Lastensuojelu laitosten kasvatusmetodien vaikutus nuoren seksuaalliseen/tunne-elämän kehitykseen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö ne nuoret pysty seurustelemaan paikallisten kanssa? Eli paikallisista seurustelukumppani.

Minusta kuulostaa hyvältä, että eivät muodostaisi pareja siellä laitoksen sisällä, vaan olisivat juuri siskoja ja veljiä.

Niistä ei tule sisaruksia millään. 

Ainoa syy minkä kuulin miksi nuoret eivät saa keskenään seurustella oli se, ettei työntekijät jaksa olla selvittelemässä niistä mahdollisesti koituvia ongelmia esim eron koittaessa.

Kun ei jaksa niin kielletään normaalien, positiivisten tunteiden tunteminen ja niiden sijalle tungetaan vihaa ja katkeruutta.

Mallisuoritus!

Oletko varma, että ongelmasi johtuvat laitoksessa olosta? Entä aika ennen sitä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

yksinäinen runQari kirjoitti:

Ymmärtääkseni nuoret jotka asuvat kotonaan pääsevät säännölliseen kanssakäymiseen vastakkaisen sukupuolen (tai saman) kanssa ilman että siitä rangaistaan. Saavat vapaasti muodostaa suhteita, ihastua, rakastua ja vaikka naida jos mieli tekee. Saavat vapaasti tuntea tunteita ja kehittyä.

Minun, ja monen muun, kasvatus on toisenlainen.

Silloin kun seksi ja sun muut seurustelu asiat alkoivat minua kiinnostamaan, asuin suljetussa lastensuojelu laitoksessa.

Laitoksesta ei saanut soittaa eikä juuri mitenkään muutenkaan pitää yhteyttä muihin kuin vanhempiin.

Laitoksessa asui vastakkaisen sukupuolen edustajia joita en ollut ikinä ennen tavannut eivätkä he olleet minulle mitään sukua.

Sitten sanotaan että "muut nuoret ovat teille kuin siskoja ja veljiä." mutta eihän se ollut niin.

Sanottiin että pitää hoitaa seurustelu-asiat esimerkiksi kerran kuukaudessa saatavilla parin päivän kotilomilla. Erittäin normaalia kasvatusta ja varmasti onnistuu normaalit parisuhde jutut ja tunteiden tuntemiset tai ylipäätään parisuhteen luomiset ja ylläpidot parin päivän lomilla per kk.

Mikäli nuoret alkoivat seurustella keskenään tms niin siitä rangaistiin esim huone-arestilla, lomien pois ottamisella, viikkorahan pois ottamisella jnedelleen.

Eli rangaistiin normaalien tunteiden tuntemisesta ja estettiin henkinen kehitys.

Kun tätä jatkettiin vuosia (4-5 vuotta) niin miten se on vaikuttanut nykypäivään?

Ei ole minkäänlaista intoa ryhtyä parisuhteisiin.

Joskus kun olen ollut parisuhteessa niin olen ollut erittäin ahdistunut ja se on näkynyt sekä loppunut alta aika yksikön.
Tunnepohjaisena assosiaationa laitoksen kasvatusmetodit aiheuttivat sen, että rakkaus, läheisyys ja seksi ovat rangaistavia, pahoja, ei-sallittuja asioita.

Kiitos lastensuojelu kun pilasit elämästäni tämänkin asian. 2000-luvun Suomessa.

No ap, jos et ois prseilly himassa/koulussa, et ois joutunut lastenkotiin. Vastuu on kuule kokonaan sun.Turha täällä kitistä.

Minä lähdin itse omin jaloin pois perheväkivaltaisesta kodistani mennen sosiaalitoimistoon kertomaan että "vanhemmat hakkaa" vielä kun pystyin kerta kun kodissani minut yritettiin väkivallalla tappaa isäni toimesta ennen kuin olin edes syntynyt.

Kieltämättä täysin omaa syytä, että jouduin laitokseen. 

Eli suaon pahoinpidelty, laiminlyöty lapsena. Se on äärimmäisen surullista. Ja sillä voi olla iso merkitys sille, että läheiset suhteet tuntuvat vaikeilta. Miten luottaa, miten valita kumppani, joka ei toista samaa kaltoinkohtelua, miten pärjätä omien epävarmuuksien kanssa.

