Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Te joilla oli/on paskat surkeat vanhemmat, miten autoitte vanhusiässä?
09.11.2018 |
Lyhyesti: vanhempani olivat aivan luokattoman paskat vanhemmat. Kaltoinkohtelivat ja hakkasivat meitä lapsia, pitivät nälässä, jättivät yksin yöksi taaperoikäisiä lapsia ilman hoitajaa, eivät vieneet sairaana koskaan lääkäriin (esim luunmurtuma jäi hoitamatta), olivat itsekkäitä ja piittaamattomia. Aikuisikäisenä eivät ikinä tukeneet tai välittäneet ja lapsenlapsiaan eivät ole nähneetkään kyin pari kertaa (heitä ei kiinnostanut lapsenlapset yhtään).
Nyt sitten homma menossa siihen että ovat raihnaisia, toinen joutui laitokseen ja toisesta tuli äkkiä avuton. Emme ole olleet oikein väleissä edes viimeiseen 20 vuoteen. Nyt alkoi yhtäkkiä puhelinterrori ja syyllistys. Pitäisi 150 km päästä hypätä tekemään sitä ja tätä. Olen hämmentynyt. Miten paskat kusipäät voi edes olettaa että alkaisin auttamaan? Miten voin kieltäytyä?
Tiedän että minussa on tietty syyllisyys, jo lapsena iskostettu, aina pitää olla vanhemmille mieliksi. Mutta kun en nyt enää JAKSA. Sama paska kohtelu ja vittuilu jatkuu ja en halua nähdä noita paskiaisia edes. Olen niin stressaantunut etten jaksa.
Sitten sekin perinteinen kuvio on että kaksi sisarustani ilmoittivat minulle että eivät aio auttaa. Olen esikoisena se kiltein ja vastuuntuntoisin joten minun päälle tää nyt kaatuu.
Miten te muut toimitte? Ja kysyn nimenomaan nyt niilä joilla kusipäävanhemmat. Hyviä vanhempia auttaisin ilman muuta (ja välitkin olis toistnlaiset).
Kommentit (188)
On vaikeata suhtautua narsistivanhempaan vaikutuksen voimasta itsensä poisrepineenä. Voimana on itsellä empatia, jota tuntee kaikkia ihmisiä kohtaan, mutta myöskin järki, joka sanelee että miksi ei mennä takaisin yhden ihmisen kutsumaan helvetin tuleen. Muuta vaihtoehtoa ei ole kuin ulkoistaa se mitä välittääkseen on pakko tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ollut paljoa tekemisissä, eikä hirveästi hetkauttanut kun isäni sairastui kuolemaan johtavaan tautiin. Viimeinen puhelukin oli etäinen ja suhtauduin häneen kylmästi.
Jälkikäteen on vähän harmittanutkin, kun ei hän varsinaisesti kaltoin minua kohdellut. Ei vain koskaan kannustanut tai tuntunut olevan ylpeä pojastaan, naureskeli vain kun tein jotain hölmösti.
Olen kyllä yrittänyt olla parempi isä omille lapsilleni.
