Itku silmässä kun mies taas lähti työmatkalle

Vierailija kirjoitti:

Jaa, no mä taas tykkään kun mies tekee reissutyötä. Ei tarvitse olla koko ajan nenät vastakkain ja saa omaa tilaa olla ja hengittää. Meillä on kolme lasta ja mies teki reissutyötä jo kun kaikki lapset oli alle kouluikäisiä, nyt lapset on jo yläkoulussa ja lukiossa ja mies reissaa edelleen.

Meillä on vain 3 lasta, en sitten tiedä kuinka paljon ap:lla on lapsia. Meidän lapset on myös perusterveitä eikä heillä ole mitään diagnooseja. Minä itse käyn klo 8-16 töissä. Tukiverkkoja ei ole, mutta me asutaan pienehkössä kaupungissa joten kaupat ja harrastukset on lähellä ja lapset kulkee omatoimisesti paikasta toiseen.

Mun mies sanoo välillä, että en osoita tarpeeksi ikäivöiväni häntä, kun hän on työmatkoilla. No en ikävöikään, mä olen ihan aikuinen nainen joka pärjää itsenäisesti sen aikaa kun mies on reissussa.

Teille toimii tuo. Kumpikin kai tyytyväinen tilanteeseen. Ehkä lähiparisuhde/perhe-elämä (joka monille se haluttu ja toimiva tila) olisi jo ajanut teidät eroon. Me ihmiset ollaan sisäisesti erilaisia, ja avarakatseiset ymmärtää tämän. Ei voi mennä osoittelemaan muita, että miten sinä noin tunnet, koet ja ajattelet kun minä koen ihan toisin ja minun kokemus on se oikea.

parasta tuossa kuviossa on se, että jos myyntialalla, niin vaihtaa sinut kiitokseksi vuosien siivoamisesta nuorempaan naiseen 15 vuoden kuluttua. en ikinä suostuisi matkamiehen kotiapulaiseksi. aivan järjetöntä, että pyörität arjen yksin. siivousapu ja lastenhoitaja heti avuksi. voisithan sinäkin ottaa matkatyön, syödä illat ravintolassa asiakkaiden kanssa, lentää kaikki euroopan maat ja kulttuurit. iltaisin kehonhuoltoa hotellien salilla ja aamulla istuisit aina valmiisen hotellin buffaan. älä mene tuohon lankaan, että sinun tehtäväsi on raataa neljän seinän sisällä, yksin ilman apua. sinulle kuuluu tuon raadannan keskellä myös ravintola illallisia, hotelliaamiaisia, valmiita siivousta jne. olette saman arvoisia elämässä.

Kyllä saa todellakin ennaltaehkäisevää tukea kotiin lastenhoitoon! Kysy neuvolasta ja kouluterveydenhoitajalta. Itse käytin tuollaista palvelua kun oli pienet lapset ja talon rakentaminen.

Minun mielestäni on vähän hullua valittaa tuosta aiheesta ja tuolla tavalla.

1) Hän tulee takaisin

2) Olet surullinen, koska joudut pyörittämään arkea yksin. Minä olisin surullinen hänen poissaolostaan.

3) Sitten, kun reissutyöt loppuu valitat seuraavaksi, että rahasta on puutetta. Reissutöistä perinteisesti maksetaan melko hyvin.

Että silleen.

Vierailija kirjoitti:

parasta tuossa kuviossa on se, että jos myyntialalla, niin vaihtaa sinut kiitokseksi vuosien siivoamisesta nuorempaan naiseen 15 vuoden kuluttua. en ikinä suostuisi matkamiehen kotiapulaiseksi. aivan järjetöntä, että pyörität arjen yksin. siivousapu ja lastenhoitaja heti avuksi. voisithan sinäkin ottaa matkatyön, syödä illat ravintolassa asiakkaiden kanssa, lentää kaikki euroopan maat ja kulttuurit. iltaisin kehonhuoltoa hotellien salilla ja aamulla istuisit aina valmiisen hotellin buffaan. älä mene tuohon lankaan, että sinun tehtäväsi on raataa neljän seinän sisällä, yksin ilman apua. sinulle kuuluu tuon raadannan keskellä myös ravintola illallisia, hotelliaamiaisia, valmiita siivousta jne. olette saman arvoisia elämässä.

