Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Te joilla oli/on paskat surkeat vanhemmat, miten autoitte vanhusiässä?
09.11.2018 |
Lyhyesti: vanhempani olivat aivan luokattoman paskat vanhemmat. Kaltoinkohtelivat ja hakkasivat meitä lapsia, pitivät nälässä, jättivät yksin yöksi taaperoikäisiä lapsia ilman hoitajaa, eivät vieneet sairaana koskaan lääkäriin (esim luunmurtuma jäi hoitamatta), olivat itsekkäitä ja piittaamattomia. Aikuisikäisenä eivät ikinä tukeneet tai välittäneet ja lapsenlapsiaan eivät ole nähneetkään kyin pari kertaa (heitä ei kiinnostanut lapsenlapset yhtään).
Nyt sitten homma menossa siihen että ovat raihnaisia, toinen joutui laitokseen ja toisesta tuli äkkiä avuton. Emme ole olleet oikein väleissä edes viimeiseen 20 vuoteen. Nyt alkoi yhtäkkiä puhelinterrori ja syyllistys. Pitäisi 150 km päästä hypätä tekemään sitä ja tätä. Olen hämmentynyt. Miten paskat kusipäät voi edes olettaa että alkaisin auttamaan? Miten voin kieltäytyä?
Tiedän että minussa on tietty syyllisyys, jo lapsena iskostettu, aina pitää olla vanhemmille mieliksi. Mutta kun en nyt enää JAKSA. Sama paska kohtelu ja vittuilu jatkuu ja en halua nähdä noita paskiaisia edes. Olen niin stressaantunut etten jaksa.
Sitten sekin perinteinen kuvio on että kaksi sisarustani ilmoittivat minulle että eivät aio auttaa. Olen esikoisena se kiltein ja vastuuntuntoisin joten minun päälle tää nyt kaatuu.
Miten te muut toimitte? Ja kysyn nimenomaan nyt niilä joilla kusipäävanhemmat. Hyviä vanhempia auttaisin ilman muuta (ja välitkin olis toistnlaiset).
Kommentit (188)
Ei tarvitse mitään lähteä tekemään sinne. Eläköön kuin ei olisi lapsia hankkinutkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos mahdollista rahallisesti, ostaisin vähän jotain apua sille kotona olijalle. Neuvottelisin sisarusten kanssa, josko nyt kuitenkin lähtisivät siihen kimppaan.
En varmaan vaivautuisi itse auttelemaan, paska kohtelu siellä jatkuisi kuitenkin kun kerran jo syyllistetäänkin.
En pidä mitään yhteyttä!
Oikein hyvin menee, enkä tunne minkäänlaista syyllisyyttä.
Vierailija kirjoitti:
Jos mahdollista rahallisesti, ostaisin vähän jotain apua sille kotona olijalle. Neuvottelisin sisarusten kanssa, josko nyt kuitenkin lähtisivät siihen kimppaan.
En varmaan vaivautuisi itse auttelemaan, paska kohtelu siellä jatkuisi kuitenkin kun kerran jo syyllistetäänkin.
Tätä vaihtoehtoa mietinkin jo. Mutta pelkään että minusta tulee tällä tapaa joku yhteyshenkilö jolle soitellaan ja jonka pitää ottaa kantaa. Nyt jo kunnan vanhuspalvelunarviosta (tms, en muista tarkkaa termiä) soitettiin ja alettiin vänkäämään mua johonkin palvelutarvekokoukseen. En hslua sinne!! En halua että mulle soitellaan!
Mitä tässä tekis ettei uppoa kaulaa myöten paskaan. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla oli myös aivan hirveät vanhemmat, omaksi onnekseen korjasivat tilanteen myöhemmin elämässä ja ovat olleet erinomaisia isovanhempia, vaikkakaan en lapsiani heille valvomatta jätä itse lapsena kokemani väkivallan takia. Kokemani kaltoinkohtelu kalvaa sen verran etten aio ottaa heitä esim. luokseni asumaan tmv. vaikka sille tarve joskus tulisi mutta omien aikataulujeni mukaan avitan kyllä.
Jos eivät olisi niin valtavaa parannusta tehneet niin kylmästi olisin jättänyt oman onnensa nojaan.
