Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Te joilla oli/on paskat surkeat vanhemmat, miten autoitte vanhusiässä?
09.11.2018 |
Lyhyesti: vanhempani olivat aivan luokattoman paskat vanhemmat. Kaltoinkohtelivat ja hakkasivat meitä lapsia, pitivät nälässä, jättivät yksin yöksi taaperoikäisiä lapsia ilman hoitajaa, eivät vieneet sairaana koskaan lääkäriin (esim luunmurtuma jäi hoitamatta), olivat itsekkäitä ja piittaamattomia. Aikuisikäisenä eivät ikinä tukeneet tai välittäneet ja lapsenlapsiaan eivät ole nähneetkään kyin pari kertaa (heitä ei kiinnostanut lapsenlapset yhtään).
Nyt sitten homma menossa siihen että ovat raihnaisia, toinen joutui laitokseen ja toisesta tuli äkkiä avuton. Emme ole olleet oikein väleissä edes viimeiseen 20 vuoteen. Nyt alkoi yhtäkkiä puhelinterrori ja syyllistys. Pitäisi 150 km päästä hypätä tekemään sitä ja tätä. Olen hämmentynyt. Miten paskat kusipäät voi edes olettaa että alkaisin auttamaan? Miten voin kieltäytyä?
Tiedän että minussa on tietty syyllisyys, jo lapsena iskostettu, aina pitää olla vanhemmille mieliksi. Mutta kun en nyt enää JAKSA. Sama paska kohtelu ja vittuilu jatkuu ja en halua nähdä noita paskiaisia edes. Olen niin stressaantunut etten jaksa.
Sitten sekin perinteinen kuvio on että kaksi sisarustani ilmoittivat minulle että eivät aio auttaa. Olen esikoisena se kiltein ja vastuuntuntoisin joten minun päälle tää nyt kaatuu.
Miten te muut toimitte? Ja kysyn nimenomaan nyt niilä joilla kusipäävanhemmat. Hyviä vanhempia auttaisin ilman muuta (ja välitkin olis toistnlaiset).
Kommentit (188)
Vierailija kirjoitti:
Hhhhhh kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos mahdollista rahallisesti, ostaisin vähän jotain apua sille kotona olijalle. Neuvottelisin sisarusten kanssa, josko nyt kuitenkin lähtisivät siihen kimppaan.
En varmaan vaivautuisi itse auttelemaan, paska kohtelu siellä jatkuisi kuitenkin kun kerran jo syyllistetäänkin.
Tätä vaihtoehtoa mietinkin jo. Mutta pelkään että minusta tulee tällä tapaa joku yhteyshenkilö jolle soitellaan ja jonka pitää ottaa kantaa. Nyt jo kunnan vanhuspalvelunarviosta (tms, en muista tarkkaa termiä) soitettiin ja alettiin vänkäämään mua johonkin palvelutarvekokoukseen. En hslua sinne!! En halua että mulle soitellaan!
Mitä tässä tekis ettei uppoa kaulaa myöten paskaan. ApKerro sille kunnan työntekijälle ihan rehellisesti miksi et halua olla asiassa mukana. Se tieto on vanhuspalvelun työntekijällekin tärkeä, kun palvelusuunnitelmaa tehtäessä on hyvä tietää jotain vanhuksen taustasta / historiasta, sekä tukiverkostosta. Jos et kerro rehellisesti mistä on kyse, työntekijä luulee että olet vain itsekäs ja välinpitämätön omainen. Vanhuspalvelun työntekijät tietenkin kohtelevat vanhempiasi asiallisesti heidän historiastaan huolimatta, mutta tuntemalla historian he myös ymmärtävät jättää sinut rauhaan.
Terv: entinen kotihoitaja, joka nähnyt monenlaisia ihmiskohtaloita
Tämä on hyvä tieto, jos tosiaankin yleisesti näin? Ehkä ajat ovat muuttuneeet.
Kyllä ainakin meidän kunnassa on näin. Sen verran voin kuitenkin korjata omaa kirjoitustani, että kaikki työntekijät eivät tietenkään automaattisesti oleta, että osallistumaton omainen olisi itsekäs ja välinpitämätön. Suuri osa osaa kyllä ajatella, että taustalla voi olla vaikka mitä pahuutta, vaikka siitä ei puhuttaisikaan. Silti rehellisyys kannattaa näissä asioissa, koska tosiasia on, että myös niitä oikeasti itsekkäitä omaisia on, eikä työntekijä voi tietää mitä taustalla on. Toki ymmärrän myös sen, ettei kaikki halua avautua vaikeista asioista tuntemattomille hoitajille. Yksityiskohtia ei tarvite kertoa, riittää jos sanoo että ei halua olla vanhuksen kanssa tekemisissä lapsuudessa tapahtuneen väkivallan vuoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käyttäjä1800 kirjoitti:
Kyllä lasten pitää auttaa vanhenevia vanhempiaan, jos nämä apua tarvitsevat, koska neljäs käsky sanoo, että kunnioita isääsi ja äitiäsi. Vanhemmilla on oikeus kohdella lapsiaan miten tahtoo, mutta lasten pitää kunnioittaa, rakastaa ja auttaa vanhempiaan aina!
