Lue keskustelun säännöt.
Puhutaan perhosefektistä omassa elämässäsi
03.11.2018 |
Eli kuinka sattuman pienet oikut ovat vaikuttaneet elämääsi. Itse tapasin pitkäaikaisen kumppanini osumalla samoihin liikenne valoihin. Jos olisin ollut vaikkapa 20 sekuntia myöhemmin liikkeellä, en olisi häntä tavannut. Eroonhan se lopulta päättyi, mutta 15 vuotta yhdessä kuitenkin, ja ihan hyvät muistot. Eli jos silloinen luennoitsija olisi lopettanut/päättänyt puheensa hieman eri aikaan, olisi elämäni täysin erinäköinen. Ymmärtääkö kukaan mitä tarkoitan? Ja sama nykyisen puoliskon kanssa, tupakilla tavattiin. Mitä jos olisinkin ollut juuri silloin vaikka vessassa? Vitsi mitä tajunnan virtaa.., mut elämä on sattumaa, vai?
Kommentit (66)
Mitään ei kyllä tapahdu. En totisesti ole niitä ihmisiä jotka isketään pitkään parisuhteeseen jostain liikennevaloista tai bussipysäkiltä. Tupakointiakaan en harrasta. Kaiken kaikkiaan, mä tulen jäämään yksin kun ei kehity mitään edes deittisovellusten kautta saaduista kontakteista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En jaksa selostaa omaa tarinaani tunnistettavuuden takia, mutta monesti on tullut mietittyä miten monella eri tavalla olisi elämä voinut mennä.
Haastattelin harjoittelijoita yritykseen jossa olin töissä. Jo valitsemamme henkilö perui tulonsa viime hetkellä, ja jouduimme etsimään toisen harjoittelijan. Valitsin hakeneiden "ehkä" pinosta silmät kiinni ehdokkaan - hän on nyt seitsemättä vuotta puolisoni 🤗. Onneksi tuo eka valittu sai paremman työpaikan 😄!
Seiskalla koulussa välitunnilla yksi sen aikaisista parhaista ystävistäni suuttui minulle verisesti, en oikein ymmärtänyt edes mistä. Suuttui kuitenkin. Sillä hetkellä rikkoutui koko ystävyyssuhde joka oli jatkunut jo päiväkodista lähtien. Samalla tipahdin koko kaveriporukasta noin viikon sisällä. Olimme olleet kaikki (5 tyttöä) todella läheisiä vuosikausia. Jäin täysin ystävittä mutta aika nopeasti löysin uusia ystäviä luokalle tulleista uusista tytöistä (joita en ollut aikaisemmin niin huomannut).
Uusi ystäväpiirini oli rauhallinen kun taas vanha vuosien saatossa myöhäisteineinä käytti runsaasti alkoholia ja huumeitakin, sekoili (vanhempien) miesten kanssa. Se uusi ystäväpiirini koostui sellaisista kilteistä tytöistä ja meidän menomme oli todella rauhallista, tylsääkin jopa.
Tämän ”uuden” ystäväporukan (4 tyttöä/naista) kanssa olemme yhä hyvin läheisiä ystäviä vaikka melkein viisikymppisiä jo olemmekin. Olemme ristiin toistemme lasten kummeja. Tapaamme kuukausittain.
Tajusin vasta noin kolmekymppisenä luokkakokouksen yhteydessä että välirikko seiskalla johtui siitä että se silloinen läheinen ystäväni joka suuttui minulle verisesti suuttui vain siksi että oli kuullut vastaukseni hänen kysymykseensä väärin. Jos minä olisin 1) kysynyt häneltä silloin suoraan miksi ihmeessä hän suuttui tai 2) ystäväni olisi kysynyt minulta mitä kettua oikein tarkoitan sen sijaan että olisi vaan suuttunut en olisi tipahtanut tuosta kaveriporukasta pois. Teinivuodet olisivat menneet todella erilaisesti (huonommin/turvattomammin/päihteitä ja väkivaltaa kokien) enkä olisi nyt osa tätä ihanaa naisporukkaa.
Olen ihan onnellinen nyt tuosta väärinkäsityksestä joka käänsi elämäni suunnan teini-iän alussa.
Vierailija kirjoitti:
Mitään ei kyllä tapahdu. En totisesti ole niitä ihmisiä jotka isketään pitkään parisuhteeseen jostain liikennevaloista tai bussipysäkiltä. Tupakointiakaan en harrasta. Kaiken kaikkiaan, mä tulen jäämään yksin kun ei kehity mitään edes deittisovellusten kautta saaduista kontakteista.
