Lujasti lempeä: "Isä, olisitpa rakastanut muutakin kuin työtä – Nämä yhdeksän viestiä kertovat, miltä tuntuu jäädä näkymättömäksi omalle isälle"

Tulin surulliseksi. Kuinka monella tapaa voikaan "epäonnistua" vanhempana. Itsekin olen varmasti tehnyt paljon virheitä, isan tiedän, osaa en varmaan tiedostakaan.

Sattuu, että tulee loukanneeksi omia rakkaita lapsiaan, vaikkei haluaisi.

Kukapa meistä olisi täydellinen, tiedän sen, mutta silti...

Vierailija kirjoitti:

Tulin surulliseksi. Kuinka monella tapaa voikaan "epäonnistua" vanhempana. Itsekin olen varmasti tehnyt paljon virheitä, isan tiedän, osaa en varmaan tiedostakaan.

Sattuu, että tulee loukanneeksi omia rakkaita lapsiaan, vaikkei haluaisi.

Kukapa meistä olisi täydellinen, tiedän sen, mutta silti...

Aika pitkällehän pääsee jo sillä, että on valmis keskustelemaan menneistä ja pyytämään tarvittaessa lapsiltaan anteeksi. Yleensä välit katkeavat sen takia, että ihmiset poteroituvat eivätkä enää edes pyri ymmärtämään toisiaan.

Isä, olisinpa ollut sinulle hyvä juuri tällaisena. Olisitpa joskus iloinnut onnistumisistani sen sijaan, että haukuit minua epäonnistumisistani, joskus jopa muidenkin. Olisitpa lohduttanut minua, kun minulla oli paha mieli. Olisitpa nauranut kanssani, kun olin iloinen. Sen sijaan huusit minulle, jos itkin tai nauroin mielestäsi liian lujaa. Teit minusta tahtomattasi - tai tahallasi - näkymättömän lapsen. Sinun seurassasi en uskaltanut olla oma itseni. Ja voi miten paljon olisinkaan sinun silmissäsi halunnut olla hyvä, mutta loppujen lopuksi en uskaltanut olla sinun silmissäsi lainkaan.

Vierailija kirjoitti:

Isä, olisinpa ollut sinulle hyvä juuri tällaisena. Olisitpa joskus iloinnut onnistumisistani sen sijaan, että haukuit minua epäonnistumisistani, joskus jopa muidenkin. Olisitpa lohduttanut minua, kun minulla oli paha mieli. Olisitpa nauranut kanssani, kun olin iloinen. Sen sijaan huusit minulle, jos itkin tai nauroin mielestäsi liian lujaa. Teit minusta tahtomattasi - tai tahallasi - näkymättömän lapsen. Sinun seurassasi en uskaltanut olla oma itseni. Ja voi miten paljon olisinkaan sinun silmissäsi halunnut olla hyvä, mutta loppujen lopuksi en uskaltanut olla sinun silmissäsi lainkaan.

Minulla on samanlaisia ajatuksia. Aikuisena olen lopulta piiloutunut isältäni, kun en enää jaksa jatkuvia pettymyksiä. Olen toki surullinen siitä, etten keksinyt enää mitään muutakaan.

Perheet vaativat miehiltä isompaa asuntoa, suurempaa perheautoa, rahaa merkkilastenvaatteisiin, perhelomiin...ja samanaikaisesti valittavat, kun isät ovat koko ajan töissä tai väsyneitä töistä.

Monet miehet kantavat yhä pääasiallisen taloudellisen vastuun. Raskas taakka kantaa. Kiitokseksi sanotaan: mikset ole enemmän kotona!

Vierailija kirjoitti:

Perheet vaativat miehiltä isompaa asuntoa, suurempaa perheautoa, rahaa merkkilastenvaatteisiin, perhelomiin...ja samanaikaisesti valittavat, kun isät ovat koko ajan töissä tai väsyneitä töistä.

Monet miehet kantavat yhä pääasiallisen taloudellisen vastuun. Raskas taakka kantaa. Kiitokseksi sanotaan: mikset ole enemmän kotona!

Perheet vaativat... eiköhän mies itse vastaa siitä miten päättää elämäänsä elää.

Niin että isänpäivän kunniaksi tehdäänpä kommenttiketju missä haukutaan isiä??

En lähde mukaan.