Vanhemmalla ei todellakaan ole oikeutta kohdella lastaan huonosti. Turha luulo että mitään kunnioitusta saa ellei osaa itse kunnioittaa lastaan. Kohtele toista niinkuin tahtoisit itseäsi kohdeltavan. Siinäpä kaikille pohdittavaa.
Käyttäjä1800 kirjoitti:
Kyllä lasten pitää auttaa vanhenevia vanhempiaan, jos nämä apua tarvitsevat, koska neljäs käsky sanoo, että kunnioita isääsi ja äitiäsi. Vanhemmilla on oikeus kohdella lapsiaan miten tahtoo, mutta lasten pitää kunnioittaa, rakastaa ja auttaa vanhempiaan aina!
Raamatussasi sanotaan myös: Joka vitsaa säästää, se lastaan vihaa.
Hhhhhh kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hhhhhh kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos mahdollista rahallisesti, ostaisin vähän jotain apua sille kotona olijalle. Neuvottelisin sisarusten kanssa, josko nyt kuitenkin lähtisivät siihen kimppaan.
En varmaan vaivautuisi itse auttelemaan, paska kohtelu siellä jatkuisi kuitenkin kun kerran jo syyllistetäänkin.
Tätä vaihtoehtoa mietinkin jo. Mutta pelkään että minusta tulee tällä tapaa joku yhteyshenkilö jolle soitellaan ja jonka pitää ottaa kantaa. Nyt jo kunnan vanhuspalvelunarviosta (tms, en muista tarkkaa termiä) soitettiin ja alettiin vänkäämään mua johonkin palvelutarvekokoukseen. En hslua sinne!! En halua että mulle soitellaan!
Mitä tässä tekis ettei uppoa kaulaa myöten paskaan. ApKerro sille kunnan työntekijälle ihan rehellisesti miksi et halua olla asiassa mukana. Se tieto on vanhuspalvelun työntekijällekin tärkeä, kun palvelusuunnitelmaa tehtäessä on hyvä tietää jotain vanhuksen taustasta / historiasta, sekä tukiverkostosta. Jos et kerro rehellisesti mistä on kyse, työntekijä luulee että olet vain itsekäs ja välinpitämätön omainen. Vanhuspalvelun työntekijät tietenkin kohtelevat vanhempiasi asiallisesti heidän historiastaan huolimatta, mutta tuntemalla historian he myös ymmärtävät jättää sinut rauhaan.
Terv: entinen kotihoitaja, joka nähnyt monenlaisia ihmiskohtaloita
Tämä on hyvä tieto, jos tosiaankin yleisesti näin? Ehkä ajat ovat muuttuneeet.
Kyllä ainakin meidän kunnassa on näin. Sen verran voin kuitenkin korjata omaa kirjoitustani, että kaikki työntekijät eivät tietenkään automaattisesti oleta, että osallistumaton omainen olisi itsekäs ja välinpitämätön. Suuri osa osaa kyllä ajatella, että taustalla voi olla vaikka mitä pahuutta, vaikka siitä ei puhuttaisikaan. Silti rehellisyys kannattaa näissä asioissa, koska tosiasia on, että myös niitä oikeasti itsekkäitä omaisia on, eikä työntekijä voi tietää mitä taustalla on. Toki ymmärrän myös sen, ettei kaikki halua avautua vaikeista asioista tuntemattomille hoitajille. Yksityiskohtia ei tarvite kertoa, riittää jos sanoo että ei halua olla vanhuksen kanssa tekemisissä lapsuudessa tapahtuneen väkivallan vuoksi.
Asetelma voi olla hyvinkin vaikea narsistinvanhemman suhteen pienessä kunnassa. Enkä ole täysin vakuuttunut, että palvelupuolella olisi juoruille korviansa letkauttamonta työntekijää. Ongelma olisi vähäpätöisempi, ellen haluaisi narsistivanhemmalleni pätevää hoitoa itse läsnäolematta. Olen traumat käsitellyt tähän asti, ainoa mikä vaivaa on tuleva "pakko", miten se sujuu.
Vierailija kirjoitti:
Kunta muuten sit häikäilemättömästi soittelee omaisille ja vaatii niitä tekemään kaikenlaista. Kotihoito ei ehdi hoitamaan kaikkea, loppu kuluu omaisille.
