Raivostuttava 16-vuotias tyttö

Vierailija kirjoitti:

Täällä haukutaan äitipuolta, jolla ei ole mitään tekemistä poikapuolensa huostaanoton kanssa eikä poikapuolensa tekemisien kanssa. Totta helvetissä se pitää teinille sanoa että turha se on muita syyttää kun itse on ääliö eikä pidä sukuelintään housuissaan.

Itse olisin antanut sellaisen oppitunnin että pysyy se sukuelin housuissa.

Miksi äitipuoli hyvä kirjoitat muka ohiksena itseäsi puolustelevia kommentteja? :D

Vierailija kirjoitti:

Olen lukenut tätä ketjua ja kauhistellut näiden kahden teini-ikäisten käytöstä. Ensinnäkin sukuelimen esiinotto on alistamista näitä kahta kanssamatkustajaa kohtaan, jaa ketä tahansa. Myös opettajan huorittelu ja tyttöjen kouriminen koulussa on alistamista ja huomionhakemista ja mistä tämä malli tulee? Kotoa, hän on elänyt kodissa missä on ollut tällainen käyttäytymismalli, ei varmaan suoraan , mutta sinnepäin. Hänellä taas on ollut äiti ja isä ja mitä teki isä, lähti kotoa tilannetta karkuun jätti pojan äidille ja mummolle ja löysi uuden naisen. Kohta muutaman vuoden päästä samanlainen rumba tämän uuden vauvan kanssa.

Netistähän ei tietenkään lapset ja teinit varsinkaan löydä mitään sopimatonta? Aina kotona joku näyttää mallia?

Äitipuoli kertoi mitä oli laitoksessa ja koulumatkalla tapahtanut, ja kaikki on äitipuolen syytä? Eikä isä tai tämä äitipuoli olisi saaneet sanoa teinille että teki väärin ja vika tosiaan on hänen, että turha on muita syyttää kun älylaitekielto laitettu laitoksessa ja älylaitetta ei saa käyttää?

Valoja päälle. Kukaan ei kauhistele 15 vuotiaan tekemisiä, miettikää kun tuolla linjalla jatkaa vielä täysi-ikäisenä? Raiskaa jonkun ja se on äitipuolen vika, mitäs alkoi seurustelemaan teinin isän kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Laita se laitokseen, oppiipahan olemaan.

Ei opi. Olen laitoslapsen äitipuoli ja voi luoja mitä juttuja onkaan tehnyt parin viikon aikana. No. Joutuu suljetulle kun ei laitoksen resurssit riitä hoitamaan s a d i s t i s e n ADHD- nuorta enää ollenkaan. Poika kyseessä ja 15 v.

Vai onko normaalia, että käskee i m e m ä ä n k u l l i a a n koulutaksissa tai käskee kahta poikaa p a n e m a a n toisiaan p e r s e e s e e n.

Uhkaa tappaa siskonsa joka on vielä vauva.

Vaatii öisin laitoksen hoitajilta vaippoja kun ei halua mennä vessaan. Ja a h d i s t e l e e tyttöjä koulussa.

Mä olen todella järkyttynyt kun kuulin nämä asiat mieheltä.

Että semmoista meillä. En enää haluaisi poikaa meille.

Voimia sulle. Älä päästä poikaa vauvan lähelle.

Kiitos. Tämä on aivan hirveää kuulla tuollaisia asioita laitoksen väeltä, mies oli vihainen, häpeissään. Minä olen aivan järkyttynyt. Poika oli sitten suuttunut laitoksessa kun oli näiden juttujen jälkeen laitettu 2 viikon puhelinkieltoon, ylpeällä äänellä sanoi hajottaneensa tavaroita ja riehunut, täällä puhuu koko ajan miten aikoo sieltä karata. Luulen hakevan piilopaikkaa äitinsä luota, mutta jos sieltä laitoksesta karkaa, laitan poliisit etsimään ensimmäisenä äidiltään ja sitten mummoltaan.

Oli myös uhkaillut koulutaksin kuljettajaakin monin tavoin, myös t a p p a m i s e l l a.

