.
Nyt oli kyse mielenterveyden ongelmista, ei neurologisista, synnynnäisistä sairauksista. Mainitsemasi neurologiset ongelmat ovat yhä nykyään alidiagnosoituja, ei ylidiagnosoituja.
Esimerkiksi autismikirjon tutkimukset kestävät pari viikkoa keskussairaalatasolla, ja lapsti tutkitaan todella perusteellisesti (geenitutkimus, unitutkimus, lastenpsykiatrin, lastenneurologin, puheterapeutin, toimintaterapeutin ja yleislääkärin tutkimukset). Autismikirjon diagnoosia ei todellakaan saa heppoisin perustein, olemalla "vilkas".
Kun et tiedä aiheesta, olisi todella mukavaa, että et heittelisi tuollaisia tuomitsevia mutumielipiteitä. Pahastutat vaan turhaan sellaisten ihmisten mielen, joilla on oikea hätä ja murhe oman lapsen tilanteesta.
Kiitos,
Adhd, autismi, asperger yms. lasketaan monissa tilastoissa mielenterveysongelmiin.
Minulla itselläni on autisminkirjon diagnoosi. Ei tehty mitään geenitutkimusta, ei neurologia, ei puheterapeuttia, ei toimintaterapeuttia, ei yleislääkäriä. Vain psykiatri.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, mitäpä noille pystyy enää tekemään. Karua luettavaa! Itse kärsin mt-ongelmista ja on teini-ikäisiä lapsia.
Oliko sinulla jo diagnoosi, kun sait lapsesi?
ei ollut
t:vastaaja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta ei tolla lamallakaan kaikkea voida selittää, itse -94 syntynyt enkä muista että kotona olisi ikinä edes puhuttu lamasta, saati että se olisi muuttanut elintasoa huonompaan suuntaan 🤔
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin. Tuossa on oikeastaan kaksi vaihtoehtoa. Joko nuoret ovat aiempia sukupolvia sairaampia tai sitten heitä hoidetaan matalammalla kynnyksellä. Itse veikkaan ennemminkin jälkimmäistä, ja silloinhan tuo uutinen on isolta osin positiivinen! Hoitoa tarvitsevat saavat hoitoa siinä, missä aiempina vuosikymmeninä vaan syrjäydyttiin, alkoholisoiduttiin, tehtiin itsemurhia tai sairastuttiin niin huonoon kuntoon, että oltiin laitoksissa vuosia.
Voi toki olla, että tässä ajassa on aiempaa enemmän paineita pysyä kelkassa. Asioista nostetaan hakemalla hakien aina niitä kielteisiö puolia. Tämän tästä täälläkin näkee nuorien aikuisten aloituksia, joissa oikein ryvetään ahdistuksessa ja luullaan, että nyt on asiat paljon aiempaa huonommin.
Mutta kun ei ole, nyt on elämä kaikin puolin helpompaa kuin ennen!
Tätä historiallista näkemystä ei luonnollisesti ole nuorilla, ja kun sukupolvet enimmäkseen asuvat erillään toisistaan, nuorilla on tosi huono käsitys siitä, millaista elämä noin pidemmällä tarkastusvälillä on. Että huonoja aikoja seuraa ennen pitkää myös hyviä aikoja ja kaikkea EI tarvitse saada hetimullekaikkinyt.
Juuri tässä joku aika sitten kuuntelin töissä kahvipöydässä vähän äimänä vähän päälle parikymppisten naisten valitusta siitä, miten on kaikki kallista ja kun asuntolainakin maksaa ja lomaillakin pitäisi ja huhuh.
Olen itse syntynyt 1967, ja valmistunut yliopitosta sotien jälkeisen ajan pahimpaan lama-aikaan eli 1990-luvun alussa. Taiteilluit pätkätöissä viisi vuotta ennen vakinaistamista ja murehtinut, miten elätän itseni ja puolisoni, joka myös valmistui samaan aikaan, muttei saanut kolmeen vuoteen töitä. Asuntolainaa kykenimme ottamaan vasta likempänä kolmeakymppiä. Lomailemisesta sai vain haaveilla todella pitkään.