Näin tekee, niin minullekin soiteltiin ja kerrottiin, kuinka nyt vanhempani tarvitsisivat minua kipeästi. Vastasin suoraan, että heti kun minua seksuaalisesti hyväksikäyttänyt isä ja silmänsä sulkenut äiti maksavat traumaterapiani, minuun voi ottaa yhteyttä. Eivät ottaneet enää yhteyttä ja nyt vanhemmat ovat ryypänneet velkarahansakin. Ei muuta kuin tervemenoa ja toivottavasti loppu on silkkaa kärsimystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vaikea juttu. Ei oikein kai huonoakaan vanhempaa voisi täysin yhteiskunnan varaan jättää. Hoitako kotihoito muka vaatteet, lamput, sulakkeet, lakanat? Käsittääkseni kotihoito tekee vain lääketieteellistä hoitoa (lääkkeet, haavat, mittaukset).
Tätä mietin itsekin. Voiko kuitenkaan vanhempansa jättää heittele?
Itselläni on lapsuudessa ollut väkivaltaa, hyväksikäyttöä, juopporemmiä ympärillä, ei ole ollut ruokaa jne. jne.
En ole juuri vanhempien kanssa tekemisissä ollut vuosikymmeniin. Pidän etäisyyttä. Hoidin äitini 1kk sitten hautaan.
MUTTA voisinko jättää heitä kuoleman kohdatessa täysin oman onnensa varaan.
EN, koska silloinhan olen juuri samanlainen välinpitämätön ja hirveä paska kuin he!
Minä olen parempi!
Olen ajatellut, että olen jumissa omaan paskaa lapsuuteni enkä ole päässyt irti. Mutta jos vertaan itseäni ap:n ja muiden hänen kaltaisten vihaajiin niin se taidankin olla minä meistä kahdesta (ap/minä), joka onkin päässyt irti. Ei ap!
Viha ja kosto ei enää elä minulla = irtaantuminen mennessä!
Voi kuinka onnellinen olen, olen päässyt vapaaksi. Pidän edelleen etäisyyttä, mutta aion hoitaa myös isäni hautaan! Miksi en hoitaisi, olen vapaa menneestä. Niin kauan luulin tosin.
Kiitos ap. tästä avauksesta ja silmäni aukaisusta!
Ymmärrän myös sinua, olet vasta matkalla - tsemppiä! 🖤
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikea juttu. Ei oikein kai huonoakaan vanhempaa voisi täysin yhteiskunnan varaan jättää. Hoitako kotihoito muka vaatteet, lamput, sulakkeet, lakanat? Käsittääkseni kotihoito tekee vain lääketieteellistä hoitoa (lääkkeet, haavat, mittaukset).
Tätä mietin itsekin. Voiko kuitenkaan vanhempansa jättää heittele?
Itselläni on lapsuudessa ollut väkivaltaa, hyväksikäyttöä, juopporemmiä ympärillä, ei ole ollut ruokaa jne. jne.
En ole juuri vanhempien kanssa tekemisissä ollut vuosikymmeniin. Pidän etäisyyttä. Hoidin äitini 1kk sitten hautaan.
MUTTA voisinko jättää heitä kuoleman kohdatessa täysin oman onnensa varaan.
EN, koska silloinhan olen juuri samanlainen välinpitämätön ja hirveä paska kuin he!Minä olen parempi!
Olen ajatellut, että olen jumissa omaan paskaa lapsuuteni enkä ole päässyt irti. Mutta jos vertaan itseäni ap:n ja muiden hänen kaltaisten vihaajiin niin se taidankin olla minä meistä kahdesta (ap/minä), joka onkin päässyt irti. Ei ap!
Viha ja kosto ei enää elä minulla = irtaantuminen mennessä!
Voi kuinka onnellinen olen, olen päässyt vapaaksi. Pidän edelleen etäisyyttä, mutta aion hoitaa myös isäni hautaan! Miksi en hoitaisi, olen vapaa menneestä. Niin kauan luulin tosin.
Kiitos ap. tästä avauksesta ja silmäni aukaisusta!
Ymmärrän myös sinua, olet vasta matkalla - tsemppiä! 🖤
Tämän voisi vahvistaa myös jokainen psykologi.
Näinhän se menee. Niin kauan kun on vihaa niin kauan olet kiinni menneessä. Kun tilalle tulee tunne, jolloin et tunne enää mitään niin olet vapaa.
Tämä sopii myös eroihin.
Rakkauden vastakohta ei ole viha, vaan välinpitämättömyys!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikea juttu. Ei oikein kai huonoakaan vanhempaa voisi täysin yhteiskunnan varaan jättää. Hoitako kotihoito muka vaatteet, lamput, sulakkeet, lakanat? Käsittääkseni kotihoito tekee vain lääketieteellistä hoitoa (lääkkeet, haavat, mittaukset).