Näkisin kuitenkin aika ison eron sen välillä, että ovatko vanhemmat olleet kykenemättömiä mutta parhaansa vuosikymmenten traumojen kanssa tehneitä vai julmia. Se, että osaa lisääntyä ei tee kenestäkään yhtään mitään oletusarvoisesti. Ok, voi auttaa ihmistä joka tarvitsee apua ja joka on tehnyt parhaansa taakkansa kanssa. Minun mieheni vanhemmat ovat tämmöisiä, välit eivät koskaan ole olleet lämpimät, lapsuus ei ollut mikään rakkaudentäyteinen unelma. Nyt aikuisena mieheni on laittanut esimerkiksi ison osan isänsä täysin hoitamattoman PTSD:n piikkiin. Äiti taas ei koskaan ollut saanut kasvaa ehjässä perheessä. Autoimme minkä jaksoimme, etenkin miehen tuntemuksia kuunnellen. Minun vanhempani taas. Miksi minulla olisi mitään velvollisuutta raiskaajaani kohtaan? Ei se, että on lisääntynyt tee raiskauksesta tippaakaan vähempää tekoa. Kukaan ei vaadi perheen ulkopuolisen tekijän uhria huolehtimaan tekijästä, antamaan anteeksi ja unohtamaan menneet, kun toinen nyt heikkona hetkenä tarvitsisi. Ei sukulaisuuskaan siihen velvoita. Tätä saan silti kuulla jatkuvasti, pitäisi kantaa vastuuta kotona täysin pärjäämättömistä vanhemmista. Sukulaisuus ei vaan velvoita yhtään mihinkään. Ei, sukulaisen tekoja ei tarvitse vähätellä siksi, että nyt sattuu olemaan sukua. Suhde vanhempiin on aivan samanlainen.
Ap, mistä ne on saaneet sun puhelinnumeron? Vaihda se. Kirjoita kirje jossa listat nuo hirveydet ja ilmoitat ettei tarvitse enää soitella. Pakon tunne auttamiseen on trauma. Sun tehtäväsi on parantua siitä ja jatkaa elämääsi sellaisena kuin haluat. Vanhempiesi osa on maata siten kuin ovat pedanneet.
Vierailija kirjoitti:
Näkisin kuitenkin aika ison eron sen välillä, että ovatko vanhemmat olleet kykenemättömiä mutta parhaansa vuosikymmenten traumojen kanssa tehneitä vai julmia. Se, että osaa lisääntyä ei tee kenestäkään yhtään mitään oletusarvoisesti. Ok, voi auttaa ihmistä joka tarvitsee apua ja joka on tehnyt parhaansa taakkansa kanssa. Minun mieheni vanhemmat ovat tämmöisiä, välit eivät koskaan ole olleet lämpimät, lapsuus ei ollut mikään rakkaudentäyteinen unelma. Nyt aikuisena mieheni on laittanut esimerkiksi ison osan isänsä täysin hoitamattoman PTSD:n piikkiin. Äiti taas ei koskaan ollut saanut kasvaa ehjässä perheessä. Autoimme minkä jaksoimme, etenkin miehen tuntemuksia kuunnellen. Minun vanhempani taas. Miksi minulla olisi mitään velvollisuutta raiskaajaani kohtaan? Ei se, että on lisääntynyt tee raiskauksesta tippaakaan vähempää tekoa. Kukaan ei vaadi perheen ulkopuolisen tekijän uhria huolehtimaan tekijästä, antamaan anteeksi ja unohtamaan menneet, kun toinen nyt heikkona hetkenä tarvitsisi. Ei sukulaisuuskaan siihen velvoita. Tätä saan silti kuulla jatkuvasti, pitäisi kantaa vastuuta kotona täysin pärjäämättömistä vanhemmista. Sukulaisuus ei vaan velvoita yhtään mihinkään. Ei, sukulaisen tekoja ei tarvitse vähätellä siksi, että nyt sattuu olemaan sukua. Suhde vanhempiin on aivan samanlainen.
Olen äärettömän pahoillani kokemastasi ja toivon sinulle kaikkea hyvää. Älä missään nimessä ole tuollaisten kanssa tekemisissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kukaan ei tule tänne palstalle ikinä kertomaan edes nimettömänä yksityiskohtia miten hirveätä on kokenut vanhemman tai vanhempien puolelta. Henkisessä, fyysisessä ja seksuaalisessa väkivallassa on käytösvivahteensa ja näin pienessä maassa sitä pelkää uhrina tulevansa tunnistetuksi enemmän paljastaessa. On tämä vaikeata siten yrittää keskustellakin näistä asioista. Jos itse kertoisin avoimesti ja yksityiskohtaisesti, miten vanhempani ovat käyttäytyneet ja seuraukset, profilointi olisi taattu.