Ei siinä, nykyään on monenlaista stressiä, pätkätyöt ja tuntityö muun muassa. En kiistä yhtään, ja olen huolissani omien, parhaillaan lukiossa olevien lasteni työllistymisestä.
Mutta on harhaa luulla, että aina on muulloin ollut helpompaa ja MINUN ongelmani ovat ainutkertaisen vaikeita.
Luulisi, että somesta näkisi, että noin ei ole, vaan kohtalontovereita on paljon. Mutta ehkä sielläkin ihmiset keskittyvät lähinnä kiillottamaan omaa imagoa? Sosiaaliset kuplat ainakin lisäävät tuota illuusiota, että on yksin omien ongelmiensa kanssa.
Mielestäni vastauksesi meni ohi, sillä teidän perheessä ei syntynyt lapsia vuonna 97. Eli se ajanjakso kun olit pätkätöissä ja vaimosi työtön - teillä ei ollut lapsia. Se tekijä saattoi pelastaa koko perheenne tulevaisuuden. Toimitte varman päälle laman aikana, teillä ei ollut myöskään asuntolainaa.
Mielestäni tutkimuksessa on kyse siitä, että pitkittyneen laman seuraukset näkyvät lapsissa.
Minun mielestä vanhempien mielenterveysongelmat näkyvät lasten pahoinvoinnissa. Ennen lamaa, laman aikana ja jälkeen.
Kyllä, aivan erityisesti hoitamattomat mielenterveysongelmat saavat aikaan paljon pahaa. Aikuisten ihmisten pitäisi ymmärtää hakea aikaisessa vaiheessa itselleen apua ennen kuin tilanne pahenee ja alkaa vaikuttaa koko perheeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikähän ei korreloi, kun eniten mt-ongelmia on korkeakoulutetuilla ja eniten itsemurhiin akateemisista päätyy lääkärit? Korkeakoulutetuilla on yleensä korkeakoulutetut vanhemmat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko tuo yllätys? Jos ei sovi "normaalin" muottiin, vaan on vaikka vilkas, niin heti ollaan epäilemässä ADHD, ADD, autismi, yms.
Nyt oli kyse mielenterveyden ongelmista, ei neurologisista, synnynnäisistä sairauksista. Mainitsemasi neurologiset ongelmat ovat yhä nykyään alidiagnosoituja, ei ylidiagnosoituja.
Esimerkiksi autismikirjon tutkimukset kestävät pari viikkoa keskussairaalatasolla, ja lapsti tutkitaan todella perusteellisesti (geenitutkimus, unitutkimus, lastenpsykiatrin, lastenneurologin, puheterapeutin, toimintaterapeutin ja yleislääkärin tutkimukset). Autismikirjon diagnoosia ei todellakaan saa heppoisin perustein, olemalla "vilkas".
Kun et tiedä aiheesta, olisi todella mukavaa, että et heittelisi tuollaisia tuomitsevia mutumielipiteitä. Pahastutat vaan turhaan sellaisten ihmisten mielen, joilla on oikea hätä ja murhe oman lapsen tilanteesta.
Kiitos,
Adhd, autismi, asperger yms. lasketaan monissa tilastoissa mielenterveysongelmiin.
Minulla itselläni on autisminkirjon diagnoosi. Ei tehty mitään geenitutkimusta, ei neurologia, ei puheterapeuttia, ei toimintaterapeuttia, ei yleislääkäriä. Vain psykiatri.
