Itku silmässä kun mies taas lähti työmatkalle
Luulin että olen tähän vuosien saatossa jo tottunut, hoidan arkea ja lapsia yksin, kunnes hän taas torstaina tai perjantaina kotiutuu. Näin on menty kolmisen vuotta, välillä reissussa enemmän, joskus vähemmän.
Tänä aamuna myöhästyin töistä, kun tuntui että kamelin selkä katkesi. Jäin makuuhuoneen lattialle istumaan ja itkemään kun mies lähti. Olen niin väsynyt tähän arjen pyörittämiseen yksin. Tuntui, että nyt tulee ero, en jaksa enää tätä yksinäistä arkea. Viikonloppu ei korvaa muuta menetettyä yhteistä aikaa. Taidan ottaa loppuviikon saitsua.
Kommentit (208)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitäisikö sinun olla kotona kun teillä on hyvä taloudellinen tilanne?
Meillä on hyvä taloudellinen tilanne, mutta Suomen verotus ei mahdollista toisen jäämistä kotiin vaan koko yhteiskunta rakentuu kahden tulonsaajan varaan.
Koska ei ole perheverotusta, kovatkaan tulot eivät kata 5-henkisen perheen menoja/asumisia, jos toinen jää kotiin lusmuilemaan, sillä lähes puolet noista tuloista vilahtaa saman tien verottajalle.Ap
Ai jaa, no meidän 5-henkinen pärjäsi ihan mukavasti dippainssin tuloilla ja matkapäivärahoilla. Päästiin matkustelemaankin silloin tällöin eikä penniä tarvinnut venyttää.
Minä siis olin kotona lasten kanssa ja kuten tuossa edellä joku kirjoittikin, oli meilläkin lasten kanssa omat rutiinit, joita mies tuli välillä kotiin sotkemaan ;).
No en ihan siipeilemään edes haluaisi ruveta. Kyllä mun maailmassa jokainen tehköön töitä ja kantakoon kortensa kekoon. En saa enää mitään kotihoidon tukea että se olisi syy jäädä lusmuilemaan.
Se, että jaksaminen on koetuksella, johtuukin varmaan juuri siitä, etten ole heittäytynyt siivellä elämäksi vaan teen töitä minäkin. Ja sen lisäksi siis tämän lapsiperhearjen.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Ero ja yhteishuoltajuus? En itse todellakaan eroaisi kun tuollainen ei minua haittaisi, mutta jos ap jo itkee tommosen takia niin eikai siinä muu auta. Mies saa tehdä tasan sitä työtä mistä tykkää. Eli lapset olisi vuorotellen vanhemmillansa ja ap saisi näin myös lomaa itselleen säännöllisin väliajoin.
Ei yhteishuoltajuuteen voi pakottaa. Mies ottaisi lapset joka toinen viikko, jos sitäkään. Ap olisi vielä enemmän yksin. Elatusvelvollisuus on, ei tapaamisvelvollisuutta. Tapaamisoikeus on, mutta sitä oikeutta ei tarvitse käyttää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitäisikö sinun olla kotona kun teillä on hyvä taloudellinen tilanne?
Meillä on hyvä taloudellinen tilanne, mutta Suomen verotus ei mahdollista toisen jäämistä kotiin vaan koko yhteiskunta rakentuu kahden tulonsaajan varaan.
Koska ei ole perheverotusta, kovatkaan tulot eivät kata 5-henkisen perheen menoja/asumisia, jos toinen jää kotiin lusmuilemaan, sillä lähes puolet noista tuloista vilahtaa saman tien verottajalle.Ap
Ai jaa, no meidän 5-henkinen pärjäsi ihan mukavasti dippainssin tuloilla ja matkapäivärahoilla. Päästiin matkustelemaankin silloin tällöin eikä penniä tarvinnut venyttää.
Minä siis olin kotona lasten kanssa ja kuten tuossa edellä joku kirjoittikin, oli meilläkin lasten kanssa omat rutiinit, joita mies tuli välillä kotiin sotkemaan ;).No en ihan siipeilemään edes haluaisi ruveta. Kyllä mun maailmassa jokainen tehköön töitä ja kantakoon kortensa kekoon. En saa enää mitään kotihoidon tukea että se olisi syy jäädä lusmuilemaan.
Se, että jaksaminen on koetuksella, johtuukin varmaan juuri siitä, etten ole heittäytynyt siivellä elämäksi vaan teen töitä minäkin. Ja sen lisäksi siis tämän lapsiperhearjen.
Ap
Jos teitä kerran on kaksi työelämässä olevaa ja sen verran kuitenkin tienaatte, että reissatakin voitte, niin hommtakaa apua arkeen. Siivooja, tilaatte ruuat kotiin jne jne. Auttaa jo kummasti tilanteeseen. Ja tee 6h/pvä, niin saat vähän löysää kumpaankin päähän arkipäivää. Ero ei auta yhtään mitään.