Mua on alkanu itse asiassa jo hieman pelottamaankin tuo käytös. Pojasta on hienoa jos joku kuolee kolarissa tai oman käden kautta.

Sairasta. Eikä noita juttuja enää millään adhdlla selittetä. Syy on aivan muu, mutta ei adhd.

Minkä ikäinen poika oli kun vanhemmat erosivat? Minkä verran miehesi on hoitanut poikaansa?

Mitä hemmetin merkitystä noilla on kun pojalla on käytöshäiriö ollut pienestä pitäen? Isä on ollut pojan kanssa ja äiti kieltänyt säännöt, niin mitäpä lottoat mikä on tulos?

Eli heti kun armaan miehesi toimintaa kyseenalaistetaan, niin "mitä hemmetin merkitystä"... =D Oon kuule myös se äiti, jota lapsen isä haukkuu ympäri pitäjiä heikosta kurista ja kun annan lapsen tehdä mitä vaan (kyse kuitenkin normaalista teinistä, ei mitään suurempia käytöshäiriöitä, riehumisia, kotiintuloaikojen rikkomista tai muuta) ja varmaan sielläkin on hienot keskustelut äitipuolen kanssa kun kotona on pilattu kaikki. Tosiasia on kuitenkin, että lapsi kapinoi isäänsä vastaan, kun on hänet lapsena hylännyt (kyllä, jätti meidät ja nyt on alkanut lapsi kiinnostaa, kun on saanut uusia), vihaa äitipuoltaan ja tekee näitä juttuja koska ei yksinkertaisesti halua olla siellä. Meillä on hyvä keskusteluyhteys ja puhutaan asioista enkä tuota huonoa käytöstä hyväksy, mutta en ole automaattisesti leimannut  koko lasta yksinkertaisesti pahaksi ja huonoksi, kun isänsä ja äitipuolensa, suoraan päin lapsen naamaa.

Ei tässä kukaan ole noin sanonut missään. Eikä leimannut miksikään.

Olivat asiasta keskustelleet niin kuin pitääkin keskustella ja teini ilmeisesti oli sitä mieltä aivan itse ettei ole tehnyt mitään väärää ja häneltä on turhaan otettu puhelin pois ja annettu puhelinkielto.

Vierailija kirjoitti:

Laita se laitokseen, oppiipahan olemaan.

Oppii tosiaan. Sen, ettei hänellä ole mahdollisuuksia elämässä. Oppii toisilta laitosnuorilta kaiken huumeista mktä ei vielä tiennyt. Oppii sen että aikuiset voi simputtaa koska vaan voi, mutta nuori ei mahda mitään millekkään.

Oppii vihaamaan auktoriteettejä entistä enemmän.

Oppii miltä tuntuu kun on hylätty eikä hyväksytä.

Hitto!!!!

Minun tyttäreni joutui 16 vuotiaana laitokseen. Tiedän mistä puhun.

Nyt hän on 18. Ja aivan hukassa.

Olen kaikkeni halunnut tehdä. Ei voi olla kotona kun mulla on vauva eikä täällä voi paiskoa ja huutaa ja tapella.

Hän voi huonosti. On voinut pitkään. Eikä kukaan tai mikään taho häntä auttanut, vaikka kaikki kyllä paperilla "asiakas suunnitelmassa" hienolta näytti juupajuu.

Suurimman virheen mitä ikinä tein, oli soittaa "apua" sosiaalitoimesta kun ensin olin muut, eli koulukuraattorit, lanut, jne käynyt läpi.

ÄLÄ IKINÄ SIELTÄ HAE APUA. Sen opin. Yritä sinnitellä. Enää pari vuotta. Mutta jos rakastat älä vain mihinkään laitokseen laita. Hän halusi kotiin, minä halusin hänet kotiin, mutta systeemi on armoton kun sinne nuori päätyy.

Rakastan tyttöäni yli kaiken. En tiedä missä hän on nyt. Hän käyttää huumeita eikä ole koulussa tai töissä.

Joka ikinen hetki sattuu..tuska ja suru ja on ikävä häntä. Oikeaa häntä, ennenkuin hän "meni rikki" jotenkin ja muuttui..