En ole myyntialalla mutta jonkun verran matkustan. Siinä ei paljon kohdekaupungin kulttuuritarjontaan tutustuta, kun päivä on ihan täysi ja kaikki museot ym. ovat kiinni siinä vaiheessa, kun satunnainen vapaailta osuu kohdalle. Asiakkaiden ja yhteistyötahojen kanssa ravintolassa syöminen on työtä. Paljon mieluummin söisin ihan yksin kuin pitäisin koko ajan yllä vähintään small talkia. Kehonhuoltokin jää aika vähiin, kun päivä loppuu aikaisintaan klo 18 ja päivällinen alkaa klo 19, hyvä kun ehtii välillä käydä suihkussa ja vaihtamassa vaatteet. Ja hotelliaamiaisissa ei todellakaan ole mitään kadehdittavaa.

Mutta jos oikeasti tuota kadehtii, niin ei muuta kuin hommautuu sellaiseen ammattiin, jossa pääsee matkustamaan.

Tiedän tunteen ap. Meillä lisähaastetta tuo vielä se, että minulla on vuorotyö eli että pystyn hoitamaan oman työni, on melkoinen palapeli aina kasattavana siihen liittyen kuka on milloinkin missäkin. Meillä tosin jonkin verran saadaan apuja isovanhemmista. Muuten tämä ei onnistuisi lainkaan.

Mutta vaikka apua olisikin, ei se poista sitä, että käytännössä minä olen vastuussa kaikesta kun mies on työreissulla toisella puolen maapalloa. Vaikka isovanhemmat olisivatkin lapsia hoitamassa parina päivänä, että minä pääsen iltavuoroon, minä silti joudun vastaamaan kaikesta. Onko päiväkodissa jotain erikoista tällä viikolla, onko koulussa poikkeusaikatauluja, harrastukseen pitää muistaa sitä ja kaverisynttäreille tätä. Huolehdit että kaapissa on ruokaa, puhtaita pyykkejä, lasten varustuksista. Setvit kaveriongelmia, leikkitreffejä jne. Isovanhemmat vahtivuorossaan tekevät mitä pyydetään mutta kaikesta olen minä vastuussa.

Ja kyllä, yksinhuoltajat tekevät tätä aina. Mutta minä en ole yksinhuoltaja. Olen perustanut perheen miehen kanssa, joka vielä ensimmäisen lapsen syntyessä teki max 2 työmatkaa/vuosi. Miehen kanssa, joka kotona ollessaan osallistuu mahtavasti ja siihen olen tottunut, että jaamme tätä arkea yhdessä. Siksikin ne miehen työmatkat tuntuvat todella raskailta. Miehen palkka on parempi kuin ennen mutta en koe sitä mitenkään merkitykselliseksi tässä asiassa. Lapsetkin sanovat, että isi on liikaa poissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mietipä myös matkatyön tuomia etuja, esim päivärahoja ja kilometrikorvauksia. Jos miehesi jää kotipaikkakunnalle töihin, nettopalkka putoaa huomattavasti. Sitten se nokkasi vasta ruttuun meneekin.

Kyllä verottaja nekin päivärahat ihan kiltisti vie, ei hyödytä minua mitenkään. Teen ihan omia töitä joista saan oman palkan.