Mun isä oli ihana. Hauska ja vahva. Monta ihanaa muistoa. Ihminen tietenkin. Virheineen. Kuten äitikin. Ja minäkin.

Kiitos isälle kaikesta. Korjatuista pyöränrenkaista, siitä miten opetit ajamaan autolla, vitseistä, kainalopaikasta jne.

Vierailija kirjoitti:

Niin että isänpäivän kunniaksi tehdäänpä kommenttiketju missä haukutaan isiä??

En lähde mukaan.

Mun isä oli ihana. Hauska ja vahva. Monta ihanaa muistoa. Ihminen tietenkin. Virheineen. Kuten äitikin. Ja minäkin.

Kiitos isälle kaikesta. Korjatuista pyöränrenkaista, siitä miten opetit ajamaan autolla, vitseistä, kainalopaikasta jne.

Ne kiittävät isäänsä, jotka ovat tyytyväisiä ja ne moittivat, joilla siihen aihetta on. Rohkea avaus Maaret Kalliolta, aivan kuten äitienpäivän vastaava tekstikin.

Että olen näkymätön lapsi miehelle jota isäkseni kutsutaan.

Vierailija kirjoitti:

Niin että isänpäivän kunniaksi tehdäänpä kommenttiketju missä haukutaan isiä??

En lähde mukaan.

Mun isä oli ihana. Hauska ja vahva. Monta ihanaa muistoa. Ihminen tietenkin. Virheineen. Kuten äitikin. Ja minäkin.

Kiitos isälle kaikesta. Korjatuista pyöränrenkaista, siitä miten opetit ajamaan autolla, vitseistä, kainalopaikasta jne.

Mene pois lukemasta jos häiritsee. Mulle tämä on ihan hyvä juttu. Isänpäivän alla kaikki hehkuttaa isiensä ihanuutta ja upeutta, tekee hyvää olla keskustelu siitäkin kun isä ei ole huippuiskä. Vertaistukea, katsos.

Terveisin isänsä hylkäämäksi varhaisteininä tullut ja valtavan rakkaaksi tulleen isäpuolen haudannut

up

Mun viestini menee ex-miehelleni joka on jättäytynyt itse lastensa elämästä.

Ensin harvensit tapaamisia ja teit ohareita. Minä lohdutin tyttäriämme parhaani mukaan, otin vastaan kiukut ja syytökset koska heidän maailmassaan minä estin heitä näkemästä isäänsä. Mutta miten olisin voinut heille pienille kertoa että sinä ihan itse päätit olla tulematta paikalle. Että minä en voi vaikuttaa siihen miten pidät sovituista kiinni, tai tässä tapauksessa olet pitämättä, vaikka mitä tekisin. Ja minähän tein vaikka mitä että olisit muistanut olevasi kahden tytön isä.

Mutta silloisen tyttöystävän pojat veivät voiton. En tiedä johtuiko se tyttöystävän painostuksesta vai omasta halustasi, mutta munattomana minä sinua pidän. Ei kukaan oikea vanhempi jätä lapsiaan noin. 

Sinä olet menettänyt paljon lastesi elämästä näiden alle 10 vuoden aikana. Sinulla on ollut mahdollisuus osallistua; aikani jaksoin kutsua sinut synttäreille, ilmoitin lasten lääkäriajoista, vanhempainilloista vaikka sait niistä Wilman kautta kyllä tiedon, pyysin että josko voisit ottaa lapsia mukaasi kun menet tapaamaan äitiäsi tai muita sukulaisiasi, minä järjestäisin kyllä mahdollisuuksien mukaan heidän mukaantulonsa. Mutta ei. 

Minun kanssani asustaa kaksi todella fiksua nuorta naista joilla on mahtava huumorintaju, menestyvät koulussa ja opinnossa, ovat innostuneita elämästä ja kiinnostuneita erilaisista asioista. 

Valitettavasti sinä et sitä näe. Et, koska jätät vastaamatta heidän viesteihinsä mutta luet ne kyllä. Välimatkaa meillä on alle kilometri ja silti lapset näkevät tätiään, joka asuu 200 km päässä, useammin kuin sinua. 