Joka yö valvon ainakin pari tuntia yleensä enemmän, kun en pysty nukkumaan kun herään. Siis Jokaikinen yö.

Lapseni rakas, suojelusenkeli matkaasi. Täällä olen. Rakastan sinua.

Anteeksi.

Tule kotiin.

Minäkin kyllä pitäisin puhuttelun, jos uhataan tappaa viaton vauva, taksin kuljettaja tai alistetaan muita seksuaalisesti. Ei ole normaalia, vaikka olisi mikä asburgeri, add tai mikä tahansa häiriö ja murrosikä.

15 v vielä, ei tule olemaan yhteiskuntakelpoinen, jos tuota käytöstä ei saa muutettua mitenkään. Saadaan yksi hullu kaduille lisää kulkemaan. Tai kouluampuja.

Onko tällä yhdellä kommentoijalla samoja harrastuksia? Esittelee sukuelintään julkisilla paikoilla, alistaa muita seksuaalisesti?

Jos äiti on ollut kykenemätön pitämään lastaan ruodussa, isällä kykyä olisi, mutta ei ole lepsu äiti antanut jostain syystä (ehkä omasta päänvammaataan johtuen) isän pitää lasta ruodussa. Ja tietenkin se lapsi on pidettävä ruodussa isän luona, kun siellä on muitakin, jotka huomioon kuuluu ottaa eikä käyttäytyä huonosti.

Moni kommentoija on itsekin minäminäminä-persoonia ja eivät itsekään osaa käyttäytyä, eivätkä osaa ottaa muita huomioon.

Hyväksykää huono käytös. Lahjokaa lisää materialla. Hyväksykää se, että kotinne tavaroita rikotaan, ovia paiskotaan, teille huudetaan, teitä lyödään. Hyväksykää tappouhkaukset. Hyväksykää seksuaalinen ahdistelu. Hyväksykää se, että lapsi/nuori häiritsee muiden koulun käyntiä. Hyväksykää huorittelu koulussa ja kotona. Hyväksykää nuorelle koulun keskeyttäminen. Hyväksykää heidän päihteiden käyttäminen. Hyväksykää, koska ovat vasta lapsia/nuoria.

Hyväksykää. Kyllä se loppuu aikanaan.

Vankila. Hautapaikka. Onhan noita vaihtoehtoja sitten aikuisiälläkin tarjolla. Hyväksykää ja antakaa lasten/nuorten olla. Ja hyväksykää heidän elämänsä, kun täysi-ikäisinä omillaa asuvat ja hyväksykää sittenkin, kun asiat ovat jälkipolvella retuperällä.

Kyllä se loppuu. Viimeistään hautapaikkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Laita se laitokseen, oppiipahan olemaan.

Oppii tosiaan. Sen, ettei hänellä ole mahdollisuuksia elämässä. Oppii toisilta laitosnuorilta kaiken huumeista mktä ei vielä tiennyt. Oppii sen että aikuiset voi simputtaa koska vaan voi, mutta nuori ei mahda mitään millekkään.

Oppii vihaamaan auktoriteettejä entistä enemmän.

Oppii miltä tuntuu kun on hylätty eikä hyväksytä.

Hitto!!!!

Minun tyttäreni joutui 16 vuotiaana laitokseen. Tiedän mistä puhun.

Nyt hän on 18. Ja aivan hukassa.

Olen kaikkeni halunnut tehdä. Ei voi olla kotona kun mulla on vauva eikä täällä voi paiskoa ja huutaa ja tapella.

Hän voi huonosti. On voinut pitkään. Eikä kukaan tai mikään taho häntä auttanut, vaikka kaikki kyllä paperilla "asiakas suunnitelmassa" hienolta näytti juupajuu.

Suurimman virheen mitä ikinä tein, oli soittaa "apua" sosiaalitoimesta kun ensin olin muut, eli koulukuraattorit, lanut, jne käynyt läpi.

