Lue keskustelun säännöt.
Mitä mielestänne pitäisi tehdä miesten ja poikien aseman parantamiseksi?
07.11.2018 |
Ongelmia: koulumenestys, asepalvelus, huoltavuusongelmat, syrjäytyminen, terveys, lyhyt eläkeaika.
Mitä ja miten näitä asioita voitaisiin parantaa muuta kuin yksilötasolla? Mitä sinä teet miesten ja poikien eteen?
Kommentit (1077)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikissa vastauksissa toistuu sama teema.
Poikia pitäisi kasvattaa samalla tavalla kuin tyttöjä.
Eli koulu, työelämä, julkiset paikat, puhekulttuuri jne pitää muuttaa tytöille naisille optimaaliseksi ja sitten kouluttaa pojat sopeutumaan siihen. Kuin kommunistisessa Neuvostoliitossa.
"Tämä on parempi! Sopeutukaa!"
Kuka sanoo että näin on parempi? Kuka sanoo että miesten emaskuloiminen johtaa parempaan maailmaan? Ovatko kaiki yksimielisesti hyväksyneet SJW/social engineering-kiihkofeministien biologian sivuuttavat näkemykset oikeiksi?
Koulu muuttuu työelämän tarpeita vastaavaksi. Työelämä taas muuttuu globaalia taloutta vastaavaksi. Jos työelämässä tarvitaan tiettyjä taitoja, niitä tulee myös opettaa. Teknologia on hyvin pitkälti korvannut sellaisen suorittavan työn, jossa tarvittaisiin vain ahkeraa yksitoikkoista puurtamista. Tai sitten nämä työt ovat siirtyneet halvempien työvoimakustannusten maihin. Pojilla on edellen ihan täysi oikeus haaveilla 50 vuoden työurasta uppokantaisten uraruuvien vääntäjänä, mutta fakta on, että sellaisia töitä ei nyt vaan ole enää olemassakaan. Ihmisten on sopeuduttava maailmassa tapahtuviin muutoksiin. Myös miesten ja poikien.
Olen jo lähes kuuskymppinen nainen ja yhtäkään toimenkuvaa, jota esimerkiksi 1980-luvulla pätkätöinä tein, ei ole enää olemassakaan. Teknologia, itsepalvelu ja säästöt ovat hävittäneet kaikki ne työtehtävät. On ollut pakko sopeutua muutokseen ja muutos jatkuu koko ajan. Vielä pari viikkoa sitten ajattelin, että saan nämä viimeiset työvuoteni tehdä tuttuja hommia, mutta eilen pamahti pommi: mun pitää alkaa opetellakin samoja uusia teknologioita, joissa tämän päivän kolmekymppiset miehet ovat jo osaajia. Jotta säilytän työpaikkani, on hyväksyttävä muutos ja käärittävä hihat.
En oikein jaa näkemystäsi siitä että teknologia olisi poikien/miesten heikkous. Aika suuri osa teknologiasta taitaa kuitenkin olla miesten kehittämää?
Käsittääkseni tuossa oli puhe kovemmasta kurista, ei siitä että luovuttaisiin kaikesta teknologiasta ja palattaisiin kivikaudelle.
Minusta taas tuossa, mitä lainasin, ei mainittu sanaa kuri lainkaan. Ja ei, teknologia ei ole poikien eikä miesten heikkous. Päinvastoin. Kommenttini pointti oli, että maailma muuttuu koko ajan. Työelämä muuttuu ja sen vuoksi myös koulutus muuttuu. Kun työelämässä tarvitaan sosiaalisuutta, esiintymistaitoja, tiimityöskentelytaitoja, myynti- ja markkinointitaitoja yms, niihin valmistavia taitoja on myös edellytettävä koulussa. Meille introverteille nörteille sukupuolesta riippumatta painajaismaista. Joku toinen myy vaikka sadalla tonnilla eurolla rekallisen hiekkaa Saharaan, mä en saisi myytyä edes kivennäisvesipulloa janoon kuolevalle. Antaisin perhana senkin reppanalle ilmaiseksi.
Ei siis voida koulumaailmassa enää palata menneseen, niin mukavaa kun se monille meistä olisikin. Mennyt vaan ei vastaa enää työelämän tarpeita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
59 sivun jälkeen: Tytöt sopeutuvat vaikka minkälaiseen kouluun, mutta pojat eivät juuri minkäänlaiseen, joten ei sille varmaan sitten voi mitään. Voi voi.
Jos olisit lukenut koko ketjun, niin huomaisit että sama teema toistuu koko ajan: isien pitäisi ottaa enemmän vastuuta poikiensa koulunkäynnistä ja siihen liittyvästä asennekasvatuksesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voitaisiin yrittää huomioida se, että kouluissa tytötkin juttelisivat myös niiden kiltimpien poikien kanssa. Näin ei tulisi niin paljon syrjäytymistä
Joka on yksinäinen ja haluaa jutella, ottaa jalat käyttöönsä ja menee toisen luokse juttelemaan.
Kilteillä pojilla se ei vaan mene näin.