Tätä mietin itsekin. Voiko kuitenkaan vanhempansa jättää heittele?
Itselläni on lapsuudessa ollut väkivaltaa, hyväksikäyttöä, juopporemmiä ympärillä, ei ole ollut ruokaa jne. jne.
En ole juuri vanhempien kanssa tekemisissä ollut vuosikymmeniin. Pidän etäisyyttä. Hoidin äitini 1kk sitten hautaan.
MUTTA voisinko jättää heitä kuoleman kohdatessa täysin oman onnensa varaan.
EN, koska silloinhan olen juuri samanlainen välinpitämätön ja hirveä paska kuin he!Minä olen parempi!
Olen ajatellut, että olen jumissa omaan paskaa lapsuuteni enkä ole päässyt irti. Mutta jos vertaan itseäni ap:n ja muiden hänen kaltaisten vihaajiin niin se taidankin olla minä meistä kahdesta (ap/minä), joka onkin päässyt irti. Ei ap!
Viha ja kosto ei enää elä minulla = irtaantuminen mennessä!
Voi kuinka onnellinen olen, olen päässyt vapaaksi. Pidän edelleen etäisyyttä, mutta aion hoitaa myös isäni hautaan! Miksi en hoitaisi, olen vapaa menneestä. Niin kauan luulin tosin.
Kiitos ap. tästä avauksesta ja silmäni aukaisusta!
Ymmärrän myös sinua, olet vasta matkalla - tsemppiä! 🖤
Tämän voisi vahvistaa myös jokainen psykologi.
Näinhän se menee. Niin kauan kun on vihaa niin kauan olet kiinni menneessä. Kun tilalle tulee tunne, jolloin et tunne enää mitään niin olet vapaa.
Tämä sopii myös eroihin.
Rakkauden vastakohta ei ole viha, vaan välinpitämättömyys!
Aivan, vihaahan kertoo sinulle jonkun asian olleen sinulle tärkeä. Mitä tärkeämpi, niin sitä suurempi pettymys ja viha.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikea juttu. Ei oikein kai huonoakaan vanhempaa voisi täysin yhteiskunnan varaan jättää. Hoitako kotihoito muka vaatteet, lamput, sulakkeet, lakanat? Käsittääkseni kotihoito tekee vain lääketieteellistä hoitoa (lääkkeet, haavat, mittaukset).
Tätä mietin itsekin. Voiko kuitenkaan vanhempansa jättää heittele?
Itselläni on lapsuudessa ollut väkivaltaa, hyväksikäyttöä, juopporemmiä ympärillä, ei ole ollut ruokaa jne. jne.
En ole juuri vanhempien kanssa tekemisissä ollut vuosikymmeniin. Pidän etäisyyttä. Hoidin äitini 1kk sitten hautaan.
MUTTA voisinko jättää heitä kuoleman kohdatessa täysin oman onnensa varaan.
EN, koska silloinhan olen juuri samanlainen välinpitämätön ja hirveä paska kuin he!Minä olen parempi!
Olen ajatellut, että olen jumissa omaan paskaa lapsuuteni enkä ole päässyt irti. Mutta jos vertaan itseäni ap:n ja muiden hänen kaltaisten vihaajiin niin se taidankin olla minä meistä kahdesta (ap/minä), joka onkin päässyt irti. Ei ap!
Viha ja kosto ei enää elä minulla = irtaantuminen mennessä!
Voi kuinka onnellinen olen, olen päässyt vapaaksi. Pidän edelleen etäisyyttä, mutta aion hoitaa myös isäni hautaan! Miksi en hoitaisi, olen vapaa menneestä. Niin kauan luulin tosin.
Kiitos ap. tästä avauksesta ja silmäni aukaisusta!
Ymmärrän myös sinua, olet vasta matkalla - tsemppiä! 🖤
Olen itse päässyt irti narsistinvahemmasta, en haudo kostoa ja toivon hänelle inhimillisiä elinolosuhteita-, sekä -kohtelua, vaikka en aio olla läsnä. Matka kaltoinkohdelluilla selviämiseen on kaikilla pitkä, liian pitkä verrattuna elinvuosiin. Kun näitä asioita tutkii, syvästi, oppii ja ymmärtää, niin ei sitä tunne ylemmyydentunnetta heihin, jotka ovat vielä matkalla pohtien etenemistään. Kuitenkin täystuet sinulle, että olet repinyt itsesi vapaaksi menettämättä empatian kykyä. Samoilla raiteilla olen, silti asiaa käsitellen, kysellen ja tukien.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikea juttu. Ei oikein kai huonoakaan vanhempaa voisi täysin yhteiskunnan varaan jättää. Hoitako kotihoito muka vaatteet, lamput, sulakkeet, lakanat? Käsittääkseni kotihoito tekee vain lääketieteellistä hoitoa (lääkkeet, haavat, mittaukset).
