Lastensuojelu laitosten kasvatusmetodien vaikutus nuoren seksuaalliseen/tunne-elämän kehitykseen

Ymmärtääkseni nuoret jotka asuvat kotonaan pääsevät säännölliseen kanssakäymiseen vastakkaisen sukupuolen (tai saman) kanssa ilman että siitä rangaistaan. Saavat vapaasti muodostaa suhteita, ihastua, rakastua ja vaikka naida jos mieli tekee. Saavat vapaasti tuntea tunteita ja kehittyä.
Minun, ja monen muun, kasvatus on toisenlainen.

Silloin kun seksi ja sun muut seurustelu asiat alkoivat minua kiinnostamaan, asuin suljetussa lastensuojelu laitoksessa.
Laitoksesta ei saanut soittaa eikä juuri mitenkään muutenkaan pitää yhteyttä muihin kuin vanhempiin.
Laitoksessa asui vastakkaisen sukupuolen edustajia joita en ollut ikinä ennen tavannut eivätkä he olleet minulle mitään sukua.
Sitten sanotaan että "muut nuoret ovat teille kuin siskoja ja veljiä." mutta eihän se ollut niin.

Sanottiin että pitää hoitaa seurustelu-asiat esimerkiksi kerran kuukaudessa saatavilla parin päivän kotilomilla. Erittäin normaalia kasvatusta ja varmasti onnistuu normaalit parisuhde jutut ja tunteiden tuntemiset tai ylipäätään parisuhteen luomiset ja ylläpidot parin päivän lomilla per kk.

Mikäli nuoret alkoivat seurustella keskenään tms niin siitä rangaistiin esim huone-arestilla, lomien pois ottamisella, viikkorahan pois ottamisella jnedelleen.
Eli rangaistiin normaalien tunteiden tuntemisesta ja estettiin henkinen kehitys.

Kun tätä jatkettiin vuosia (4-5 vuotta) niin miten se on vaikuttanut nykypäivään?
Ei ole minkäänlaista intoa ryhtyä parisuhteisiin.
Joskus kun olen ollut parisuhteessa niin olen ollut erittäin ahdistunut ja se on näkynyt sekä loppunut alta aika yksikön.
Tunnepohjaisena assosiaationa laitoksen kasvatusmetodit aiheuttivat sen, että rakkaus, läheisyys ja seksi ovat rangaistavia, pahoja, ei-sallittuja asioita.

Kiitos lastensuojelu kun pilasit elämästäni tämänkin asian. 2000-luvun Suomessa.