Lue keskustelun säännöt.
Isovanhemmat eivät tule lastenlasten synttäreille
29.08.2022 |
Meillä on leikki-ikäinen ja yksivuotias, ovat kaikkien isovanhempien ainoat lastenlapset, mutta anoppia ja appea eivät kiinnosta. Mitään hoitoapua en osaa edes kaivata, mutta appivanhemmat eivät tule kutsuttuna kylään, eivät edes lasten synttäreille tai kuopuksen ristiäisiin. Enkä odota mitään lahjoja, eikä appivanhemmilla sen puoleen ole mitään rahahuoliakaan, eli en usko että on siitä kyse. Appivanhemmat ovat eronneet yli 20 vuotta sitten, eli törppöilevät toisistaan tietämättä.
Someen anoppi kyllä päivitti ilman lupaa kuopuksesta heti sukupuolen ja mitat kun olin itse vielä synnytyssalissa, sekä keräsi onnittelut kavereiltaan, mutta kuopuksen on oikeassa elämässä nähnyt muistaakseni kolme kertaa. Appiukko ei vaivautunut kuopuksen ristiäisiin, koska hänellä oli kiire viettää aikaa mökillä 6 viikkoa. Esikoisen synttäreitä on kummaltakin jäänyt väliin myös useampia, yhtä aikaa heitä ei miehen mukaan voi kutsua kun eivät siedä toisiaan. Mies kutsuu heitä säännöllisesti myös esimerkiksi joulunviettoon, mutta voivat perua vasta kun pitäisi jo olla paikalla.
Kumpikaan ei asu erityisen kaukana, toinen 10 km, toinen noin 150 km (muuttanut viime vuosina neljästi, aina vain kauemmaksi). Kumpikin on vielä työelämässä, eikä ole ihmeellisempiä sairauksia, eikä (tiedossaolevia) mielenterveyden ongelmia. Mies pitää yhteyttä vanhempiinsa, ja minäkin yritän käyttäytyä ystävällisesti kun tavataan, vaikka kummastelenkin touhua kovin. Appiukon huumoria minun on joskus vaikea ymmärtää, kun vitsailee esimerkiksi siitä, ettei mieheni muka ole lasten isä (mitään syytä vitseihin ei ole, ja lapset ovat ihan isänsä näköisiä). Kutsuu myös kuopusta itsekeksimällään nimellä edelleen, ei siis mikään lempinimi, vaan appiukosta se vain olisi ollut hyvä nimi.
Miehen kanssa ollaan oltu yhdessä yli 10 vuotta, ja hän on aivan ihana, mutta jotenkin liian kiltti vanhemmilleen, ja rientää aina auttamaan heitä kaikessa, muun muassa kastelemaan mökkeilijän kukkasia vaikka oma lapsemme joutui samaan aikaan viikoiksi sairaalaan. Kumpikin isovanhemmista on puhunut itse oma-aloitteisesti, että kunhan lapset ovat isompia, voivat tulla yökylään, mutta miksi lapset koululaisina haluaisivat mennä yökylään isovanhemmille, jotka ovat täysin vieraita. Vanhempi ei tunnistanut mummiaan valokuvasta, sillä näkevät niin harvoin. Kuopuksesta taas ei edes ole yhtään kuvaa appivanhempien kanssa.
Olen jo lähes luovuttanut heidän suhteensa, mutta miehen takia yritän ymmärtää heitä. Onko ideoita, miksi jotakuta ei kiinnosta omat lapsenlapset? Onko jollain samanlaisia kokemuksia?
Kommentit (11)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nykymilleniaalit ovat niin itsekkäitä ja röyhkeitä, että eipä minua ainakaan sukulaisena kiinnosta tuppautua näiden röyhkimysten luokse - jotka eivät ymmärrä vastavuoroisuuden käsitettä missään asiassa.
Haluatko oikeasti kuulla? Minä kyllä käyn synttäreillä ja ostan lahjoja, mutta esimerkiksi joulut haluan rauhoittaa - inhosin aina hälinäjouluja ja väsyin niistä kuollakseni. Hätätilanteessa autan toki lastenhoidossa, mutta noin pääsääntöisesti Olen Jo Hoitanut Haluamani Lapset. Nämä ovat sinun ja miehesi päättämiä ihmistaimia, hoitakaa ne:
Ennen lapsia hankkivat sosiaalisen paineen takia myös ne, jotka jäisivät nykyään veloiksi. Eli ei niin lapsirakkaillakin oli lapsia. Heitä eivät omat eivätkä vieraat lapset oikein kiinnosta. Onneksi nykyään voi jäädä lapsettomaksi.
