Lue keskustelun säännöt.
Puhutaan perhosefektistä omassa elämässäsi
03.11.2018 |
Eli kuinka sattuman pienet oikut ovat vaikuttaneet elämääsi. Itse tapasin pitkäaikaisen kumppanini osumalla samoihin liikenne valoihin. Jos olisin ollut vaikkapa 20 sekuntia myöhemmin liikkeellä, en olisi häntä tavannut. Eroonhan se lopulta päättyi, mutta 15 vuotta yhdessä kuitenkin, ja ihan hyvät muistot. Eli jos silloinen luennoitsija olisi lopettanut/päättänyt puheensa hieman eri aikaan, olisi elämäni täysin erinäköinen. Ymmärtääkö kukaan mitä tarkoitan? Ja sama nykyisen puoliskon kanssa, tupakilla tavattiin. Mitä jos olisinkin ollut juuri silloin vaikka vessassa? Vitsi mitä tajunnan virtaa.., mut elämä on sattumaa, vai?
Kommentit (66)
Olin ostamassa taloa ja aina tuli jotain ettei kauppa onnistunut. Pari kuukautta väännettiin väkisin. Ei tullut kauppoja
Viikko tuon jälkern aloin seurustelemaan mieheni kanssa, hän asui toisella puolella pk seutua. Hyvin pian aloimme rakentamaan omaa taloa. Jos olisin ostanut tuon haaveilemani talon rahat ilisi olleet kiinni siinä pitkään. Lisäksi välimatkasta olisi tullut ongelmia.
Tuon jälkeen opin luottamaan siihen että asiat hoituu omalla painollaan enkä enää väännä mitään väkisin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tapasin mieheni 20 vuotta sitten eräässä chatpalvelussa. Mieheni ei asunut silloin Suomessa. Jos en olisi sattunut juuri hänelle juttelemaan, emme olisi koskaan tavanneet, menneet lopulta naimisiin ja saaneet kahta lastamme. Nyt takana on 15v naimisissa.
Aika tuuri, että satuin juuri tuohon chatpalveluun, samaan aikaan ja juttelemaan juuri hänelle maailman kaikista mahdollisista vaihtoehdoista ja sen seurauksena sain maailman rakkaimman.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En oikein ymmärrä, miten jotkut ammentavat perhosefektistä vahvaa kohtalonuskoa ja ajatusta siitä, että kaikki tapahtuu syystä. Eikö se nimenomaan osoita, että kaikki on lopulta todella satunnaista? Jos et olisi esimerkiksi törmännyt siihen johonkin tiettyyn ihmiseen, koska lähtösi viivästyi, et osaisi tätä tapahtumaa kaivatakaan, vaan kaikki olisi nimenomaan sattuman mukaan järjestynyt jotenkin toisin.
Tämä. Miten ne sattumat nyt yhtäkkiä onkin omaa ansiota?
En ihan ymmärrä tätä kysymystä. Kuka tässä ketjussa ja missä on sanonut, että sattumat ovat omaa ansiota? Tuo "kaikki tapahtuu syystä" on kyllä vähän huonosti sanottu, pikemminkin pitäisi sanoa, että "kaikki johtaa johonkin". Mutta en nyt ymmärrä näitä ketjun kommetteja, jotka olettavat, että perhosvaikutuksen omassa elämässään huomanneet pitäisivät nyt itseään parempia. Eihän tässä niin ole sanottu, vai onko? Minä en tällaista näe.
No jostain kumman syystä en kuollut vauvana, kun synnyin keskosena. Ja siitä sitten kehkeytyi tämä todella paska elämä. Kiitti niin penteleesti, evoluutio, lääketiede ja lääkärit.
