8-vuotias myöhästyi koulusta, koska

Vierailija kirjoitti:

Huolehtiminen on rakkautta. Totta kai minun tokaluokkalaiseni osaa lähteä yksin kouluun ja monena aamuna lähteekin. Mutta silloinkin kaikki on katsottu yhdessä valmiiksi ja soitan hänelle kun pitää alkaa pukea. Jos olen kotona niin tietenkin autan aamulla, hän on minulle rakas pieni ihminen ja haluan olla hänen kanssaan ja apuna.

Etkö itse muista millaista oli lähteä marraskuisessa pimeydessä ja kylmyydessä koulutielle? Jos sitä äidin rakkaus ja kodin lämpö edes vähän pystyvät pehmittämään niin se on hyvä.

Uskomatonta kylmyyttä ihmisillä on omia pieniä lapsiaan kohtaan.

Juuri näin. Se lapsuus on niin lyhyt vaikka sillä hetkellä toisenlaiselta tuntuukin

Vierailija kirjoitti:

Ihme paapomista! Kyllä tuollaisella harjoittelulla pitää jo aamurutiinit sujua. AP teki ihan oikein, kun antoi mukulan myöhästyä. Työpaikalla (avokonttorissa) on mammuli, jonka kakkosluokkalainen poika on täysin kädetön. Mamma soittelee ja kertoo, mitä nyt pitää tehdä että ehtii kouluun ja että nyt pitää viimeistään lähteä, ettei myöhästy. Joka jumalan aamu. Ihan normaali poika kuitenkin. Kerran hermostuin jatkuvaan etäneuvontaan ja sanoin, että anna piru vieköön myöhästyä, oppiipahan. No mutta kun se ei osaa vielä kellonaikoja, vastaa mamma. No, sanattomaksi veti.

😁 mutta varmasti osaa itse tilata uuden pelin kännykkään. Uskoisin.

Tällaiset asiat alkaa sujua luontaisen kasvun ja kypsymisen myötä, välttämättä ei auta vaikka kuinka opettelisi rutiinit, jos lapsi ei vain ole vielä valmis. Esim. ajantaju on niin vahvasti aivojen kehitykseen liittyvä asia, ettei sitä kuukauden harjoittelulla saada täydelliseksi hiottua.

Vierailija kirjoitti:

Tällaiset asiat alkaa sujua luontaisen kasvun ja kypsymisen myötä, välttämättä ei auta vaikka kuinka opettelisi rutiinit, jos lapsi ei vain ole vielä valmis. Esim. ajantaju on niin vahvasti aivojen kehitykseen liittyvä asia, ettei sitä kuukauden harjoittelulla saada täydelliseksi hiottua.

Ei ne kaikilla edes ala sujumaan. Kyllä lapsen jo pitää itsekkin ottaa vastuuta. Kulkevat sentään koulumatkatkin jo yksin.

Ensin passataan ja sitten ansoitetaan. Kiva.

Eikö niitä tavaroita voi laittaa illalla valmiiksi yhdessä?

Vierailija kirjoitti:

Olen hoitanut poikaani kotona on nyt jo 33v. Asuu kotona. Laitan ruuvata ja pesen vaatteet. Siivoan huoneen ja laitan vuoteen. Vaihdoin pojalle talvirenkaat että pääsee kylälle.

Sinä ansaitset mitalin :D :D

Vierailija kirjoitti:

Eikö niitä tavaroita voi laittaa illalla valmiiksi yhdessä?

Miksi? Hän kyllä tietää, mitä tarvitaan.

Kai te nyt yhdessä syötte aamupalan vaikka lähdetkin ennen poikaa töihin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö niitä tavaroita voi laittaa illalla valmiiksi yhdessä?

Miksi? Hän kyllä tietää, mitä tarvitaan.

No anteeksi vaan nyt on jo pakko sanoa että olet ääliö. Siksi että se on sinun tähän maailmaan ihan pyytämättä ja omasta tahdostasi pukkaama lapsi jota sinun kuuluisi sitten hoitaa.

Jos olet noin helkkarin autisti niin olisit jättänyt lapset tekemättä. Uusia ja uusia mt-palvelujen käyttäjiä siellä ”kasvatetaan”, eli suomalaisittain kunhan jotenkuten hengissä pysyy. Onhan sille kerrottu missä on jääkaappi ja miten pesukone toimii. Mitä sitä nyt muuta lässyttämään. Itekkin on pärjätty ja pettua kaluttu niin eihän nyt perkele lasta aleta auttamaan.

Vierailija kirjoitti:

Tällaiset asiat alkaa sujua luontaisen kasvun ja kypsymisen myötä, välttämättä ei auta vaikka kuinka opettelisi rutiinit, jos lapsi ei vain ole vielä valmis. Esim. ajantaju on niin vahvasti aivojen kehitykseen liittyvä asia, ettei sitä kuukauden harjoittelulla saada täydelliseksi hiottua.