Vierailija kirjoitti:
Aivan samat tunnelmat minulla kuin aloittajallakin. Omilta vanhemmilta en saanut koskaan tukea, apua, kannustusta tms.
Selkään tuli monesti vain varmuudenvuoksi. Jopa silloinkin kun naapurin kaheli ukko kävi vanhemmilleni ilmoittamassa, että haukun ja huutelen hänelle hävyttömyyksiä. (Tämä mies kyllä itse huuteli meille alakoululaisille, ja kyseli onko meillä p***ua)Alaikäisenä lähdin maailmalle, enkä kotoa saanut ottaa mukaani edes itse hankkimaani tavaraa. Olen ollut 13. vuotias kun lähdin ensimmäisen kerran kesätöihin ja hankin hieman rahaa. Tuosta piti jo kotiin maksaa ns ruokarahaa.
En ole mitään apuja kotoa lähtöni jälkeen saanut, enkä niin ole olettanutkaan. Äitini ei edes tiedä minkänäköisiä lapseni ovat, kun ei halua nähdä heitä. Lasten ollessa pieniä laitoin parina vuotena hänelle heidän kerhokuvia, mutta hän palautti ne.. ”en ole mikään muori, joka lastenlasten kuvia keräilee, en tee näillä kuvilla mitää”
Nyt äidiltäni alkanut eläkkeelle jäämisen jälkeen tulla raha-avutuspyyntöjä. Rahat eivät riitä mihinkään. Hän ei saa ostettua itselleen kuulema ruokaa? Esim tuoremehua tekee mieli, mutta rahaa ei ole edes 70 senttiä laittaa tuoremehuun.
Olemme äidille aina sillointällöin antaneet 50-100€, mutta se ei ole riittänyt. Hän oli sitä mieltä, että olemme hänelle velkaa hirveästi (elätti meitä ollessamme lapsia) nyt on meidän vuoro. Itse olisi halunnut, että avustaminen säännöllisesti 150€/kk suuruisella summalla.Ei auttanut sanoa, että olemme itsekin perheellisiä. Lapset asuvat kotona ja me todellakin haluamme panostaa heidän hyvään lapsuuteen, harrastuksiin ja koulutukseen. ( tätä ei varmasti ymmärrä, koska meitä ei kotoa näin tuettu, tuli vain ruoka ja asuminen. Vaatteet yms hankimme minun kesätyörahoilla tai koulusta saatavilla vaateavustuskupongeilla)
Nyt olemme tilanteessa, että äitini sai vinguttua itselleen meiltä 95€/kk suuruisen säännöllisen raha-avustuksen. Tämän summan siirrämme hänen tililleen. Hän on sen ikäinen, että voi elää vielä vaikka 25 vuotta.
Hän on niin ilkeä, häijy ja kamala ihminen että pahaa oikein tekee, kun rahaa hänen tililleen siirrän. Jos olisikin sellainen lämmin ja kiltti ollut niin olisin voinut vaikka etsiä itselleni hetkeksi toista työtä ja antaa hänelle enemmänkin rahaa ja muuta arkeen liittyvää apua.
Sai itselleen kiristämällä, haukkumalla ja syyllistämällä meiltä raha-apua. Kiitosta ei kuulunut..
Uskomatonta, että suostut tuollaiseen :(
Mieti, tuokin summa on pois omilta lapsiltasi.
Jos vaikka siirtäisit saman summan lapsiasi varten säästöön, niin se tekee 25 v. aikana yhteensä 28 500 euroa..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin. Joku kirjoitti että on kypsyyden merkki mennä ja auttaa näitä kaltoinkohdelleita, hakkaavia vanhempiaan ja palauttaa välit.
Mutta kun se väkivalta ei jää sinne lapsuuteen. Isä on käynyt kimppuuni useita kertoja ollessani aikuinen. Luunappia ja tukistusta on tullut, kerran kuristettu kurkusta, pari kertaa revitty ja ”nostettu seinälle” vaatteista. Isä on 74v mutta edelleen vahva ja iso, minä taas pieni.