Tätä mietin itsekin. Voiko kuitenkaan vanhempansa jättää heittele?
Itselläni on lapsuudessa ollut väkivaltaa, hyväksikäyttöä, juopporemmiä ympärillä, ei ole ollut ruokaa jne. jne.
En ole juuri vanhempien kanssa tekemisissä ollut vuosikymmeniin. Pidän etäisyyttä. Hoidin äitini 1kk sitten hautaan.
MUTTA voisinko jättää heitä kuoleman kohdatessa täysin oman onnensa varaan.
EN, koska silloinhan olen juuri samanlainen välinpitämätön ja hirveä paska kuin he!Minä olen parempi!
Onneks olkoon...voit hoidella ne r..aiskaajat ja j..uopot seuraavaksi..niin oot vielä parempi:)
Olen ajatellut, että olen jumissa omaan paskaa lapsuuteni enkä ole päässyt irti. Mutta jos vertaan itseäni ap:n ja muiden hänen kaltaisten vihaajiin niin se taidankin olla minä meistä kahdesta (ap/minä), joka onkin päässyt irti. Ei ap!
Viha ja kosto ei enää elä minulla = irtaantuminen mennessä!
Voi kuinka onnellinen olen, olen päässyt vapaaksi. Pidän edelleen etäisyyttä, mutta aion hoitaa myös isäni hautaan! Miksi en hoitaisi, olen vapaa menneestä. Niin kauan luulin tosin.
Kiitos ap. tästä avauksesta ja silmäni aukaisusta!
Ymmärrän myös sinua, olet vasta matkalla - tsemppiä! 🖤
Käyttäjä1800 kirjoitti:
Kyllä lasten pitää auttaa vanhenevia vanhempiaan, jos nämä apua tarvitsevat, koska neljäs käsky sanoo, että kunnioita isääsi ja äitiäsi. Vanhemmilla on oikeus kohdella lapsiaan miten tahtoo, mutta lasten pitää kunnioittaa, rakastaa ja auttaa vanhempiaan aina!
Mitä ihmeen skeidaa sinä suollat?? Lakikin jo sanoo, että lapsen pahoinpitely henkinen- ja fyysinen ovat rangaistavia tekoja. Missä ihmeen pussinperällä sinä oikein elät?? Satukirjastako luet aina sopivan totuuden? Uskon kyllä Jumalaan, mutta en sellaiseen, joka siunaa pienempien pahoinpitelyt, sodat ja vääryydet. Toivottavasti kommenttisi oli provo, sillä on aivan hirveää jos noin ajattelevia ihmisiä vielä tänä päivänä tallustelee vapaana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikea juttu. Ei oikein kai huonoakaan vanhempaa voisi täysin yhteiskunnan varaan jättää. Hoitako kotihoito muka vaatteet, lamput, sulakkeet, lakanat? Käsittääkseni kotihoito tekee vain lääketieteellistä hoitoa (lääkkeet, haavat, mittaukset).
Ei tämä ole millään tavalla "vaikea juttu". Ja kyllä, sen huonon vanhemman voi jättää täysin yhteiskunnan varaan, ei hän ansaitse yhtään sen enempää. Maatkoon paskaisissa lakanoissaan pimeässä. Sitä kutsutaan karmaksi.
Niin ei ansaitse yhtään enepää kuin sinäkään. Mutta sittenhän olet yhtä paska kuin vamhempasikin. Vedät sillä saralla tasoihin, yhtä paskoja molemmat niin vamhempasikin kuin sinä.
Itse olen ainakin parempi kuin vanhempiani ja hoidan heidät etäisesti hautaan. Vähin elkein.
Mä hoidin mummoni loppuun asti, koska mummo hoiti minua. Mummo kannusti, äiti ja isä eivät. Isästä en välittänyt lainkaan kun hän vanheni, koska hänen kasvattamisensa oli hakkaaminen ja hylkääminen. Äitiä taas kiinnosti uusi mies enemmän kuin lapset eron jälkeen.
Äiti elää vielä, en ole järin innokas auttamaan. Etänä voin tilailla hänelle netistä juttuja jos pyytää, joskus tarjoan apuani jos olen siellä päin.
Kyllä se niin menee, että se panos mikä lapsille annetaan tulee takaisin kyllä. Lapsi joka ei itsekään saa hellyyttä ja hoivaa, ei kykene sitä vanhemmilleenkaan antamaan.
