Somettaminen ja parisuhde!

Vierailija kirjoitti:

Kyllä puolisoilla pitäisi olla lähtökohtaisesti oma halu viettää aikaa toisen kanssa. Jos näin ei ole, kuten näköjään miehelläsi ei ole siihen tarvetta/halua, on kunnon keskustelun paikka.

Tätä mieltä minäkin. Olen ollut mieheni kanssa yhdessä yli 20 vuotta ja lapsia on, mutta kännykän käyttömme on hyvin kohtuullista. Tykkäämme olla yhdessä ja tehdä kaikkea koko perheen voimin, mutta päivässä pitää olla myös aika vain olla ja tehdä mitä ihan itseä huvittaa. Se voi olla kännykän käyttö vaikka verkkolehtiä ja uutisia lukien, somettaminen, pelaaminen, ihan mitä vain. En vaadi mieheltäni mitään yhteistä aikaa, vaan koska toisen ja perheen seura on mukavaa, niin sitä on mielummin livenä perheen kanssa kuin naputtaa kännykkää.

Ap:lla ilmeisesti on niin tylsät jutut, että ne eivät saa miehen viisaria värähtämään missään asiassa. Kokeilisin ap:n paikalla muutaman päivän eroa ja lähtisin kavereiden kanssa vaikka Tukholman risteilylle. Jos mies ei sitä noteerasi ihmeemmin, niin se on selkeä juttu hänen puoleltaan.

Vierailija kirjoitti:

-vierailija kirjoitti:

Yli kaksikymmentävuotta on parisuhdetta takana. Kasvettiin välillä erillemme ja olemme kriisin kautta saaneet suhteemme enemmän sen kaltaiseksi, mistä minä pidän.  Esim. olemme alkaneet matkustelemaan yhdessä ja seksi nykyään on tyydyttävää molemmille. Olen puolisolta kysellyt hänen toiveistaan, mutta hänestä ei saa mitään irti. Epäilen hänen olevan hukassa parisuhdeasioissa, koska hänen vanhempien parisuhde oli ollut erikoinen. Hänellä ei ole ollut "normaalin" parisuhteen mallia lapsuudessa. Vanhemmat yöpyivät eri huoneissa ja heillä oli erilliset elämät. Toisella vanhemmalla oli jopa ollut rinnakkaissuhde, josta kaikki tiesivät.

Ap

Mistä sinä pidät? Eli teidän parisuhde pitäisi vain nähdä sinun lasien läpi katsottuna?

Näin on. Olisi mielenkiintoista saada tähän myös miehen kertomus mukaan, sillä nyt mennään vain ap:n minä minä minä -tarinan mukaan, minä hyvä, mies paha.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

-vierailija kirjoitti:

Yli kaksikymmentävuotta on parisuhdetta takana. Kasvettiin välillä erillemme ja olemme kriisin kautta saaneet suhteemme enemmän sen kaltaiseksi, mistä minä pidän.  Esim. olemme alkaneet matkustelemaan yhdessä ja seksi nykyään on tyydyttävää molemmille. Olen puolisolta kysellyt hänen toiveistaan, mutta hänestä ei saa mitään irti. Epäilen hänen olevan hukassa parisuhdeasioissa, koska hänen vanhempien parisuhde oli ollut erikoinen. Hänellä ei ole ollut "normaalin" parisuhteen mallia lapsuudessa. Vanhemmat yöpyivät eri huoneissa ja heillä oli erilliset elämät. Toisella vanhemmalla oli jopa ollut rinnakkaissuhde, josta kaikki tiesivät.

Ap

Mistä sinä pidät? Eli teidän parisuhde pitäisi vain nähdä sinun lasien läpi katsottuna?

Näin on. Olisi mielenkiintoista saada tähän myös miehen kertomus mukaan, sillä nyt mennään vain ap:n minä minä minä -tarinan mukaan, minä hyvä, mies paha.

Ap, yritä asettua miehesi paikalle ja kerro meille miten hän tämän elämänne ja kännykällä olonsa ajattelee. Älä säästele itseäsi ja kaunistele osaasi, se ei asiaa paranna mitenkään.