Asiaan voi toki vaikuttaa se, että olit suljetussa laitoksessa. Itse olen ollut ihan tavallisessa lastenkodissa ja kokemukseni on täysin päinvastainen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö ne nuoret pysty seurustelemaan paikallisten kanssa? Eli paikallisista seurustelukumppani.

Minusta kuulostaa hyvältä, että eivät muodostaisi pareja siellä laitoksen sisällä, vaan olisivat juuri siskoja ja veljiä.

Niistä ei tule sisaruksia millään. 

Ainoa syy minkä kuulin miksi nuoret eivät saa keskenään seurustella oli se, ettei työntekijät jaksa olla selvittelemässä niistä mahdollisesti koituvia ongelmia esim eron koittaessa.

Kun ei jaksa niin kielletään normaalien, positiivisten tunteiden tunteminen ja niiden sijalle tungetaan vihaa ja katkeruutta.

Mallisuoritus!

Laitoksessa asuminen on kaikille laitoksissa oleville nuorille raskasta ja stressaavaa. Kun pääsee epävakaista kotioloista muualle, pitää laitosasumisen olla mahdollisimman turvallista ja vakaata. Keskenään seurustelevat traumatisoituneet teinit parisuhderiitoineen ei kuulu laitosasumiseen. Erojen ja riitojen setviminen on niille kaikille muille nuorille ihan hiton raskasta ja kuluttavaa, etenkin jos se sattuu samojen seinien sisällä. Laitoksessa asuvat nuoret saattavat muutenkin oireilla aika rajusti. Niissäkin oireiluissa on muilla lapsilla tarpeeksi kestämistä.

En todellakaan olisi laitoksessa asuessani halunnut joutua kuuntelemaan vielä jotain parisuhderiitoja laitosnuorten kesken. Pää pois perseestä ja ajattele asioita hieman niiden toistenkin lasten ja nuorten kannalta. Heilläkin on oikeus ensisijaisesti mahdollisimman vakaisiin ja turvallisiin oloihin. Seurustelut voi hoitaa muuallakin kuin samojen seinien sisällä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntemani laitosnuoret (useita) eivät usein saaneet pitää yhteyttä edes omiin vanhempiinsa.  Tämä yleensä rangaistuksena sääntörikkomuksesta. Nuo rikkomuksetkin olivat usein sellaisia, joita kotona asuva nuori tekee yhtälailla. Esim. sängyn petaamattomuus aamulla, yhteydenpito väärään aikaan, väärille ihmisille, liiallinen keskustelu ruokapöydässä tai keskustelemattomuus ruokapöydässä, myöhästyminen jne.

Ystäviin yhteydenpitoa rajoitettiin myös suunnattoman paljon.  

Ja mitä nuo lopulta ovat tehneet. Nuoret opettelevat rikkomaan sääntöjä taitavammin tai ottavat usein ja pitkiä hatkoja, koska niitä rangastuksia tulee joka tapauksessa. He haluavat sen pienen hetken elää normaalisti ja olla yhteydessä ystäviinsä esim kllo 21 tai tavata poika- ja tyttöystäviään

Tuo ei ole sallittua. Jos tuollaista tapahtuu edelleen nykypäivänä, niin valitusta lastensuojelun sosiaaliviranomaiselle. Liikkumista voidaan rajoittaa, jos normaaleista säännöistä ei pidetä kiinni (kuten perheissäkin tehdään), mutta yhteyttä ei saa rajoittaa perheeseen tai ystäviin.

Tämä on ihan normaali käytäntö täällä päin, tervetuloa tutustumaan. Koskee lastensuojelulaitoksia usealla paikkakunnalla. Esimerkkinä tyttö, joka sai pitää yhteyttä vain kahteen tiettyyn ystävään ja  hei eivät olleet niitä parhaimipa ystäviä. Jos yhteyttä ei olisi pitänyt näihin "määrättyhin" ystäviin, olisi sitä pidetty niskotteluna. Niihin parhaimpiin ystäviin yhteydenpito onnistui vain salaa ja siitä saattoi jäädä kiinni, josta taas seurasi rangaistus. Yleensä yhteydenpitokielto tai poistumiskielto. Asiasta valittaminen ei auta, siellä on liian monta alan ammattilaista vastassa. On aivan tavallista että mahdollista valittavaa perhettä kiristetään juuri tuolla yhteydenpidon kieltämisellä. Olen myös ollut todistamassa kuinka nuoren henkilökohtaisia kirjeitä on avattu ilman ko nuoren tietoa tai lupaa. Näitä oikeasti tapahtuu, vaikka kiellettyjä ovatkin. 

