Itku silmässä kun mies taas lähti työmatkalle

Meillä sama muuten mutta osallistuin LAPSEN hoitamiseen todella paljon aina ja varsinkin isompana kulki aina mun mukana kun mahdollista, remontoin meille kämpän, vaimo ei tankannut kertaakaan itse edes autoaan kun asuttiin yhdessä.

Kaikesta sain kiitoksesksi riidellä oikeudessa kaikesta, lapsen huoltajuus, elarit omaisuuden jako ym.

Loppujen lopuksi jouduin myymään kaiken pois ja maksaan kohtuuttomia elareita, otin lopputilin ja olen nyt varattomana kaupungin vuokrayksiössä missä on vain televisio, sänky ja matalapöytä.

Lasta en ole montaakertaa kuluvana vuonna nähnyt, vaimo sukulaisineen tehnyt kaikesta niin vaikeaa ja uusi mies kuvioissa.

Meillä on kolme lasta. Mieheni tekee epäsäänöllistä kolmivuorotyötä. Joka seitsemäs viikonloppu on vapaa.

Lapset 4, 2,5 ja 2 kk.

Laitan isommat lapset nukkumaan n. klo 21.

Syötän vauvan yöunille klo n. 23.

Keskimmäinen lapsista nukkuu huonosti ja heräilee usein öisin. Nytkin klo puoli yksi viime yönä.

Mieheni tuli töistä yöllä klo 1.30. Vauvaa syötin juuri silloin ja vanhin lapsista heräsi vauvan itkuun. Syötiin ”iltapalaa” mieheni kanssa yöllä kahden jälkeen. Vauva herätti ennen viittä syömään. Seitsemältä kaikki lapset hereillä. Aamupalaa, tissiä, vaipanvaihtoa ja kaikkea yhtäaikaa. Mies oli saanut nukuttua pätkittäin, puki isompia ulkovaatteisiin, että voisi nukkua muutaman tunnin kun olemme ulkona.

Aamusta mieheni pitää saada nukkua että jaksaa seuraavan iltavuoron. Aamusta kaikki lapset ovat kuka mitenkin vilkkaita. Aamusta minä itse olen aikaa uuvuksissa yöllisestä rumbasta. Jo pelkkä uloslähtö lasten kanssa on tapahtuma, jonka varmasti haluaisit nähdä livenä.

Minun ihanin hetki päivästä on se, kun vien roskat ulos ja istun roskiksella, eikä kukaan huuda mun perään. On niin rauhallista ja hiljaista.

Nämä ovat ns. ruuhkavuodet meidän perheessä. Lapset pieniä, pienet murheet. Lapset isoja, isot murheet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mietipä myös matkatyön tuomia etuja, esim päivärahoja ja kilometrikorvauksia. Jos miehesi jää kotipaikkakunnalle töihin, nettopalkka putoaa huomattavasti. Sitten se nokkasi vasta ruttuun meneekin.

Kyllä verottaja nekin päivärahat ihan kiltisti vie, ei hyödytä minua mitenkään. Teen ihan omia töitä joista saan oman palkan.

Ap

Päivärahat on verotonta tuloa. Terveisin matkahommia tehnyt 17 vuotta.

Näissä provoissa on aina sama kaava että lopuksi itketään.

Onneksi mies saa työreissuilla vierasta pesää niin jaksaa uurastaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedän tunteen ap. Meillä lisähaastetta tuo vielä se, että minulla on vuorotyö eli että pystyn hoitamaan oman työni, on melkoinen palapeli aina kasattavana siihen liittyen kuka on milloinkin missäkin. Meillä tosin jonkin verran saadaan apuja isovanhemmista. Muuten tämä ei onnistuisi lainkaan.