ÄLÄ IKINÄ SIELTÄ HAE APUA. Sen opin. Yritä sinnitellä. Enää pari vuotta. Mutta jos rakastat älä vain mihinkään laitokseen laita. Hän halusi kotiin, minä halusin hänet kotiin, mutta systeemi on armoton kun sinne nuori päätyy.

Rakastan tyttöäni yli kaiken. En tiedä missä hän on nyt. Hän käyttää huumeita eikä ole koulussa tai töissä.

Joka ikinen hetki sattuu..tuska ja suru ja on ikävä häntä. Oikeaa häntä, ennenkuin hän "meni rikki" jotenkin ja muuttui..

Joka yö valvon ainakin pari tuntia yleensä enemmän, kun en pysty nukkumaan kun herään. Siis Jokaikinen yö.

Lapseni rakas, suojelusenkeli matkaasi. Täällä olen. Rakastan sinua.

Anteeksi.

Tule kotiin.

Hyväksy hänen elämänsä. Hän ei tule kotiin, hyväksy tämä tosiasia. Hyväksy se, että hän on mieluummin päihteiden parissa, kuin kotona kanssasi.

Hyväksy tyttäresi elämän valinnat. Hän on ne valinnut, et sinä. Hyväksy asia. Ja anna tyttäresi olla.

Vierailija kirjoitti:

Nykyään riittää kun ottaa älyluurin pois.

Joillekin se on viimeinen niitti, silloin varsinkin päästää helvetin irti, kun puhelimen tai muun älylaitteen ottaa pois.

Puhelimen pois ottokin kuulemma on henkistä väkivaltaa kuten jäähylle laittaminen.

Nykyään ei ole helppoa olla vanhempi missään muodossa, se näkyy tässäkin keskustelussa.

Hyväksykää lapsenne/nuorenne vaikka he tekisivät ihan mitä vain. Hyväksykää koulukiusaaminen. Hyväksykää väkivalta.

Annetaan kaikki valta lapsille ja nuorille. Ja hyväksytään lopputulos, kaikessa pahuudessaan, kaikessa hyvyydessään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapselle ei saa sanoa että tämä mokasi aivan itse eikä kukaan muu?

Kuka tämä kaheli oikein joka omia tulkintojaan tekee ja luulee tietävänsä kaikesta kaiken?

Onko hän koskaan käynyt laitoksissa tai tavannut ainuttakaan laitosnuorta?

Voi tsiisus, kyllä pitää sanoa, jos mokaa. Eri asia sanoa sen lisäksi myös, että sinä olet kaiken pahan alku ja juuri, kun asia ei oikeasti ole niin, kun kasvatusta on ilmeisimmin laiminlyöty 13v ja diagnoosia sun toista taustalla (huostaanoton ajankohta siis selvisi minulle vasta myöhemmissä viesteissä, hirvee haloo tuostakin. Ei mun pointtini ollut kumminkaan siinä mahdollisessa hylkäyksen kokemuksessa, vaan siinä, että vaikka hankalalta tuntuukin, niin lasta pitää tukea, rakastaa ja huolehtia avunsaannista, sekä annettava selkeät tiukat rajat.)

Mä en nyt käsitä miksi joku huutaa joka toisessa viestissä, kuinka syytän äitipuolta kaikesta. Pahin "vika" edelleenkin siinä äidissä, jos jotakin syyllistä pitää hakea, olen vain sanonut, että se syyllistäminen ei auta mitään ja siitä on ihan turha vetää junanraiteita sieraimeen.

Ja mun lapseni ei todellakaan käyttäydy tuolla tavalla ja siksi olisin muka puolustamassa. Haluan puolustaa heikompaa ja se on mielestäni tässä se lapsi. Kun ikää tulee ja joku lääkäri rustaa mustaa valkoisella, että lapsi omaa pahuuttaan käyttäytyy tuolla tavalla ilman neurologisen häiriön edesauttamana, voin ymmärtää syyllistämisen, mutta en 15v kohdalla jolla viivästymää jos jonkinlaista + äiti sössinyt kasvatuksen.