Missä päin tuollaista tapahtuu?

Näitä tällaisia juttuja kun lueskelee niin en oikein enää ihmettele miksi useita tuhansia nuoria on "kadonnut" yhteiskunnan tutkasta, toisin sanoen syrjäytyvät. Huostaanotettuja lapsia kun on tuhansia, mitä lie tehnyt heidän pääkopalleen.. tai jättänyt tekemättä. Sitä niittää mitä kylvää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö ne nuoret pysty seurustelemaan paikallisten kanssa? Eli paikallisista seurustelukumppani.

Minusta kuulostaa hyvältä, että eivät muodostaisi pareja siellä laitoksen sisällä, vaan olisivat juuri siskoja ja veljiä.

Niistä ei tule sisaruksia millään. 

Ainoa syy minkä kuulin miksi nuoret eivät saa keskenään seurustella oli se, ettei työntekijät jaksa olla selvittelemässä niistä mahdollisesti koituvia ongelmia esim eron koittaessa.

Kun ei jaksa niin kielletään normaalien, positiivisten tunteiden tunteminen ja niiden sijalle tungetaan vihaa ja katkeruutta.

Mallisuoritus!

Laitoksessa asuminen on kaikille laitoksissa oleville nuorille raskasta ja stressaavaa. Kun pääsee epävakaista kotioloista muualle, pitää laitosasumisen olla mahdollisimman turvallista ja vakaata. Keskenään seurustelevat traumatisoituneet teinit parisuhderiitoineen ei kuulu laitosasumiseen. Erojen ja riitojen setviminen on niille kaikille muille nuorille ihan hiton raskasta ja kuluttavaa, etenkin jos se sattuu samojen seinien sisällä. Laitoksessa asuvat nuoret saattavat muutenkin oireilla aika rajusti. Niissäkin oireiluissa on muilla lapsilla tarpeeksi kestämistä.

En todellakaan olisi laitoksessa asuessani halunnut joutua kuuntelemaan vielä jotain parisuhderiitoja laitosnuorten kesken. Pää pois perseestä ja ajattele asioita hieman niiden toistenkin lasten ja nuorten kannalta. Heilläkin on oikeus ensisijaisesti mahdollisimman vakaisiin ja turvallisiin oloihin. Seurustelut voi hoitaa muuallakin kuin samojen seinien sisällä.

Niin, ymmärrän kyllä pointtisi, mutta omani oli se kun käytännössä mitään muuta mahdollisuutta ei ole, ainaskaan suht tervettä sellaista.

Vaihtoehtona

1. joko tavata hyvällä tuurilla vastakkaista sukupuolta kerran kuukaudessa muutoin yhteyttä pitämättä kun ei saa; tai no ehkä tuurilla kirjeteitse. Tosin ensin pitäisi se ihminenkin löytää näillä eristetyn laitoselämän eväillä ja kuka nyt tuollaiseen lähtee? Ja jos lähtisikin niin ei ole kovin terve, kehittävä tai 'normaali' tyyli seurustella ja tuntea tunteita kehittyen niiltäkin osin ihmisenä. Kaukosuhde jo 14v jeejee.

2. Tai sitten mahdollisesti seurustella niiden ihmisten kanssa joiden kanssa vietät eniten aikaa.

Ei se ole mikään ehdoton pakko tapahtumaksi, että siellä laitoksissa kaikki alkaisivat seurustella toistensa kanssa, mutta kieltämättä noinkin tiiviissä suljetussa yhteisössä voi alkaa tunteita herätä ja herääkin: niin hyviä kuin huonoja.

Vaikka sitä kuinka yritetään nuorille aivopestä niin ne nuoret eivät tunne olevansa näiden termien perimmäisessä, oikeassa merkityksessä sisaruksia tai mitään sukua keskenään siellä eristetyssä laitoksessa.

Sitten niistä positiivisista tunteista rankaistaan valheellisen tekosyyn varjolla vaikka niiden huostaanottajatätien sun muiden mukaan nuoret ovat niissä suljetuissa laitoksissa koska ovat tunteneet negatiivisia tunteita ja ehkä tehneet sekä kokeneet pahaa niin eikö mikään ole hyvä sitten?

Kun niitä positiivisia tunteita vuosi vuoden perään estetään ja kielletään rangaistusten uhalla niin uskallan väittää, että se tekee nuoren tunne-elämän kehitykselle todella hallaa.