Tässä ei ole kyse mistään ”asian yli pääsemisestä” tai ”kypsyydestä”. Tässä on jumalauta kyse siitä että en halua itseäni tapettavan. Vituttaa nää ”kypsät ja henkevät” toisia arvostelevat ihmiset. ”Asian käsittely on kesken” mulka varmaan lopun ikääni koska en hakkaajani luokse enää mene!! Menisitkö itse?
Vierailija kirjoitti:
Kukaan ei tule tänne palstalle ikinä kertomaan edes nimettömänä yksityiskohtia miten hirveätä on kokenut vanhemman tai vanhempien puolelta. Henkisessä, fyysisessä ja seksuaalisessa väkivallassa on käytösvivahteensa ja näin pienessä maassa sitä pelkää uhrina tulevansa tunnistetuksi enemmän paljastaessa. On tämä vaikeata siten yrittää keskustellakin näistä asioista. Jos itse kertoisin avoimesti ja yksityiskohtaisesti, miten vanhempani ovat käyttäytyneet ja seuraukset, profilointi olisi taattu.
Tämä häpeä asiasta ja muilta tuleva paska niskaan (mm syyllistäminen siitä etten hoida vanhempiani, syyttäminen minua huonoista väleistä, silmien pyörittely jos kerron että lapsuuteni oli vaikea) on kaikkein raskainta asiassa. Enkä kellekään voi kertoa mitä tapahtui. Kerran erehdyin, ja ihminen järkyttyi ja tuomitsi siitä MINUT, ja vetäytyi pois elämästäni. Ikään kuin uhri olisi ”saastunut” kun häntä on kaltoinkohdeltu.
Anhempien lapsiin kohdistama väkivalta on yleisellä tasolla tiedostettu mutta yksilötasolla täysi 100% TABU. Siitä ei saa puhua, pitää hyssytellä, teeskennellä että kaikki hyvin, jaolla väleissä hakkaajavanhempiin. Jos poikkeat normista olet huono tai epäilyttävä.
Vituttaa että ikäänkuin vanhempieni vastuulle kuuluvat rikokset sysätään minun niskaani ja vihjaillaan että olisi omaa syytäni. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin makaa kuin petaa, yksinäinen vanhus katsokoon peiliin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikea juttu. Ei oikein kai huonoakaan vanhempaa voisi täysin yhteiskunnan varaan jättää. Hoitako kotihoito muka vaatteet, lamput, sulakkeet, lakanat? Käsittääkseni kotihoito tekee vain lääketieteellistä hoitoa (lääkkeet, haavat, mittaukset).
Tätä mietin itsekin. Voiko kuitenkaan vanhempansa jättää heittele?
Itselläni on lapsuudessa ollut väkivaltaa, hyväksikäyttöä, juopporemmiä ympärillä, ei ole ollut ruokaa jne. jne.
En ole juuri vanhempien kanssa tekemisissä ollut vuosikymmeniin. Pidän etäisyyttä. Hoidin äitini 1kk sitten hautaan.
MUTTA voisinko jättää heitä kuoleman kohdatessa täysin oman onnensa varaan.
EN, koska silloinhan olen juuri samanlainen välinpitämätön ja hirveä paska kuin he!Minä olen parempi!
Olen ajatellut, että olen jumissa omaan paskaa lapsuuteni enkä ole päässyt irti. Mutta jos vertaan itseäni ap:n ja muiden hänen kaltaisten vihaajiin niin se taidankin olla minä meistä kahdesta (ap/minä), joka onkin päässyt irti. Ei ap!
Viha ja kosto ei enää elä minulla = irtaantuminen mennessä!
Voi kuinka onnellinen olen, olen päässyt vapaaksi. Pidän edelleen etäisyyttä, mutta aion hoitaa myös isäni hautaan! Miksi en hoitaisi, olen vapaa menneestä. Niin kauan luulin tosin.