Vierailija kirjoitti:
Ennen lapsia hankkivat sosiaalisen paineen takia myös ne, jotka jäisivät nykyään veloiksi. Eli ei niin lapsirakkaillakin oli lapsia. Heitä eivät omat eivätkä vieraat lapset oikein kiinnosta. Onneksi nykyään voi jäädä lapsettomaksi.
Tämä. Omien vanhempieni kohdalla arvelen tätä (+persoonallisuushäiriö.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi olla etteivät "vanhana" jaksa enää mitään ylimääräistä, oma arki vie aikaa ja voimia. Haluavat rentoutua tai matkustaa kenties jos on mahdollisuuksia. Joillakin omat huolet ja talous. Lapsi voi huutaa, kirkua ja kuolata. Voihan olla että silti välittävät muiden hyvinvoinnista erikseen. Noin pieni ei muista sukua tai isovanhempia, ihan vanhemmat riittävät tai valokuva. Itse en kaivannut lapsena isovanhempia, sukua, ollaan erilaisia jne. Myöhemmin oli hetken varamummo viineriä työntämässä.
Vierailija kirjoitti:
Taas tarinaseppo asialla
Miksi tämä olisi tarina? Mulla on kyllä oman suvun (ei siis miehen) kanssa ihan samanlaisia kokemuksia. Oon lopettanut pohtimasta koko asiaa, huomattavasti itsellä mukavampaa, ei ole näkynyt synttäreillä ei rippi- eikä yo-juhlissa. Jos ei kiinnosta, ei väkisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, ehkäpä tilanne vain pitää hyväksyä. Taidat olla paljolti jo tehnytkin niin.
Olisiko teillä lähellämuita, jotka voisi olla lapsille "varamummo", ja/tai "varapappa" ?
Meidän perheellä oli Mannerheimin lastensuojeluliitolta perhekummi, hän oli tavallaan "varamummo". Sopimus mll:n kanssa on jo päättynyt, mutta joskus tavataan edelleen kyseistä henkilöä ja viestitellään kuulumisia puolin ja toisin.
Hyvää jatkoa teille!
Kiitos vastauksista! Olen tavallaan hyväksynyt asian, ja siis onneksi lapsilla on myös toiset isovanhemmat, jotka ovat normaalisti lasten elämässä mukana: käyvät kylässä kun kutsutaan, kutsuvat itse kylään ja kutsuvat esikoisen kyläilemään itsekseen muutamia kertoja vuodessa. Lähinnä mietin tässä, miksi nämä toiset isovanhemmat, jotka ennen lapsenlapsia jatkuvasti valittivat meille, että olisi jälkikasvua syytä hankkia heille iloksi, eivät sitten oikeassa elämässä haluakaan nähdä. Ja tietysti miehen kannalta mietityttää myös, hän kun haluaisi jakaa omien vanhempiensa kanssa lastemme tärkeät päivät ja muuta sellaista normaalia elämää. Tämän kommunikoinnin olen jättänyt miehelleni, koska en halua kenellekään osallisista mielipahaa.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ennen lapsia hankkivat sosiaalisen paineen takia myös ne, jotka jäisivät nykyään veloiksi. Eli ei niin lapsirakkaillakin oli lapsia. Heitä eivät omat eivätkä vieraat lapset oikein kiinnosta. Onneksi nykyään voi jäädä lapsettomaksi.
Ennen lapset myös syntyivät lupaa kysymättä. Ehkäisy ei ollut nykyistä luokkaa.
E-pillerit olivat vaarallisia, niistä saivat naiset veritulppia tai muuten aiheuttivat erilaista vaivaa. 60- luvulla. Jonkun aikaa niitä söin. Sitten oli kierukka. Jonkun aikaa.
Oikeasti kerro heille että pitäisit tärkeänä että he olisivat osa elämäänne. Kun asiaa ei tuo kunnolla esille, niin vaikea on myöskään arvailla kaivataanko teillä edes isovanhempien seuraa.