Kyllä kelloa ja ajantajua voi opetella jo ihan vauvasta saakka, vaikka se vauvan oma sisäine kello elääkin omaa elämäänsä. Samalla tavalla ikäkauden mukaan voi opettaa ajankulua ja kellon tulkintaa. Nykyään, kun harvalla on perinteistä seinäkelloa missään, niin tietenkin ajan hahmottaminen on vaikeaa, kun pitää kaivaa kännykkä joka hetkeen, että näkee kellon. Tosi moni 3-luokkalainenkaan ei osaa perinteistä kelloa. Ei se ole mistään sisäisestä oppimisesta kyse, vaan nämäkin pitää lapselle ihan ulkoisesti opettaa.

Ei mene noin. Sinä olet iltaisin kotona ja laitat vaatteet valmiiksi ja lapsi laittaa sun kanssa kaiken muun valmiiksi.

Aamulla ei enää etsitä mitään.

Kaikki löytyy hattua, kenkiä ja lapasia myöten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tällaiset asiat alkaa sujua luontaisen kasvun ja kypsymisen myötä, välttämättä ei auta vaikka kuinka opettelisi rutiinit, jos lapsi ei vain ole vielä valmis. Esim. ajantaju on niin vahvasti aivojen kehitykseen liittyvä asia, ettei sitä kuukauden harjoittelulla saada täydelliseksi hiottua.

Kyllä kelloa ja ajantajua voi opetella jo ihan vauvasta saakka, vaikka se vauvan oma sisäine kello elääkin omaa elämäänsä. Samalla tavalla ikäkauden mukaan voi opettaa ajankulua ja kellon tulkintaa. Nykyään, kun harvalla on perinteistä seinäkelloa missään, niin tietenkin ajan hahmottaminen on vaikeaa, kun pitää kaivaa kännykkä joka hetkeen, että näkee kellon. Tosi moni 3-luokkalainenkaan ei osaa perinteistä kelloa. Ei se ole mistään sisäisestä oppimisesta kyse, vaan nämäkin pitää lapselle ihan ulkoisesti opettaa.

Miten niin harvalla olisi seinäkello

Mä ihan oikeasti ihmettelen näitä juttuja. 

Miten ihmeessä ysärillä lapset selvisivät, kun itse piti aamulla pukea, pakata reppu, syödä, pestä hampaat ja vielä mahdollisesti kävellä paikkaan josta taksi poimii tai bussi lähtee ja tämä säällä kuin säällä. Aikuiselle ei soitettu, koska siihen aikaan ei ollut puhelimia samalla tavalla kuin nykyisin. Jos myöhästyi, niin ensimmäisten sanktioiden jälkeen oppi olemaan ajoissa. Sama juttu jos unohti kamppeensa, niin sanktioista oppi olemaan huolellinen. Oli meidänkin ryhmässä niitä, joiden äiti pakkasi repun, harjasi hiukset vielä kuudennella ja viikkasi vaatteet päälle, mutta he olivat muutenkin vähän omituisia tapauksia. 

Ihmettelen myös, että miten niin oppivaiset lapset eivät muka opi pukemaan ja lähtemään ajoissa? Lapset imevät valtavasti vaikutteita ympäriltään ja oppivat todella nopeasti asioita verrattuna aikuisiin mutta kouluun lähteminen ei muka onnistu miltään kun sata kertaa opeteltu asiat muka unohtuvat. Miten on mahdollista? 

Niitä väsyttää aamulla, niin käyvät vähän hitaalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tällaiset asiat alkaa sujua luontaisen kasvun ja kypsymisen myötä, välttämättä ei auta vaikka kuinka opettelisi rutiinit, jos lapsi ei vain ole vielä valmis. Esim. ajantaju on niin vahvasti aivojen kehitykseen liittyvä asia, ettei sitä kuukauden harjoittelulla saada täydelliseksi hiottua.

Kyllä kelloa ja ajantajua voi opetella jo ihan vauvasta saakka, vaikka se vauvan oma sisäine kello elääkin omaa elämäänsä. Samalla tavalla ikäkauden mukaan voi opettaa ajankulua ja kellon tulkintaa. Nykyään, kun harvalla on perinteistä seinäkelloa missään, niin tietenkin ajan hahmottaminen on vaikeaa, kun pitää kaivaa kännykkä joka hetkeen, että näkee kellon. Tosi moni 3-luokkalainenkaan ei osaa perinteistä kelloa. Ei se ole mistään sisäisestä oppimisesta kyse, vaan nämäkin pitää lapselle ihan ulkoisesti opettaa.