Sinä et ole mitään velkaa vanhemmillesi, sinä et ole pyytänyt heidän lapsekseen päästä. Vanhemmat päättävät lapsensa tehdä ja täten ovat heille onnellisen lapsuuden velkaa ja kun sen tekevät niin harvoin tarvitsee lapsia anella, he haluavat olla avuksi ihan omasta tahdostaan.
Puhelinnumero vaihtoon ja anna olla.
En mitenkään. Saa kuolla siellä missä onkin ja mihin olosuhteisiin tahansa. Ei ole ollut välejä kahteenkymmeneen vuoteen, ei kiinnosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei sun ap tarvitse mihinkään mennä eikä auttaa vanhempiasi yhtään. Jos kunnalta tai jostain muualta soittelevat, ilmoitat vaan, että et tee mitään eikä tarvitse enää soitella. Vaihda puhelinnumero salaiseksi niin ei pääse vanhempasikaan syyllistämään. Ole kun he molemmat olisivat jo kuolleet. Miksi ihmeessä tunnet syyllisyyttä, kun vanhempasikaan eivät tunne?
Ap , voit olla varma tilanteessasi EN MENISI, mutta muistuta myös syy heille. (voi olla etteivät itse ymmärrä)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos mahdollista rahallisesti, ostaisin vähän jotain apua sille kotona olijalle. Neuvottelisin sisarusten kanssa, josko nyt kuitenkin lähtisivät siihen kimppaan.
En varmaan vaivautuisi itse auttelemaan, paska kohtelu siellä jatkuisi kuitenkin kun kerran jo syyllistetäänkin.
Toimisin samoin.
En edes soita enkä todellakaan matkusta 800 km että saisin tavata sairaan äitini. En lähetä edes joulukorttia.
Hän ei kadu mitään, jos pyytäisi anteeksi niin voisin harkita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mietin myös tulevaa tilannetta. Epäilen vahvasti, että perheen kultalapsi lopettaa yhteydenpidon vanhempiin, kun heidän viihdearvonsa hiipuu. Minä syntipukkina olen perheen empaattisin, mutta paskimmin kohdeltu. Yhden elämän verran olen taistellut selviytymiseni vuoksi, en suohon enää päätäni laita. Jos minuun otetaan yhteyttä, esitän vastakysymyksen miten narsistin suhteen pitäisi toimia ja pyydän kääntymään kultalapsihyötykuppaajan puoleen. Hän on velkaa vaipanvaihdot vanhemmille.
Vierailija kirjoitti:
Ei sun ap tarvitse mihinkään mennä eikä auttaa vanhempiasi yhtään. Jos kunnalta tai jostain muualta soittelevat, ilmoitat vaan, että et tee mitään eikä tarvitse enää soitella. Vaihda puhelinnumero salaiseksi niin ei pääse vanhempasikaan syyllistämään. Ole kun he molemmat olisivat jo kuolleet. Miksi ihmeessä tunnet syyllisyyttä, kun vanhempasikaan eivät tunne?
No sepä se, ei mulla ole oikeasti syytä tuntea syyllisyyttä, mutta tunnen silti. Lapsena aina piti toimia niinkuin käskettiin ettei vaan vanhemmille tule paha mieli. Heillä puolestaan oli oikeus tehdä lapselle paha mieli. Tiedän että hullu ajatuskuvio, mutta tunnen jotain ahdistavaa ”pakkoa” auttamiseen. En siis halua auttaa, en halua olla tekemisissä, mutta tuo kuris-tava pakon tunne vaan silti pysyy. En ymmärrä itsekään mistä se tulee, kait jotenkin pelkään edelleen (aina tuli tur-paan jos ei tehnyt niinkuin käskettiin).
Huomaan kaikin tavoin että mulle on haitallista kun nuo paskat ovat elämässäni. En halua niitä enää, mutta olen nyt nössykkä joka ei saa sanotuksi niille etä haistakaa paska.
En ymmärrä itseänikään enää :(. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En edes soita enkä todellakaan matkusta 800 km että saisin tavata sairaan äitini. En lähetä edes joulukorttia.
Hän ei kadu mitään, jos pyytäisi anteeksi niin voisin harkita.
Luottaisitko anteeksipyyntöön? Entä jos se on vain keino saada sinut lähtemään 800 kilsan päähän?
Kunta muuten sit häikäilemättömästi soittelee omaisille ja vaatii niitä tekemään kaikenlaista. Kotihoito ei ehdi hoitamaan kaikkea, loppu kuluu omaisille.