Mutta vaikka apua olisikin, ei se poista sitä, että käytännössä minä olen vastuussa kaikesta kun mies on työreissulla toisella puolen maapalloa. Vaikka isovanhemmat olisivatkin lapsia hoitamassa parina päivänä, että minä pääsen iltavuoroon, minä silti joudun vastaamaan kaikesta. Onko päiväkodissa jotain erikoista tällä viikolla, onko koulussa poikkeusaikatauluja, harrastukseen pitää muistaa sitä ja kaverisynttäreille tätä. Huolehdit että kaapissa on ruokaa, puhtaita pyykkejä, lasten varustuksista. Setvit kaveriongelmia, leikkitreffejä jne. Isovanhemmat vahtivuorossaan tekevät mitä pyydetään mutta kaikesta olen minä vastuussa.

Ja kyllä, yksinhuoltajat tekevät tätä aina. Mutta minä en ole yksinhuoltaja. Olen perustanut perheen miehen kanssa, joka vielä ensimmäisen lapsen syntyessä teki max 2 työmatkaa/vuosi. Miehen kanssa, joka kotona ollessaan osallistuu mahtavasti ja siihen olen tottunut, että jaamme tätä arkea yhdessä. Siksikin ne miehen työmatkat tuntuvat todella raskailta. Miehen palkka on parempi kuin ennen mutta en koe sitä mitenkään merkitykselliseksi tässä asiassa. Lapsetkin sanovat, että isi on liikaa poissa.

Joo ja verottaja pitää kyllä huolen, ettei matkatyöläisen suurestakaan brutosta jää kuin rippeet käteen. Rahan takia matkatyötä on ihan turha tehdä, urakehitystä se voi edesauttaa kyllä.

Lisäksi päivärahat on usein puolikkaita riippuen ylläpidon tasosta matkalla, että lepo vaan te jotka pelkäätte matkatyöläisen reissaamisellaan ”rikastuvan”.

Minä asun muutaman kerran vuodessa neljä viikkoa kerrallaan toisessa kaupungissa ma-to. 640 euroa verotonta tuloa palkan päälle. Kyllä se omassa palkassani ihan merkittävä lisä on

Oma mies ei persettänsä nostaisi penkistä tuollaisesta pikkusummasta. Toivottavasti olet perheetön.

Ai että minä rakastan kun mammat puhuvat miestensä puolesta :-DDD "Minun mieheni ei ikinä pettäisi", "minun mieheni haluaa tehdä kaiken perheen kanssa yhdessä" jne

Eikä tossa vielä mitään että lähtee reissuun, mut satavarmaan tunkkaa siellä joka viikko vieraita ja kun se sulle konkretisoituu jossain kohtaa, ni sit vasta naama norsunvitulla onkin :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedän tunteen ap. Meillä lisähaastetta tuo vielä se, että minulla on vuorotyö eli että pystyn hoitamaan oman työni, on melkoinen palapeli aina kasattavana siihen liittyen kuka on milloinkin missäkin. Meillä tosin jonkin verran saadaan apuja isovanhemmista. Muuten tämä ei onnistuisi lainkaan.

Mutta vaikka apua olisikin, ei se poista sitä, että käytännössä minä olen vastuussa kaikesta kun mies on työreissulla toisella puolen maapalloa. Vaikka isovanhemmat olisivatkin lapsia hoitamassa parina päivänä, että minä pääsen iltavuoroon, minä silti joudun vastaamaan kaikesta. Onko päiväkodissa jotain erikoista tällä viikolla, onko koulussa poikkeusaikatauluja, harrastukseen pitää muistaa sitä ja kaverisynttäreille tätä. Huolehdit että kaapissa on ruokaa, puhtaita pyykkejä, lasten varustuksista. Setvit kaveriongelmia, leikkitreffejä jne. Isovanhemmat vahtivuorossaan tekevät mitä pyydetään mutta kaikesta olen minä vastuussa.

Ja kyllä, yksinhuoltajat tekevät tätä aina. Mutta minä en ole yksinhuoltaja. Olen perustanut perheen miehen kanssa, joka vielä ensimmäisen lapsen syntyessä teki max 2 työmatkaa/vuosi. Miehen kanssa, joka kotona ollessaan osallistuu mahtavasti ja siihen olen tottunut, että jaamme tätä arkea yhdessä. Siksikin ne miehen työmatkat tuntuvat todella raskailta. Miehen palkka on parempi kuin ennen mutta en koe sitä mitenkään merkitykselliseksi tässä asiassa. Lapsetkin sanovat, että isi on liikaa poissa.