Naljailusta ei saa huone-arestia, 'julkisesti' paijailusta saa huone-arestia.

Vierailija kirjoitti:

Vihdoin laitoksissa tapahtuvat vääryydet tulee julkisuuteen. Vai onko näistä uutisoitu vuosia ja silti näille asioille ei tehdä mitään.

Uutisoidaan, mutta mikään ei muutu

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vihdoin laitoksissa tapahtuvat vääryydet tulee julkisuuteen. Vai onko näistä uutisoitu vuosia ja silti näille asioille ei tehdä mitään.

Uutisoidaan, mutta mikään ei muutu

Koska ihmiset rupeavat heräämään tähän todellisuuteen ja asiaan tulisi muutos

Päättäjistä kiinni

Vierailija kirjoitti:

Lastensuojelu ja laitokset ovat kehittyneet aika paljon viime vuosina. Olen myös laitosnuori ja omalla kohdallani minua ei uskottu, kun yritin kertoa kokemuksistani kotona. Väitettiin että valehtelen. Kukaan ei kysynyt miten voin, kukaan ei ihmetellyt, miksi vanhempiani ei kiinnosta minun vointini ollenkaan. Eivät käyneet koskaan, eivät soitelleet. 2000-luvulla oli sellaisiakin laitoksia, miss lapsi eristettiin 2 viikoksi kaikista kontakteista, jopa läheisistä perheenjäsenistä. Kehenkään ei olisi saanut pitää yhteyttä, nykyään tuollainen ei olisi mahdollista. Nykyään lastensuojelupaikoissa lasten psyykkinen vointi ja suhteet läheisiin ovat niitä asioita, joihin pitää kiinnittää huomiota. Etenkin jos lapsi yrittää itsemurhaa laitoksessa (minun kohdallani tähänkään ei reagoitumuulla tavalla kuin suuttumalla minulle).

Varmasti huonojakin laitoksia edelleen on, mutta pääsääntöisesti ilmapiiri on muuttunut siihen suuntaan, että lapsia ja nuoria kuullaan enemmän. Olet ollut laitoksessa huonoina vuosina, kuten minäkin. 2000-luvulla oltiin aika pöpelikössä monien asioiden suhteen. En sano että tunteesi ovat vääriä, tunne tuo viha ja katkeruus läpi kaikessa rauhassa, mutta yritä jossain vaiheessa saada myös järkeviä selityksiä tapahtuneille. Se helpottaa sinua itseäsi ja pääset omissa jumeissasi eteenpäin. Tuohon aikaan moni asia on ollut vielä aika tunnekylmää ja tunneköyhää. Lasten ja nuorten tunteilla ei ollut oikein mitään merkitystä ja se oli ihan yleinen ilmapiiri Suomessa.

Tämä lainaus on kirjoitettu vuonna 2018 ja ihan juuri viikkoja sitten oli juttua Ojantakasen "perhekodista" jossa rankaisuna oli riisuminen alasti ohjaajien edessä, eristys jopa kahdeksi viikoksi vain kylpytakki päällä ja lupaa kysymällä vessaan. Tytöille ei ole sallittu tamponie käyttö, ainoastaan siteiden.

Onko edes murhasta tuomituilla vangeilla vastavaa menettelyä?

Aihe hakua kun käyttää löytyy monta aloitusta aiheesta ja mikään ei ole muuttunut.

Olin laitoksessa vuonna 2012 ja tutulta kuulostaa. Ei saanut koskea toiseen nuoreen, edes halata siitä rankaistiin. Samoin siitäkin rankaistiin, jos puhui laitoksen ulkopuolisista asioista toisten nuorten kanssa, esim. tunnetaanko sama tyyppi, joka ei ollut laitoksessa.

Monta muutakin sairasta sääntöä oli, myös hoitajien mielivalta oli hullua. Yksi ei esim. antanut minulle tarvitsemiani lääkkeitä, koska hänen mielestään en tarvinnut niitä, vaikka lääkäri oli ne minulle määrännyt. Hän vain sattui olemaan sitä mieltä, että sellaiset lääkkeet ovat humpuukia.

Samoin minua rankaistiin siitä, jos toimin kuten olin sopinut jokaikisen muun ohjaajan kanssa, mutta tämä tyranni päätti rankaista minua asiasta, koska mitään poikkeuksia ei tehdä, vaikka niin oli nimenomaan sovittu minun kanssani, koska se oli terveyteeni liittyvä asia.