Vierailija kirjoitti:
Olin ostamassa taloa ja aina tuli jotain ettei kauppa onnistunut. Pari kuukautta väännettiin väkisin. Ei tullut kauppoja
Viikko tuon jälkern aloin seurustelemaan mieheni kanssa, hän asui toisella puolella pk seutua. Hyvin pian aloimme rakentamaan omaa taloa. Jos olisin ostanut tuon haaveilemani talon rahat ilisi olleet kiinni siinä pitkään. Lisäksi välimatkasta olisi tullut ongelmia.
Tuon jälkeen opin luottamaan siihen että asiat hoituu omalla painollaan enkä enää väännä mitään väkisin
X)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tapasin mieheni 20 vuotta sitten eräässä chatpalvelussa. Mieheni ei asunut silloin Suomessa. Jos en olisi sattunut juuri hänelle juttelemaan, emme olisi koskaan tavanneet, menneet lopulta naimisiin ja saaneet kahta lastamme. Nyt takana on 15v naimisissa.
Aika tuuri, että satuin juuri tuohon chatpalveluun, samaan aikaan ja juttelemaan juuri hänelle maailman kaikista mahdollisista vaihtoehdoista ja sen seurauksena sain maailman rakkaimman.
Maailman rakkaimman? Jonkun toisen sattuman kautta olisit voinut löytää jotain vielä parempaa, mistä et nyt tiedä.
Olin teininä rakastunut melkein parin vuoden ajan luokkamme poikaan. Olin todella lääpälläni, mietin häntä päivin ja öin, mutta en kertonut hänelle mitään. Olin ujo ja minulla oli erittäin vaikeat kotiolot tuolloin. 15 vuotta myöhemmin näin hänestä unta työmatkalla, aamulla oli pakko googlettaa. En löytänyt häntä, mutta hänen siskoltaan oli fb ja meillä yhteinen kaveri, johon olin itsekin tutustunut vastikään. Paljastui, että ovat sukulaisia. Nyt olemme naimisissa tämän miehen kanssa, Hän on todellinen elämäni rakkaus, vielä ihanampi kuin silloin nuorena. En tiedä mistä uni tuli tai mitä olisi käynyt jos en olisi yrittänyt häntä kaikin keinoin etsiä. Tai jos en olisi sattumalta tutustunut hänen sukulaiseensa aikaisemmin (etenkin, kun en asunut/asu Suomessa, törmäsin häneen ulkomailla).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis selittäkää nyt tietämättömälle että mitä perhosefektillä tarkoitetaan?
Tässä ketjussa nimittäin puhutte ihan ristiin. Yksi väittää toisten kirjottavan omaa negatiivista elämäntarinaa, toinen sanoo että kyse on puhtaasta sattumasta, kolmas sanoo että pitää osata tarttua hetkeen. Eli onko perhosefekti nyt puhdasta sattumaa johon ei voi vaikuttaa, joku isompi kohtalo jossa ”näin kaikki oli tarkoitettu tapahtuvaksi”?
Vierailija kirjoitti:
Siis selittäkää nyt tietämättömälle että mitä perhosefektillä tarkoitetaan?
Tässä ketjussa nimittäin puhutte ihan ristiin. Yksi väittää toisten kirjottavan omaa negatiivista elämäntarinaa, toinen sanoo että kyse on puhtaasta sattumasta, kolmas sanoo että pitää osata tarttua hetkeen. Eli onko perhosefekti nyt puhdasta sattumaa johon ei voi vaikuttaa, joku isompi kohtalo jossa ”näin kaikki oli tarkoitettu tapahtuvaksi”?
Vai-sana jäi pois vikasta lauseesta, eli kummasta kyse? Kumpaan uskotte?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitään ei kyllä tapahdu. En totisesti ole niitä ihmisiä jotka isketään pitkään parisuhteeseen jostain liikennevaloista tai bussipysäkiltä. Tupakointiakaan en harrasta. Kaiken kaikkiaan, mä tulen jäämään yksin kun ei kehity mitään edes deittisovellusten kautta saaduista kontakteista.
Nyt taisit keskittyä aloitusviestissä hieman eri asioihin kuin mitä sen kirjoittaja ehkä tarkoitti.