Voitaisiin yrittää huomioida se, että kouluissa pojat eivät syrjisi toisiaan. Silloin ei kiltitkään pojat syrjäytyisi, kun heilläkin olisi kavereita. Tytöt eivät liity asiaan millään tavalla.
Mikseivät kiltit pojat hakeudu toistensa seuraan? Näin ainakin ennen nörtit ja muut tekivät, pelasivat shakkia, tekivät musiikkia, tietokonejuttuja ja muuta.
Vierailija kirjoitti:
Ongelmia: koulumenestys, asepalvelus, huoltavuusongelmat, syrjäytyminen, terveys, lyhyt eläkeaika.
Mitä ja miten näitä asioita voitaisiin parantaa muuta kuin yksilötasolla? Mitä sinä teet miesten ja poikien eteen?
Kaikki muu on miesten oma vika joten niihin ei ole tarpeen puuttua, mutta jos terveys menee, se ei välttämättä ole oma vika. Joten terveyteen pitäisi kiinnittää huomiota.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pojat saa koulussa tyttöjä huonompia arvosanoja samasta suorituksesta. Tätä on ihan tutkittu ja opettajat alitajuntaisesti suosii "kilttejä tyttöjä".
En mä ainakaan saanut parempia numeroita sen takia että olin "kiltti tyttö". Aineissa joissa olin oikeasti hyvä sain hyviä numeroita ja niissä missä olin huonompi sain huonoja numeroita. Ei se esim. mun matikan numeroa yhtään nostanut vaikka olinkin kiltti ja tunnollinen oppilas. Matikasta sain jopa ehdot yläasteella kun en vaan oppinut/tajunnut laskukaavoja vaikka miten niitä pänttäsin ja vapaa-ajalla sukulainen koitti selkeästi ja rauhassa opettaa.
Ehkä toi oikeastitarkoittaa enemmänkin sitä, että pojat (tai vilkkaat, äänekkäät tytöt kuten minä) saavat osaamistaan huonompia numeroita, koskaopettajan mielestä sillä aineosaamisella eiole väliä, jos käytös on ”huonoa”.
Itse esim. Sain kuudennella luokalla 7 todistukseen aineesta, jossa olin luokan paras. Seuraavana vuonna yläasteella sain aineesta erikoisstipendin taitavuuteni ja erityisen osaamiseni takia.
Ja tämä on hyvin tyypillistä.
BINGO! Kansakoulussa ja oppikoulussa käytös sekä huolellisuus ja tarkkaavaisuus arvioitiin ihan erikseen eikä minkään yksittäisen oppiaineen yhteydessä. Mun luokallani oli paljon poikia, joilla oli kiitettäviä hyvin monissa oppiaineissa, mutta käytös oli 7 ja huolellisuus sekä tarkkaavaisuus 6. Käytös, huolellisuus ja tarkkaavaisuus eivät kuitenkaan vaikuttaneet keskiarvoon ja sen vuoksi lopputulos oli monen kohdalla parempi kuin nykyisin, kun nuo kolme asiaa ympätään jokaisen oppiaineen numeroon.
Tätä olen palstalla toitottanut jo vuosia, ja aina on lytätty. Aineen arvosana pitäisi ehdottomasti määräytyä osaamisen mukaan eikä pärstäkertoimen perusteella. Kaikissa aineissa on lukuisia erilaisia mahdollisuuksia opettaa asiat ja mitata osaamista niin että jokainen pääsee hyödyntämään vahvoja puoliaan. Opettajien tehtävä on tarjota tämä mahdollisuus.
Jos halutaan arvioida pärstäkerrointa, olkoon sitä varten yksi aivan oma numero, mutta on väärin, että introvertti kärsii tolkuttomasti luonteenpiirteestään.
Tämä aivan ehdottomasti. Annetaan tulosten ratkaista 100%, käytös/huolellisuus ja myös tuntiaktiivisuus omaksi numerokseen.
Selkeä ero miesten ja naisten välillä. Jos vähän kärjistetään, miehille ratkaisee enemmän mitä sanotaan. Naisille se miten ja millä äänensävyllä sanotaan.
Sama koulussa. Pojille on tärkeämpää tehdä asiat "omalla tavalla" ja kokeilla kantapään kautta, vaikka välillä menisi mönkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
59 sivun jälkeen: Tytöt sopeutuvat vaikka minkälaiseen kouluun, mutta pojat eivät juuri minkäänlaiseen, joten ei sille varmaan sitten voi mitään. Voi voi.
Jos olisit lukenut koko ketjun, niin huomaisit että sama teema toistuu koko ajan: isien pitäisi ottaa enemmän vastuuta poikiensa koulunkäynnistä ja siihen liittyvästä asennekasvatuksesta.
Olen lukenut koko ketjun (ja täysin samaa mieltä). SIlti välillä jää miettimään, mikä tekee pojista noin käsiteltäviä. Vanhentunut, perhe-elämässä etäinen miehen malliko? Siinä tapauksessa tuloksia saadaan odotella vielä jonkin aikaa, sellaisia on vielä tässä nelikymppisten ikäluokassa vaikka kuinka, itse kasvattajina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikissa vastauksissa toistuu sama teema.