Voin vain kuvitella, miten tämä mamma vetäseisi junan ja raiteet pikku nöpönokkaansa, jos isompi poika tulisi hänen janipetterilleen munaansa suuhun tyrkyttämään. Tai ehkä se siis olis ihan okei. Silleen on raukka vain syvällä sisimmässän niin herkkä ja sitten vaurioitettu, kun ei ole 24/7 annettu huomiota.

Itse ole todella vaikeista oloista lähtöisin ja todella vihaa täynnä teininä, mutta eipä tullut mieleenkää nuoletuttaa pikkulapsilla itseäni. Ehkä sitten olisi pitänyt, olisi saanut kukk ahat tu-wannabien huomion. Tosin ei siitä mitään hyötyä olisi ollut, koska wannabeet on wannabeitä - puhetta, puhetta ja vakaumusta siitä, että näin ne asiat on. Mut todellisuus, käytäntö - niin kuin joku jo tuolla aiemmin sanoi, näille kun saisi tyrkätä kaikki vaikeat teinit, niin loppuisi se länkytys.  Siis näiltä wannabeiltä. Teineillehän tuo olisi suurta hupia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapselle ei saa sanoa että tämä mokasi aivan itse eikä kukaan muu?

Kuka tämä kaheli oikein joka omia tulkintojaan tekee ja luulee tietävänsä kaikesta kaiken?

Onko hän koskaan käynyt laitoksissa tai tavannut ainuttakaan laitosnuorta?

Voi tsiisus, kyllä pitää sanoa, jos mokaa. Eri asia sanoa sen lisäksi myös, että sinä olet kaiken pahan alku ja juuri, kun asia ei oikeasti ole niin, kun kasvatusta on ilmeisimmin laiminlyöty 13v ja diagnoosia sun toista taustalla (huostaanoton ajankohta siis selvisi minulle vasta myöhemmissä viesteissä, hirvee haloo tuostakin. Ei mun pointtini ollut kumminkaan siinä mahdollisessa hylkäyksen kokemuksessa, vaan siinä, että vaikka hankalalta tuntuukin, niin lasta pitää tukea, rakastaa ja huolehtia avunsaannista, sekä annettava selkeät tiukat rajat.)

Mä en nyt käsitä miksi joku huutaa joka toisessa viestissä, kuinka syytän äitipuolta kaikesta. Pahin "vika" edelleenkin siinä äidissä, jos jotakin syyllistä pitää hakea, olen vain sanonut, että se syyllistäminen ei auta mitään ja siitä on ihan turha vetää junanraiteita sieraimeen.

Ja mun lapseni ei todellakaan käyttäydy tuolla tavalla ja siksi olisin muka puolustamassa. Haluan puolustaa heikompaa ja se on mielestäni tässä se lapsi. Kun ikää tulee ja joku lääkäri rustaa mustaa valkoisella, että lapsi omaa pahuuttaan käyttäytyy tuolla tavalla ilman neurologisen häiriön edesauttamana, voin ymmärtää syyllistämisen, mutta en 15v kohdalla jolla viivästymää jos jonkinlaista + äiti sössinyt kasvatuksen.

Voin vain kuvitella, miten tämä mamma vetäseisi junan ja raiteet pikku nöpönokkaansa, jos isompi poika tulisi hänen janipetterilleen munaansa suuhun tyrkyttämään. Tai ehkä se siis olis ihan okei. Silleen on raukka vain syvällä sisimmässän niin herkkä ja sitten vaurioitettu, kun ei ole 24/7 annettu huomiota.

Itse ole todella vaikeista oloista lähtöisin ja todella vihaa täynnä teininä, mutta eipä tullut mieleenkää nuoletuttaa pikkulapsilla itseäni. Ehkä sitten olisi pitänyt, olisi saanut kukk ahat tu-wannabien huomion. Tosin ei siitä mitään hyötyä olisi ollut, koska wannabeet on wannabeitä - puhetta, puhetta ja vakaumusta siitä, että näin ne asiat on. Mut todellisuus, käytäntö - niin kuin joku jo tuolla aiemmin sanoi, näille kun saisi tyrkätä kaikki vaikeat teinit, niin loppuisi se länkytys.  Siis näiltä wannabeiltä. Teineillehän tuo olisi suurta hupia.