No enpä tiedä. Tiedän kyllä mitä se tarkoittaa mutta mulla ei ole tuollaisia kokemuksia enkä usko niitä tulevankaan.
Silti asiat vaikuttavat toisiinsa. Esimerkiksi jos olet negatiivinen, voi se vaikuttaa jonkun päivään, joka vaikka välittää sen eteenpäin perheelleen jne. Kaikki vaikuttaa kaikkeen. Jonkun muun toimet ovat voineet vaikuttaa pettymyksesi määrään, joka vaikutti siihen, että kirjoitit tänne, mikä aiheutti sen, että nyt vastaan...
Jokainen hetki on käännekohta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
<3 kirjoitti:
En löytänyt oman alani harjoittelupaikkaa, turhauduin. Hain "paskaduunia", jota olin tehnyt 15 vuotta aiemmin. Vanha esimieheni oli bongannut hakemukseni satojen joukosta, pääsin kesätöihin kohteeseen X. Töitä tehdessäni tutustuin oikeisiin ihmisiin asiakkaan puolelle ja avasin suuni oikeaan aikaan. Pari vuotta myöhemmin olen tuon ajan asiakkaallani X töissä ja harjoittelunkin sain siellä suoritettua. Tässä taustalla vielä valta kasa sattumia koulutuksen ja entisten työpaikkojen muodossa.
Mieheni tapasin risteilyllä, johon molemmat lähtivät juuri ja juuri. Yli 10 vuotta takana yhteiseloa.
Uskon perhosefektiin/ kohtaloon/ sattumaan täysin. Ihmisen pitää vain olla valmis reagoimaan ja tarttumaan hetkeen.
Mikäs perhonen niitä toisia sitten estää?
Tähän mäkin haluan selityksen. Mikä perhonen tekee minusta reagoimattoman ja hetkeen tarttumattoman jolle ei mitään kivoja perhosyllätyksiä tule? Onko tällä nyt joku suurempi tarkoitus ja jos niin mikä? Ylipäätään jos mietitte ihmisiä joilla asiat ei järjestykään, niin onko se nyt sitten omaa syytä että joidenkin kohdalle niitä ihmeellisiä sattumia ei tulekaan vai mikä tässä ideana?
Perhosefekti ei toimi vain ihanissa sattumuksissa, vaan kaikessa. Siihen on syynsä, miksi olet tuollainen, todennäköisesti uskoon itseäsi kohtaan on vaikuttanut jonkun muun joku teko, sanominen, perhe jne. Ja heihin taas vaikuttanut aiemmat tapahtumat.
Täällä puhutaan näistä positiivisista, koska ne jäävät mieleen. Yhtälailla voi myöhemmin miettiä, että mikä oli se käänne tai tapahtuma, joka johti eroon ja oliko ero välttämätön? Vaikkapa pettänyt puoliso voi miettiä, että olipa johdatusta, kun uusi sihteeri haki juuri tänne juuri tänä aikana ja sitten tällä taas on vaikutuksia eteenpäin sekä heidän että muiden elämään... ei pidä ajatella liian pienessä mittakaavassa asiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siis selittäkää nyt tietämättömälle että mitä perhosefektillä tarkoitetaan?
Tässä ketjussa nimittäin puhutte ihan ristiin. Yksi väittää toisten kirjottavan omaa negatiivista elämäntarinaa, toinen sanoo että kyse on puhtaasta sattumasta, kolmas sanoo että pitää osata tarttua hetkeen. Eli onko perhosefekti nyt puhdasta sattumaa johon ei voi vaikuttaa, joku isompi kohtalo jossa ”näin kaikki oli tarkoitettu tapahtuvaksi”?
Ei kai perhosvaikutus noihin ota kantaa millään tavalla. Sehän vain tarkoittaa, että yhdestä pikkuasiasta voi olla merkittäviäkin seurauksia. En ihan oikeasti tajua, miksi tässä nyt kukaan jauhaa mistään kohtalosta. Onko kukaan tässä nyt edes väittänyt, että kyseessä olisi joku mystinen ennalta määrätty kohtalo?