Ap

Ei vie verottaja päivärahoja, taitaa olla trollausta koko avaus.

t. Matkatöitä tekevä nainen

Kyllä voi viedä, kunhan tietyt reunaehdot täyttyy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

parasta tuossa kuviossa on se, että jos myyntialalla, niin vaihtaa sinut kiitokseksi vuosien siivoamisesta nuorempaan naiseen 15 vuoden kuluttua. en ikinä suostuisi matkamiehen kotiapulaiseksi. aivan järjetöntä, että pyörität arjen yksin. siivousapu ja lastenhoitaja heti avuksi. voisithan sinäkin ottaa matkatyön, syödä illat ravintolassa asiakkaiden kanssa, lentää kaikki euroopan maat ja kulttuurit. iltaisin kehonhuoltoa hotellien salilla ja aamulla istuisit aina valmiisen hotellin buffaan. älä mene tuohon lankaan, että sinun tehtäväsi on raataa neljän seinän sisällä, yksin ilman apua. sinulle kuuluu tuon raadannan keskellä myös ravintola illallisia, hotelliaamiaisia, valmiita siivousta jne. olette saman arvoisia elämässä.

En ole myyntialalla mutta jonkun verran matkustan. Siinä ei paljon kohdekaupungin kulttuuritarjontaan tutustuta, kun päivä on ihan täysi ja kaikki museot ym. ovat kiinni siinä vaiheessa, kun satunnainen vapaailta osuu kohdalle. Asiakkaiden ja yhteistyötahojen kanssa ravintolassa syöminen on työtä. Paljon mieluummin söisin ihan yksin kuin pitäisin koko ajan yllä vähintään small talkia. Kehonhuoltokin jää aika vähiin, kun päivä loppuu aikaisintaan klo 18 ja päivällinen alkaa klo 19, hyvä kun ehtii välillä käydä suihkussa ja vaihtamassa vaatteet. Ja hotelliaamiaisissa ei todellakaan ole mitään kadehdittavaa.

Mutta jos oikeasti tuota kadehtii, niin ei muuta kuin hommautuu sellaiseen ammattiin, jossa pääsee matkustamaan.

Totta. Laitetaan lapset vaikka sijaisperheeseen arkisin ja molemmat vanhemmat tekemään matkatyötä. Loistava idea!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

parasta tuossa kuviossa on se, että jos myyntialalla, niin vaihtaa sinut kiitokseksi vuosien siivoamisesta nuorempaan naiseen 15 vuoden kuluttua. en ikinä suostuisi matkamiehen kotiapulaiseksi. aivan järjetöntä, että pyörität arjen yksin. siivousapu ja lastenhoitaja heti avuksi. voisithan sinäkin ottaa matkatyön, syödä illat ravintolassa asiakkaiden kanssa, lentää kaikki euroopan maat ja kulttuurit. iltaisin kehonhuoltoa hotellien salilla ja aamulla istuisit aina valmiisen hotellin buffaan. älä mene tuohon lankaan, että sinun tehtäväsi on raataa neljän seinän sisällä, yksin ilman apua. sinulle kuuluu tuon raadannan keskellä myös ravintola illallisia, hotelliaamiaisia, valmiita siivousta jne. olette saman arvoisia elämässä.

En ole myyntialalla mutta jonkun verran matkustan. Siinä ei paljon kohdekaupungin kulttuuritarjontaan tutustuta, kun päivä on ihan täysi ja kaikki museot ym. ovat kiinni siinä vaiheessa, kun satunnainen vapaailta osuu kohdalle. Asiakkaiden ja yhteistyötahojen kanssa ravintolassa syöminen on työtä. Paljon mieluummin söisin ihan yksin kuin pitäisin koko ajan yllä vähintään small talkia. Kehonhuoltokin jää aika vähiin, kun päivä loppuu aikaisintaan klo 18 ja päivällinen alkaa klo 19, hyvä kun ehtii välillä käydä suihkussa ja vaihtamassa vaatteet. Ja hotelliaamiaisissa ei todellakaan ole mitään kadehdittavaa.

Mutta jos oikeasti tuota kadehtii, niin ei muuta kuin hommautuu sellaiseen ammattiin, jossa pääsee matkustamaan.

Totta. Laitetaan lapset vaikka sijaisperheeseen arkisin ja molemmat vanhemmat tekemään matkatyötä. Loistava idea!