Lopetin yhteydenpidon yrittämisen lasten vuoksi sinun kanssasi joitakin vuosia sitten; en vaan enää jaksa välittää. Minä en ole enää keksinyt selityksiä sun puolestasi vaikka tein niin monta vuotta eron jälkeen. Koitin pehmentää lasten pettymystä jonka sinä aiheutit, kaikin mahdollisin tavoin, kunnes kyllästyin. Lapsetkin kasvoivat sen verran että kyllä he ymmärsivät paikkansa sinun silmissäsi. 

Ja tiedätkö mitä?

- suurin menettäjä tässä kaikessa olet sinä. 

Kyllä oli koskettava teksti. Mulla on hirveä narsisti isä, lastensa nöyyyttäjä ja alistaja, hirvein ihmisperse masilmassa. Inhoan, halveksin ja vihaan, en voi olla missäänyhteyksissä koska on väkivaltainen psykopaatti vieläkin.

Olen ollut aina ilman isää, ja on hirveä suru kun ei koskaan ole ollut lämmintä isäkokemusta. On vain väkivaltainen sadisti kotikiusaaja joka pilasi lapsuuden.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun viestini menee ex-miehelleni joka on jättäytynyt itse lastensa elämästä.

Ensin harvensit tapaamisia ja teit ohareita. Minä lohdutin tyttäriämme parhaani mukaan, otin vastaan kiukut ja syytökset koska heidän maailmassaan minä estin heitä näkemästä isäänsä. Mutta miten olisin voinut heille pienille kertoa että sinä ihan itse päätit olla tulematta paikalle. Että minä en voi vaikuttaa siihen miten pidät sovituista kiinni, tai tässä tapauksessa olet pitämättä, vaikka mitä tekisin. Ja minähän tein vaikka mitä että olisit muistanut olevasi kahden tytön isä.

Mutta silloisen tyttöystävän pojat veivät voiton. En tiedä johtuiko se tyttöystävän painostuksesta vai omasta halustasi, mutta munattomana minä sinua pidän. Ei kukaan oikea vanhempi jätä lapsiaan noin. 

Sinä olet menettänyt paljon lastesi elämästä näiden alle 10 vuoden aikana. Sinulla on ollut mahdollisuus osallistua; aikani jaksoin kutsua sinut synttäreille, ilmoitin lasten lääkäriajoista, vanhempainilloista vaikka sait niistä Wilman kautta kyllä tiedon, pyysin että josko voisit ottaa lapsia mukaasi kun menet tapaamaan äitiäsi tai muita sukulaisiasi, minä järjestäisin kyllä mahdollisuuksien mukaan heidän mukaantulonsa. Mutta ei. 

Minun kanssani asustaa kaksi todella fiksua nuorta naista joilla on mahtava huumorintaju, menestyvät koulussa ja opinnossa, ovat innostuneita elämästä ja kiinnostuneita erilaisista asioista. 

Valitettavasti sinä et sitä näe. Et, koska jätät vastaamatta heidän viesteihinsä mutta luet ne kyllä. Välimatkaa meillä on alle kilometri ja silti lapset näkevät tätiään, joka asuu 200 km päässä, useammin kuin sinua. 

Lopetin yhteydenpidon yrittämisen lasten vuoksi sinun kanssasi joitakin vuosia sitten; en vaan enää jaksa välittää. Minä en ole enää keksinyt selityksiä sun puolestasi vaikka tein niin monta vuotta eron jälkeen. Koitin pehmentää lasten pettymystä jonka sinä aiheutit, kaikin mahdollisin tavoin, kunnes kyllästyin. Lapsetkin kasvoivat sen verran että kyllä he ymmärsivät paikkansa sinun silmissäsi. 

Ja tiedätkö mitä?

- suurin menettäjä tässä kaikessa olet sinä. 

 

Miehelläsi on uusi ihana perhe..ei hän mitään menetä

Kuulostat katkeralta..oletko käynyt terapiassa?

Trolli, jättäkää omaan arvoonsa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin että isänpäivän kunniaksi tehdäänpä kommenttiketju missä haukutaan isiä??

En lähde mukaan.

Mun isä oli ihana. Hauska ja vahva. Monta ihanaa muistoa. Ihminen tietenkin. Virheineen. Kuten äitikin. Ja minäkin.

Kiitos isälle kaikesta. Korjatuista pyöränrenkaista, siitä miten opetit ajamaan autolla, vitseistä, kainalopaikasta jne.