Mitä käytännössä tämä psykiatrin tarjoama hoito on? Mietin onko omassa suvussa piirteitä autismin kirjon häiriöistä. Diagnooseja ei ole, mutta voi olla, että jossain vaiheessa on, kun oma lapsi mahdollisesti päätyy neurologisiin tutkimuksiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen syntynyt 1980 mutta noista osuu kaikki muut paitsi toimeentulotuki, sitä ei saatu koska vanhemmat olivat yrittäjiä. Se mikä muhun on jäänyt on jatkuva turvattomuuden tunne, en todellakaan usko näihin "kaikki järjestyy" selityksiin kun omin silmin olen nähnyt kuinka aivan kaikki voi luhistua eivätkä asiat todellakaan noin vain järjesty toivomalla. Pelkään koko ajan jotakin pahaa tapahtuvaksi ja lisäksi vanhemmista ei tietenkään ole matkan varrella ollut mitään tukea. Perheemme eli täydessä lamassa yrityksen konkurssin jäljiltä edelleen 1997 kun olin lukiossa joten pystyn samastumaan noihin nuoriin. Itselläni on joku suojelusenkeli ollut, vaikka en niihin sinänsä uskokaan. Olen kouluttautunut, sukumme ensimmäisenä ja ainoana. Sekään ei ole ollut varma hyvien tulojen lähde, nykyään on myös akateemista työttömyyttä ja olen tyytynyt keskinkertaiseen palkkaan hieman varmemmalla työpaikalla.
Vierailija kirjoitti:
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/suomalaisnuorista-jattitutkimus-vuo…
Lähes viidennes vuonna 1997 syntyneistä pojista on saanut rikostuomion tai rangaistusmääräyksen. Yleisimmät rikokset olivat liikenne- ja varkausrikoksia. Rikoksilla oli yhteys sekä vanhempien ongelmiin ja heikkoon koulutustasoon että huonoon koulumenestykseen.
Vuonna 1997 syntyneet ovat tehneet silti selvästi vähemmän rikoksia kuin vanhemmat ikäluokat, esim. 1987 syntyneet. Parempaan suuntaan on siis menty kokoajan. Jostain syystä halusit jättää sen mainitsematta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapseni on syntynyt 1997 ja todella monella kaverillaan on mielenterveysdiagnoosi. Kuitenkin he kaikki ovat opiskelijoita tai töissä, vieläpä melko menestynyttä väkeä. Masennusdiagnoosin sai, kun kävi 16v iässä lääkärissä pohtimassa vanhempien eron aiheuttanutta unettomuutta. Vielä 30 vuotta sitten tuosta olisi todettu, että kyllä se siitä, nyt saa diagnoosin.
Eli en olisi ollenkaan kauhuissani. Toteaisin vain, että meillä on sukupolvi, jonka jokaiseen oloon on keksitty oma diagnoosi.
Vierailija kirjoitti:
Lapseni on syntynyt 1997 ja todella monella kaverillaan on mielenterveysdiagnoosi. Kuitenkin he kaikki ovat opiskelijoita tai töissä, vieläpä melko menestynyttä väkeä. Masennusdiagnoosin sai, kun kävi 16v iässä lääkärissä pohtimassa vanhempien eron aiheuttanutta unettomuutta. Vielä 30 vuotta sitten tuosta olisi todettu, että kyllä se siitä, nyt saa diagnoosin.
Eli en olisi ollenkaan kauhuissani. Toteaisin vain, että meillä on sukupolvi, jonka jokaiseen oloon on keksitty oma diagnoosi.
Ei oikeasti nyt. Tulee mieleen oma äitini, josta oli tavattoman hauskaa vitsailla bulimikoista (tietämättä että oma lapsi oli sellainen). Kyllä pahoinvointi on aina aiheellista ottaa tosissaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kertoo, että medikalisaatio on edennyt turhan pitkälle. Ihmiset nillittävät kaikenlaista pientä, mikä ennen vaan kestettiin.
Ja ne, jotka eivät kestäneet, tappoivat itsensä.
Selvennätkö vielä, mitä tavoiteltavaa siinä mallissa olisi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ylen teksti-tv lukee, että lapsen tulevaisuuden voi ennustaa taustoista. THL:n suurtutkimus osoittaa neljä riskitekijää mitkä ennustavat huonoa tulevaisuutta.