Itsekin olin kapinoiva teini, mutta en kylläkään vetänyt housujani kinttuihini ja käskenyt jotain p*lluani nuolemaan. Tyhmänä minua olisi pidetty tuossa vaiheessa ja varmasti alettu jopa kiusaamaankin.

Mutta se oli silloin 90-luvulla kun kasvatus oli toista luokkaa kuin nykyisin.

Ennen sai selkään, jos oli häiriköinyt koulussa/bussissa/taksissa. Ja lentänyt pihalle luokasta/bussista/taksista kuin leppäkeihäs.

Nyt saa iPhonen ja päänsilittelyä häiriköinnistä.

Häirikkö on häirikkö vaikka mitä diagnooseja annetaan ja peitellään niillä, häirikkö ei muutu muuksi kuin elämäm_kolulaiseksi puistokemistiksi.

Huh, kaikki tsempit sinne. Oisko mitenkään mahdollista, että aikuisen ammattilaisen lisäksi etsisitte esim. 25-vuotiaan henkilön, joka on teininä ollut samanlainen, mutta myöhemmin aikuistunut ja muuttunu? Hän osaa asettua parhaiten siihen nuoren tasolle ja auttaa ymmärtämään niitä nuoren mielen solmuja. Tuollainen käytös voi johtua lukemattomista eri syistä, aina rajojen puutteesta vakaviin mielenterveyden häiriöihin asti. Yksi juttu on tärkeää ymmärtää sekä sinun, että teinin: kenenkään ei pidä sietää tuollaista käytöstä omassa kodissaan. Fyysinen koskemattomuus pitää taata myös sinulle, kuten myös positiivinen ilmapiiri. 

Taidan ostaa häiriökäytöksiselle teinille aseen. Voikin sitten ampua kaikki jotka hänen tekemisiinsä puuttuu tai yrittää puuttua. Antaa ohjeeksi; siitä vain, anna palaa Fortniten henkeen ja et sä siitä mitään sanktiota saa, saat pitää aseesi eikä kukaan laita sinua lukkojen taakse, olethan suuri sotasankari nyt ja aina. Elämä on Fortnite, elämä on peli ja heikot joutaakin kuolla, oo sä se vahva joka selviytyy. Ja pakota aseen kanssa poikia imemään kulliasi, olethan päällikkö.

Vierailija kirjoitti:

Taidan ostaa häiriökäytöksiselle teinille aseen. Voikin sitten ampua kaikki jotka hänen tekemisiinsä puuttuu tai yrittää puuttua. Antaa ohjeeksi; siitä vain, anna palaa Fortniten henkeen ja et sä siitä mitään sanktiota saa, saat pitää aseesi eikä kukaan laita sinua lukkojen taakse, olethan suuri sotasankari nyt ja aina. Elämä on Fortnite, elämä on peli ja heikot joutaakin kuolla, oo sä se vahva joka selviytyy. Ja pakota aseen kanssa poikia imemään kulliasi, olethan päällikkö.

Hyvä idea. Kaikille häirikkölapsille aseet.

Tuo yksi jeesustelija sen sanoikin; "minun lapseni ei ainakaan käyttäydy noin".

Tämä poika käyttäytyy eikä se johdu äitipuolesta, isästä, eikä laitoksesta.

Se johtuu äidistä ja äidin kyvyttömyydestä olemaan johdonmukainen vanhempi, kyvyttömyydestä asettaa rajoja, sääntöjä, kuria ja opettamaan käytöstapoja. Hoitamaan omaa lastaan, jolla on neurologisia ongelmia ja käytöshäiriö (josta on toinen nimitys psykopaatti, kun täysi-ikäiseksi tuosta kasvaa, ei ole enää käytöshäiriöinen teini/lapsi, vaan silloin voidaan puhua jo psykopaatista).