Isän hautajaisissa itkin sitä isää, jota en koskaan saanut, ja mummon hautajaisissa itkin sitä ainoaa ihmistä, joka minusta aidosti välitti. Äidin hautajaisissa todennäköisesti tulen itkemään menetettyjä äiti-tytär -hetkiä. Äitiä ei ole koskaan kiinnostanut viettää kanssani aikaa, ei edes vanhemmiten. Hän on vieraillut luonani viimeksi 5 vuotta sitten ja valitti koko vierailun ajan.
Äitini ei myöskään ole kiinnostunut tyttärestäni vaan siskoni lapsista, joita hän onkin paljon hoitanut. Siskon lapset käyvätkin mummonsa luona melko usein. Niin se vaan menee. :) Koska äidilläni kuitenkin käy siellä porukkaa, niin en koe asiasta syyllisyyttä. Ne lapset ja lapsenlapset käyvät, joista äiti aidosti välittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikea juttu. Ei oikein kai huonoakaan vanhempaa voisi täysin yhteiskunnan varaan jättää. Hoitako kotihoito muka vaatteet, lamput, sulakkeet, lakanat? Käsittääkseni kotihoito tekee vain lääketieteellistä hoitoa (lääkkeet, haavat, mittaukset).
Tätä mietin itsekin. Voiko kuitenkaan vanhempansa jättää heittele?
Itselläni on lapsuudessa ollut väkivaltaa, hyväksikäyttöä, juopporemmiä ympärillä, ei ole ollut ruokaa jne. jne.
En ole juuri vanhempien kanssa tekemisissä ollut vuosikymmeniin. Pidän etäisyyttä. Hoidin äitini 1kk sitten hautaan.
MUTTA voisinko jättää heitä kuoleman kohdatessa täysin oman onnensa varaan.
EN, koska silloinhan olen juuri samanlainen välinpitämätön ja hirveä paska kuin he!Minä olen parempi!
Olen ajatellut, että olen jumissa omaan paskaa lapsuuteni enkä ole päässyt irti. Mutta jos vertaan itseäni ap:n ja muiden hänen kaltaisten vihaajiin niin se taidankin olla minä meistä kahdesta (ap/minä), joka onkin päässyt irti. Ei ap!
Viha ja kosto ei enää elä minulla = irtaantuminen mennessä!
Voi kuinka onnellinen olen, olen päässyt vapaaksi. Pidän edelleen etäisyyttä, mutta aion hoitaa myös isäni hautaan! Miksi en hoitaisi, olen vapaa menneestä. Niin kauan luulin tosin.
Kiitos ap. tästä avauksesta ja silmäni aukaisusta!
Ymmärrän myös sinua, olet vasta matkalla - tsemppiä! 🖤
Olen itse päässyt irti narsistinvahemmasta, en haudo kostoa ja toivon hänelle inhimillisiä elinolosuhteita-, sekä -kohtelua, vaikka en aio olla läsnä. Matka kaltoinkohdelluilla selviämiseen on kaikilla pitkä, liian pitkä verrattuna elinvuosiin. Kun näitä asioita tutkii, syvästi, oppii ja ymmärtää, niin ei sitä tunne ylemmyydentunnetta heihin, jotka ovat vielä matkalla pohtien etenemistään. Kuitenkin täystuet sinulle, että olet repinyt itsesi vapaaksi menettämättä empatian kykyä. Samoilla raiteilla olen, silti asiaa käsitellen, kysellen ja tukien.
Ei ole tarkoitus todellakaan tuntea ylemmyydentuntoa kanssasisariani kohtaan.
Anteeksi siitä, jos kirjoitus vaikutti siltä. Ajatus oli vain pohtia ääneen omia mietteitä. Ehkä epäonnistuin tässä ilmaisussani.
Matkalla olen vielä itsekin, vaikka hoidinkin ja hoidankin vanhempani etäisesti hautaan.
Yritys oli myös tuoda tuohon vihankulttuuriin ja sen tsemppasmiseen, mitä täällä esiintyy, myös toisenlaista näkökulmaa. Mikä sitten ilmeisesti epäonnistui.
Tsempit meille, enemmän ja vähemmän, matkalla oleville 🖤
Isäni valitsi toisten naisten lakanoissa juoksemisen ja äiti alkoholin sen sijaan, että olisivat olleet lapsilleen hyvät vanhemmat. Nuo molempien kiinnostuksen kohteet menivät siis lasten edelle, joten jouduin sosiaalitoimen "käsiin". Nykyään olen tästä kiitollinen, sillä olen oppinut huolehtimaan itsestäni ja asunnostani.
En kuitenkaan noita paskiaisia auttaisi, vaikka molemmat ovat sitä pyytäneet. Lähinnä siis lainarahaa, muuttoapua jne. Ei ole tippunut, eikä tipu!