Älylaitteet on entispäivän kirjoja ja lehtiä. Moni kaipaa työpäivän jälkeen ihan yksinäistä rauhaa. Silloin ei jaksa keskustella puolison kanssa vaan haluaa vain yksin lueskella asioita. Mä olen tällainen, ja onneksi myös puolisoni on. Kurjaa, että olette tuossa asiassa erilaisia, mutta ei kummankaan tapa ole väärä.

Joku kompromissi olisi hyvä. Mitä jos et vaatisi mitään vaan ehdottelisit asioita joista puolisosi tykkää? Yhteistä peliä, lenkkiä, kalastusta, retkeilyä, mitä se nyt ikinä onkaan? Vaadit muuten sekä sitä, että sinun hereillä ollessasi puoliso ei somettaisi JA myös sitä, että nukkumaanmentyäsi ei sometettaisi vaan tultaisiin viereen nukkumaan. Huomaatko ristiriidan?

kyllä minuakin välillä ärsyttää kun poikaystävä vaan selaa puhelinta ja naureskeelee kavereidn jutuille kun koitan vaikka ravintolassa viettää parisuhdeaikaa, tai ollaan jossain kylässä tai muussa ns. seurustelutilanteessa. Mutta en muuten siitä jaksa välittää kun olen jo tottunut että sillä in aina känny kourassa. Tapa on vähän tarttunut itseeni, kun sitten siinä kun toinen näprää omaansa niin itselle tulee tylsää (esim ravintolassa) tuijottaa toisen otsaa tai lautasta, niin siinä tulee sitten itekin se puhelin kaivettua esiin. Aika surullista sinänsä, mut tätä tää nykypäivä on. Samoin illalla ennen nukkumista molemmat kännyt kourassa selailee jonku 30min ennen valojen sammumista ja aamulla se 10-15min ennen heräämistä sama homma. itse oon nyt pyrkinyt vähentämään tuota puhelimen käyttöä, mutten ala vaatimaan toista tekemään samaa, olen kyllä maininnut vitsillä että hänellä on addiktio. vaikka sinänsä vakava asiahan se on, mutta voisihan se addiktio olla joku muu pahempikin asia.

itselle oli kans joskus suhteen alussa joku pakkomielle tuohon yhdessä nukkumaan menoon ja saatinkin siitä aika riitakin aikaseksi joskus kun minua harmitti nukkua yksin. No mutta juteltiin asia ja ymmärsin sen ettei voi toista käskeä nukkumaan kellonaikaan x jos ei sitä väsytä. Kukaan ei jaksa pyöriä sängyssä vaan toisen mieliksi tunteja. Mennään nyt nukkumaan aina sillon kun väsyttää, mutta usein miten kuitenkin arkena yhtäaikaa. Nykyään se ei ole mikään ongelma kun ei enää ole painostusta tai "pakottamista" asiaan. Ihmisillä on niin eri rytmi. Toki siinävaiheessa jos pitäs eri sängyt ja huoneet olla voisin sanoa että ei enää olis mun juttu. Sama se ois sit asua eri asunnoissakin. Kyllä mä ainakin nukun paremmin toisen vieressä, vaikka ei siinä kylkikyljessä tarvis ollakkaan.

Ymmärrän hyvin tuon oman ajan tarpeen. Tarvitsen itse luultavasti enemmän omaa ja yksin oloa kuin puolisoni. Siksi vapaa iltoina teen hänelle ja lapsille ruoan valmiiksi odottamaan ja häviän harrastuksiin kotoa, että hän saa pitkän työpäivän jälkeen olla itsekseen. En siis odota, että hän käyttäisi kaiken liikenevän ajan kanssani seurusteluun jos vapaa ilta tiedossa.  Huomasin kriisin keskellä, että puolison kotiinpaluu pitkän työpäivän jälkeen oli hetki jolloin riita leimahti helposti. Nyt ei ole kriisi enää päällä, mutta tapa jäi....

25 kommentti oli 

Ap

Voithan ap kysyä mieheltä suoraan, onko kännykkä mielenkiintoisempi kuin sinä, ja jos vastaus on myöntävä, ero vireille.