Kiitos ap. tästä avauksesta ja silmäni aukaisusta!
Ymmärrän myös sinua, olet vasta matkalla - tsemppiä! 🖤
Olen itse päässyt irti narsistinvahemmasta, en haudo kostoa ja toivon hänelle inhimillisiä elinolosuhteita-, sekä -kohtelua, vaikka en aio olla läsnä. Matka kaltoinkohdelluilla selviämiseen on kaikilla pitkä, liian pitkä verrattuna elinvuosiin. Kun näitä asioita tutkii, syvästi, oppii ja ymmärtää, niin ei sitä tunne ylemmyydentunnetta heihin, jotka ovat vielä matkalla pohtien etenemistään. Kuitenkin täystuet sinulle, että olet repinyt itsesi vapaaksi menettämättä empatian kykyä. Samoilla raiteilla olen, silti asiaa käsitellen, kysellen ja tukien.
Ei ole tarkoitus todellakaan tuntea ylemmyydentuntoa kanssasisariani kohtaan.
Anteeksi siitä, jos kirjoitus vaikutti siltä. Ajatus oli vain pohtia ääneen omia mietteitä. Ehkä epäonnistuin tässä ilmaisussani.
Matkalla olen vielä itsekin, vaikka hoidinkin ja hoidankin vanhempani etäisesti hautaan.
Yritys oli myös tuoda tuohon vihankulttuuriin ja sen tsemppasmiseen, mitä täällä esiintyy, myös toisenlaista näkökulmaa. Mikä sitten ilmeisesti epäonnistui.
Tsempit meille, enemmän ja vähemmän, matkalla oleville 🖤
Ohis, olisitko todellakin hoitanut vanhusvsnhempaasi jos olisit saanut edelleen raivoamista osakaesi? Väkivaltaisia päällekarkauksia? Huorittelua ja uhkailua? Jatkuvaa aggressiivista raivoamista? Ettei vaan ollut niin että vanhana vanhempasi olikin kiltti. Silloin on helppo osallistua ja hymistellä omasta henkisestä kasvusta.
Olis eri ääni kellossa jos väkivaltaisen psykopaatin lapsi olisit.
Tästä asiasta pitäisi puhua medioissa paljon enemmän. Kohta on suuret ikäluokat vaippavaiheessa (tarvitsevat paljon apua) ja valtiolta rahat loppu. Perseilijävanhuksilla alkaa olla jännäkakka housussa oman vanhuudenturvan suhteen...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tästä asiasta pitäisi puhua medioissa paljon enemmän. Kohta on suuret ikäluokat vaippavaiheessa (tarvitsevat paljon apua) ja valtiolta rahat loppu. Perseilijävanhuksilla alkaa olla jännäkakka housussa oman vanhuudenturvan suhteen...
Nehän yrittää nyt saada esim. sitä lakia läpi, että niillä on oikeus lapsenlapsiin ja tietoihin lastensa perheistä yms.
Niillä on myös ideana saada läpi laki, jonka mukaan lapsilla olisi niitä kohtaan huoltovelvollisuus.
Joten kyllä tuolla mielipuoli sukupolvella on virityksiä, joilla ne yrittää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tästä asiasta pitäisi puhua medioissa paljon enemmän. Kohta on suuret ikäluokat vaippavaiheessa (tarvitsevat paljon apua) ja valtiolta rahat loppu. Perseilijävanhuksilla alkaa olla jännäkakka housussa oman vanhuudenturvan suhteen...
Nehän yrittää nyt saada esim. sitä lakia läpi, että niillä on oikeus lapsenlapsiin ja tietoihin lastensa perheistä yms.
Niillä on myös ideana saada läpi laki, jonka mukaan lapsilla olisi niitä kohtaan huoltovelvollisuus.