Miten niin harvalla olisi seinäkello

Ketjussa on neuvottu jo laittamaan seinäkello mukaan kännykän sijasta, kun kännykkä hukassa. T. Ap.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tällaiset asiat alkaa sujua luontaisen kasvun ja kypsymisen myötä, välttämättä ei auta vaikka kuinka opettelisi rutiinit, jos lapsi ei vain ole vielä valmis. Esim. ajantaju on niin vahvasti aivojen kehitykseen liittyvä asia, ettei sitä kuukauden harjoittelulla saada täydelliseksi hiottua.

Kyllä kelloa ja ajantajua voi opetella jo ihan vauvasta saakka, vaikka se vauvan oma sisäine kello elääkin omaa elämäänsä. Samalla tavalla ikäkauden mukaan voi opettaa ajankulua ja kellon tulkintaa. Nykyään, kun harvalla on perinteistä seinäkelloa missään, niin tietenkin ajan hahmottaminen on vaikeaa, kun pitää kaivaa kännykkä joka hetkeen, että näkee kellon. Tosi moni 3-luokkalainenkaan ei osaa perinteistä kelloa. Ei se ole mistään sisäisestä oppimisesta kyse, vaan nämäkin pitää lapselle ihan ulkoisesti opettaa.

Miten niin harvalla olisi seinäkello

Ihan siitä olen päätellyt, kun lapset ei osaa enää kelloa. Tai sitten tämänkin opettelu on ulkoistettu päiväkoteihin ja kouluihin. Kotona vaan tehdään kaikki valmiiksi, eikä opeteta lapselle ajanhahmottamista, kun se ajanhahmottaminen tapahtuu aikuisen pään sisällä automaattisesti.

Kouluissa ei muuten enää opeteta kunnolla kelloa. Ainakaan ekalla.

Vierailija kirjoitti:

Mä ihan oikeasti ihmettelen näitä juttuja. 

Miten ihmeessä ysärillä lapset selvisivät, kun itse piti aamulla pukea, pakata reppu, syödä, pestä hampaat ja vielä mahdollisesti kävellä paikkaan josta taksi poimii tai bussi lähtee ja tämä säällä kuin säällä. Aikuiselle ei soitettu, koska siihen aikaan ei ollut puhelimia samalla tavalla kuin nykyisin. Jos myöhästyi, niin ensimmäisten sanktioiden jälkeen oppi olemaan ajoissa. Sama juttu jos unohti kamppeensa, niin sanktioista oppi olemaan huolellinen. Oli meidänkin ryhmässä niitä, joiden äiti pakkasi repun, harjasi hiukset vielä kuudennella ja viikkasi vaatteet päälle, mutta he olivat muutenkin vähän omituisia tapauksia. 

Ihmettelen myös, että miten niin oppivaiset lapset eivät muka opi pukemaan ja lähtemään ajoissa? Lapset imevät valtavasti vaikutteita ympäriltään ja oppivat todella nopeasti asioita verrattuna aikuisiin mutta kouluun lähteminen ei muka onnistu miltään kun sata kertaa opeteltu asiat muka unohtuvat. Miten on mahdollista? 

No hei kuule ysäri täällä on 70- ja 80-luvulla kasvaneita jotka jo näkevät ja ymmärtävät että se että pärjää ei aina ihan riitä. Eikä tässä ole nyt kyse siitä etteikö lapsella olisi kykyä pärjätä kun asiat on yhdessä opeteltu. Vaan että äiti katselee vierestä kun lapsi ei pärjää ja kirjoittaa päälle että siitäs sai. Se on kylmäävä asenne.

Ja hei, eikö sinusta kuitenkin olisi ollut kiva että eka- ja tokaluokkalaisena äiti tai isä olisi katsonut että sinulla on kaikki tavarat, laittanut aamupalaa, auttanut etsimään hanskat, toivottanut mukavaa päivää? Kyllähän lapset selviävät vaikka Pietarin kaduilla itsekseen hengissä mutta miksi se on niin hienoa?

Miksi sitä pidetään pahana että lasta hoidetaan, ollaan helliä, annetaan apua? Miksi tätä kerta toisensa jälkeen paheksutaan täällä? Niinkuin olisi jotain hävettävää lempeydessä ja pehmeydessä. Kuitenkin tiedetään että suomalaisten suhteettoman lukuisat mielenterveysongelmat johtuvat juuri siitää tunnekylmyydestä. Silti siitä halutaan pitää kiinni, ylpeillään jopa. Miksi ihmeessä?!!?

Vierailija kirjoitti:

Kai te nyt yhdessä syötte aamupalan vaikka lähdetkin ennen poikaa töihin?

Joo noin klo. 04.30