Et viitsisi leikkiä tyhmää. Eiköhän keskustelut lasten hoidosta kannata käydä jo ennen lasten hankkimista. Kumpi jää kotiin ja kuinka pitkäksi aikaa jne. Jos ihminen oikeasti arvostaa hotelliaamiaisia ja päivällisiä asiakkaiden kanssa, niin hänen kannattaa hankkiutua sellaiseen ammattiin ja sopia, että toinen vanhempi jää kotiin lasten kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Mieti yksinhuoltajia.

Älä kitise.

Täytyy sanoa että oma kokemus oli suuri helpotus jäädä kokonaan yksin kuin elää jatkuvasti jopa kaksi viikkoa putkeen arkea yksin, ei siinä paljon lohduta viiden minuutin miten päivä meni puhelut, kun mies ei osaa edes puhua. Yksin yksin on paljon parempi kuin kaksin yksin. Varsinkin kun loppuaikoina alkoi tapahtua kaikenlaista kummaa, veikkaan että teki klassiset; siellä petettiin minkä kerkesi.

Ymmärrän ap:n tilanteen. Ei voi verrata yksinhuoltajaan. Mielestäni tilanne on huonompi.

Kun on se "jos" olemassa. Se että olisi se toinen aikuinenkin. Mutta että tästä huolimatta saa kantaa vastuun arjesta täysin yksin.

Yksinhuoltajalla ei tällaista "jos":ia ole. Toinen aikuinen ei roiku arjessa vapaa-matkustajana, joka tulee viikonlopuksi raskaan työmatkan jälkeen kotiin lähinnä lataamaan akkujaan.

Tämmöisen "jos":n poistuttua on monesti jopa helpompaa toimia. Ja sen bonuksena voisi tulla vaikka edes yksi lapsivapaa viikonloppu kuukaudessa, jos mieskin olisi valmis lapsiaan luokseen ottamaan.

Paskamainen tilanne.

Vierailija kirjoitti:

Mietipä myös matkatyön tuomia etuja, esim päivärahoja ja kilometrikorvauksia. Jos miehesi jää kotipaikkakunnalle töihin, nettopalkka putoaa huomattavasti. Sitten se nokkasi vasta ruttuun meneekin.

Juu mies saa enemmän rahaa kun ap hoitaa arjen yksin. Mistä kohtaa ap:n pitäisi olla jotenkin tyytyväinen?

Toivottavasti mies tyhjentää säkkinsä työmatkalla ja tulee sitten pirteänä takas kotia auttamaan.

Onneksi mulla ei ole aikaa miettiä mitään noin tyhmää. 20v molemmilla työmatkoja ja 4 lasta.

Viikko on menty tukka putkella - pakattu ja siivottu vanhassa talossa samalla kun rempattu uudessa. Jossain välissä koulu- ja harrastukyydit, kauppareissut, päivätyöt, ruuanlaitot jne.... nukkumaan pitäisi ehtiä jossain välissä ja keskittyä parisuhteeseenkin.

Kun remppa ja muutto on ohi ja mies viikon työmatkalla nautin varmasti täysillä!!

Vierailija kirjoitti:

Tiedän tunteen ap. Meillä lisähaastetta tuo vielä se, että minulla on vuorotyö eli että pystyn hoitamaan oman työni, on melkoinen palapeli aina kasattavana siihen liittyen kuka on milloinkin missäkin. Meillä tosin jonkin verran saadaan apuja isovanhemmista. Muuten tämä ei onnistuisi lainkaan.

Mutta vaikka apua olisikin, ei se poista sitä, että käytännössä minä olen vastuussa kaikesta kun mies on työreissulla toisella puolen maapalloa. Vaikka isovanhemmat olisivatkin lapsia hoitamassa parina päivänä, että minä pääsen iltavuoroon, minä silti joudun vastaamaan kaikesta. Onko päiväkodissa jotain erikoista tällä viikolla, onko koulussa poikkeusaikatauluja, harrastukseen pitää muistaa sitä ja kaverisynttäreille tätä. Huolehdit että kaapissa on ruokaa, puhtaita pyykkejä, lasten varustuksista. Setvit kaveriongelmia, leikkitreffejä jne. Isovanhemmat vahtivuorossaan tekevät mitä pyydetään mutta kaikesta olen minä vastuussa.