Oletko sanonut sille miehellesi, että et enää jaksa? Oletteko puhunut vakavasti ja oletko sanonut, että et pysty tähän yksin?
Olette hankkineet lapset yhdessä, joten se on perhekeskustelun paikka nyt. Eli siis miehen täytyy alkaa katsomaan toisenlaista työpaikkaa, koska muutenhan teidän arkenne romahtaa. Vastuuntuntoinen mies sen ymmärtää.
Menkää hapeämään te, jotka moititte aloittajaa, yksin arjen pyörittäminen on raskasta oli yksinhuoltaja tai ei. Ja siihen saa väsyä. Sitä paitsi jos aloittaja eroaa, hänen työmääränsä vähenee, koska lapset ovat joka toinen viikonloppu isällä ja saa silloin sentään nukkua univelat pois.
Ymmärrän täysin pahan olosi. Jollekkin olisi mukavaa vain kun mies olisi viikot poissa jaloista, mutta ihmiset onkin erilaisia. Me ei olla miehen kanssa mitään menoihmisiä vaan yhteinen jaettu arki on perusta mielekkääseen elämään. Kumpikin meistä kuihtuisi vähintään henkisesti tilanteessanne. Joskus elämässä on pakko joustaa vähintään poikkeuksellisesti, että pahimman mäen yli päästään, mutta jossain kohtaa loppuu se jaksaminenkin. Pakkohan tilanne ja sen kestämättömyys on ottaa käsittelyyn ja se miten se voitais ratkaista ja keksiä vähintään helpotusta arkeen aluksi, jos mies ei voi heti työtäänkään vaihtaa.
Suurimmalla osalla reissutyötä tekevillä miehillä on toinen nainen tällä työpaikkakunnallaan.
terkuin, työporukkaan kuuluva.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mietipä myös matkatyön tuomia etuja, esim päivärahoja ja kilometrikorvauksia. Jos miehesi jää kotipaikkakunnalle töihin, nettopalkka putoaa huomattavasti. Sitten se nokkasi vasta ruttuun meneekin.
Kyllä verottaja nekin päivärahat ihan kiltisti vie, ei hyödytä minua mitenkään. Teen ihan omia töitä joista saan oman palkan.
Ap
Ei vie verottaja päivärahoja, taitaa olla trollausta koko avaus.
t. Matkatöitä tekevä nainen
Vierailija kirjoitti:
Mieti yksinhuoltajia.
Älä kitise.
Ja jos olet yksinhuoltaja, niin mieti yksinhuoltajia Afrikassa.
Älä kitise.
eiku
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitäisikö sinun olla kotona kun teillä on hyvä taloudellinen tilanne?
Meillä on hyvä taloudellinen tilanne, mutta Suomen verotus ei mahdollista toisen jäämistä kotiin vaan koko yhteiskunta rakentuu kahden tulonsaajan varaan.
Koska ei ole perheverotusta, kovatkaan tulot eivät kata 5-henkisen perheen menoja/asumisia, jos toinen jää kotiin lusmuilemaan, sillä lähes puolet noista tuloista vilahtaa saman tien verottajalle.Ap
Elämä on valintoja. Tekin olisitte voineet valita toisin; sinä olisit panostanut uraan ja mies ollut enemmän lasten kanssa kotona.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieti yksinhuoltajia.
Älä kitise.
Ja jos olet yksinhuoltaja, niin mieti yksinhuoltajia Afrikassa.
Älä kitise.
eiku
Ei mitään eiku, kun juuri noin pitää ajatellakin, että onhan minulla kuitenkin paremmin kuin jollain toisella. Ap:lla on mies joka tulee joskus torstaina kotiin ja lähtenee sunnuntaina. Ma-ke yksin. Päivät töissä. Onko tuo tosiaan niin kamalaa. Kyllä ongelma on nyt jossain ap:n korvien välissä.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän täysin pahan olosi. Jollekkin olisi mukavaa vain kun mies olisi viikot poissa jaloista, mutta ihmiset onkin erilaisia. Me ei olla miehen kanssa mitään menoihmisiä vaan yhteinen jaettu arki on perusta mielekkääseen elämään. Kumpikin meistä kuihtuisi vähintään henkisesti tilanteessanne. Joskus elämässä on pakko joustaa vähintään poikkeuksellisesti, että pahimman mäen yli päästään, mutta jossain kohtaa loppuu se jaksaminenkin. Pakkohan tilanne ja sen kestämättömyys on ottaa käsittelyyn ja se miten se voitais ratkaista ja keksiä vähintään helpotusta arkeen aluksi, jos mies ei voi heti työtäänkään vaihtaa.