Joo ja verottaja pitää kyllä huolen, ettei matkatyöläisen suurestakaan brutosta jää kuin rippeet käteen. Rahan takia matkatyötä on ihan turha tehdä, urakehitystä se voi edesauttaa kyllä.

Lisäksi päivärahat on usein puolikkaita riippuen ylläpidon tasosta matkalla, että lepo vaan te jotka pelkäätte matkatyöläisen reissaamisellaan ”rikastuvan”.

Minä asun muutaman kerran vuodessa neljä viikkoa kerrallaan toisessa kaupungissa ma-to. 640 euroa verotonta tuloa palkan päälle. Kyllä se omassa palkassani ihan merkittävä lisä on

Oma mies ei persettänsä nostaisi penkistä tuollaisesta pikkusummasta. Toivottavasti olet perheetön.

Ai että minä rakastan kun mammat puhuvat miestensä puolesta :-DDD "Minun mieheni ei ikinä pettäisi", "minun mieheni haluaa tehdä kaiken perheen kanssa yhdessä" jne

Kaipa minä mieheni taksat paremmin tiedän kuin sinä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedän tunteen ap. Meillä lisähaastetta tuo vielä se, että minulla on vuorotyö eli että pystyn hoitamaan oman työni, on melkoinen palapeli aina kasattavana siihen liittyen kuka on milloinkin missäkin. Meillä tosin jonkin verran saadaan apuja isovanhemmista. Muuten tämä ei onnistuisi lainkaan.

Mutta vaikka apua olisikin, ei se poista sitä, että käytännössä minä olen vastuussa kaikesta kun mies on työreissulla toisella puolen maapalloa. Vaikka isovanhemmat olisivatkin lapsia hoitamassa parina päivänä, että minä pääsen iltavuoroon, minä silti joudun vastaamaan kaikesta. Onko päiväkodissa jotain erikoista tällä viikolla, onko koulussa poikkeusaikatauluja, harrastukseen pitää muistaa sitä ja kaverisynttäreille tätä. Huolehdit että kaapissa on ruokaa, puhtaita pyykkejä, lasten varustuksista. Setvit kaveriongelmia, leikkitreffejä jne. Isovanhemmat vahtivuorossaan tekevät mitä pyydetään mutta kaikesta olen minä vastuussa.

Ja kyllä, yksinhuoltajat tekevät tätä aina. Mutta minä en ole yksinhuoltaja. Olen perustanut perheen miehen kanssa, joka vielä ensimmäisen lapsen syntyessä teki max 2 työmatkaa/vuosi. Miehen kanssa, joka kotona ollessaan osallistuu mahtavasti ja siihen olen tottunut, että jaamme tätä arkea yhdessä. Siksikin ne miehen työmatkat tuntuvat todella raskailta. Miehen palkka on parempi kuin ennen mutta en koe sitä mitenkään merkitykselliseksi tässä asiassa. Lapsetkin sanovat, että isi on liikaa poissa.

Joo ja verottaja pitää kyllä huolen, ettei matkatyöläisen suurestakaan brutosta jää kuin rippeet käteen. Rahan takia matkatyötä on ihan turha tehdä, urakehitystä se voi edesauttaa kyllä.

Lisäksi päivärahat on usein puolikkaita riippuen ylläpidon tasosta matkalla, että lepo vaan te jotka pelkäätte matkatyöläisen reissaamisellaan ”rikastuvan”.

Minä asun muutaman kerran vuodessa neljä viikkoa kerrallaan toisessa kaupungissa ma-to. 640 euroa verotonta tuloa palkan päälle. Kyllä se omassa palkassani ihan merkittävä lisä on

Oma mies ei persettänsä nostaisi penkistä tuollaisesta pikkusummasta. Toivottavasti olet perheetön.