Ei perhosefekti tarkoita sitä, että makaa kotona ja odottaa ihmettä tapahtuvaksi. Vaan jos tapaa sen ihanan miehen liikennevaloissa, avaa suunsa ja sanoo moi. Eli itselläänkin on tottakai vastuuta tarttua tilanteisiin, silloin kun kohtalo/sattuma niitä eteen tuo. Tuollainen yksinäinen sattuma voi kuitenkin olla todella merkittävä ja johtaa valtaviin elämänmuutoksiin. Ei kyse ole ennalta määrätystä kohtalosta vaan elämä tarjoaa sattumusten kautta joskus uskomattomia mahdollisuuksia. Itsestään on toki kiinni, mitä niillä tekee tai tekeekö mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei perhosefekti tarkoita sitä, että makaa kotona ja odottaa ihmettä tapahtuvaksi. Vaan jos tapaa sen ihanan miehen liikennevaloissa, avaa suunsa ja sanoo moi. Eli itselläänkin on tottakai vastuuta tarttua tilanteisiin, silloin kun kohtalo/sattuma niitä eteen tuo. Tuollainen yksinäinen sattuma voi kuitenkin olla todella merkittävä ja johtaa valtaviin elämänmuutoksiin. Ei kyse ole ennalta määrätystä kohtalosta vaan elämä tarjoaa sattumusten kautta joskus uskomattomia mahdollisuuksia. Itsestään on toki kiinni, mitä niillä tekee tai tekeekö mitään.
Eihän siitä välttämättä seuraa mitään, vaikka sattumaan tarttuisikin. Jos tapaa maailman ihanimman miehen liikennevaloissa ja sanoo moi, muttei saa vastakaikua ja mitään ei tapahdukaan. Ei tulekaan vuosisadan rakkaustarinaa eikä sukupolvien ketju pääse jatkumaan.
Vierailija kirjoitti:
Mies tietty aina otti sulta numeron ja siitä se sitten lähti, itse vain tarvitsi leijailla sen perhosen siiven ilmavirran mukana. Omat perhosefektini koostuvat vain lähinnä niistä vastenmielisistä kohtaamisista, jotka pistää ajattelemaan että piti sitten tuonkin kanssa astua ulko-ovesta samaan aikaan ulos.
Näin 😀😁
Narikkakortin katoaminen johti pakkoon jäädä baariin pilkkuun asti, joka johti siihen, että tapasin erään miehen, jonka kanssa seurustelu johti nykyiseen alavalintaani. Me erosimme pian tapaamisen jälkeen, mutta ilman tätä kohtaamista en olisi päätynyt työpaikkaan, jossa tapasin nykyisen aviopuolisoni. Myös tämä eksä tapasi oman nykyisen puolisonsa paikassa johon ei olisi päätynyt ilman meidän eroamme. Että kyllä tulee useinkin mietittyä sitä yhtä kadonnutta narikkakorttia :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei perhosefekti tarkoita sitä, että makaa kotona ja odottaa ihmettä tapahtuvaksi. Vaan jos tapaa sen ihanan miehen liikennevaloissa, avaa suunsa ja sanoo moi. Eli itselläänkin on tottakai vastuuta tarttua tilanteisiin, silloin kun kohtalo/sattuma niitä eteen tuo. Tuollainen yksinäinen sattuma voi kuitenkin olla todella merkittävä ja johtaa valtaviin elämänmuutoksiin. Ei kyse ole ennalta määrätystä kohtalosta vaan elämä tarjoaa sattumusten kautta joskus uskomattomia mahdollisuuksia. Itsestään on toki kiinni, mitä niillä tekee tai tekeekö mitään.