Joskus sitä vaan ajattelee, että herranjumala mikä lapsuus oli minullakin, mutta miksi minä en koskaan voinut tuolla tavoin oirehtia?  Kotona huudettiin ja tapeltiin harva se yö, puukot lenteli ja viina virtasi.  Asuttiin kamalissa rotanloukoissa, läksyjä yritin tehdä kynttilänvalossa, kun oli sähköt katkaistu.  Ruokaa ei aina ollut, sai lähteä kouluun tyhjin vatsoin.  Naapurit nauroi ja irvisteli, niistä oli hauskaa seurata sitä elämää ja ylenkatsoa meitä.  Mitään lastensuojelua siihen aikaan ollut, ketään ei kiinnostanut.

Varmasti me lapset oirehdimme omilla tavoillamme, esim. väärillä valinnoilla ihmissuhteissa sitten aikuisena, mutta miksi me emme räyhänneet vanhemmillemme, viillelleet ja uhkailleet ketään, paiskoneet ovia ja laiminlyöneet koulua?  Syy:  meillä ei ollut sellaiseen varaa.  Kaikki energia meni edes jonkinlaiseen hengissä pysymiseen ja selviytymiseen. 

Minulle olisi ollut onni päästä johonkin laitokseen tai sijaiskotiin elämään normaalia elämää, saanut nukkua yöt rauhassa ja saanut joka päivä ruokaa ja rauhan käydä koulua. 

Tuo kiukutteleva teinityttö, joka tuossa yhdessä kohdassa väitti olevansa ap ja provo, ei ole mikään ihme poikkeus, tuollaisia nykynuoret, varsinkin tytöt niissä teiniangsteissaan hyvinkin ovat.  Kaikesta tehdään valtava numero ja aina syyllinen on äiti.  Aina.  Äiti ei anna määrättömästi rahaa,  yrittää laittaa kotiintuloaikoja, yrittää ohjata koulunkäymistä, neuvoo ja antaa elämänohjeita (eli tytön mielestä nalkuttaa),  ei osta mopoautoa, ponia, viimeisimpiä merkkivaatteita (koska äidillä ei ole rahaa, mutta pitäisi olla), eikä hyväksy juopottelemista eikä muita päihteitä. (Kuka hyväksyisi?)  Mutta tällaisessa tapauksessa on vielä paljon toivoa olemassa. Aina ihminen vanhetessaan viisastuu, tai ainakin suurin osa.

Sen sijaan tuo 15-vuotias poika vaikuttaisi olevan mielenterveysongelmainen ja asiaa on lähdettävä ratkomaan siltä pohjalta.  Ihan mahdollista, että pojalla olisi taustalla seksuaalista hyväksikäyttöä, vaikka siitä ei olisi muilla tietoa.  Joka tapauksessa hän on selkeästi seksuaalisesti häiriintynyt, oli syy mikä tahansa.   Eli ilman muuta psykiatrinen hoito oltava hänellä.  Eikä tässä tarvitse ruveta ketään syyttelemään ja etsimään syyllisiä, kuka nyt on tehnyt mitäkin väärin.  Jotenkin tunnistan tässä tuttavaperheen tarinaa, joka oli ihan tavallinen ja hyvä perhe, ei avioeroa eikä mitään ongelmia, mutta lapsen käyttäytyminen alkoi olla tuon tapaista varhaisteininä.  Siis uhkailua ja omituisia väkivaltaisia puheita ja kuolemalla fantasioimista.  Nyt hän on aikuinen ja mielenterveyspotilas, laitoshoidossa suurimman osan ajastaan.  Ei tervehdy koskaan täysin, mutta lääkityksellä pysyy jonkinlaisessa kuosissa.  Mielisairaus tulee kenelle tulee, ei siinä pidä lähteä etsimään syyllisiä. 

Vierailija kirjoitti:

Joskus sitä vaan ajattelee, että herranjumala mikä lapsuus oli minullakin, mutta miksi minä en koskaan voinut tuolla tavoin oirehtia?  Kotona huudettiin ja tapeltiin harva se yö, puukot lenteli ja viina virtasi.  Asuttiin kamalissa rotanloukoissa, läksyjä yritin tehdä kynttilänvalossa, kun oli sähköt katkaistu.  Ruokaa ei aina ollut, sai lähteä kouluun tyhjin vatsoin.  Naapurit nauroi ja irvisteli, niistä oli hauskaa seurata sitä elämää ja ylenkatsoa meitä.  Mitään lastensuojelua siihen aikaan ollut, ketään ei kiinnostanut.