Ai että minä rakastan kun mammat puhuvat miestensä puolesta :-DDD "Minun mieheni ei ikinä pettäisi", "minun mieheni haluaa tehdä kaiken perheen kanssa yhdessä" jne

Kaipa minä mieheni taksat paremmin tiedän kuin sinä.

Minä en. Siis en tiedä mieheni tuloja enkä sitä, millä hinnalla hän lähtisi matkatöihin. Tiedän vain omani ja puhun vain omasta puolestani. Tässäkin asiassa.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on viisi lasta, ikähaitarilla 3-16v., mieheni on aina tehnyt matkatyötä.

Kyllähän välillä on ärsyttänyt hänen jatkuva poissaolo, mutta ajattelen myös, että osittain meidän pitkän ja onnellisen avioliiton salaisuus on se, että näemme toisiamme harvoin.

Olen niin tottunut siihen, että ollaan lasten kanssa arkiviikot keskenämme, meillä on hyvä rutiini siihen ja asiat toimii hyvin.

Ehkä mua on helpottanut myös se, että en ajattele niiden arkien olevan jotain selviytymistaistelua, jotka vedetään raivolla läpi, jotta sitten viikonloppuna toinen tulee apuun. Ajattelen, että tällaista meidän elämä on, että se on oikein hyvää näin, viihdyn lasten kanssa, eivätkä he ole mulle mikään velvollisuus, taakka tai työmaa. Toki niistä hommaa on, mutta sellaisen elämän mä olen halunnutkin, kun lapsia on tehty useampi.

Silloin oli ehkä raskaampaa, kun olin vielä nuorimpien kanssa kotona, kun kaikki oma aika puuttui. Mutta nyt kun olen taas töissä, niin voidaan ja jaksetaan kaikki tosi hyvin.

Ja ihan rehellisesti, en millään tavalla kadehdi mieheni töitä. En ikinä voisi istua jatkuvasti lentokentällä, nukkua muutaman tunnin yöunet aina eri hotellissa, olla aamulla taas skarppina, vaikkakin jetlagissa, toisella puolella maailmaa ventovieraiden ihmisten kanssa jossakin bisnespalaverissa, kiitää taas taksilla eteenpäin, jne. Aivan kammottava ajatuskin.

Mä nukun yöni paljon mielummin omassa sängyssä ja olen lasten kanssa ihan näissä peruskuvioissa, vaikka se arjenvastuu onkin yksin mulla.

Mulla ihan sama!! Bisnesmiehen elämä on karseaa, en haluais, enkä jaksaisikaan. Paljon mieluummin olen lapsineni kotikuvioissa itsekseni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedän tunteen ap. Meillä lisähaastetta tuo vielä se, että minulla on vuorotyö eli että pystyn hoitamaan oman työni, on melkoinen palapeli aina kasattavana siihen liittyen kuka on milloinkin missäkin. Meillä tosin jonkin verran saadaan apuja isovanhemmista. Muuten tämä ei onnistuisi lainkaan.

Mutta vaikka apua olisikin, ei se poista sitä, että käytännössä minä olen vastuussa kaikesta kun mies on työreissulla toisella puolen maapalloa. Vaikka isovanhemmat olisivatkin lapsia hoitamassa parina päivänä, että minä pääsen iltavuoroon, minä silti joudun vastaamaan kaikesta. Onko päiväkodissa jotain erikoista tällä viikolla, onko koulussa poikkeusaikatauluja, harrastukseen pitää muistaa sitä ja kaverisynttäreille tätä. Huolehdit että kaapissa on ruokaa, puhtaita pyykkejä, lasten varustuksista. Setvit kaveriongelmia, leikkitreffejä jne. Isovanhemmat vahtivuorossaan tekevät mitä pyydetään mutta kaikesta olen minä vastuussa.

Ja kyllä, yksinhuoltajat tekevät tätä aina. Mutta minä en ole yksinhuoltaja. Olen perustanut perheen miehen kanssa, joka vielä ensimmäisen lapsen syntyessä teki max 2 työmatkaa/vuosi. Miehen kanssa, joka kotona ollessaan osallistuu mahtavasti ja siihen olen tottunut, että jaamme tätä arkea yhdessä. Siksikin ne miehen työmatkat tuntuvat todella raskailta. Miehen palkka on parempi kuin ennen mutta en koe sitä mitenkään merkitykselliseksi tässä asiassa. Lapsetkin sanovat, että isi on liikaa poissa.