Joten kyllä tuolla mielipuoli sukupolvella on virityksiä, joilla ne yrittää.
Ja pelottavaa on se että poliitikot äänten toivossa ovat valmiita toteuttamaan nää hulluudet. Suurin ja voimakkain äänestäjäryhmä on eläkeläiset eli suuret ikäluokat. KUKAAN ei aja nuorten asiaa koska muoret eivät kiinnosta poliitikkoja alhaisen äänestysinnon takia. Paljon kivempaa totella eläkeläisten hulluja aivopieruja, koska äänet seuraavalle kaudelle on täten varmistettu.
Politiikka on pahasti ”rikki”.
Vierailija kirjoitti:
Niin. Joku kirjoitti että on kypsyyden merkki mennä ja auttaa näitä kaltoinkohdelleita, hakkaavia vanhempiaan ja palauttaa välit.
Mutta kun se väkivalta ei jää sinne lapsuuteen. Isä on käynyt kimppuuni useita kertoja ollessani aikuinen. Luunappia ja tukistusta on tullut, kerran kuristettu kurkusta, pari kertaa revitty ja ”nostettu seinälle” vaatteista. Isä on 74v mutta edelleen vahva ja iso, minä taas pieni.
Tässä ei ole kyse mistään ”asian yli pääsemisestä” tai ”kypsyydestä”. Tässä on jumalauta kyse siitä että en halua itseäni tapettavan. Vituttaa nää ”kypsät ja henkevät” toisia arvostelevat ihmiset. ”Asian käsittely on kesken” mulka varmaan lopun ikääni koska en hakkaajani luokse enää mene!! Menisitkö itse?
Ei kukaan tuota asiaa ole noin tarkoittanut.
Tottakai, jos on väkivallan uhka niin pysy ihmeessä poissa!! Siten suojelet parhaiten itseäsi. Poissapysymällä ennaltaehkäiset hirveitä tekoja.
Kyse on ollut varmasti siitä, että oman päänsä sisällä saa menneisyyden selvitettyä. Vihat vihattua, surut suttua jne. Tämän jälkeen jää välinpitämättömyys tunteeksi ja olet vapaa mennestä.
Kyse on sinusta, sinun sisäisestä maailmasta, sinun paremmasta olosta. Ei siitä, että jotakin pitäisi tehdä, ymmärtää, hyväksyä, antaa jollekin väkisin anteeksi. Se anteeksiantokaan ei tule ollenkasn väkisin. Vaan se on seurausta asioiden käsittelystä ja vapaaksi pääsystä.
Joku, vapaaksi päästyään, auttaa pahantekijänsä (vanhempansa) hautaan. Ehkä se on vain merkki siitä, että on selvinnyt. Ei sitä väkisin kuitenkaan pidä tehdä. Kukin tavallan.
Joku ei auta, ja se ok. Pääasia, että sinä itse saat käsiteltyä menneet ja pääset vapaaksi, että SINULLA on HYVÄ OLLA.
Autoit sitten vanhempiasi tai et.
Kyse on juuri sinusta ja sinun paremmasta olosta, ei siitä autatko vanhempia vai et. Joskus se menneestä vapautuminen voi johtaa kuolemassa auttamiseen ja joskus taas muuhun.
Auttamisesta ei ole ollut kyse vaan vapautumisesta omasta ymmärrettävästä vihasta, päästäkseen vapaaksi mennestä.
Voimia sinulle 💜
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin. Joku kirjoitti että on kypsyyden merkki mennä ja auttaa näitä kaltoinkohdelleita, hakkaavia vanhempiaan ja palauttaa välit.
Mutta kun se väkivalta ei jää sinne lapsuuteen. Isä on käynyt kimppuuni useita kertoja ollessani aikuinen. Luunappia ja tukistusta on tullut, kerran kuristettu kurkusta, pari kertaa revitty ja ”nostettu seinälle” vaatteista. Isä on 74v mutta edelleen vahva ja iso, minä taas pieni.