Ja kyllä, yksinhuoltajat tekevät tätä aina. Mutta minä en ole yksinhuoltaja. Olen perustanut perheen miehen kanssa, joka vielä ensimmäisen lapsen syntyessä teki max 2 työmatkaa/vuosi. Miehen kanssa, joka kotona ollessaan osallistuu mahtavasti ja siihen olen tottunut, että jaamme tätä arkea yhdessä. Siksikin ne miehen työmatkat tuntuvat todella raskailta. Miehen palkka on parempi kuin ennen mutta en koe sitä mitenkään merkitykselliseksi tässä asiassa. Lapsetkin sanovat, että isi on liikaa poissa.

Joo ja verottaja pitää kyllä huolen, ettei matkatyöläisen suurestakaan brutosta jää kuin rippeet käteen. Rahan takia matkatyötä on ihan turha tehdä, urakehitystä se voi edesauttaa kyllä.

Lisäksi päivärahat on usein puolikkaita riippuen ylläpidon tasosta matkalla, että lepo vaan te jotka pelkäätte matkatyöläisen reissaamisellaan ”rikastuvan”.

Vierailija kirjoitti:

Päivärahat ovat verottomia, ei niitä verottaja mihinkään vie.

Päivärahat ovat verottomia vain verohallinnon päättämiin summiin asti. Kaikki ylittävä osuus on veronalaista tuloa. En tosin tiedä yhtään työpaikkaa, missä päivärahoja maksettaisiin enemmän kuin tuon verovapaan summan verran.

Ap:lle kovasti jaksamista. Taidat oikeasti olla tosi väsynyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedän tunteen ap. Meillä lisähaastetta tuo vielä se, että minulla on vuorotyö eli että pystyn hoitamaan oman työni, on melkoinen palapeli aina kasattavana siihen liittyen kuka on milloinkin missäkin. Meillä tosin jonkin verran saadaan apuja isovanhemmista. Muuten tämä ei onnistuisi lainkaan.

Mutta vaikka apua olisikin, ei se poista sitä, että käytännössä minä olen vastuussa kaikesta kun mies on työreissulla toisella puolen maapalloa. Vaikka isovanhemmat olisivatkin lapsia hoitamassa parina päivänä, että minä pääsen iltavuoroon, minä silti joudun vastaamaan kaikesta. Onko päiväkodissa jotain erikoista tällä viikolla, onko koulussa poikkeusaikatauluja, harrastukseen pitää muistaa sitä ja kaverisynttäreille tätä. Huolehdit että kaapissa on ruokaa, puhtaita pyykkejä, lasten varustuksista. Setvit kaveriongelmia, leikkitreffejä jne. Isovanhemmat vahtivuorossaan tekevät mitä pyydetään mutta kaikesta olen minä vastuussa.

Ja kyllä, yksinhuoltajat tekevät tätä aina. Mutta minä en ole yksinhuoltaja. Olen perustanut perheen miehen kanssa, joka vielä ensimmäisen lapsen syntyessä teki max 2 työmatkaa/vuosi. Miehen kanssa, joka kotona ollessaan osallistuu mahtavasti ja siihen olen tottunut, että jaamme tätä arkea yhdessä. Siksikin ne miehen työmatkat tuntuvat todella raskailta. Miehen palkka on parempi kuin ennen mutta en koe sitä mitenkään merkitykselliseksi tässä asiassa. Lapsetkin sanovat, että isi on liikaa poissa.

Joo ja verottaja pitää kyllä huolen, ettei matkatyöläisen suurestakaan brutosta jää kuin rippeet käteen. Rahan takia matkatyötä on ihan turha tehdä, urakehitystä se voi edesauttaa kyllä.

Lisäksi päivärahat on usein puolikkaita riippuen ylläpidon tasosta matkalla, että lepo vaan te jotka pelkäätte matkatyöläisen reissaamisellaan ”rikastuvan”.