Nukkumaan menemisen jälkeen ei saanut käydä vessassa kuin aikaisintaan 45min päästä huoneeseen menemisestä, eikä saanut yöllä jatkuvasti käydä vessassa. Onneksi ei tullut mahatautia tuolla... 

Ikinä en laita lastani laitokseen, vaikka mikä olisi, sänkyyn sitominenkin on inhimillisempää kuin lastensuojelun laitoksessa asuminen. 

Vierailija kirjoitti:

Olin laitoksessa vuonna 2012 ja tutulta kuulostaa. Ei saanut koskea toiseen nuoreen, edes halata siitä rankaistiin. Samoin siitäkin rankaistiin, jos puhui laitoksen ulkopuolisista asioista toisten nuorten kanssa, esim. tunnetaanko sama tyyppi, joka ei ollut laitoksessa.

Monta muutakin sairasta sääntöä oli, myös hoitajien mielivalta oli hullua. Yksi ei esim. antanut minulle tarvitsemiani lääkkeitä, koska hänen mielestään en tarvinnut niitä, vaikka lääkäri oli ne minulle määrännyt. Hän vain sattui olemaan sitä mieltä, että sellaiset lääkkeet ovat humpuukia.

Samoin minua rankaistiin siitä, jos toimin kuten olin sopinut jokaikisen muun ohjaajan kanssa, mutta tämä tyranni päätti rankaista minua asiasta, koska mitään poikkeuksia ei tehdä, vaikka niin oli nimenomaan sovittu minun kanssani, koska se oli terveyteeni liittyvä asia.

Nukkumaan menemisen jälkeen ei saanut käydä vessassa kuin aikaisintaan 45min päästä huoneeseen menemisestä, eikä saanut yöllä jatkuvasti käydä vessassa. Onneksi ei tullut mahatautia tuolla... 

Ikinä en laita lastani laitokseen, vaikka mikä olisi, sänkyyn sitominenkin on inhimillisempää kuin lastensuojelun laitoksessa asuminen. 

Ihan unohdin! Yksi sairaimmista säännöistä oli se, etten astmaatikkona saanut pitää astmapiippua itselläni, vaan se pysyi hoitajien huoneessa. Jos tuli kohtaus, piti mennä koputtelemaan ja odotella, että suvaitsivat avata oven ja yrittää henki salpautuneena selittää että tarvitsee piipun, sitten sitä aletaan laiskasti etsimään, todetaan ettei ole laatikossani, missähän se olisi. 

Paljon myös tavaraa "katosi" tuolta hoitajien huoneesta nuorten tavaroista ja öisin oli mahdoton yrittää nukkua, kun seinän toisella puolella hoitajat kolistivat kattiloita, käyttivät ikivanhaa tiskikonetta joka jylläsi aivan törkeän kovaan ääneen ja kaiken kukkuraksi vielä kälättivät ja räkättivät kauheaa kanalauma naurua koko yön. Jos uskaltauduit sanomaan asiasta, rangaistuksia sateli. 

Toinen terveyteen liittyvä asia oli se, että joka päivä oli pakko käydä suihkussa. Minä en voi käydä joka päivä suihkussa, koska minulla on atooppinen iho joka ärtyy jo siitä, että pesen käsiäni päivisin. Joka päivä oli silti pakko mennä suihkuun, ei poikkeuksia, aikaa oli alle 10min ja jos olit 5min, oltiin jo huutelemassa oven takana jatkuvasti, höylää ei saanut ilman että hoitaja kyttäsi vieressä kun ajeli karvat jne. No, ihoni oli jo joka päivän suihkusta huonossa kunnossa, se halkeili ja veresti, mutta pärjäsin jotenkin monien eri rasvojen kanssa. Nekin tosin pysyivät hoitajien huoneessa ja kun pyysin niitä, vastaus oli että joojoo, mä katon kohta ja tuon sun huoneeseen. Kun kului tunti ja kävin kysymässä uudestaan, sain vastaukseksi kauheaa ärhentelyä, että miksi pitää jatkuvasti siinä rampata ja lopulta parin tunnin päästä voide käytiin paiskaamassa sängylleni. 