Vierailija kirjoitti:

Älylaitteet on entispäivän kirjoja ja lehtiä. Moni kaipaa työpäivän jälkeen ihan yksinäistä rauhaa.

Muistan vielä tuon "entispäivän", jolloin ihmiset antoivat toisilleen huomiota esim. kun oltiin ravintolassa syömässä. Ei kukaan siellä lukenut hajamielisenä lehteä tai kirjaa kun toinen yritti keskustella jotain. Tästä "entispäivästä" on korkeintaan 15 vuotta. Sitten tulivat älypuhelimet ihmisten väliin.

Itse olen karsinut nämä itsekkäät selailijat ystäväpiiristäni kokonaan, ei moukkien kanssa ole mitään syytä olla.

Juu, mietinkin usein, onko tauoton kännykän räplääminen keino paeta jollakin tavalla sen hetkistä tilannetta. Eikö se parhaillaan oleva hetki ole tarpeeksi merkityksellinen...Vai, onko kysymys addiktiosta?

Puoliso ei pystyisi vastaamaan tällaiseen suoraan kysymykseen. Hassua, että etsin täältä vastausta kysymykseen, voinko vapaa iltoina toivoa kännykkä vapaata aikaa. Pitäisi varmaan kysyä itseltäni, voisinko jatkaa näin, jos kumppani haluaa aina pitää kännykän käden ulottuvilla varmistaakseen ja kurkistaakseen siihen aika ajoin. 

Voisin jatkaa näin. On niin paljon hyviä asioita tullut elämäämme viime aikoina. Kiitos hyvistä vastauksista.

-vierailija kirjoitti:

Odotan keskustelua, arkiaskareiden tekemistä, netflixin katsomista jne. Käytännössä tämä tapahtuukin, mutta kännykkää tarkastetaan vähän väliä. Seksiä on on liian vähän ja panetus vähenee kun huomaa tuon kännykän jatkuvan tarkastelun ja näpläämisen. Puolisoni vanhemmilla ollut erikoinen suhde aikoinaan. Nukkuivat eri huoneissa niin voi siitä johtua tuo, ettei arvosta samanaikaista nukkumaanmenoa. 

Ap

Jos netflixohjelmat ei natsaa samaan genreen, niin hittojako niitä pitää yhdessä toljata. Mä en ainakaan mene lähellekään kun toinen katsoo jotain kauhuleffaa.

Eikä sun nukahtamista häiritse jos toinen pyörii vieressä 2h ja odottaa unta? Meillä ainakin seksiä haluava osaa pyytää että tuletko hetkesi viereen tai tekee sen aloitteen muuten.

Itse ainakin olen omassa suhteessa huomannut, että kun laitan kännykän pois ja ehkä jopa hetki keskustellaan jostain, niin hetken päästä se äijä on kuitenkin liuennut autotalliin lajittelemaan ruuveja.

Kommentti 29

Ap

Emme someta koskaan yhdessä ollessamme. En edes ota puhelinta laukusta ennen nukkumaan menoa (herätyskello). Ei sitä kumpikaan ole kieltänyt. Meillä vaan on muutakin tekemistä yhdessä. Nyt olen ruokatunnilla, syön eväitä ja palstailen.

-Vierailija kirjoitti:

Tiedän, että on olemassa suhteita joissa ei keskustella, ei lomailla yhdessä ja ei oikeastaan nähdäkkään :) Olemme eläneet näin parikymmentä vuotta ja yritämme nyt korjata tilannetta. Oletan kumppaninkin haluavan, koska hän haluaa jatkaa tätä liittoa. Yritän nyt löytää kultaisen keskitien asioihin. Saada selvillä, onko kohtuutonta pyytää kännykkä vapaata aikaa....

Ap

Oletan kumppanin haluvan? Luulen, että teidän parisuhteen ongelmat on ihan jossain muualla, kuin kännykässä. Sinä yrität korjata ja mies on passiivisena tilanteen vietävissä? Jos miehellä olisi aitoa tahtoa olla läsnä ja teidän suhteessa hänkin yrittäisi. Nyt hän vain tyytyy tilanteeseen ja voi olla ihan tyytyväinenkin tilanteeseen, mutta sinä olet tullut siihen pisteseen, että olet alkanut miettimään millaista eläämää SINÄ haluat elää.