Vanhempien koulutus ja tulotaso, ero tai toisen vanhemman kuolema ja jos perheessä on mielenterveysongelmia ja ovat toimeentulotuen varassa.
Tutkimuksessa on ollut juurikin v 1997 syntynyttä nuorta peräti 60 000. Aikamoinen otos.No mutta eikös 97 syntyneet ole laman lapsia. Lama ei ollut taittunut tuolloin vielä. Monet eivät päässeet ylös edes laman loputtua. Laman vaikutukset olivat 97 ehkä pahimmillaan, kun lamaa oli jatkunut jo pitkään. Kouluttamattomat vanhemmat kärsivät laman aikana, laman aikana oli eroja, itsemurhia, huonoa elämänhallintaa, joka vei toisen vanhemman ennen aikaiseen hautaan. Lama lusäsi mielenterveysongelmia, tarvetta toimeentulotukeen. Koski myös minun ja mieheni lapsuudenperhettä tuo 90-luvun lama.
Tätä mietin itsekin. Jotenkin 80-luku oli vielä sellaista, että kaikki kasvoi ja töitä löytyi niin duunareille kuin korkeasti koulutetuille. Lama muutti kaiken. Mikään ei ollut enää sillä tavalla varmaa kuin ennen. Kyllähän se yhä edelleenkin näkyy, että "vanha kansa" luulee maisterin papereilla automaattisesti pääsevän "herraksi" tai edes johonkin virastoon töihin hamaan eläkeikään asti ja duunareille löytyy aina oman alan töitä, kun on vain ahkera. Tällaiset vanhat hyveet ahkeruus, tunnollisuus, rehellisyys, vaatimattomuus ovat lähinnä haitaksi nykytöissä, siltä joskus tuntuu. Ja silloin 90-luvulla tuo kaikki tuli eteen aivan yhtäkkiä. Palveluja karsittiin, mutta vaikka työtön olisikin saanut hyvää palvelua työkkäristä tms., ei se silti poista sitä, että oman kasvatuksensa valossa nähtynä hän oli turha ja huono ihminen. Ennenhän työttömässä varmaan usein oli nimenomaan jotain vikaa, kun töitä oli paljon. Nyt oma identiteetti olisi pitänyt muodostaa ihan eri pohjalta aivan yllättäen. Lama näkyy -97 syntyneissä lapsissa siinä, että heidän vanhempansa ehkä olivat näitä pudokkaita, mutta jos teki lapset nuorena, se näkyy myös siinä, että isovanhemmat olivat pudokkaita (mikä vaikutti vanhempien lapsuuskodin ilmapiiriin). Oikeastaan olisi ennemminkin outoa, jos tuollainen ei näkyisi missään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kertoo, että medikalisaatio on edennyt turhan pitkälle. Ihmiset nillittävät kaikenlaista pientä, mikä ennen vaan kestettiin.
Ja ne, jotka eivät kestäneet, tappoivat itsensä.
Selvennätkö vielä, mitä tavoiteltavaa siinä mallissa olisi?
Tai vaihtoehtoisesti alkoholisoituivat. Näitä tarinoitahan on joka suvussa ympäri Suomen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/suomalaisnuorista-jattitutkimus-vuo…
Lähes viidennes vuonna 1997 syntyneistä pojista on saanut rikostuomion tai rangaistusmääräyksen. Yleisimmät rikokset olivat liikenne- ja varkausrikoksia. Rikoksilla oli yhteys sekä vanhempien ongelmiin ja heikkoon koulutustasoon että huonoon koulumenestykseen.
Vuonna 1997 syntyneet ovat tehneet silti selvästi vähemmän rikoksia kuin vanhemmat ikäluokat, esim. 1987 syntyneet. Parempaan suuntaan on siis menty kokoajan. Jostain syystä halusit jättää sen mainitsematta.