Mene pois lukemasta jos häiritsee. Mulle tämä on ihan hyvä juttu. Isänpäivän alla kaikki hehkuttaa isiensä ihanuutta ja upeutta, tekee hyvää olla keskustelu siitäkin kun isä ei ole huippuiskä. Vertaistukea, katsos.

Terveisin isänsä hylkäämäksi varhaisteininä tullut ja valtavan rakkaaksi tulleen isäpuolen haudannut

Äiti toi uuden ISKÄN kotio 2 viikkoa hautajaisista.

Isän kuolema merkattiin itsemurhaksi?

Iskäpuoli vei meidän rahat, sain muuttaa kotoa pois kun olin 16v

Vierailija kirjoitti:

Mitä ajatuksia nämä tekstit teissä herättävät?

https://www.hs.fi/blogi/lujastilempea/art-2000005888827.html

Kirjoittaja on tarvinnut jonkun aiheen ,josta kirjoittaa...

Keksii ongelmia sinne , missä niitä ei ole.

Sekaisin kuin seinäkello

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä oli koskettava teksti. Mulla on hirveä narsisti isä, lastensa nöyyyttäjä ja alistaja, hirvein ihmisperse masilmassa. Inhoan, halveksin ja vihaan, en voi olla missäänyhteyksissä koska on väkivaltainen psykopaatti vieläkin.

Olen ollut aina ilman isää, ja on hirveä suru kun ei koskaan ole ollut lämmintä isäkokemusta. On vain väkivaltainen sadisti kotikiusaaja joka pilasi lapsuuden.

Sinä siirrät käytösmallit omiin lapsiisi....huomaamattasi

Kas, narsistipaska löysi ketjun ja tuli viisastelemaan. Sillä lailla, olet iiiihan oikeassa, koska narsistihan ei ole ikinä väärässä.

"Perheet vaativat... eiköhän mies itse vastaa siitä miten päättää elämäänsä elää."

-Ei todellakaan päätä, nainen päättää kenen kanssa tekee lapsia, ja uralla pitkälle edenneitä etupäässä ensiksi valitsevat. Joiden ura romahtaa jos ei tee pitkää päivää, ja sitten nainen jättää.

Taas hyvä esimerkki siitä että naiselle ei kelpaa mikään.

Olen hyvä läsnä oleva isä pojille, mutta YT:den jälkeen johtoasemasta pätkätyöputkeen ja satunnaisia konsultointeja, vaimo valittaa että ei ole raha ja katsoo minuun, erostakin viime aikoina vihjaillut..

Naiset, katsokaa peiliin, kiitos.!

ptr9 kirjoitti:

"Perheet vaativat... eiköhän mies itse vastaa siitä miten päättää elämäänsä elää."

-Ei todellakaan päätä, nainen päättää kenen kanssa tekee lapsia, ja uralla pitkälle edenneitä etupäässä ensiksi valitsevat. Joiden ura romahtaa jos ei tee pitkää päivää, ja sitten nainen jättää.

Taas hyvä esimerkki siitä että naiselle ei kelpaa mikään.

Olen hyvä läsnä oleva isä pojille, mutta YT:den jälkeen johtoasemasta pätkätyöputkeen ja satunnaisia konsultointeja, vaimo valittaa että ei ole raha ja katsoo minuun, erostakin viime aikoina vihjaillut..

Naiset, katsokaa peiliin, kiitos.!

Olisit voinut jättää lapset hankkimatta. Oma elämä, omat valinnat.

Jokainen, siis JOKAINEN lapsi ansaitsisi rakastavn, lempeän, hellän ja hyvän isän. Silti vain osa tuollisen ihmeen onnistuu saamaan. On aivan arpapeliä syntyykö hyvän isän lapseksi vai lapsenhakkaajan uhriksi.

Kunpa jotenkin voisikin löytää korvaavia isäkokemuksia. Minuun isäni jatkuva väkivalta ja pieksäminen jätti pohjattoman surun ja pohjattoman epäluottamuksen miehiä kohtaan. Olen todellakin kohdannut pahuuden silmästä silmään isäni muodossa. Se ihminen on niin musta, paha ja mätä... toivon että joskus hänessä edes pieni hyvyyden kipinä heräisi.

Isänpäivä on raskas päivä, joka vuosi.