Joo ja verottaja pitää kyllä huolen, ettei matkatyöläisen suurestakaan brutosta jää kuin rippeet käteen. Rahan takia matkatyötä on ihan turha tehdä, urakehitystä se voi edesauttaa kyllä.

Lisäksi päivärahat on usein puolikkaita riippuen ylläpidon tasosta matkalla, että lepo vaan te jotka pelkäätte matkatyöläisen reissaamisellaan ”rikastuvan”.

Minä asun muutaman kerran vuodessa neljä viikkoa kerrallaan toisessa kaupungissa ma-to. 640 euroa verotonta tuloa palkan päälle. Kyllä se omassa palkassani ihan merkittävä lisä on

Oma mies ei persettänsä nostaisi penkistä tuollaisesta pikkusummasta. Toivottavasti olet perheetön.

Ai että minä rakastan kun mammat puhuvat miestensä puolesta :-DDD "Minun mieheni ei ikinä pettäisi", "minun mieheni haluaa tehdä kaiken perheen kanssa yhdessä" jne

Kaipa minä mieheni taksat paremmin tiedän kuin sinä.

Minä en. Siis en tiedä mieheni tuloja enkä sitä, millä hinnalla hän lähtisi matkatöihin. Tiedän vain omani ja puhun vain omasta puolestani. Tässäkin asiassa.

Ai, no se ei liity mieheni taksoihin taas mitenkään. Jotka tiedän hyvin, koska hoidan kirjanpidon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olet miehesi valinnut. Turha valittaa.

Hänen työtilanteensa on muuttunut sen jälkeen, kun meillä jo oli lapset. Eli miestä valitessa en mitenkään voinut tietää että arki on tätä.

Ap

Normaalin lapsiarjen pyörittäminen ei ole raskasta, mutta kokopäiväisenä marttyyrina on.

Meillä mies on aina neljä viikkoa töissä ja neljä viikkoa vapaalla. Olen tavallaan yh joka toisen kuukauden. Sellaista se vaan on ja ollaan onnellisia, että kummallakin on työ.

Onko tämä aloittaja sellainen palstauli josta joku puhui? Ainakin ulisee olemattomista ongelmistaan.

Olkaa tyytyväisiä, että on ahkera työssäkäyvä mies. Kamalampaa, jos olisi joku sohvasaurus kotona makaamassa sillä aikaa, kun lapset viedään päiväkotiin melkein ilmaiseen hoitoon. Tuollaisiakin on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitäisikö sinun olla kotona kun teillä on hyvä taloudellinen tilanne?

Meillä on hyvä taloudellinen tilanne, mutta Suomen verotus ei mahdollista toisen jäämistä kotiin vaan koko yhteiskunta rakentuu kahden tulonsaajan varaan.

Koska ei ole perheverotusta, kovatkaan tulot eivät kata 5-henkisen perheen menoja/asumisia, jos toinen jää kotiin lusmuilemaan, sillä lähes puolet noista tuloista vilahtaa saman tien verottajalle.

Ap

Ai jaa, no meidän 5-henkinen pärjäsi ihan mukavasti dippainssin tuloilla ja matkapäivärahoilla. Päästiin matkustelemaankin silloin tällöin eikä penniä tarvinnut venyttää.

Minä siis olin kotona lasten kanssa ja kuten tuossa edellä joku kirjoittikin, oli meilläkin lasten kanssa omat rutiinit, joita mies tuli välillä kotiin sotkemaan ;).

No en ihan siipeilemään edes haluaisi ruveta. Kyllä mun maailmassa jokainen tehköön töitä ja kantakoon kortensa kekoon. En saa enää mitään kotihoidon tukea että se olisi syy jäädä lusmuilemaan.