Mitä ihmettä sekoilet ja höpötät vertauksia 1987 syntyneisiin. Kyseisessä linkissä ei ole mainintaa -87 syntyneistä. Taisi olla kommentti "paremmasta suunnasta kun mielialalääkitys on kasvanut" myös sinun. No se ei ole parempi suuntaus vaan erittäin huolestuttavaa, sekin että tunteita "hoidetaan"-turrutetaan lääkkeillä.
Muissa uutisissa on usein kerrottu rikosten vähenemisestä. Mitä nuorempi ikäluokka, sitä vähemmän rikoksia.
En ole puhunut mitään mielialalääkkeistä.Mielialalääkkeet eivät turruta. Sinä olet se ihminen, joka kuvittelee mielisairaaloissa kummittelevan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/suomalaisnuorista-jattitutkimus-vuo…
Lähes viidennes vuonna 1997 syntyneistä pojista on saanut rikostuomion tai rangaistusmääräyksen. Yleisimmät rikokset olivat liikenne- ja varkausrikoksia. Rikoksilla oli yhteys sekä vanhempien ongelmiin ja heikkoon koulutustasoon että huonoon koulumenestykseen.
Vuonna 1997 syntyneet ovat tehneet silti selvästi vähemmän rikoksia kuin vanhemmat ikäluokat, esim. 1987 syntyneet. Parempaan suuntaan on siis menty kokoajan. Jostain syystä halusit jättää sen mainitsematta.
Mitä ihmettä sekoilet ja höpötät vertauksia 1987 syntyneisiin. Kyseisessä linkissä ei ole mainintaa -87 syntyneistä. Taisi olla kommentti "paremmasta suunnasta kun mielialalääkitys on kasvanut" myös sinun. No se ei ole parempi suuntaus vaan erittäin huolestuttavaa, sekin että tunteita "hoidetaan"-turrutetaan lääkkeillä.
Muissa uutisissa on usein kerrottu rikosten vähenemisestä. Mitä nuorempi ikäluokka, sitä vähemmän rikoksia.
En ole puhunut mitään mielialalääkkeistä.Mielialalääkkeet eivät turruta. Sinä olet se ihminen, joka kuvittelee mielisairaaloissa kummittelevan.
Mikä tämä järjetön luulo mielialalääkkeiden turruttavuudesta edes on? Pohjautuuko se siihen ajatukseen, että moni masentunut on aika väsyneen oloinen huonon olonsa takia?
Eiköhän suurin selitys noillekin ongelmille löydy siitä, kun nykypäivän lapsilta ei enää vaadita yhtään mitään, ja rahaa saa tekemättä mitään.
Kotitöitä harvempi nuori nykypäivänä tekee, ja viikkorahaa annetaan ihan mielin määrin. Lapsille hankitaan kalleimmat mahdolliset kännykät, tietokoneet, vaatteet yms, jotta ei vaan syrjittäisi/ kiusattaisi jne. Kouluissa opettajat eivät saa enää edes lapsia komentaa, kun jollekin voi tulla paha mieli. Lapset riehuu tunneilla, haistattelee ja tuijottelevat älypuhelimiaan.
Kotona jo pienet lapset lähinnä tuijottelevat ruutuja 24/7, ei puhettakaan että enää leikittäisiin/ seikkailtaisiin raittiissa ulkoilmassa. Ulkona nuoret lähinnä viihtyy juomassa, tupakoimassa jne, ja siihenkään ei enää tänä päivänä puututa vaikka mellastavat kaduilla.
Suomessa rikoksista ei saa tuomioita, joten se on aivan se ja sama kuinka monta kertaa varastaa kaupasta tai ajaa ylinopeutta ja kortitta.
Suomessa lisäksi moni työtön "tienaa" paremmin kuin moni työssäkäyvä, joten mitä tämäkin kertoo nuorille siitä että kannattaako opiskella ahkerasti ja tehdä töitä?
Paljon on pielessä ja koko ajan mennään vaan huonompaan suuntaan...
En ole ap. mutta sain diagnoosin yli 40 v.