Poikia pitäisi kasvattaa samalla tavalla kuin tyttöjä.
Eli koulu, työelämä, julkiset paikat, puhekulttuuri jne pitää muuttaa tytöille naisille optimaaliseksi ja sitten kouluttaa pojat sopeutumaan siihen. Kuin kommunistisessa Neuvostoliitossa.
"Tämä on parempi! Sopeutukaa!"
Kuka sanoo että näin on parempi? Kuka sanoo että miesten emaskuloiminen johtaa parempaan maailmaan? Ovatko kaiki yksimielisesti hyväksyneet SJW/social engineering-kiihkofeministien biologian sivuuttavat näkemykset oikeiksi?
Nimenomaan pitää kasvattaa samalla tavalla kuin tyttöjä eli antaa itse valita niin leikkinsä, harrastuksensa kuin ammattinsakin, opettaa samat asiat kuin ja asettaa samat oikeudet ja velvollisuudet kuin tytöillekin. Ei kyse ole mistään emaskuloimisesta vaan ihmisyydestä, kun se pikkujantteri, joka ei näe elämässään mitään hienompaa kuin joku NHL-pelaaja ja haluaa intohimoisesti pelata jääkiekkoa, niin sen annetaan pelata. Kannustetaan ja rohkaistaan. Mutta jos se pikkujantteri rakastaakin yli kaiken koiria ja haluaa alkaa harrastaa agilityä perheen koiran kanssa tai käydä koiranäyttelyissä, niin SITÄKIN kannustetaan ja rohkaistaan. Monen syrjäytyneen miehen ongelma tuntuu olevan, että he eivät tunne itse sopivansa toisten miesten heille asettamaan muottiin. Jos miehet lakkaisivat pitämään toisiaan neiteinä sen perusteella, mikä toista kiinnostaa ja mikä ei, oltaisiin monen pojan kohdalla jo ihan eri tilanteessa.
Sekä pojille että tytöille pitää tarjota mahdollisuuksia eikä heidän kromosomeihinsa perustuvia odotuksia.
Kiitos ja kumarrus! Mä tallennan tämän itelleni, kiitos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voitaisiin yrittää huomioida se, että kouluissa tytötkin juttelisivat myös niiden kiltimpien poikien kanssa. Näin ei tulisi niin paljon syrjäytymistä
Joka on yksinäinen ja haluaa jutella, ottaa jalat käyttöönsä ja menee toisen luokse juttelemaan.
Kilteillä pojilla se ei vaan mene näin.
Voitaisiin yrittää huomioida se, että kouluissa pojat eivät syrjisi toisiaan. Silloin ei kiltitkään pojat syrjäytyisi, kun heilläkin olisi kavereita. Tytöt eivät liity asiaan millään tavalla.
Mikseivät kiltit pojat hakeudu toistensa seuraan? Näin ainakin ennen nörtit ja muut tekivät, pelasivat shakkia, tekivät musiikkia, tietokonejuttuja ja muuta.
Ja niin tekevät edelleenkin. Tuon yhden "kiltin miehen" ongelma vaan on ja on aina ollut, että naiset/tytöt eivät ole koskaan olleet kiinnostuneita hänestä. Ei hän ole kaivannut toisten poikien tai miesten kaveruutta vaan tyttöjä ja naisia. Tosin ymmärtäisin häntä paremmin, jos hän on kuulunut niihin poikiin, jotka ihan aidosti olisivat halunneet lapsena leikkiä mieluummin kotileikkejä ja työntää vauvanukkea nukenvaunuissa kuin pöristellä pikkuautoilla muiden poikien kanssa hiekkalaatikolla. Epäilen kuitenkin, että tuolla tyypillä on ollut ihan muut asiat mielessä.
En lukenut koko ketjua mutta ainakin yksi tärkeä asia olisi se, että kaikille nuorille olisi opiskelupaikka peruskoulun jälkeen. Siinä kohtaa alkaa jo monella menemään pieleen ja ns syrjäytyy jos ei pääse jatkamaan opintojaan ja pitämään kiinni arjesta ja tulevaisuuden suunnitelmistaan. Mielestäni on kuitenkin väärin tuo uudistus, että lukion yo-todistus määrittää tulevaisuuden opiskelut. Ei kaikilla ole keinoja saada huipputodistusta lukiosta ja se saattaa rajoittaa paljonkin hakeutumista siihen omaan unelma -alan opiskeluun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äidit eivät myöskään ole erityisen kiinnostuneita pojistaan, heidän maailmastaan ja ota siihen osaa. Moni ei omassa lähipiirissänikään edes tunne omaa poikaansa, tärkeintä on vain, että poika tottelee sääntöjä. Äiti ei tiedä pojalle tärkeistä peleistä tuon taivaallista, ei keskustele pojan kanssa hänen arjestaan, ei tee pojan kanssa yhdessä poikia kiinnostavia juttuja. Tyttöjen kanssa tilanne on ihan eri ja äidillä ja tyttärellä voi olla useitakin yhteisiä juttuja, äiti on ylipäätään kiinnostunut lapsesta ihmisenä. Tämä on mielestäni erittäin huolestuttavaa, sitte tämä poikien äidit hermostuvat, kun pojat eivät tottele heidän sääntöjään. Ei se kauheasti motivoi lastakaan, jos saa huomiota vain, jos ei tottele. Isät ovat hyvin etäisiä perheissä äitiin nähden niin tyttöjen kuin poikienkin kohdalla, suurin ero on nimenomaan siinä, miten äidit kasvattavat ja osallistuvat poikiensa elämään. helposti pidetään pelejä hömppänä ja turhana esimerkiksi, samalla kun sen tyttären mielenkiinnon kohteet on tosi hyviä ja kiinnostavia. Eikä nämä äidit tätä edes huomaa. Tällä kaikella on iso vaikutus elämässä, on vaikea löytää merkitystä koulumenestyksestä ja menestyksessä elämässä, jos ei ole annettu edes lapsena tarpeeksi merkitystä ihmisenä omalle äidilleen.
