Itku silmässä kun mies taas lähti työmatkalle

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olet miehesi valinnut. Turha valittaa.

Hänen työtilanteensa on muuttunut sen jälkeen, kun meillä jo oli lapset. Eli miestä valitessa en mitenkään voinut tietää että arki on tätä.

Ap

Osallistuuko mies kotihommiin & lapsenhoitoon silloin kun on kotona? Vai makaako vaan sohvalla ja on tyytymärön kaikkeen?

Vierailija kirjoitti:

Meilläkin mies on reissutyössä. Hänen palkkansa todella hyvä eli ei haittaa yhtään. Taloudellinen tilanteemme on loistava. Hoidan mielelläni lapsia ja kotia. Olen toki ihan työssäkäyvä ihminen, mutta juuri tälla hetkellä vielä lapsen kanssa kotona.

Mulle taas ei meidän hyvä taloudellinen tilanne ei enää vaakakupissa paina, yhteinen aika olisi paljon tärkeämpää. Vaikka tehdään kaukomatkoja, eikä penniä tarvitse venyttää, niin kyllä se arjen jakaminen olisi tärkeämäpää.

Ap

Entä ap jos hankkisitte ulkopuolista lastenhoitoapua?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meilläkin mies on reissutyössä. Hänen palkkansa todella hyvä eli ei haittaa yhtään. Taloudellinen tilanteemme on loistava. Hoidan mielelläni lapsia ja kotia. Olen toki ihan työssäkäyvä ihminen, mutta juuri tälla hetkellä vielä lapsen kanssa kotona.

Mulle taas ei meidän hyvä taloudellinen tilanne ei enää vaakakupissa paina, yhteinen aika olisi paljon tärkeämpää. Vaikka tehdään kaukomatkoja, eikä penniä tarvitse venyttää, niin kyllä se arjen jakaminen olisi tärkeämäpää.

Ap

Niin noh. Nämä on kovin yksilöllisiä juttuja. Meillä tämä tilanne on vuosia toiminut loistavasti juuri näin, yhteistä aikaa on ihan tarpeeksi ja yleisesti miehellä on enemmän vapaita kuin minulla.

Toivottavasti löydätte jonkin ratkaisun tilanteeseenne.

Pitäisikö sinun olla kotona kun teillä on hyvä taloudellinen tilanne?

Ero ja yhteishuoltajuus? En itse todellakaan eroaisi kun tuollainen ei minua haittaisi, mutta jos ap jo itkee tommosen takia niin eikai siinä muu auta. Mies saa tehdä tasan sitä työtä mistä tykkää. Eli lapset olisi vuorotellen vanhemmillansa ja ap saisi näin myös lomaa itselleen säännöllisin väliajoin.

Ei tätä pysty ottamaan tosissaan kun on paljon naisia joilla ei tule mies to,-pe kotiin. Hoitavat koko viikon yksin ja käyvät samalla töissä. Olen pahoillani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mietipä myös matkatyön tuomia etuja, esim päivärahoja ja kilometrikorvauksia. Jos miehesi jää kotipaikkakunnalle töihin, nettopalkka putoaa huomattavasti. Sitten se nokkasi vasta ruttuun meneekin.

Kyllä verottaja nekin päivärahat ihan kiltisti vie, ei hyödytä minua mitenkään. Teen ihan omia töitä joista saan oman palkan.

Ap

Suurin osa päivärahoista ovat kyllä verottomia, että revipä siitä. Olisiko kohdallasi kyse vain liiasta mustasukkaisuudesta, eli miehesi ei ole jatkuvasti silmiesi alla vahdittavana?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meilläkin mies on reissutyössä. Hänen palkkansa todella hyvä eli ei haittaa yhtään. Taloudellinen tilanteemme on loistava. Hoidan mielelläni lapsia ja kotia. Olen toki ihan työssäkäyvä ihminen, mutta juuri tälla hetkellä vielä lapsen kanssa kotona.

Mulle taas ei meidän hyvä taloudellinen tilanne ei enää vaakakupissa paina, yhteinen aika olisi paljon tärkeämpää. Vaikka tehdään kaukomatkoja, eikä penniä tarvitse venyttää, niin kyllä se arjen jakaminen olisi tärkeämäpää.

Ap

Tämä meilläkin oli. Raha mua ei kiinnostanut yhtään, olisin halunnut vain miehen kotiin jakamaan arkea. Sukulaiset toitottivat, että eikö ole kiva kun näette harvoin niin ei tule riitaa. Silloin riitaa juuri tulikin kun oman kokopäivätyön lisäksi hoidin kaikki lasten asiat yksin ja olin kuolemanväsynyt. Avioerokorttia vilautin väsyneimmilläni ja vasta sitten mies älysi vaihtaa työtä. Nyt vuosia myöhemmin ihmettelee, miten pystyi silloin aina olemaan pois kotoa. Eihän siinä oppinut edes tuntemaan lapsiaan.

Kaiken maailman porukontteja miehet huolii riesakseen. Ryhdistäydy ja unohda tuo prinsessa syndrooma.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieti yksinhuoltajia.

Älä kitise.