Kerrot niille palveluntuottajille, että vanhempasi ovat olivat sadistisia teitä kohtaan, ettekä aio olla heidän edunvalvojia.
Että saa sossu hoitaa kuten haluaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos mahdollista rahallisesti, ostaisin vähän jotain apua sille kotona olijalle. Neuvottelisin sisarusten kanssa, josko nyt kuitenkin lähtisivät siihen kimppaan.
En varmaan vaivautuisi itse auttelemaan, paska kohtelu siellä jatkuisi kuitenkin kun kerran jo syyllistetäänkin.
Tätä vaihtoehtoa mietinkin jo. Mutta pelkään että minusta tulee tällä tapaa joku yhteyshenkilö jolle soitellaan ja jonka pitää ottaa kantaa. Nyt jo kunnan vanhuspalvelunarviosta (tms, en muista tarkkaa termiä) soitettiin ja alettiin vänkäämään mua johonkin palvelutarvekokoukseen. En hslua sinne!! En halua että mulle soitellaan!
Mitä tässä tekis ettei uppoa kaulaa myöten paskaan. Ap
Kuule, sun ei tarvi mennä mihinkään eikä sun tarvi auttaa vanhempiasi. Varmaan syyllisyys sussa nostaa päätään mutta länttäät sen alas joka kerta kun se meinaa punnertaa ylös.
Joku kommentoi että kerro kunnan työntekijöille kuinka asiat on, oon samaa mieltä, toimitat tilanteen asiallisesti ja neutraalisti. Ja että et halua olla missään tekemisissä. Etkä myöskään ole. Eiköhän ne siellä kunnallakin usko ja ymmärrä kun kumpikaan sisaruksistasikaan ei halua tehdä mitään.
Kukaan ei sua pakota, paitsi sun sisällä oleva syyllisyys jos annat sille vallan. Ja tunnut tajuavan otsekin että sillä ei oikeutta valtaan ole. Nyt oot kovana kuin Epon leipä! (Paitsi Epon kauppaa ei oo aikoihin enää ollu).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos mahdollista rahallisesti, ostaisin vähän jotain apua sille kotona olijalle. Neuvottelisin sisarusten kanssa, josko nyt kuitenkin lähtisivät siihen kimppaan.
En varmaan vaivautuisi itse auttelemaan, paska kohtelu siellä jatkuisi kuitenkin kun kerran jo syyllistetäänkin.
Tätä vaihtoehtoa mietinkin jo. Mutta pelkään että minusta tulee tällä tapaa joku yhteyshenkilö jolle soitellaan ja jonka pitää ottaa kantaa. Nyt jo kunnan vanhuspalvelunarviosta (tms, en muista tarkkaa termiä) soitettiin ja alettiin vänkäämään mua johonkin palvelutarvekokoukseen. En hslua sinne!! En halua että mulle soitellaan!
Mitä tässä tekis ettei uppoa kaulaa myöten paskaan. ApKuule, sun ei tarvi mennä mihinkään eikä sun tarvi auttaa vanhempiasi. Varmaan syyllisyys sussa nostaa päätään mutta länttäät sen alas joka kerta kun se meinaa punnertaa ylös.
Joku kommentoi että kerro kunnan työntekijöille kuinka asiat on, oon samaa mieltä, toimitat tilanteen asiallisesti ja neutraalisti. Ja että et halua olla missään tekemisissä. Etkä myöskään ole. Eiköhän ne siellä kunnallakin usko ja ymmärrä kun kumpikaan sisaruksistasikaan ei halua tehdä mitään.
Kukaan ei sua pakota, paitsi sun sisällä oleva syyllisyys jos annat sille vallan. Ja tunnut tajuavan otsekin että sillä ei oikeutta valtaan ole. Nyt oot kovana kuin Epon leipä! (Paitsi Epon kauppaa ei oo aikoihin enää ollu).
Kiitos, rohkaisua tässä tarvitaankin. Ap
Vierailija kirjoitti:
Kerrot niille palveluntuottajille, että vanhempasi ovat olivat sadistisia teitä kohtaan, ettekä aio olla heidän edunvalvojia.
Että saa sossu hoitaa kuten haluaa.
Onko joku avautunut palveluntuottajille ja millä seurauksin?
Alue: Aihe vapaa
Olen miettinyt samaa. Pidä pää kylmänä. Jonkun verran voi auttaa, ehkä.