Miehen ei tarvitse edes kokea tilannetta lainkaan omalta osaltaan rasittavaksi, mutta jos on mies lisäksi on kyvytön/haluton näkemään toisen väsymisen tilanteeseen niin erokin voi olla vaihtoehto. Suosittelen ap:lle kertomaan miehelle rehellisesti oman tuntemuksen, koska aika kamelin selän katkeamispisteessä ollaan, jos ei meinaa enää omaan työhönsä jaksaa mennä. Tarvitte tuota menoa pian muutakin kuin vain kodinhoitoapua.
Tarjoaako teidän kunta jotain kotiapua? Kannattaa tiedustella mahdollisuuksia!
Mitä miehesi sanoi, kun kerroit hänelle tuskastasi?
Ex- mieheni teki paljon matkatöitä, lapset jäivät tekemättä mutta tein itse kahta työtä ja olihan siinä iso ok- talo ja koiria huolehdittavana. Kaikki sujui hyvin, jaksoin sulkea silmäni ja korvani miehen sohvalla lojumiselta ja valittamiselta kun tiesin että hän on siinä vain pari päivää. Perustettuani yrityksen mies jäi lähitöihin ja oli joka ilta kotona valittamassa, sitä ei kestänyt erkkikään, ero oli ainoa vaihtoehto kun ei mustasukkaisuuttaan enää suostunut lähtemään matkatöihin.
Kukin tavallaan, meillä kävi näin.
Vierailija kirjoitti:
Tarjoaako teidän kunta jotain kotiapua? Kannattaa tiedustella mahdollisuuksia!
Yksikään kunta ei tarjoa kotiapua terveiden, työssäkäyvien vanhempien perheelle, kun ei se tarjoa sitä edes yksinasuville sairaille vanhuksille riittävästi. Ei vanhan ajan kodinhoitajia ole enää olemassakaan. Mutta aloittajan perhe voisi ostaa apua arkeen.
Kyllä se tiedetään mitä työmatkoilla hommaillaan. Sinuna kävisin testeissä.
Jaa, no mä taas tykkään kun mies tekee reissutyötä. Ei tarvitse olla koko ajan nenät vastakkain ja saa omaa tilaa olla ja hengittää. Meillä on kolme lasta ja mies teki reissutyötä jo kun kaikki lapset oli alle kouluikäisiä, nyt lapset on jo yläkoulussa ja lukiossa ja mies reissaa edelleen.
Meillä on vain 3 lasta, en sitten tiedä kuinka paljon ap:lla on lapsia. Meidän lapset on myös perusterveitä eikä heillä ole mitään diagnooseja. Minä itse käyn klo 8-16 töissä. Tukiverkkoja ei ole, mutta me asutaan pienehkössä kaupungissa joten kaupat ja harrastukset on lähellä ja lapset kulkee omatoimisesti paikasta toiseen.
Mun mies sanoo välillä, että en osoita tarpeeksi ikäivöiväni häntä, kun hän on työmatkoilla. No en ikävöikään, mä olen ihan aikuinen nainen joka pärjää itsenäisesti sen aikaa kun mies on reissussa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tarjoaako teidän kunta jotain kotiapua? Kannattaa tiedustella mahdollisuuksia!
Yksikään kunta ei tarjoa kotiapua terveiden, työssäkäyvien vanhempien perheelle, kun ei se tarjoa sitä edes yksinasuville sairaille vanhuksille riittävästi. Ei vanhan ajan kodinhoitajia ole enää olemassakaan. Mutta aloittajan perhe voisi ostaa apua arkeen.
Minä oon siinä käsityksessä että Oulussa aloitettiin vasta joku kokeilu, missä ilmeisesti maksutta saa jonkin verran lastenhoito-/siivousapua. En laita päätäni pantiksi tästä, kertokoon joku tietävempi lisää.
Mutta siis tarkoitinkin alunperin että ostaa apua. Kyllähän uupumus on kelpo syy siihen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieti yksinhuoltajia.
Älä kitise.
Ja jos olet yksinhuoltaja, niin mieti yksinhuoltajia Afrikassa.
Älä kitise.
eiku
Ei mitään eiku, kun juuri noin pitää ajatellakin, että onhan minulla kuitenkin paremmin kuin jollain toisella. Ap:lla on mies joka tulee joskus torstaina kotiin ja lähtenee sunnuntaina. Ma-ke yksin. Päivät töissä. Onko tuo tosiaan niin kamalaa. Kyllä ongelma on nyt jossain ap:n korvien välissä.
Surullista lukea näitä kommentteja..ap pyysi neuvoja ja tukea ei haukkuja.ihminen voi kokea olevansa todella yksinäinen näissä tilanteissa eikä se haukku auta.
Ai jaa, no meidän 5-henkinen pärjäsi ihan mukavasti dippainssin tuloilla ja matkapäivärahoilla. Päästiin matkustelemaankin silloin tällöin eikä penniä tarvinnut venyttää.
Minä siis olin kotona lasten kanssa ja kuten tuossa edellä joku kirjoittikin, oli meilläkin lasten kanssa omat rutiinit, joita mies tuli välillä kotiin sotkemaan ;).