Tässä ei ole kyse mistään ”asian yli pääsemisestä” tai ”kypsyydestä”. Tässä on jumalauta kyse siitä että en halua itseäni tapettavan. Vituttaa nää ”kypsät ja henkevät” toisia arvostelevat ihmiset. ”Asian käsittely on kesken” mulka varmaan lopun ikääni koska en hakkaajani luokse enää mene!! Menisitkö itse?
Ei kukaan tuota asiaa ole noin tarkoittanut.
Tottakai, jos on väkivallan uhka niin pysy ihmeessä poissa!! Siten suojelet parhaiten itseäsi. Poissapysymällä ennaltaehkäiset hirveitä tekoja.
Kyse on ollut varmasti siitä, että oman päänsä sisällä saa menneisyyden selvitettyä. Vihat vihattua, surut suttua jne. Tämän jälkeen jää välinpitämättömyys tunteeksi ja olet vapaa mennestä.
Kyse on sinusta, sinun sisäisestä maailmasta, sinun paremmasta olosta. Ei siitä, että jotakin pitäisi tehdä, ymmärtää, hyväksyä, antaa jollekin väkisin anteeksi. Se anteeksiantokaan ei tule ollenkasn väkisin. Vaan se on seurausta asioiden käsittelystä ja vapaaksi pääsystä.
Joku, vapaaksi päästyään, auttaa pahantekijänsä (vanhempansa) hautaan. Ehkä se on vain merkki siitä, että on selvinnyt. Ei sitä väkisin kuitenkaan pidä tehdä. Kukin tavallan.
Joku ei auta, ja se ok. Pääasia, että sinä itse saat käsiteltyä menneet ja pääset vapaaksi, että SINULLA on HYVÄ OLLA.
Autoit sitten vanhempiasi tai et.
Kyse on juuri sinusta ja sinun paremmasta olosta, ei siitä autatko vanhempia vai et. Joskus se menneestä vapautuminen voi johtaa kuolemassa auttamiseen ja joskus taas muuhun.
Auttamisesta ei ole ollut kyse vaan vapautumisesta omasta ymmärrettävästä vihasta, päästäkseen vapaaksi mennestä.
Voimia sinulle 💜
Lisään vielä tähän, että sinun tapauksessasi vapautuminen ei voi koskaan johtaa lähentymiseen vanhempien kanssa. Nykyisestäkin väkivallasta ja sen jatkumisesta johtuen.
Mutta se voi tarkoittaa sitä, että käännyt kannoillasi ja tyystin eri suuntaan. Mutta olet silti vapaa menneisyyden taakasta. Olet käsitellyt pahat asiat ja ehkä, vain mielessäsi, antanut antanut anteeksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikea juttu. Ei oikein kai huonoakaan vanhempaa voisi täysin yhteiskunnan varaan jättää. Hoitako kotihoito muka vaatteet, lamput, sulakkeet, lakanat? Käsittääkseni kotihoito tekee vain lääketieteellistä hoitoa (lääkkeet, haavat, mittaukset).
Tätä mietin itsekin. Voiko kuitenkaan vanhempansa jättää heittele?
Itselläni on lapsuudessa ollut väkivaltaa, hyväksikäyttöä, juopporemmiä ympärillä, ei ole ollut ruokaa jne. jne.
En ole juuri vanhempien kanssa tekemisissä ollut vuosikymmeniin. Pidän etäisyyttä. Hoidin äitini 1kk sitten hautaan.
MUTTA voisinko jättää heitä kuoleman kohdatessa täysin oman onnensa varaan.
EN, koska silloinhan olen juuri samanlainen välinpitämätön ja hirveä paska kuin he!Minä olen parempi!
Olen ajatellut, että olen jumissa omaan paskaa lapsuuteni enkä ole päässyt irti. Mutta jos vertaan itseäni ap:n ja muiden hänen kaltaisten vihaajiin niin se taidankin olla minä meistä kahdesta (ap/minä), joka onkin päässyt irti. Ei ap!