Varmasti me lapset oirehdimme omilla tavoillamme, esim. väärillä valinnoilla ihmissuhteissa sitten aikuisena, mutta miksi me emme räyhänneet vanhemmillemme, viillelleet ja uhkailleet ketään, paiskoneet ovia ja laiminlyöneet koulua?  Syy:  meillä ei ollut sellaiseen varaa.  Kaikki energia meni edes jonkinlaiseen hengissä pysymiseen ja selviytymiseen. 

Minulle olisi ollut onni päästä johonkin laitokseen tai sijaiskotiin elämään normaalia elämää, saanut nukkua yöt rauhassa ja saanut joka päivä ruokaa ja rauhan käydä koulua. 

Tuo kiukutteleva teinityttö, joka tuossa yhdessä kohdassa väitti olevansa ap ja provo, ei ole mikään ihme poikkeus, tuollaisia nykynuoret, varsinkin tytöt niissä teiniangsteissaan hyvinkin ovat.  Kaikesta tehdään valtava numero ja aina syyllinen on äiti.  Aina.  Äiti ei anna määrättömästi rahaa,  yrittää laittaa kotiintuloaikoja, yrittää ohjata koulunkäymistä, neuvoo ja antaa elämänohjeita (eli tytön mielestä nalkuttaa),  ei osta mopoautoa, ponia, viimeisimpiä merkkivaatteita (koska äidillä ei ole rahaa, mutta pitäisi olla), eikä hyväksy juopottelemista eikä muita päihteitä. (Kuka hyväksyisi?)  Mutta tällaisessa tapauksessa on vielä paljon toivoa olemassa. Aina ihminen vanhetessaan viisastuu, tai ainakin suurin osa.

Sen sijaan tuo 15-vuotias poika vaikuttaisi olevan mielenterveysongelmainen ja asiaa on lähdettävä ratkomaan siltä pohjalta.  Ihan mahdollista, että pojalla olisi taustalla seksuaalista hyväksikäyttöä, vaikka siitä ei olisi muilla tietoa.  Joka tapauksessa hän on selkeästi seksuaalisesti häiriintynyt, oli syy mikä tahansa.   Eli ilman muuta psykiatrinen hoito oltava hänellä.  Eikä tässä tarvitse ruveta ketään syyttelemään ja etsimään syyllisiä, kuka nyt on tehnyt mitäkin väärin.  Jotenkin tunnistan tässä tuttavaperheen tarinaa, joka oli ihan tavallinen ja hyvä perhe, ei avioeroa eikä mitään ongelmia, mutta lapsen käyttäytyminen alkoi olla tuon tapaista varhaisteininä.  Siis uhkailua ja omituisia väkivaltaisia puheita ja kuolemalla fantasioimista.  Nyt hän on aikuinen ja mielenterveyspotilas, laitoshoidossa suurimman osan ajastaan.  Ei tervehdy koskaan täysin, mutta lääkityksellä pysyy jonkinlaisessa kuosissa.  Mielisairaus tulee kenelle tulee, ei siinä pidä lähteä etsimään syyllisiä. 

 

Ja vielä vähemmän syyllisiä ovat mahdolliset äiti- ja isäpuolet lasten/nuorten ongelmiin. Nämä lapset ja nuoret ovat oirehtineet jo kauan ennen kuin vanhemmat ovat edes eronneet ja uudet kumppanit löytäneet.

Kyllä ne ongelmat alkaneet jo varhaislapsuudessa ja kun niitä ei ole noteerattu ja alettu hoitamaan ajoissa, on se hieman hankalaa kieroutunutta murrosikäistä alkaa hoitamaan ja auttamaan, varsinkaan kun ei nuori ymmärrä ettei ole normaali.

Moni tosiaan jatkaa laitoselämää läpi elämänsä ja syövät lääkkeitä koko elämänsä, hautaan saakka.

Mielenvikaisuus on tabu. Ja sen ei pitäisi olla.