Mitä yksinhuoltajilla tämän kanssa on tekemistä? Minähän en ole yksinhuoltaja. Muuten kuin että huollan perheen arjen yksin. Sehän se ongelma onkin kun meitä on kaksi, käytännössä olen kuitenkin yksin.

Ap

Ymmärrätko kuinka paljon paremmin sinulla on asiat kun sinulla on mies joka ansaitsee hyvin?

Vai onko tilanne se, että suhteenne on huono ja siksi sinulla on paha olla ja kirjoitat aloituksesi?

Meinasin jo vastata vähän ilkeästi, mutta se ei auta mitään. En ymmärrä miten ero helpottaisi elämääsi. Jos teillä muuten on hyvä liitto, niin miksi edes harkita tuollaista? Työtä ja työaikoja ei voi aina valita. Eikä monia muitakaan asioita elämässä. Siksi pitää sopeutua ja keksiä ratkaisuja jotka helpottavat juuri siinä elämäntilanteessa.

Olisiko teillä mahdollisuutta palkata apua kotitöihin, ruoanlaittoon, lastenhoitoon? Tai pystyisitkö itse esim. lyhentämään työaikaasi? Mikä on teillä se ongelmakohta miksi et jaksa? Mieti mikä auttaisi sinua jaksamaan? Kauppakassipalvelu? Valmiit ateriat kotiin tuotuina (ainakin pääkaupunkiseudulla toimii tällainen palvelu)? Muutaman tunnin kotiapu viikossa?

Onko miehesi huolehtivainen ja kohtelias vai välinpitämätön ja siksi purnaat?

Oletko mustasukkainen?

Oletko tyytyväinen mieheesi noin muuten jos työaikaa ei huomioida?

Mun mies teki reissutyötä, kun lapset oli pieniä, oli tässä välissä päivätöissä muutaman vuoden ja nyt aloitti taas reissutyöt. Oli tosi rankkaa silloin kun lapset oli pieniä (pienempi syntyi hänen ollessaan reissuhommissa), kun aina piti "pakata" molemmat mukaan joka paikkaan.

Nykyisellään (lapset on jo 10- ja 16-vuotiaat) me suorastaan nautitaan lasten kanssa, kun iskä on reissussa...

Tsemppiä, kyllä se helpottaa, kun lapset kasvaa! Jaksa muutama vuosi <3

Meillä on viisi lasta, ikähaitarilla 3-16v., mieheni on aina tehnyt matkatyötä.

Kyllähän välillä on ärsyttänyt hänen jatkuva poissaolo, mutta ajattelen myös, että osittain meidän pitkän ja onnellisen avioliiton salaisuus on se, että näemme toisiamme harvoin.

Olen niin tottunut siihen, että ollaan lasten kanssa arkiviikot keskenämme, meillä on hyvä rutiini siihen ja asiat toimii hyvin.

Ehkä mua on helpottanut myös se, että en ajattele niiden arkien olevan jotain selviytymistaistelua, jotka vedetään raivolla läpi, jotta sitten viikonloppuna toinen tulee apuun. Ajattelen, että tällaista meidän elämä on, että se on oikein hyvää näin, viihdyn lasten kanssa, eivätkä he ole mulle mikään velvollisuus, taakka tai työmaa. Toki niistä hommaa on, mutta sellaisen elämän mä olen halunnutkin, kun lapsia on tehty useampi.

Silloin oli ehkä raskaampaa, kun olin vielä nuorimpien kanssa kotona, kun kaikki oma aika puuttui. Mutta nyt kun olen taas töissä, niin voidaan ja jaksetaan kaikki tosi hyvin.

Ja ihan rehellisesti, en millään tavalla kadehdi mieheni töitä. En ikinä voisi istua jatkuvasti lentokentällä, nukkua muutaman tunnin yöunet aina eri hotellissa, olla aamulla taas skarppina, vaikkakin jetlagissa, toisella puolella maailmaa ventovieraiden ihmisten kanssa jossakin bisnespalaverissa, kiitää taas taksilla eteenpäin, jne. Aivan kammottava ajatuskin.

Mä nukun yöni paljon mielummin omassa sängyssä ja olen lasten kanssa ihan näissä peruskuvioissa, vaikka se arjenvastuu onkin yksin mulla.

Vierailija kirjoitti:

Pitäisikö sinun olla kotona kun teillä on hyvä taloudellinen tilanne?

Meillä on hyvä taloudellinen tilanne, mutta Suomen verotus ei mahdollista toisen jäämistä kotiin vaan koko yhteiskunta rakentuu kahden tulonsaajan varaan.

Koska ei ole perheverotusta, kovatkaan tulot eivät kata 5-henkisen perheen menoja/asumisia, jos toinen jää kotiin lusmuilemaan, sillä lähes puolet noista tuloista vilahtaa saman tien verottajalle.

Ap

Voi ap :(

Voisin tulla halailemaan ja lohduttamaan sua, huonohan tuo tilanteesi on. :(

tmies

Todennäköisesti se mies ihan itse pyytää niitä matkatöitä ettei tarvi olla kotona tekemässä kotitöitä ja hoitamassa lapsia.