Nyt taisit keskittyä aloitusviestissä hieman eri asioihin kuin mitä sen kirjoittaja ehkä tarkoitti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin deittipalvelussa, juuri aikeissa lopettaa sen turhana. Ajattelin kuitenkin, että käyn vielä katsomassa. Mieheni juuri avasi oman profiilinsa, ja huomasin hänet heti siitä. Ei paljon olisi tarvittu, ettei olisi koskaan kohdattu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitään ei kyllä tapahdu. En totisesti ole niitä ihmisiä jotka isketään pitkään parisuhteeseen jostain liikennevaloista tai bussipysäkiltä. Tupakointiakaan en harrasta. Kaiken kaikkiaan, mä tulen jäämään yksin kun ei kehity mitään edes deittisovellusten kautta saaduista kontakteista.
Nyt taisit keskittyä aloitusviestissä hieman eri asioihin kuin mitä sen kirjoittaja ehkä tarkoitti.
No enpä tiedä. Tiedän kyllä mitä se tarkoittaa mutta mulla ei ole tuollaisia kokemuksia enkä usko niitä tulevankaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitään ei kyllä tapahdu. En totisesti ole niitä ihmisiä jotka isketään pitkään parisuhteeseen jostain liikennevaloista tai bussipysäkiltä. Tupakointiakaan en harrasta. Kaiken kaikkiaan, mä tulen jäämään yksin kun ei kehity mitään edes deittisovellusten kautta saaduista kontakteista.
No tämä. En todellakaan ole periaatteessa niitä ihmisiä, jotka jää rupattelee liikennevaloihin. Tuossakin oli monta sattumaa taustalla. Tärkeimpänä ehkä, että oli kengännauhat auki, josta tuleva tuolloin vielä tuleva kumppani mainitsi. Jos ajatellaan näin. Olisin sitonut kengännauhat huolella, en olisi ikinä tanannut häntä.. Ja siitä seuranneita juttuja, aivan varmasti asuisin eri paikkakunnalla kuin nyt, ja muutenkin elämäni olisi luultavasti täysin erilainen. ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitään ei kyllä tapahdu. En totisesti ole niitä ihmisiä jotka isketään pitkään parisuhteeseen jostain liikennevaloista tai bussipysäkiltä. Tupakointiakaan en harrasta. Kaiken kaikkiaan, mä tulen jäämään yksin kun ei kehity mitään edes deittisovellusten kautta saaduista kontakteista.
Nyt taisit keskittyä aloitusviestissä hieman eri asioihin kuin mitä sen kirjoittaja ehkä tarkoitti.
Niin, tässähän pitää huokailla joukolla miten ihmeellisten sattumien kautta löydettiin monivuotiset kumppanimme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitään ei kyllä tapahdu. En totisesti ole niitä ihmisiä jotka isketään pitkään parisuhteeseen jostain liikennevaloista tai bussipysäkiltä. Tupakointiakaan en harrasta. Kaiken kaikkiaan, mä tulen jäämään yksin kun ei kehity mitään edes deittisovellusten kautta saaduista kontakteista.
Nyt taisit keskittyä aloitusviestissä hieman eri asioihin kuin mitä sen kirjoittaja ehkä tarkoitti.
No enpä tiedä. Tiedän kyllä mitä se tarkoittaa mutta mulla ei ole tuollaisia kokemuksia enkä usko niitä tulevankaan.
Jos perhosvaikutus on sinulle käsitteenä täysin tuntematon, avaan sitä sinulle sen verran, että sen ei tarvitse liittyä vastakkaiseen sukupuoleen, deittailuun ja rakkauteen tipan tippaa. Itse en varmaan olisi edes elossa, ellen olisi suostunut tekemään yhdeksi ainoaksi aikomaani keikkavuoroa nykyiseen työpaikkaani, jossa työskenteleminen ei silloin olisi vähempää voinut houkuttaa. Juttu on pitkä, mutta tuohon yhteen ainoaan puheluun vastaaminen kiireisen muuttorumban keskellä pelasti minut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitään ei kyllä tapahdu. En totisesti ole niitä ihmisiä jotka isketään pitkään parisuhteeseen jostain liikennevaloista tai bussipysäkiltä. Tupakointiakaan en harrasta. Kaiken kaikkiaan, mä tulen jäämään yksin kun ei kehity mitään edes deittisovellusten kautta saaduista kontakteista.