Minä asun muutaman kerran vuodessa neljä viikkoa kerrallaan toisessa kaupungissa ma-to. 640 euroa verotonta tuloa palkan päälle. Kyllä se omassa palkassani ihan merkittävä lisä on

Hehee, siellä taas mamma rutisee, kun mies hoitaa työnsä niin kuin kuuluukin. Jos työhön kuuluu työmatkoja niin silloin ne kuuluu tehdä. Ja nythän oli kyse ilmeisesti aika lyhyestä alle viikon reissusta. Ei voi sanoa, kun että pienet on sinulla ongelmat...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedän tunteen ap. Meillä lisähaastetta tuo vielä se, että minulla on vuorotyö eli että pystyn hoitamaan oman työni, on melkoinen palapeli aina kasattavana siihen liittyen kuka on milloinkin missäkin. Meillä tosin jonkin verran saadaan apuja isovanhemmista. Muuten tämä ei onnistuisi lainkaan.

Mutta vaikka apua olisikin, ei se poista sitä, että käytännössä minä olen vastuussa kaikesta kun mies on työreissulla toisella puolen maapalloa. Vaikka isovanhemmat olisivatkin lapsia hoitamassa parina päivänä, että minä pääsen iltavuoroon, minä silti joudun vastaamaan kaikesta. Onko päiväkodissa jotain erikoista tällä viikolla, onko koulussa poikkeusaikatauluja, harrastukseen pitää muistaa sitä ja kaverisynttäreille tätä. Huolehdit että kaapissa on ruokaa, puhtaita pyykkejä, lasten varustuksista. Setvit kaveriongelmia, leikkitreffejä jne. Isovanhemmat vahtivuorossaan tekevät mitä pyydetään mutta kaikesta olen minä vastuussa.

Ja kyllä, yksinhuoltajat tekevät tätä aina. Mutta minä en ole yksinhuoltaja. Olen perustanut perheen miehen kanssa, joka vielä ensimmäisen lapsen syntyessä teki max 2 työmatkaa/vuosi. Miehen kanssa, joka kotona ollessaan osallistuu mahtavasti ja siihen olen tottunut, että jaamme tätä arkea yhdessä. Siksikin ne miehen työmatkat tuntuvat todella raskailta. Miehen palkka on parempi kuin ennen mutta en koe sitä mitenkään merkitykselliseksi tässä asiassa. Lapsetkin sanovat, että isi on liikaa poissa.

Joo ja verottaja pitää kyllä huolen, ettei matkatyöläisen suurestakaan brutosta jää kuin rippeet käteen. Rahan takia matkatyötä on ihan turha tehdä, urakehitystä se voi edesauttaa kyllä.

Lisäksi päivärahat on usein puolikkaita riippuen ylläpidon tasosta matkalla, että lepo vaan te jotka pelkäätte matkatyöläisen reissaamisellaan ”rikastuvan”.

Minä asun muutaman kerran vuodessa neljä viikkoa kerrallaan toisessa kaupungissa ma-to. 640 euroa verotonta tuloa palkan päälle. Kyllä se omassa palkassani ihan merkittävä lisä on

Oma mies ei persettänsä nostaisi penkistä tuollaisesta pikkusummasta. Toivottavasti olet perheetön.

No jos taloudellinen tilanne on hyvä niin voisitko ajatella tekeväsi lyhennettyä työviikkoa tai vastaavaa. Pakkoko molempien tehdä töitä kun lapset ovat pieniä..? Ymmärrän toki jos se ei ole taloudellisesti mahdollista mutta jos rahatilanne sallii..kaikkea ei voi elämässä vaan saada samaan aikaa, sekä lisää vapaa-aikaa että rahaa. Priorisoi mikä elämässäsi tällä hetkellä on tärkeintä. Ja älä kuvittelekaan että tiedät miten yksinhuoltaja pärjää..silloin saatat huomata miten mukava elämä olikaan kun oli kaksi aikuista jakamassa tulot.