Se, että jaksaminen on koetuksella, johtuukin varmaan juuri siitä, etten ole heittäytynyt siivellä elämäksi vaan teen töitä minäkin. Ja sen lisäksi siis tämän lapsiperhearjen.

Ap

Tsemppiä ap, ymmärrän sua oikein hyvin, olen ollut samassa tilanteessa. Suomen yhteiskuntajärjestelmä tosiaan on luotu kahden palkansaajan varaan, jostain syystä perheverotus on täällä iso peikko. Perheissä, joissa toinen todella panostaa uraansa, arki kaatuu yleensä sen toisen palkansaajan niskaan. Pääkaupunkiseudulla ei kaikilla edes ole mitään turvaverkkoa. Itse suoritin tuota oravanpyörää monta vuotta, kunnes sairastuin uupumukseen ja masennukseen. Nyt saa sitten yhteiskunta huolehtia minusta, mieluummin toki olisin hoitanut asian eri tavalla, mutta kun niitä vaihtoehtoja ei Suomessa ole.

Pakko olla lapsettomia suurin osa näistä kommentoijista, kun eivät tajua perhearjesta mitään. Jaksamista ap:lle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitäisikö sinun olla kotona kun teillä on hyvä taloudellinen tilanne?

Meillä on hyvä taloudellinen tilanne, mutta Suomen verotus ei mahdollista toisen jäämistä kotiin vaan koko yhteiskunta rakentuu kahden tulonsaajan varaan.

Koska ei ole perheverotusta, kovatkaan tulot eivät kata 5-henkisen perheen menoja/asumisia, jos toinen jää kotiin lusmuilemaan, sillä lähes puolet noista tuloista vilahtaa saman tien verottajalle.

Ap

Ai jaa, no meidän 5-henkinen pärjäsi ihan mukavasti dippainssin tuloilla ja matkapäivärahoilla. Päästiin matkustelemaankin silloin tällöin eikä penniä tarvinnut venyttää.

Minä siis olin kotona lasten kanssa ja kuten tuossa edellä joku kirjoittikin, oli meilläkin lasten kanssa omat rutiinit, joita mies tuli välillä kotiin sotkemaan ;).

No en ihan siipeilemään edes haluaisi ruveta. Kyllä mun maailmassa jokainen tehköön töitä ja kantakoon kortensa kekoon. En saa enää mitään kotihoidon tukea että se olisi syy jäädä lusmuilemaan.

Se, että jaksaminen on koetuksella, johtuukin varmaan juuri siitä, etten ole heittäytynyt siivellä elämäksi vaan teen töitä minäkin. Ja sen lisäksi siis tämän lapsiperhearjen.

Ap

Tsemppiä ap, ymmärrän sua oikein hyvin, olen ollut samassa tilanteessa. Suomen yhteiskuntajärjestelmä tosiaan on luotu kahden palkansaajan varaan, jostain syystä perheverotus on täällä iso peikko. Perheissä, joissa toinen todella panostaa uraansa, arki kaatuu yleensä sen toisen palkansaajan niskaan. Pääkaupunkiseudulla ei kaikilla edes ole mitään turvaverkkoa. Itse suoritin tuota oravanpyörää monta vuotta, kunnes sairastuin uupumukseen ja masennukseen. Nyt saa sitten yhteiskunta huolehtia minusta, mieluummin toki olisin hoitanut asian eri tavalla, mutta kun niitä vaihtoehtoja ei Suomessa ole.

Tarkoitatko todella, että raha ennen terveyttä ?? Oli verotus mikä vaan, niin kyllä pitää tajuta jäädä kotiin jos pahalta tuntuu.

Vierailija kirjoitti:

Pakko olla lapsettomia suurin osa näistä kommentoijista, kun eivät tajua perhearjesta mitään. Jaksamista ap:lle.

Lapsien tekeminen on aina oma valinta. Joten se, että täällä on sadoittain ketjuja siitä, että perhearki on rankkaa, on ihan naurettavaa. Älkää vääntäkö niitä muksuja, kun ei ole pakko!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitäisikö sinun olla kotona kun teillä on hyvä taloudellinen tilanne?