Ihan kuin tuo ei olisi ollut tarpeeksi, huomasin että laitoksessa käytettiin pesuainetta pyykkien pesuun, jolle olin allerginen. Sanoin asiasta, mutta ei, ei mitään poikkeuksia, kaikille käytetään tätä ja piste. Siitä ihoni meni aivan kamalaan kuntoon, koko kehoni iho oli halkeillut ja vereslihalla aivan joka paikasta ja kipu oli aivan sietämätön. Ei silti, menet joka päivä suihkuun ja käytetään tätä pesuainetta. Suihku tuolle iholle oli kuin joku olisi työntänyt joka puolelle palavia neuloja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vihdoin laitoksissa tapahtuvat vääryydet tulee julkisuuteen. Vai onko näistä uutisoitu vuosia ja silti näille asioille ei tehdä mitään.

Uutisoidaan, mutta mikään ei muutu

Sitten on sellaisia asioita, joita ei uutisoida kuten "asiakkaiden" väkivallan teot henkilökuntaa kohtaan. Ei ole kerta tai kaksi, jolloin nuorten pahoinpitelemäksi joutunut työntekijä on lahjottu hiljaiseksi laitoksen omistajatahon puolelta. Tämä lastensuojelu on niin kannattavaa liiketoimintaa, että sitä ei haluta vaarantaa negatiivisilla uutisilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vihdoin laitoksissa tapahtuvat vääryydet tulee julkisuuteen. Vai onko näistä uutisoitu vuosia ja silti näille asioille ei tehdä mitään.

Uutisoidaan, mutta mikään ei muutu

Sitten on sellaisia asioita, joita ei uutisoida kuten "asiakkaiden" väkivallan teot henkilökuntaa kohtaan. Ei ole kerta tai kaksi, jolloin nuorten pahoinpitelemäksi joutunut työntekijä on lahjottu hiljaiseksi laitoksen omistajatahon puolelta. Tämä lastensuojelu on niin kannattavaa liiketoimintaa, että sitä ei haluta vaarantaa negatiivisilla uutisilla.

Työntekijän ongelma jos on lahjottavissa

Ei negatiivisia asioita kannata julki tuoda. Annetaan jatkua ja ihmetellään miten tähän on tultu ja siinä kohtaa on pilattu monen tuhannen ihmisen elämä ja vahinkoja saa korjata jos ikinä enää edes pystyvät normaaliin elämään.

Minulla ihan päinvastainen kokemus nuorisokodista. Toki suurin osa oli sitä mieltä, että ovat siellä ilman syytä ja kaikki ovat heitä vastaan. Ovet oli auki, joten hatkalaisia ei voinut pitää. Väkivaltaisuuteen taipuvat joutuivat "kovempiin" paikkoihin. Eli siellä oli kai helpoimmat tapaukset, silti sattui ja tapahtui vähän väliä. Plussia voisin kertoa, eli viikkorahaa sai, siivouspäivänä sai karkkipussin, saunapäivänä limsaa, perjantaisin oli leffailta ja herkkupäivä. Joulu ja synttärilahjoja tuli, tietty rahasumma vaatteisiin oli käytettävissä jne. Sai olla myöhäänkin ulkona jos oli luotettava. Siellä sai käydä kavereita, sai soittaa milloi vain, sai mennä itkemään toimistoon vaikka keskellä yötä pahaa oloa. Oli toki rangaistuksiakin, mutta aika lieviä. Jos ei kyennyt sääntöjä noudattamaan (hatkaili, oli väkivaltainen) joutui kyllä siirtymään muualle. Nuo ajat ovat edelleen mielessä paljon, hyvällä. Se oli mun ensimmäinen koti. Muistan kuinka omaohjaajan kanssa keksittiin negatiivisia asioita, jotta sossut ei haluaisi lopettaa sijoitusta. Onneksi ymmärsivät, että kaikki edistys häviäisi sen siliän tien jos joutuisin palaamaan. 

Uskon toki että on huonojakin paikkoja ja vääryyttäkin tapahtuu varmasti. Ajattelin vain tuoda toistakin puolta esille. 

Moii, oon 16v poika, oon ollut laitoksessa nyt vähän päälle vuoden, ja kyllä täällä saa seurustella mutta se on riski koska jos tulee riitoja tai eroja niin ohjaajien ei ole mukava katsoa sitä sivusta, tosiaan ite seurustelin samassa laitoksessa olevan tytön kanssa mutta se päättyi vähän aikaa sitten, meillä oli ongelmia esim laitoksen kanssa ja ittemme kanssa,