Vierailija kirjoitti:
Äidit eivät myöskään ole erityisen kiinnostuneita pojistaan, heidän maailmastaan ja ota siihen osaa. Moni ei omassa lähipiirissänikään edes tunne omaa poikaansa, tärkeintä on vain, että poika tottelee sääntöjä. Äiti ei tiedä pojalle tärkeistä peleistä tuon taivaallista, ei keskustele pojan kanssa hänen arjestaan, ei tee pojan kanssa yhdessä poikia kiinnostavia juttuja. Tyttöjen kanssa tilanne on ihan eri ja äidillä ja tyttärellä voi olla useitakin yhteisiä juttuja, äiti on ylipäätään kiinnostunut lapsesta ihmisenä. Tämä on mielestäni erittäin huolestuttavaa, sitte tämä poikien äidit hermostuvat, kun pojat eivät tottele heidän sääntöjään. Ei se kauheasti motivoi lastakaan, jos saa huomiota vain, jos ei tottele. Isät ovat hyvin etäisiä perheissä äitiin nähden niin tyttöjen kuin poikienkin kohdalla, suurin ero on nimenomaan siinä, miten äidit kasvattavat ja osallistuvat poikiensa elämään. helposti pidetään pelejä hömppänä ja turhana esimerkiksi, samalla kun sen tyttären mielenkiinnon kohteet on tosi hyviä ja kiinnostavia. Eikä nämä äidit tätä edes huomaa. Tällä kaikella on iso vaikutus elämässä, on vaikea löytää merkitystä koulumenestyksestä ja menestyksessä elämässä, jos ei ole annettu edes lapsena tarpeeksi merkitystä ihmisenä omalle äidilleen.
Olen pahoillani, jos sinulla on ollut tällainen äiti, ihan oikeasti. Minullakin oli etäinen isä ja kiukkuinen äiti, ei meillä kannustettu, saati lohduteltu, ei poikia, eikä tyttöjä. En silti ajattele, että kaikki äidit ja kaikki isät sitätaitätä. Meillä oli noin, mutta tiedän paljon paremmasta, toki myös huonommastakin lapsuudesta. Keskustelua ei vie eteenpäin se, että pidetään vain omista asenteista kiinni, tämä ihana ketju pyrkii miettimään miksi ja ratkaisuja asiaan.
Kiitos kaikille, en ole vuoteen jaksanut täällä olla, mutta tämä ketju palauttaa uskon kommunikointiin vauvallakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
- Asepalvelus vapaaehtoiseksi tai siviilipalvelukseen meneminen helpommaksi, sekä tietystikin tämä palvelus molemmille sukupuolille, mikäli se jommalle kummalle on pakollista.
- Miehille tasaveroisemmat mahdollisuudet saada lapset erossa, kun nykyisin menevät lähes automaattisesti äidille.
Miehet saavat lapset erossa tasaveroisemmin sitten, kun yleisellä tasolla ei enää ajatella äitiä ensisijaisena vanhempana. Tämä vaatii sekä asennemuutoksen kaikilta, sekä töitä isien taholta. Jos haluaa ne lapset, niin hoitaa lapset 50%. Käy vanhempainilloissa, hoitaa synttärilahjat ja haalarit päikkäriin, vaihtaa vaipat ja on läsnäoleva ja oma-aloitteinen vanhempi. Toisin sanoen toimii itsenäisesti ja ilman, että äidin pitää isää koko ajan muistutella töistänsä.
Sitten kun isät oikeasti yleisellä tasolla hoitavat lapsensa isinä eivätkä lastenhoitajina/äitien apureina, niin tuo huoltajuusasiakin tasoittuu. Tällä hetkellä ne lapset määrätään äidille siksi, että yleisesti ottaen se äiti on se vanhempi, joka osaa lapsen hoitaa. Miehet ovat tämän hieman lusmuilleet vaikka asiaan onkin nyt tulossa muutosta.