Viha ja kosto ei enää elä minulla = irtaantuminen mennessä!
Voi kuinka onnellinen olen, olen päässyt vapaaksi. Pidän edelleen etäisyyttä, mutta aion hoitaa myös isäni hautaan! Miksi en hoitaisi, olen vapaa menneestä. Niin kauan luulin tosin.
Kiitos ap. tästä avauksesta ja silmäni aukaisusta!
Ymmärrän myös sinua, olet vasta matkalla - tsemppiä! 🖤
Olen itse päässyt irti narsistinvahemmasta, en haudo kostoa ja toivon hänelle inhimillisiä elinolosuhteita-, sekä -kohtelua, vaikka en aio olla läsnä. Matka kaltoinkohdelluilla selviämiseen on kaikilla pitkä, liian pitkä verrattuna elinvuosiin. Kun näitä asioita tutkii, syvästi, oppii ja ymmärtää, niin ei sitä tunne ylemmyydentunnetta heihin, jotka ovat vielä matkalla pohtien etenemistään. Kuitenkin täystuet sinulle, että olet repinyt itsesi vapaaksi menettämättä empatian kykyä. Samoilla raiteilla olen, silti asiaa käsitellen, kysellen ja tukien.
Ei ole tarkoitus todellakaan tuntea ylemmyydentuntoa kanssasisariani kohtaan.
Anteeksi siitä, jos kirjoitus vaikutti siltä. Ajatus oli vain pohtia ääneen omia mietteitä. Ehkä epäonnistuin tässä ilmaisussani.
Matkalla olen vielä itsekin, vaikka hoidinkin ja hoidankin vanhempani etäisesti hautaan.
Yritys oli myös tuoda tuohon vihankulttuuriin ja sen tsemppasmiseen, mitä täällä esiintyy, myös toisenlaista näkökulmaa. Mikä sitten ilmeisesti epäonnistui.
Tsempit meille, enemmän ja vähemmän, matkalla oleville 🖤
Ohis, olisitko todellakin hoitanut vanhusvsnhempaasi jos olisit saanut edelleen raivoamista osakaesi? Väkivaltaisia päällekarkauksia? Huorittelua ja uhkailua? Jatkuvaa aggressiivista raivoamista? Ettei vaan ollut niin että vanhana vanhempasi olikin kiltti. Silloin on helppo osallistua ja hymistellä omasta henkisestä kasvusta.
Olis eri ääni kellossa jos väkivaltaisen psykopaatin lapsi olisit.
Ymmärsit väärin.
Lue viesti 168 + 167 💜
Alue: Aihe vapaa
Menneisyyttä voi paeta, mutta se vain siirtää ongelmia. Menneisyyttä ei voi paeta, se on aina edessä, ellei ratkaise sitä. Mikä valtaa kaivertaen mieltäsi, se on hyvä ratkaista selvitäksesi kivuttomammin. Selvittäeksesi mieltäsi siihen liittyy usein vähintään yksi toinen ihminen. Toisen ihmisen kanssa selvitysten pohjana on avoimuus ongelmasta. Ongelma ratkeaa johonkin suuntaan, kun ongelman osapuolet ovat käsitelleet sitä. Käsittelytavoissa on vaihtoehtoja ja niihin liittyy empatia, viisauden, järjen ja elämänkokemuksen asteet. Jatkuvasti on mahdollisuus oppia uutta. Vanhemmissa sukupolvissa ollaan jääräpäitä, tyhmiä, heidät pitäisi saada viisastumaan ja saada kykeneviksi tuntemaan muutakin tunteita kuin itsekeskeisyys, viha, katkeruus, kateellisuus, ym. Kuka lapsi ruokkiii jatkeena, syntipukki on huolissaan ja kultalasta ei kiinnosta paskaakaan kun jotain pitäisi tehdä.