Lue keskustelun säännöt.
Puhutaan perhosefektistä omassa elämässäsi
03.11.2018 |
Eli kuinka sattuman pienet oikut ovat vaikuttaneet elämääsi. Itse tapasin pitkäaikaisen kumppanini osumalla samoihin liikenne valoihin. Jos olisin ollut vaikkapa 20 sekuntia myöhemmin liikkeellä, en olisi häntä tavannut. Eroonhan se lopulta päättyi, mutta 15 vuotta yhdessä kuitenkin, ja ihan hyvät muistot. Eli jos silloinen luennoitsija olisi lopettanut/päättänyt puheensa hieman eri aikaan, olisi elämäni täysin erinäköinen. Ymmärtääkö kukaan mitä tarkoitan? Ja sama nykyisen puoliskon kanssa, tupakilla tavattiin. Mitä jos olisinkin ollut juuri silloin vaikka vessassa? Vitsi mitä tajunnan virtaa.., mut elämä on sattumaa, vai?
Kommentit (66)
En löytänyt oman alani harjoittelupaikkaa, turhauduin. Hain "paskaduunia", jota olin tehnyt 15 vuotta aiemmin. Vanha esimieheni oli bongannut hakemukseni satojen joukosta, pääsin kesätöihin kohteeseen X. Töitä tehdessäni tutustuin oikeisiin ihmisiin asiakkaan puolelle ja avasin suuni oikeaan aikaan. Pari vuotta myöhemmin olen tuon ajan asiakkaallani X töissä ja harjoittelunkin sain siellä suoritettua. Tässä taustalla vielä valta kasa sattumia koulutuksen ja entisten työpaikkojen muodossa.
Mieheni tapasin risteilyllä, johon molemmat lähtivät juuri ja juuri. Yli 10 vuotta takana yhteiseloa.
Uskon perhosefektiin/ kohtaloon/ sattumaan täysin. Ihmisen pitää vain olla valmis reagoimaan ja tarttumaan hetkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
<3 kirjoitti:
En löytänyt oman alani harjoittelupaikkaa, turhauduin. Hain "paskaduunia", jota olin tehnyt 15 vuotta aiemmin. Vanha esimieheni oli bongannut hakemukseni satojen joukosta, pääsin kesätöihin kohteeseen X. Töitä tehdessäni tutustuin oikeisiin ihmisiin asiakkaan puolelle ja avasin suuni oikeaan aikaan. Pari vuotta myöhemmin olen tuon ajan asiakkaallani X töissä ja harjoittelunkin sain siellä suoritettua. Tässä taustalla vielä valta kasa sattumia koulutuksen ja entisten työpaikkojen muodossa.
Mieheni tapasin risteilyllä, johon molemmat lähtivät juuri ja juuri. Yli 10 vuotta takana yhteiseloa.
Uskon perhosefektiin/ kohtaloon/ sattumaan täysin. Ihmisen pitää vain olla valmis reagoimaan ja tarttumaan hetkeen.
Mikäs perhonen niitä toisia sitten estää?
Vierailija kirjoitti:
<3 kirjoitti:
En löytänyt oman alani harjoittelupaikkaa, turhauduin. Hain "paskaduunia", jota olin tehnyt 15 vuotta aiemmin. Vanha esimieheni oli bongannut hakemukseni satojen joukosta, pääsin kesätöihin kohteeseen X. Töitä tehdessäni tutustuin oikeisiin ihmisiin asiakkaan puolelle ja avasin suuni oikeaan aikaan. Pari vuotta myöhemmin olen tuon ajan asiakkaallani X töissä ja harjoittelunkin sain siellä suoritettua. Tässä taustalla vielä valta kasa sattumia koulutuksen ja entisten työpaikkojen muodossa.
Mieheni tapasin risteilyllä, johon molemmat lähtivät juuri ja juuri. Yli 10 vuotta takana yhteiseloa.
Uskon perhosefektiin/ kohtaloon/ sattumaan täysin. Ihmisen pitää vain olla valmis reagoimaan ja tarttumaan hetkeen.
Mikäs perhonen niitä toisia sitten estää?
Tähän mäkin haluan selityksen. Mikä perhonen tekee minusta reagoimattoman ja hetkeen tarttumattoman jolle ei mitään kivoja perhosyllätyksiä tule? Onko tällä nyt joku suurempi tarkoitus ja jos niin mikä? Ylipäätään jos mietitte ihmisiä joilla asiat ei järjestykään, niin onko se nyt sitten omaa syytä että joidenkin kohdalle niitä ihmeellisiä sattumia ei tulekaan vai mikä tässä ideana?