Ehdotin juuri että vaimoni tekisi kevään puusavotan, niin minä puolestani hoidan lapsia. Tämä ei tule kuuloonkaan. Mitä nyt? Ehdotin että vaimo voisi etsiä osa-aikatöitä ja näin hän voisi osallistua klapien ostoon. Ei käy tämäkään. Minä tietysti teen nämä työt, mutta pointti tuli selväksi.
Jos klapien teko ei kiinnosta tai ei halua niitä edes ostaa, voi muuttaa asuntoon, jossa niitä klapeja ei tarvita. Itse kyllä jouduin lapsuudenkotona osallistumaan myös metsätöihin esim abivuonna jeesaamaan hankitahakkuussa iskää. Moottorisaha kyllä pysyy kourassa edelleen. Kyllä säkin muijaa valitessasi tiesit mitä sait, joten ihan oma vika.
Miehen vika! Nainenhan voi muuttaa kerrostaloon tai omakotitaloon, tai vaikka miehen lapsuuden kotiin riippumatta siitä kiinnostaako klapit tai edes talouden kustantaminen. Saa valita ja päättää sekä uhriutua. Koska pillu!
Ettekö te sitten yhdessä päätä noista asioista? Samoin jokainen voi miettiä haluaako ryhtyä suhteeseen naisen kanssa, joka ei tee osaansa ja osallistu kustannuksiin. Mutta niinhän miehet tekee mitä tahansa, koska pillu. Ja sitten uhriudutaan av-palstalla.
et sitten osannut lukea tämän lisäkommentteja? Nainen oli tehnyt puita yhdessä aiemmin, nyt lasten kanssa ei enää jaksa. Eikä jaksa mennä rahaa tienaamaan. Eli nainen on muuttunut, mutta toki sekin on miehen vika tällä palstalla.
Sivusta, melko turhaa on täällä keskustella kenenkään parisuhdeongelmista kun on yhden ihmisen versio tapahtumista, ja lisäksi asenne on niin kummallinen että pistää mietityttämään onko sitä vaimoa edes oikeasti olemassa. Suosittelen teille pariterapiaa.
Toki asenne on päin vittu kun kehtaa vaimoltaan vaatia apua puuhommiin tai talouden kustannuksiin. "Mikä selkärangaton iilimato, ei edes perhettään osaa valittamatta elättää!! On sentään saanut Oikeaa Naista! Olis vaan onnellinen kun sai pillua"
Miksi ihmeessä olet vaimosi kanssa jos hän ei tee yhtään mitään perheenne eteen?
En ole hän, mutta tekeehän vaimonsa. On lasten kanssa. Mutta ei tee muuta, ei voi vaihtaa osia eikä alkaa tienata rahaa.
No mikset valinnut toisenlaista, sellaista jolla on kunnon ammatti ja työpaikka jo ennen kuin jäi kotiin. Oletko niitä, joiden mielestä naisen ammatilla ei ole väliä? No nyt sitten maksat mielipiteestäsi.
Vittu te ootte kyllä sekaisin. Nainen ei enää jaksa töihin mennä eikä auta miestään kotitöissä ---> ongelma on miehen mielipiteessä. Olisko joskus mahdollista, että vika olisi naisessa ja te naiset teilaisitte vätys-@mm@t suoraan? Ei kun suojellaan vaan, ihan sama millainen laiskurilokki on niin aina on ihana lumihiutale jota pitää silkkihansikkain käsitellä.
Ketjussa on puolet kommenteista koulusta jankkaamista.
Kuitenkin miehet perustavat yritykset ja toimivat yhteiskunnan selkärankana.
Naisten ja tyttöjen koulumenestys tai korkeampi koulutus ei koskaan konkretisoidu yhteiskunnan tai veronmaksajien hyväksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Äidit eivät myöskään ole erityisen kiinnostuneita pojistaan, heidän maailmastaan ja ota siihen osaa. Moni ei omassa lähipiirissänikään edes tunne omaa poikaansa, tärkeintä on vain, että poika tottelee sääntöjä. Äiti ei tiedä pojalle tärkeistä peleistä tuon taivaallista, ei keskustele pojan kanssa hänen arjestaan, ei tee pojan kanssa yhdessä poikia kiinnostavia juttuja. Tyttöjen kanssa tilanne on ihan eri ja äidillä ja tyttärellä voi olla useitakin yhteisiä juttuja, äiti on ylipäätään kiinnostunut lapsesta ihmisenä. Tämä on mielestäni erittäin huolestuttavaa, sitte tämä poikien äidit hermostuvat, kun pojat eivät tottele heidän sääntöjään. Ei se kauheasti motivoi lastakaan, jos saa huomiota vain, jos ei tottele. Isät ovat hyvin etäisiä perheissä äitiin nähden niin tyttöjen kuin poikienkin kohdalla, suurin ero on nimenomaan siinä, miten äidit kasvattavat ja osallistuvat poikiensa elämään. helposti pidetään pelejä hömppänä ja turhana esimerkiksi, samalla kun sen tyttären mielenkiinnon kohteet on tosi hyviä ja kiinnostavia. Eikä nämä äidit tätä edes huomaa. Tällä kaikella on iso vaikutus elämässä, on vaikea löytää merkitystä koulumenestyksestä ja menestyksessä elämässä, jos ei ole annettu edes lapsena tarpeeksi merkitystä ihmisenä omalle äidilleen.