Ihmeen vihamielisiä kommentteja ap saa täällä? Minkälaisia muiden parisuhteet oikein on?? Sitä että eletään vaan saman katon alla, ei keskustella, ei katsota ohjelmia/elokuvia ja nukutaankin vain pari tuntia yössä yhdessä?

Ap:n kysymykseen, kyllä minun mielestäni saat vaatia tai ehkä ennemminkin odottaa sitä että mies panostaisi yhteiseen aikaan ja olisi oikeasti läsnä, tämänhän täytyy tapahtua kuitenkin hänen omasta tahdostaan. Mä erosin miehestäni osin juuri tuon takia ettei hänellä tuntunut olevan kovinkaan suurta merkitystä meidän yhteisellä vapaa-ajalla. Tehtiin siis kumpikin kolmivuorotyötä ja aika usein oltiin eri aikaan töissäja elettiin eri rytmissä, joten sitä omaakin aikaa oli, ainakin minun mielestä. Mutta silloin kun yhteistä aikaa olisi ollut niin toinen mielummin pelasi tietokoneella pitkälle yöhön tai ravintolassa selasi kännykkää. Otin asian puheeksi -ja kuten arvata saattaa, riitelyynhän se johti eikä minusta mies ymmärtänyt pointtiani, koki vaan asian niin että koitan määrätä mitä hän saa tehdä vapaa-ajalla. Lopulta luovutin ja totesin vain että haluamme parisuhteelta eri asioita, meillä tosin ei ollut mitään parinkymmenen vuoden suhdetta takana, ainoastaan vuoden verran.

Olet oikeassa kännykkä ei ole ollut meidän ydinongelma. Sanoisin, että puhumattomuus on ollut ydinongelma. Ja minä olen ollut se joka on kuvitellut, että toinen osaa lukea ajatukset. En siis ole tuonut halujani ja tarpeitani esille. Toisaalta eipä puolisokaan koskaan kysynyt, mitä kuuluu? Täällä sitä etsitään kultaista keskitietä asioihin kahdenkymmenen vuoden jälkeen. 

Ap

Puhelimet kannattaa kyllä pitää toisessa huoneessa ja totutella siihen.

Ajatukset ja sormet kyllä hakeutuu kumppaniin helpommin. Parempaa oloa yhdessä

Luin että sormettaminen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älylaitteet on entispäivän kirjoja ja lehtiä. Moni kaipaa työpäivän jälkeen ihan yksinäistä rauhaa.

Muistan vielä tuon "entispäivän", jolloin ihmiset antoivat toisilleen huomiota esim. kun oltiin ravintolassa syömässä. Ei kukaan siellä lukenut hajamielisenä lehteä tai kirjaa kun toinen yritti keskustella jotain. Tästä "entispäivästä" on korkeintaan 15 vuotta. Sitten tulivat älypuhelimet ihmisten väliin.

Itse olen karsinut nämä itsekkäät selailijat ystäväpiiristäni kokonaan, ei moukkien kanssa ole mitään syytä olla.

No tuo nyt on vain huonoa käytöstä, jos ravintolassakin puhelintaan selailee. Mutta kommentissani tarkoitin sitä, että ennen työpäivieni jälkeen luin lehtiä, kirjoja ja katselin telkkaria, kun nykyään nuo hetket menee enimmäkseen puhelin kädessä. Puhelimestakin luen kirjoja ja lehtiä.

Meillä sama juttu. Ollaan keskusteltu käynnykän käytöstä, ja hetkeksi puoliso saanut itsensä revittyä huomionsa puhelimesta, mutta palannut samaan. Ihan ok, että sitä puhelinta selataan omalla ajalla tai vaikka työpäivän jälkeen, mutta että koko ajan ja joka välissä. Illat meneekin nykyään samalla kaavalla, että toinen on kiinni puhelimessa ja toinen vetäytyy ajoissa nukkumaan. Ärsyttää. Ollaan 40+.