Urani hyväpalkaisena it-konsulttina alkoi siitä, kun lähdin ex-mieheni kuskiksi pubiin ja satuin keskustelemaan hänen esimiehensä kanssa siitä, että olen töissä toisessa kaupungissa. Kännissä ollut esimies puhui minusta seuraavalla viikolla tyypille, joka palkkasi minut eri organisaatioon kuin ex-mieheni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
<3 kirjoitti:
En löytänyt oman alani harjoittelupaikkaa, turhauduin. Hain "paskaduunia", jota olin tehnyt 15 vuotta aiemmin. Vanha esimieheni oli bongannut hakemukseni satojen joukosta, pääsin kesätöihin kohteeseen X. Töitä tehdessäni tutustuin oikeisiin ihmisiin asiakkaan puolelle ja avasin suuni oikeaan aikaan. Pari vuotta myöhemmin olen tuon ajan asiakkaallani X töissä ja harjoittelunkin sain siellä suoritettua. Tässä taustalla vielä valta kasa sattumia koulutuksen ja entisten työpaikkojen muodossa.
Mieheni tapasin risteilyllä, johon molemmat lähtivät juuri ja juuri. Yli 10 vuotta takana yhteiseloa.
Uskon perhosefektiin/ kohtaloon/ sattumaan täysin. Ihmisen pitää vain olla valmis reagoimaan ja tarttumaan hetkeen.
Mikäs perhonen niitä toisia sitten estää?
Tähän mäkin haluan selityksen. Mikä perhonen tekee minusta reagoimattoman ja hetkeen tarttumattoman jolle ei mitään kivoja perhosyllätyksiä tule? Onko tällä nyt joku suurempi tarkoitus ja jos niin mikä? Ylipäätään jos mietitte ihmisiä joilla asiat ei järjestykään, niin onko se nyt sitten omaa syytä että joidenkin kohdalle niitä ihmeellisiä sattumia ei tulekaan vai mikä tässä ideana?
Tämä. Ja entä perhosefekti toisin päin, kun sattuu onnettomuus/kuolema kun joku on väärässä paikassa väärään aikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En oikein ymmärrä, miten jotkut ammentavat perhosefektistä vahvaa kohtalonuskoa ja ajatusta siitä, että kaikki tapahtuu syystä. Eikö se nimenomaan osoita, että kaikki on lopulta todella satunnaista? Jos et olisi esimerkiksi törmännyt siihen johonkin tiettyyn ihmiseen, koska lähtösi viivästyi, et osaisi tätä tapahtumaa kaivatakaan, vaan kaikki olisi nimenomaan sattuman mukaan järjestynyt jotenkin toisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitään ei kyllä tapahdu. En totisesti ole niitä ihmisiä jotka isketään pitkään parisuhteeseen jostain liikennevaloista tai bussipysäkiltä. Tupakointiakaan en harrasta. Kaiken kaikkiaan, mä tulen jäämään yksin kun ei kehity mitään edes deittisovellusten kautta saaduista kontakteista.
Mitä sitten teet tässä ketjussa, kun sinulla ei ole mitään kerrottavaa? Jos olet myös irl noin tilannetajuton, en yhtään ihmettele että jäät yksin.
Vierailija kirjoitti:
En oikein ymmärrä, miten jotkut ammentavat perhosefektistä vahvaa kohtalonuskoa ja ajatusta siitä, että kaikki tapahtuu syystä. Eikö se nimenomaan osoita, että kaikki on lopulta todella satunnaista? Jos et olisi esimerkiksi törmännyt siihen johonkin tiettyyn ihmiseen, koska lähtösi viivästyi, et osaisi tätä tapahtumaa kaivatakaan, vaan kaikki olisi nimenomaan sattuman mukaan järjestynyt jotenkin toisin.
Tämä. Miten ne sattumat nyt yhtäkkiä onkin omaa ansiota?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tsekki voitti jääkiekon olympiakultaa 1998. Siitä johtuen monen mutkan kautta muutin Prahaan ja sain työpaikan nyt 20 vuotta myöhemmin :).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitään ei kyllä tapahdu. En totisesti ole niitä ihmisiä jotka isketään pitkään parisuhteeseen jostain liikennevaloista tai bussipysäkiltä. Tupakointiakaan en harrasta. Kaiken kaikkiaan, mä tulen jäämään yksin kun ei kehity mitään edes deittisovellusten kautta saaduista kontakteista.
Mitä sitten teet tässä ketjussa, kun sinulla ei ole mitään kerrottavaa? Jos olet myös irl noin tilannetajuton, en yhtään ihmettele että jäät yksin.
Sun pitää selittää mikä perhosefekti tekee minusta tilannetajuttoman jotta voisin ymmärtää tämän. Tosin arvaan kyllä että et sä osaa mitään muuta kuin tyhjän ilkeilyn. Minäpä uskonkin karmaan ja siihen että tuo tulee vielä sulle kostautumaan, tavalla tai toisella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Haastattelin harjoittelijoita yritykseen jossa olin töissä. Jo valitsemamme henkilö perui tulonsa viime hetkellä, ja jouduimme etsimään toisen harjoittelijan. Valitsin hakeneiden "ehkä" pinosta silmät kiinni ehdokkaan - hän on nyt seitsemättä vuotta puolisoni 🤗. Onneksi tuo eka valittu sai paremman työpaikan 😄!
On sullakin työmoraali.
Vierailija kirjoitti:
Everything happens for a reason..