Tämän olen huomannut tuttavapiirissänikin. Perinteisesti ajatellaan, että äiti on roolimalli tytöille ja isä pojille. Mulla ei ole veljiä vaan ainoastaan siskoja. Ehkä juuri siksi isäni ei voinutkaan kasvattaa poikia eri tavalla kuin tyttöjä. Oli jo aika varhain selvää, että me tytöt valittiin koulussa pitkä matikka, pitkä fysiikka jne. Ja kumpikin meistä ajautui aikanaan myös perinteisesti miesvaltaiselle alalle.
Kun sain pojan, mulla ei ollut hajuakaan poikien maailmasta. Koska exä lähti kävelemään jo aika varhain, mun piti perehtyä poikien maailmaan ja olla sekä mutsi että faija. Tehdä kotona niin miesten kuin naistenkin työt. Olla se, joka korjasi tietokoneet, avasi viemäriputket, huolsi polkupyörät, laittoi ruokaa, ripusti ikkunaverhot, leipoi pullat ja halasi, kun lapsella oli murheita. Olla se, joka rakensi pienen pojan apuna Lego-linnat ja taisteli lohikäärmeitä vastaan. Olla se, joka pelasi uusimpia tietokonepelejä, kuunteli heviä (josta muuten tykkään tosi paljon) , opetti sekä tyttärensä että poikansa koodaamaan jne. Mulle matka poikien maailmaan on ollut suuri seikkailu ja varmasti pitkälti sen vuoksi, että en omassa lapsuudessani joutunut kokemaan vanhempieni taholta eriarvoisuutta sukupuoleni vuoksi. Mulla ei siis ollut ennakkoluuloja poikien maailmaa kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikissa vastauksissa toistuu sama teema.
Poikia pitäisi kasvattaa samalla tavalla kuin tyttöjä.
Eli koulu, työelämä, julkiset paikat, puhekulttuuri jne pitää muuttaa tytöille naisille optimaaliseksi ja sitten kouluttaa pojat sopeutumaan siihen. Kuin kommunistisessa Neuvostoliitossa.
"Tämä on parempi! Sopeutukaa!"
Kuka sanoo että näin on parempi? Kuka sanoo että miesten emaskuloiminen johtaa parempaan maailmaan? Ovatko kaiki yksimielisesti hyväksyneet SJW/social engineering-kiihkofeministien biologian sivuuttavat näkemykset oikeiksi?
Koulu muuttuu työelämän tarpeita vastaavaksi. Työelämä taas muuttuu globaalia taloutta vastaavaksi. Jos työelämässä tarvitaan tiettyjä taitoja, niitä tulee myös opettaa. Teknologia on hyvin pitkälti korvannut sellaisen suorittavan työn, jossa tarvittaisiin vain ahkeraa yksitoikkoista puurtamista. Tai sitten nämä työt ovat siirtyneet halvempien työvoimakustannusten maihin. Pojilla on edellen ihan täysi oikeus haaveilla 50 vuoden työurasta uppokantaisten uraruuvien vääntäjänä, mutta fakta on, että sellaisia töitä ei nyt vaan ole enää olemassakaan. Ihmisten on sopeuduttava maailmassa tapahtuviin muutoksiin. Myös miesten ja poikien.
Olen jo lähes kuuskymppinen nainen ja yhtäkään toimenkuvaa, jota esimerkiksi 1980-luvulla pätkätöinä tein, ei ole enää olemassakaan. Teknologia, itsepalvelu ja säästöt ovat hävittäneet kaikki ne työtehtävät. On ollut pakko sopeutua muutokseen ja muutos jatkuu koko ajan. Vielä pari viikkoa sitten ajattelin, että saan nämä viimeiset työvuoteni tehdä tuttuja hommia, mutta eilen pamahti pommi: mun pitää alkaa opetellakin samoja uusia teknologioita, joissa tämän päivän kolmekymppiset miehet ovat jo osaajia. Jotta säilytän työpaikkani, on hyväksyttävä muutos ja käärittävä hihat.
En oikein jaa näkemystäsi siitä että teknologia olisi poikien/miesten heikkous. Aika suuri osa teknologiasta taitaa kuitenkin olla miesten kehittämää?
Käsittääkseni tuossa oli puhe kovemmasta kurista, ei siitä että luovuttaisiin kaikesta teknologiasta ja palattaisiin kivikaudelle.
Mitä väliä kenen kehittämää teknologia on, kun fakta on että työt ovat muuttunet vähemmän fyysisiksi ja enemmän vuorovaikutusta vaativiksi.
Vierailija kirjoitti:
Ketjussa on puolet kommenteista koulusta jankkaamista.
Kuitenkin miehet perustavat yritykset ja toimivat yhteiskunnan selkärankana.
Naisten ja tyttöjen koulumenestys tai korkeampi koulutus ei koskaan konkretisoidu yhteiskunnan tai veronmaksajien hyväksi.