Minä olen vanhempiini joulukorttiväleissä. Sen päälle soitellaan pari kertaa vuodessa. Jos isälläni on jotain asiaa minulle, hän laittaa tekstiviestin miehelleni.
Kävin kesällä näyttämässä lasta vanhemmillani toista kertaa hänen elämässään, ja ennen kuin tunti oli kulunut, minulla ja isälläni oli täysi huutoriita päällä. Juu ei kiinnosta. Heille on aina ollut viina ykkönen ja koira kakkonen ja lapset tulleet sitten jossain siellä tärkeyslistan häntäpäässä. Nyrkkikin heilunut joskus.
Minä hoidin hautaan omat isovanhempani, jotka olivat minulle hyviä, kun olin surullinen, ahdistunut ja kaltoinkohdeltu lapsi. En aio hoitaa omia vanhempiani yhtään mitenkään. He ovat nyt seitsenkymppisiä ja varmaan muutaman vuoden päästä avun tarpeessa. Isän- ja äitienpäiväkortit ja synttärionnittelut laitan lapsen nimissä, hän siis saa onnitella isovanhempiaan, mutta itse en nimeäni niihin kortteihin laita. Hautajaiskimppuun ja adressiin voin laittaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikea juttu. Ei oikein kai huonoakaan vanhempaa voisi täysin yhteiskunnan varaan jättää. Hoitako kotihoito muka vaatteet, lamput, sulakkeet, lakanat? Käsittääkseni kotihoito tekee vain lääketieteellistä hoitoa (lääkkeet, haavat, mittaukset).
Tätä mietin itsekin. Voiko kuitenkaan vanhempansa jättää heittele?
Itselläni on lapsuudessa ollut väkivaltaa, hyväksikäyttöä, juopporemmiä ympärillä, ei ole ollut ruokaa jne. jne.
En ole juuri vanhempien kanssa tekemisissä ollut vuosikymmeniin. Pidän etäisyyttä. Hoidin äitini 1kk sitten hautaan.
MUTTA voisinko jättää heitä kuoleman kohdatessa täysin oman onnensa varaan.
EN, koska silloinhan olen juuri samanlainen välinpitämätön ja hirveä paska kuin he!Minä olen parempi!
Olen ajatellut, että olen jumissa omaan paskaa lapsuuteni enkä ole päässyt irti. Mutta jos vertaan itseäni ap:n ja muiden hänen kaltaisten vihaajiin niin se taidankin olla minä meistä kahdesta (ap/minä), joka onkin päässyt irti. Ei ap!
Viha ja kosto ei enää elä minulla = irtaantuminen mennessä!
Voi kuinka onnellinen olen, olen päässyt vapaaksi. Pidän edelleen etäisyyttä, mutta aion hoitaa myös isäni hautaan! Miksi en hoitaisi, olen vapaa menneestä. Niin kauan luulin tosin.
Kiitos ap. tästä avauksesta ja silmäni aukaisusta!
Ymmärrän myös sinua, olet vasta matkalla - tsemppiä! 🖤
Olen itse päässyt irti narsistinvahemmasta, en haudo kostoa ja toivon hänelle inhimillisiä elinolosuhteita-, sekä -kohtelua, vaikka en aio olla läsnä. Matka kaltoinkohdelluilla selviämiseen on kaikilla pitkä, liian pitkä verrattuna elinvuosiin. Kun näitä asioita tutkii, syvästi, oppii ja ymmärtää, niin ei sitä tunne ylemmyydentunnetta heihin, jotka ovat vielä matkalla pohtien etenemistään. Kuitenkin täystuet sinulle, että olet repinyt itsesi vapaaksi menettämättä empatian kykyä. Samoilla raiteilla olen, silti asiaa käsitellen, kysellen ja tukien.
Tuosta helposti tulee sellainen tunne, että ap olisi päässyt eteenpäin. On koulutukset ja kaikki. Joku jo näin kehuikin. Ja hyvä niin.
Mutta totuushan on se, että ap ei ole päässyt yhtään mihinkään. Vielä tulee tunne köysi kaulassa olemisesta (ap itse kuvasi viestissään näin).
Jos joku hoitaakin viime metreillä omia huonoja vanhempia niin tästä tulee se käsitys, että tämä ihminen onkin kiinni mennessä.
Mutta ehkä se onkin niin, että
- kuka pakenee menneisyyttään, kuten ap. - hän jää siihen kiinni
- kuka auttaa hautajaisissa ja tulee menneisyyden lähelle - onkin irti
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikea juttu. Ei oikein kai huonoakaan vanhempaa voisi täysin yhteiskunnan varaan jättää. Hoitako kotihoito muka vaatteet, lamput, sulakkeet, lakanat? Käsittääkseni kotihoito tekee vain lääketieteellistä hoitoa (lääkkeet, haavat, mittaukset).