Eihän siitä välttämättä seuraa mitään, vaikka sattumaan tarttuisikin. Jos tapaa maailman ihanimman miehen liikennevaloissa ja sanoo moi, muttei saa vastakaikua ja mitään ei tapahdukaan. Ei tulekaan vuosisadan rakkaustarinaa eikä sukupolvien ketju pääse jatkumaan.
Niin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei perhosefekti tarkoita sitä, että makaa kotona ja odottaa ihmettä tapahtuvaksi. Vaan jos tapaa sen ihanan miehen liikennevaloissa, avaa suunsa ja sanoo moi. Eli itselläänkin on tottakai vastuuta tarttua tilanteisiin, silloin kun kohtalo/sattuma niitä eteen tuo. Tuollainen yksinäinen sattuma voi kuitenkin olla todella merkittävä ja johtaa valtaviin elämänmuutoksiin. Ei kyse ole ennalta määrätystä kohtalosta vaan elämä tarjoaa sattumusten kautta joskus uskomattomia mahdollisuuksia. Itsestään on toki kiinni, mitä niillä tekee tai tekeekö mitään.
Eihän siitä välttämättä seuraa mitään, vaikka sattumaan tarttuisikin. Jos tapaa maailman ihanimman miehen liikennevaloissa ja sanoo moi, muttei saa vastakaikua ja mitään ei tapahdukaan. Ei tulekaan vuosisadan rakkaustarinaa eikä sukupolvien ketju pääse jatkumaan.
Mikä pointti tässä nyt oli? Jos mitään ei tapahdu niin sitten ei tapahdu, se ei liity mitenkään siihen, että joskus tapahtuu. Sehän se koko idea perhosefektissä on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis selittäkää nyt tietämättömälle että mitä perhosefektillä tarkoitetaan?
Tässä ketjussa nimittäin puhutte ihan ristiin. Yksi väittää toisten kirjottavan omaa negatiivista elämäntarinaa, toinen sanoo että kyse on puhtaasta sattumasta, kolmas sanoo että pitää osata tarttua hetkeen. Eli onko perhosefekti nyt puhdasta sattumaa johon ei voi vaikuttaa, joku isompi kohtalo jossa ”näin kaikki oli tarkoitettu tapahtuvaksi”?
Ei kai perhosvaikutus noihin ota kantaa millään tavalla. Sehän vain tarkoittaa, että yhdestä pikkuasiasta voi olla merkittäviäkin seurauksia. En ihan oikeasti tajua, miksi tässä nyt kukaan jauhaa mistään kohtalosta. Onko kukaan tässä nyt edes väittänyt, että kyseessä olisi joku mystinen ennalta määrätty kohtalo?
Minulle tuo kohtalo-vaikutelma tulee vahvasti esimerkiksi siitä, miten monet liittävät tässä ketjussa perhosefektin nimenomaan "maailman ihanimman" tapaamiseen. Tapahtumia tulkitaan jälkikäteen ajatuksella, että juuri näin kuului tapahtua, vaikka jos toisen sattuman kautta olisi käynyt toisin, ei sitä tapahtumatonta osaisi kaivatakaan.
Muutenkin olen aiemmin käsittänyt, että perhosefektillä tarkoitetaan jonkin todella pienen ja näennäisesti asiaan liittymättönän asian ketjuvaikutusta toiseen asiaan. Tällaisia sattumia olisi tietysti mahdotonta raportoida tähän ketjuun, joten sinällään nämä ketjun "perhosefektit"=sattumat ovat ymmärrettäviä. Itse en kuitenkaan näe sinällään mitään perhosefektiä esimerkiksi siinä, että tapasin nykyisen miesystäväni vain, koska hän päätti painaa tinderissä kohdallani superlikea tavallisen liken sijaan ja sain katsottavakseni uudelleen jo kerran skippaamani profiilin. Yhtä lailla perhosefektiksi voisi sanoa sitä, ettemme olleet aiemmin törmänneet, vaikka olimme käyneet paljon samoissa paikoissa ja meillä oli yhteisiä tutun tuttuja.
Upp