Puhutaan perhosefektistä omassa elämässäsi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis selittäkää nyt tietämättömälle että mitä perhosefektillä tarkoitetaan?

Tässä ketjussa nimittäin puhutte ihan ristiin. Yksi väittää toisten kirjottavan omaa negatiivista elämäntarinaa, toinen sanoo että kyse on puhtaasta sattumasta, kolmas sanoo että pitää osata tarttua hetkeen. Eli onko perhosefekti nyt puhdasta sattumaa johon ei voi vaikuttaa, joku isompi kohtalo jossa ”näin kaikki oli tarkoitettu tapahtuvaksi”?

Ei kai perhosvaikutus noihin ota kantaa millään tavalla. Sehän vain tarkoittaa, että yhdestä pikkuasiasta voi olla merkittäviäkin seurauksia. En ihan oikeasti tajua, miksi tässä nyt kukaan jauhaa mistään kohtalosta. Onko kukaan tässä nyt edes väittänyt, että kyseessä olisi joku mystinen ennalta määrätty kohtalo? 

Minulle tuo kohtalo-vaikutelma tulee vahvasti esimerkiksi siitä, miten monet liittävät tässä ketjussa perhosefektin nimenomaan "maailman ihanimman" tapaamiseen. Tapahtumia tulkitaan jälkikäteen ajatuksella, että juuri näin kuului tapahtua, vaikka jos toisen sattuman kautta olisi käynyt toisin, ei sitä tapahtumatonta osaisi kaivatakaan.

Muutenkin olen aiemmin käsittänyt, että perhosefektillä tarkoitetaan jonkin todella pienen ja näennäisesti asiaan liittymättönän asian ketjuvaikutusta toiseen asiaan. Tällaisia sattumia olisi tietysti mahdotonta raportoida tähän ketjuun, joten sinällään nämä ketjun "perhosefektit"=sattumat ovat ymmärrettäviä. Itse en kuitenkaan näe sinällään mitään perhosefektiä esimerkiksi siinä, että tapasin nykyisen miesystäväni vain, koska hän päätti painaa tinderissä kohdallani superlikea tavallisen liken sijaan ja sain katsottavakseni uudelleen jo kerran skippaamani profiilin. Yhtä lailla perhosefektiksi voisi sanoa sitä, ettemme olleet aiemmin törmänneet, vaikka olimme käyneet paljon samoissa paikoissa ja meillä oli yhteisiä tutun tuttuja.

Lisään edelliseen vielä, että mielestäni perhosefektistä voitaisiin puhua vaikka siinä tapauksessa, että miesystäväni olisi painanut kohdallani superlikea, koska hän olisi tuntenut olonsa erityisen rohkeaksi tuntemattoman naisen hymyiltyä hänelle kadulla aiemmin päivällä. Nainen olisi hymyillyt, koska hän olisi saanut juuri työpaikan, jota ei olisi saanut, jos eräs toinen haastatelluista ei olisi ollut väsynyt hänen koiransa yöllisistä valituksista. Koira taas valitti, koska sitä oli pistänyt nenään ampiainen, joka puolestaan lensi tietyistä sääilmiöstä johtuvan tuulenpuuskan mukana. Mutta tällaisiähän on mahdotonta tietää ja raportoida.

En pidä perhosista.

Pidän perhosista, mutta en torakoista. Vastaan tulee muutama torakka niin torakkaefekti on valmis. Typerä torakka tekee niikuin torakat aina, pilaavat asioita. Torakka on niin itserakas, että luulee olevansa hurmuri vaikka on vain torakka.

Vahingossa torakka tosin voi kääntää suunnan parempaan suuntaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin ostamassa taloa ja aina tuli jotain ettei kauppa onnistunut. Pari kuukautta väännettiin väkisin. Ei tullut kauppoja

Viikko tuon jälkern aloin seurustelemaan mieheni kanssa, hän asui toisella puolella pk seutua. Hyvin pian aloimme rakentamaan omaa taloa. Jos olisin ostanut tuon haaveilemani talon rahat ilisi olleet kiinni siinä pitkään. Lisäksi välimatkasta olisi tullut ongelmia.

Tuon jälkeen opin luottamaan siihen että asiat hoituu omalla painollaan enkä enää väännä mitään väkisin

X)

Niin. Mun mielestä noin 40 minuutin automatka etäisyytenä on aika syvältä. Pääkaupunkiseudulla saisi helposti aikaiseksi pidemmänkin etäisyyden.

Vierailija kirjoitti:

Minäkin uskon että asiat menee kuten niiden pitääkin.

Ai liittyykö perhosvaikutus vain hyviin asioihin, vai oletko aidosti sitä mieltä, että esim. lapsiin kohdistuneet rikoksetkin menee kuten pitääkin?

No, yksi perhosen siivenisku oli se, kun eräs nainen päätti vaihtaa työpaikkaa ja tuli samalle työpaikalle mieheni kanssa. Siitä siiveniskusta alkoi tapahtumasarja, jonka seurauksena meidän pitkä avioliittomme päättyi. Jos juuri tämä nainen ei olisi työpaikkaan tullut, niin ehkä olisimme vielä naimisissa, koska eihä noita ”sielunkumppaneita” (kuten mies naista kutsui) joka paikassa tapaa.

Yksi iskun on se, kun halusin opiskella jotain, niin työkaverini otti esiin monisteen, josta esitteli koulutusta, jota oli harkinnut. Siitä siiveniskusta aloin minäkin kiinnostumaan, kouluttautumaan, ja tämän seurauksena työurani on saanut uuden suunnan. Jos tämä työkaveri ei olisi minulle koulutusta promonnut, olisin varmaan tehnyt jotain muuta.