No tämä. En todellakaan ole periaatteessa niitä ihmisiä, jotka jää rupattelee liikennevaloihin. Tuossakin oli monta sattumaa taustalla. Tärkeimpänä ehkä, että oli kengännauhat auki, josta tuleva tuolloin vielä tuleva kumppani mainitsi. Jos ajatellaan näin. Olisin sitonut kengännauhat huolella, en olisi ikinä tanannut häntä.. Ja siitä seuranneita juttuja, aivan varmasti asuisin eri paikkakunnalla kuin nyt, ja muutenkin elämäni olisi luultavasti täysin erilainen. ap
Mutta miten hemmetissä päädytään jonkun ventovieraan kanssa yhteen jonkun hetken valoissa rupattelun kautta, ei vaan mene mun jakeluun. Kuka teki ja mitä ratkaisevaa että siihen lopputulokseen päädyttiin, eihän siinä nyt riitä pelkästään se että "törmättiin"?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun piti tavata silloinen miesystävä perjantaina. Oltiin sovittu että tulee mun luo. Soitti samana iltana ja perui kun oli saanut kutsun johonki mettäbileisiin. Ei ollut eka kerta kun beilas. Mä sain raivarin ja sanoin että tää oli nyt sitten tässä. Viimeinen kerta. Lähdin kiukuspäissäni ravintolaan ja tapasin siellä nykyisen mieheni. Se oli rakkautta ensi silmäyksellä. Nyt jo 18 yhteistä vuotta takana. Kiitos ex ettet tullut.
Eli et ymmärtänyt yhtään mistä perhosvaikutuksessa on kyse...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eli et ymmärtänyt yhtään mistä perhosvaikutuksessa on kyse...
Ja tää oli 12 kommentiin..
Isä pyyhki kerran peban vasemmalla kädellä oikean sijaan. Ilman kyseistä tapahtumaa en olisi sijoittunut uintikilpailuissa hyvälle lähtöpaikalle ja tämäkin viesti olisi jäänyt kirjoittamatta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitään ei kyllä tapahdu. En totisesti ole niitä ihmisiä jotka isketään pitkään parisuhteeseen jostain liikennevaloista tai bussipysäkiltä. Tupakointiakaan en harrasta. Kaiken kaikkiaan, mä tulen jäämään yksin kun ei kehity mitään edes deittisovellusten kautta saaduista kontakteista.
No tämä. En todellakaan ole periaatteessa niitä ihmisiä, jotka jää rupattelee liikennevaloihin. Tuossakin oli monta sattumaa taustalla. Tärkeimpänä ehkä, että oli kengännauhat auki, josta tuleva tuolloin vielä tuleva kumppani mainitsi. Jos ajatellaan näin. Olisin sitonut kengännauhat huolella, en olisi ikinä tanannut häntä.. Ja siitä seuranneita juttuja, aivan varmasti asuisin eri paikkakunnalla kuin nyt, ja muutenkin elämäni olisi luultavasti täysin erilainen. ap
Mutta miten hemmetissä päädytään jonkun ventovieraan kanssa yhteen jonkun hetken valoissa rupattelun kautta, ei vaan mene mun jakeluun. Kuka teki ja mitä ratkaisevaa että siihen lopputulokseen päädyttiin, eihän siinä nyt riitä pelkästään se että "törmättiin"?
Tää just on se ajatus koko kaaosteoriassa, eli perhosvaikutuksessa. No jos pilkkuja viilaa, niin vähän eri asia, mut aika lähellä samaa. Lähtee jo ajatuksesta jos isänne olisi hieraissut hieman toisella tavalla kiveksiään sillä hetkellä kun pantiin alulle, sit ois tullu ihan joku muu? oonko mä kipee kun mietin näin..? kaikki tapahtuu syystä.. ap
Vierailija kirjoitti:
Isä pyyhki kerran peban vasemmalla kädellä oikean sijaan. Ilman kyseistä tapahtumaa en olisi sijoittunut uintikilpailuissa hyvälle lähtöpaikalle ja tämäkin viesti olisi jäänyt kirjoittamatta.
Tässä oli juuri ymmärretty asia oikein. Ja ei edes vitsi, mut näinhän se menee.
Everything happens for a reason..
Minäkin uskon että asiat menee kuten niiden pitääkin. Tähän asti niin on mennyt omassa elämässäni ja tästä ketjustakin jo huomaa, kuinka toiset kirjoittavat omaa ehkäpä onnetonta ja ilotonta elämäntarinaansa. ”Ei mulle koskaan käy noin”, ”tapaan vain ärsyttäviä tyyppejä”..jne.
Mies tietty aina otti sulta numeron ja siitä se sitten lähti, itse vain tarvitsi leijailla sen perhosen siiven ilmavirran mukana. Omat perhosefektini koostuvat vain lähinnä niistä vastenmielisistä kohtaamisista, jotka pistää ajattelemaan että piti sitten tuonkin kanssa astua ulko-ovesta samaan aikaan ulos.