Meillä on hyvä taloudellinen tilanne, mutta Suomen verotus ei mahdollista toisen jäämistä kotiin vaan koko yhteiskunta rakentuu kahden tulonsaajan varaan.

Koska ei ole perheverotusta, kovatkaan tulot eivät kata 5-henkisen perheen menoja/asumisia, jos toinen jää kotiin lusmuilemaan, sillä lähes puolet noista tuloista vilahtaa saman tien verottajalle.

Ap

Ai jaa, no meidän 5-henkinen pärjäsi ihan mukavasti dippainssin tuloilla ja matkapäivärahoilla. Päästiin matkustelemaankin silloin tällöin eikä penniä tarvinnut venyttää.

Minä siis olin kotona lasten kanssa ja kuten tuossa edellä joku kirjoittikin, oli meilläkin lasten kanssa omat rutiinit, joita mies tuli välillä kotiin sotkemaan ;).

No en ihan siipeilemään edes haluaisi ruveta. Kyllä mun maailmassa jokainen tehköön töitä ja kantakoon kortensa kekoon. En saa enää mitään kotihoidon tukea että se olisi syy jäädä lusmuilemaan.

Se, että jaksaminen on koetuksella, johtuukin varmaan juuri siitä, etten ole heittäytynyt siivellä elämäksi vaan teen töitä minäkin. Ja sen lisäksi siis tämän lapsiperhearjen.

Ap

Tsemppiä ap, ymmärrän sua oikein hyvin, olen ollut samassa tilanteessa. Suomen yhteiskuntajärjestelmä tosiaan on luotu kahden palkansaajan varaan, jostain syystä perheverotus on täällä iso peikko. Perheissä, joissa toinen todella panostaa uraansa, arki kaatuu yleensä sen toisen palkansaajan niskaan. Pääkaupunkiseudulla ei kaikilla edes ole mitään turvaverkkoa. Itse suoritin tuota oravanpyörää monta vuotta, kunnes sairastuin uupumukseen ja masennukseen. Nyt saa sitten yhteiskunta huolehtia minusta, mieluummin toki olisin hoitanut asian eri tavalla, mutta kun niitä vaihtoehtoja ei Suomessa ole.

Tarkoitatko todella, että raha ennen terveyttä ?? Oli verotus mikä vaan, niin kyllä pitää tajuta jäädä kotiin jos pahalta tuntuu.

No kotona nyt olenkin. Tunnollisena työntekijänä yritin jaksaa kaiken, enkä ehtinyt keskittyä omaan olooni. Romahdus iski yhtäkkiä, eräänä aamuna en vain enää jaksanut. Ap on aika lähellä samaa pistettä. Suomessa pitäisi olla mahdollisuus perheverotukseen, jotta toinen vanhempi voisi tehdä osapäivätöitä tai jäädä kotiin. Nyt Suomen verotus ei mahdollista tällaista, hyvätuloisen palkasta menee niin suuri osa veroihin, ettei siitä oikein jää niin paljon, että toinen voisi olla kotona. Mitä järkeä on panostaa työhönsä, jos ei siitä saa mitään konkreettista hyötyä?

Vierailija kirjoitti:

Minullakin on todella paljon matkusteleva mies, me ei lapsia tehty ollenkaan kun en olisi moista jaksanut. Muuten kyllä olen tosi tyytyväinen kun suhde pysyy jotenkin hyvänä kun ei ole mitään tarkkaa rutiini arkea ja välillä meillä on aina toisistamme "lomaa". :D

Jotenkin pysyy suhde virkeänä kokoajan ja mitä nautin siitä, että saan olla välillä yksin vaikka miestä rakastankin. Tämä on tosi hyvä juttu, en jaksaisi sellaista että olemme molemmat töissä 8-16 ma-pe ja kaikki illat sitten aina kotona. Ei ole meidän juttu :)

Ma-pe 8-16 työläisten onkin pakko olla kaikki illat aina kotona. Mukavaa miten avoin maailmasi on. :)