Koulusta jankkaamista varmaan siksi, että se oli nimenomaan aloituksessa yksi käsiteltävä asia. Ja kouluhan kuitenkin vaikuttaa aika pitkälti siihen, syrjäytyykö poika vai ei. Tässä ketjussahan ei olla huolissaan niistä miehistä, joilla menee ihan hyvin, vaan niistä, joilla ei mene.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äidit eivät myöskään ole erityisen kiinnostuneita pojistaan, heidän maailmastaan ja ota siihen osaa. Moni ei omassa lähipiirissänikään edes tunne omaa poikaansa, tärkeintä on vain, että poika tottelee sääntöjä. Äiti ei tiedä pojalle tärkeistä peleistä tuon taivaallista, ei keskustele pojan kanssa hänen arjestaan, ei tee pojan kanssa yhdessä poikia kiinnostavia juttuja. Tyttöjen kanssa tilanne on ihan eri ja äidillä ja tyttärellä voi olla useitakin yhteisiä juttuja, äiti on ylipäätään kiinnostunut lapsesta ihmisenä. Tämä on mielestäni erittäin huolestuttavaa, sitte tämä poikien äidit hermostuvat, kun pojat eivät tottele heidän sääntöjään. Ei se kauheasti motivoi lastakaan, jos saa huomiota vain, jos ei tottele. Isät ovat hyvin etäisiä perheissä äitiin nähden niin tyttöjen kuin poikienkin kohdalla, suurin ero on nimenomaan siinä, miten äidit kasvattavat ja osallistuvat poikiensa elämään. helposti pidetään pelejä hömppänä ja turhana esimerkiksi, samalla kun sen tyttären mielenkiinnon kohteet on tosi hyviä ja kiinnostavia. Eikä nämä äidit tätä edes huomaa. Tällä kaikella on iso vaikutus elämässä, on vaikea löytää merkitystä koulumenestyksestä ja menestyksessä elämässä, jos ei ole annettu edes lapsena tarpeeksi merkitystä ihmisenä omalle äidilleen.
Tämän olen huomannut tuttavapiirissänikin. Perinteisesti ajatellaan, että äiti on roolimalli tytöille ja isä pojille. Mulla ei ole veljiä vaan ainoastaan siskoja. Ehkä juuri siksi isäni ei voinutkaan kasvattaa poikia eri tavalla kuin tyttöjä. Oli jo aika varhain selvää, että me tytöt valittiin koulussa pitkä matikka, pitkä fysiikka jne. Ja kumpikin meistä ajautui aikanaan myös perinteisesti miesvaltaiselle alalle.
Kun sain pojan, mulla ei ollut hajuakaan poikien maailmasta. Koska exä lähti kävelemään jo aika varhain, mun piti perehtyä poikien maailmaan ja olla sekä mutsi että faija. Tehdä kotona niin miesten kuin naistenkin työt. Olla se, joka korjasi tietokoneet, avasi viemäriputket, huolsi polkupyörät, laittoi ruokaa, ripusti ikkunaverhot, leipoi pullat ja halasi, kun lapsella oli murheita. Olla se, joka rakensi pienen pojan apuna Lego-linnat ja taisteli lohikäärmeitä vastaan. Olla se, joka pelasi uusimpia tietokonepelejä, kuunteli heviä (josta muuten tykkään tosi paljon) , opetti sekä tyttärensä että poikansa koodaamaan jne. Mulle matka poikien maailmaan on ollut suuri seikkailu ja varmasti pitkälti sen vuoksi, että en omassa lapsuudessani joutunut kokemaan vanhempieni taholta eriarvoisuutta sukupuoleni vuoksi. Mulla ei siis ollut ennakkoluuloja poikien maailmaa kohtaan.
Yksinhuoltajat joutuvat tekemään tämän, lapsen sukupuolesta huolimatta. Pakkohan ne on hoitaa, mitä en tiedä, otan selvää. Ja jos en pysty, pyydän apua, vuokrareiskoja on olemassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äidit eivät myöskään ole erityisen kiinnostuneita pojistaan, heidän maailmastaan ja ota siihen osaa. Moni ei omassa lähipiirissänikään edes tunne omaa poikaansa, tärkeintä on vain, että poika tottelee sääntöjä. Äiti ei tiedä pojalle tärkeistä peleistä tuon taivaallista, ei keskustele pojan kanssa hänen arjestaan, ei tee pojan kanssa yhdessä poikia kiinnostavia juttuja. Tyttöjen kanssa tilanne on ihan eri ja äidillä ja tyttärellä voi olla useitakin yhteisiä juttuja, äiti on ylipäätään kiinnostunut lapsesta ihmisenä. Tämä on mielestäni erittäin huolestuttavaa, sitte tämä poikien äidit hermostuvat, kun pojat eivät tottele heidän sääntöjään. Ei se kauheasti motivoi lastakaan, jos saa huomiota vain, jos ei tottele. Isät ovat hyvin etäisiä perheissä äitiin nähden niin tyttöjen kuin poikienkin kohdalla, suurin ero on nimenomaan siinä, miten äidit kasvattavat ja osallistuvat poikiensa elämään. helposti pidetään pelejä hömppänä ja turhana esimerkiksi, samalla kun sen tyttären mielenkiinnon kohteet on tosi hyviä ja kiinnostavia. Eikä nämä äidit tätä edes huomaa. Tällä kaikella on iso vaikutus elämässä, on vaikea löytää merkitystä koulumenestyksestä ja menestyksessä elämässä, jos ei ole annettu edes lapsena tarpeeksi merkitystä ihmisenä omalle äidilleen.