Tätä mietin itsekin. Voiko kuitenkaan vanhempansa jättää heittele?
Itselläni on lapsuudessa ollut väkivaltaa, hyväksikäyttöä, juopporemmiä ympärillä, ei ole ollut ruokaa jne. jne.
En ole juuri vanhempien kanssa tekemisissä ollut vuosikymmeniin. Pidän etäisyyttä. Hoidin äitini 1kk sitten hautaan.
MUTTA voisinko jättää heitä kuoleman kohdatessa täysin oman onnensa varaan.
EN, koska silloinhan olen juuri samanlainen välinpitämätön ja hirveä paska kuin he!Minä olen parempi!
Olen ajatellut, että olen jumissa omaan paskaa lapsuuteni enkä ole päässyt irti. Mutta jos vertaan itseäni ap:n ja muiden hänen kaltaisten vihaajiin niin se taidankin olla minä meistä kahdesta (ap/minä), joka onkin päässyt irti. Ei ap!
Viha ja kosto ei enää elä minulla = irtaantuminen mennessä!
Voi kuinka onnellinen olen, olen päässyt vapaaksi. Pidän edelleen etäisyyttä, mutta aion hoitaa myös isäni hautaan! Miksi en hoitaisi, olen vapaa menneestä. Niin kauan luulin tosin.
Kiitos ap. tästä avauksesta ja silmäni aukaisusta!
Ymmärrän myös sinua, olet vasta matkalla - tsemppiä! 🖤
Olen itse päässyt irti narsistinvahemmasta, en haudo kostoa ja toivon hänelle inhimillisiä elinolosuhteita-, sekä -kohtelua, vaikka en aio olla läsnä. Matka kaltoinkohdelluilla selviämiseen on kaikilla pitkä, liian pitkä verrattuna elinvuosiin. Kun näitä asioita tutkii, syvästi, oppii ja ymmärtää, niin ei sitä tunne ylemmyydentunnetta heihin, jotka ovat vielä matkalla pohtien etenemistään. Kuitenkin täystuet sinulle, että olet repinyt itsesi vapaaksi menettämättä empatian kykyä. Samoilla raiteilla olen, silti asiaa käsitellen, kysellen ja tukien.
Tuosta helposti tulee sellainen tunne, että ap olisi päässyt eteenpäin. On koulutukset ja kaikki. Joku jo näin kehuikin. Ja hyvä niin.
Mutta totuushan on se, että ap ei ole päässyt yhtään mihinkään. Vielä tulee tunne köysi kaulassa olemisesta (ap itse kuvasi viestissään näin).
Jos joku hoitaakin viime metreillä omia huonoja vanhempia niin tästä tulee se käsitys, että tämä ihminen onkin kiinni mennessä.
Mutta ehkä se onkin niin, että
- kuka pakenee menneisyyttään, kuten ap. - hän jää siihen kiinni
- kuka auttaa hautajaisissa ja tulee menneisyyden lähelle - onkin irti
👍
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos mahdollista rahallisesti, ostaisin vähän jotain apua sille kotona olijalle. Neuvottelisin sisarusten kanssa, josko nyt kuitenkin lähtisivät siihen kimppaan.
En varmaan vaivautuisi itse auttelemaan, paska kohtelu siellä jatkuisi kuitenkin kun kerran jo syyllistetäänkin.
Tätä vaihtoehtoa mietinkin jo. Mutta pelkään että minusta tulee tällä tapaa joku yhteyshenkilö jolle soitellaan ja jonka pitää ottaa kantaa. Nyt jo kunnan vanhuspalvelunarviosta (tms, en muista tarkkaa termiä) soitettiin ja alettiin vänkäämään mua johonkin palvelutarvekokoukseen. En hslua sinne!! En halua että mulle soitellaan!
Mitä tässä tekis ettei uppoa kaulaa myöten paskaan. Ap
Älä vastaa puheluihin tai mihinkään . Välit poikki vaan. Luulin että puhuit " tavallisen" huonoista vanhemmista niin kuin minulla oli. Eli arvosteltiin ulkonäkö ja luonne ( huonoja tietenkin molemmat) , ei autettu oikein missään ja tätä rataa. Ei kuitenkaan nälässä pidetty ja lääkäriin vietiin kun oli tarve.
Autoin jonkin verran ja pidin yhteyttä mutta suhtauduin kuin kotisairaanhoitaja. Ystävällisesti mutta samalla jäädytin tunteet ja tein vain sen minkä hyvin jaksoin ja viitsin.
Sinun tapauksessasi en taitaisi jaksaa ja viitsiä ollenkaan.
Alue: Aihe vapaa
Yhden lapsen lapsilisä siis lahjoitetaan isovanhemmalle.