Arvaa miltä tuo tuntuu kun on lapsena hyväksikäytetty? Kärsimys ei jalosta, vaan surkastuttaa. Ja sitten joku lässyttää tuollaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
<3 kirjoitti:
En löytänyt oman alani harjoittelupaikkaa, turhauduin. Hain "paskaduunia", jota olin tehnyt 15 vuotta aiemmin. Vanha esimieheni oli bongannut hakemukseni satojen joukosta, pääsin kesätöihin kohteeseen X. Töitä tehdessäni tutustuin oikeisiin ihmisiin asiakkaan puolelle ja avasin suuni oikeaan aikaan. Pari vuotta myöhemmin olen tuon ajan asiakkaallani X töissä ja harjoittelunkin sain siellä suoritettua. Tässä taustalla vielä valta kasa sattumia koulutuksen ja entisten työpaikkojen muodossa.
Mieheni tapasin risteilyllä, johon molemmat lähtivät juuri ja juuri. Yli 10 vuotta takana yhteiseloa.
Uskon perhosefektiin/ kohtaloon/ sattumaan täysin. Ihmisen pitää vain olla valmis reagoimaan ja tarttumaan hetkeen.
Mikäs perhonen niitä toisia sitten estää?
Tähän mäkin haluan selityksen. Mikä perhonen tekee minusta reagoimattoman ja hetkeen tarttumattoman jolle ei mitään kivoja perhosyllätyksiä tule? Onko tällä nyt joku suurempi tarkoitus ja jos niin mikä? Ylipäätään jos mietitte ihmisiä joilla asiat ei järjestykään, niin onko se nyt sitten omaa syytä että joidenkin kohdalle niitä ihmeellisiä sattumia ei tulekaan vai mikä tässä ideana?
No just se itsensä hiveleminen on ideana. Ei se mitään että uskoo kohtaloon oman elämänsä hyvien sattumusten kohdalla, mutta se epäloogisuus että muiden kohdalla huonot sattumukset ei olekaan kohtaloa jolle ei itse voi mitään vaan omaa huonoutta. Sitä älyllistä epärehellisyyttä ja omahyväisyyttä ja muiden lyttäämistä mä tässä inhoan.
Minäkin olen löytänyt aviopuolisoni liikennevaloista. Oli monen sattuman summa, että oltiin samassa paikassa samaan aikaan. Toisaalta meillä oli sen verran paljon samoja kiinnostuksenkohteita ja jopa yksi yhteinen tuttu, joten on ihan mahdollista, että olisimme tavanneet joskus myöhemmin jossain muualla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Everything happens for a reason..
Arvaa miltä tuo tuntuu kun on lapsena hyväksikäytetty? Kärsimys ei jalosta, vaan surkastuttaa. Ja sitten joku lässyttää tuollaisia.
Niinpä. Otan osaa sun kipuihisi, oli ne henkisiä tai muita. Nää on näitä.
Kiinnostaisi miten juttu etenee jonkun randomin kanssa liikennevaloista parisuhteeseen?
Vierailija kirjoitti:
En oikein ymmärrä, miten jotkut ammentavat perhosefektistä vahvaa kohtalonuskoa ja ajatusta siitä, että kaikki tapahtuu syystä. Eikö se nimenomaan osoita, että kaikki on lopulta todella satunnaista? Jos et olisi esimerkiksi törmännyt siihen johonkin tiettyyn ihmiseen, koska lähtösi viivästyi, et osaisi tätä tapahtumaa kaivatakaan, vaan kaikki olisi nimenomaan sattuman mukaan järjestynyt jotenkin toisin.
Samaa mieltä, mielestäni kuvaa juuri sattumaa. Jollain muulla tavoin sattuman käydessä voisin olla vaikka Brittihivissa, mutta nyt olenkin täällä Vantaalla, ja onnellisesti naimisissa täälläkin. Voisin hyvin olla myös kuollut,sairas tai jumalattoman rikas. Kaikki vaikuttaa kaikkeen ja todellakin miljardi sattumaa historiassa vaikuttaa kaikkeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En oikein ymmärrä, miten jotkut ammentavat perhosefektistä vahvaa kohtalonuskoa ja ajatusta siitä, että kaikki tapahtuu syystä. Eikö se nimenomaan osoita, että kaikki on lopulta todella satunnaista? Jos et olisi esimerkiksi törmännyt siihen johonkin tiettyyn ihmiseen, koska lähtösi viivästyi, et osaisi tätä tapahtumaa kaivatakaan, vaan kaikki olisi nimenomaan sattuman mukaan järjestynyt jotenkin toisin.
Samaa mieltä, mielestäni kuvaa juuri sattumaa. Jollain muulla tavoin sattuman käydessä voisin olla vaikka Brittihivissa, mutta nyt olenkin täällä Vantaalla, ja onnellisesti naimisissa täälläkin. Voisin hyvin olla myös kuollut,sairas tai jumalattoman rikas. Kaikki vaikuttaa kaikkeen ja todellakin miljardi sattumaa historiassa vaikuttaa kaikkeen.
Brittihovissa:)
Tänäkin lauantaina jätin menemättä baariin ja olin luomatta Tinder-profiilia.
t. ikisinkku