Tämän olen huomannut tuttavapiirissänikin. Perinteisesti ajatellaan, että äiti on roolimalli tytöille ja isä pojille. Mulla ei ole veljiä vaan ainoastaan siskoja. Ehkä juuri siksi isäni ei voinutkaan kasvattaa poikia eri tavalla kuin tyttöjä. Oli jo aika varhain selvää, että me tytöt valittiin koulussa pitkä matikka, pitkä fysiikka jne. Ja kumpikin meistä ajautui aikanaan myös perinteisesti miesvaltaiselle alalle.
Kun sain pojan, mulla ei ollut hajuakaan poikien maailmasta. Koska exä lähti kävelemään jo aika varhain, mun piti perehtyä poikien maailmaan ja olla sekä mutsi että faija. Tehdä kotona niin miesten kuin naistenkin työt. Olla se, joka korjasi tietokoneet, avasi viemäriputket, huolsi polkupyörät, laittoi ruokaa, ripusti ikkunaverhot, leipoi pullat ja halasi, kun lapsella oli murheita. Olla se, joka rakensi pienen pojan apuna Lego-linnat ja taisteli lohikäärmeitä vastaan. Olla se, joka pelasi uusimpia tietokonepelejä, kuunteli heviä (josta muuten tykkään tosi paljon) , opetti sekä tyttärensä että poikansa koodaamaan jne. Mulle matka poikien maailmaan on ollut suuri seikkailu ja varmasti pitkälti sen vuoksi, että en omassa lapsuudessani joutunut kokemaan vanhempieni taholta eriarvoisuutta sukupuoleni vuoksi. Mulla ei siis ollut ennakkoluuloja poikien maailmaa kohtaan.
Yksinhuoltajat joutuvat tekemään tämän, lapsen sukupuolesta huolimatta. Pakkohan ne on hoitaa, mitä en tiedä, otan selvää. Ja jos en pysty, pyydän apua, vuokrareiskoja on olemassa.
Juuri näin. Lapsen sukupuolesta ja myös yksinhuoltajan sukupuolesta huolimatta. Onhan niitäkin tapauksia, joissa isä on tyttäriensä yksinhuoltaja. Jos perheessä on kuitenkin molemmat vanhemmat, aika usein ajatellaan, että äiti on tyttöjen roolimalli ja isä poikien roolimalli. Jos isä on lapsilleen etäinen, äiti saattaa ajatella, että etäinen isä on ihan normaali roolimalli pojalle. Varsinkin, jos niin on ollut äidin lapsuudenkodissakin. Ei siis kyseenalaisteta toisen vanhemman tapaa vaan annetaan olla niinkuin on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ketjussa on puolet kommenteista koulusta jankkaamista.
Kuitenkin miehet perustavat yritykset ja toimivat yhteiskunnan selkärankana.
Naisten ja tyttöjen koulumenestys tai korkeampi koulutus ei koskaan konkretisoidu yhteiskunnan tai veronmaksajien hyväksi.
Koulusta jankkaamista varmaan siksi, että se oli nimenomaan aloituksessa yksi käsiteltävä asia. Ja kouluhan kuitenkin vaikuttaa aika pitkälti siihen, syrjäytyykö poika vai ei. Tässä ketjussahan ei olla huolissaan niistä miehistä, joilla menee ihan hyvin, vaan niistä, joilla ei mene.
Eli naiset ovat huolissaan enemmän siitä, että naisten oma vapaamatkustaminen yhteiskunnassa on uhattuna?
Nyt alan ymmärtämään ketjun kommentteja paremmin.
Tämä on muuten totta.
Työelämässä ysin/kympin pojista hämmästyttävän moni päätyi ns. alisuorittajaksi.
Ja siinä on järkeä. Jos haluaa perustaa menestyvän yrityksen tai nousta ison firman toimitusjohtajaksi, ei voi olla liian sovinnollinen ja mukautuva. Silloin täytyy uskaltaa toimia oman pään mukaan ja uhmata yleistä mielipidettä.
Koulu ei ole mikään vakio, "se nyt vain on sellainen kuin on". Eikä muuten ole työelämäkään. Sielläkin kulttuuria on muutettu ei siksi ettei entisellä saavutettaisi tuloksia, vaan koska naiset eivät pidä ympäristöstä jossa puhutaan liian kovalla äänellä, sanotaan liian suoraan ja kilpaillaan liian avoimesti ("jyräämällä") eikä juonittelemalla pienryhmissä.