Perheriita käynnissä -ota kantaa
Tänään tuli ilmi, että tietotekniikasta kiinnostunut mies on kevättalvella salaa uusinut meidän perheen kovalevyarsenaalin ja samalla kadottanut kaljapöhnässä Bill Gatesia leikkiessään kaikki valokuvat ajalta syksy 2011-heinäkuu 2013.
Eihän siinä mitään, mutta kun tuolle ajanjaksolle sattui ainoan lapsen syntymä. Eli siinä sitten katosi kuvat vastasyntyneestä, eka joulu, ainoat kuvat edesmenneen mummin sylissä jne. V****, että v*******. Tässä yhteydessä pakko todeta, että lähisukulaiselta paloi pari vuotta sitten talo ja ns. kaikki meni eli omaan suhteellisuudentajua (eihän tässä kukaan kuollut ole), mutta V**** KUN TUO ASENNE ON SE MIKÄ MÄTTÄÄ.
P******, kun tunnustaisi rehellisesti ja pahoittelisi tapahtunutta, mutta ei sitten millään. Ensin oli vanha kovalevy tallessa ja sitten kun sanoin, että eipä ole niin muuttui vialliseksi mikä piti heittää roskiin. Ihmettelin vaan, että miten onnistui risalta kovalevyltä osan kuvista kopionti, mutta osan ei. Ihan selkeästi on möhlännyt pahemman kerran kuvien kopioinnissa, mutta ei vaan suostu tunnustamaan. Ei sitten millään. Sivulauseessa vielä syyllistää, että mun vika (joka ei kovalevykopiointiin osallistu millään lailla).
Ainoa pahoittelu on ollut se, että häneltäkin on VALOKUVA-ALBUMEITA kadonnut 80-luvulta. Autokuvia. Oli pakko kysyä, että montako vastasyntyneen lapsen kuvaa meni mukana. Montako edesmenneen mummin kuvaa lapsenlapsi sylissä katosi. Siihen sitten jotain typerää vitsailua niin voi kiesus!
Ei tuo tajua. Ei sitten millään. Ei edes sitä, että tässä vaiheessa kyse ei ole enää valokuvista vaan rehellisyydestä.
Tässä on pidempään ollut riitaa siitä, että meille talouteen ilmaantuu noita teknisiä härpäkkeitä, joita ei osata käyttää ja maksaahan ne kaikki. Käyttää niitä ei kuitenkaan osata ja tämänpäiväinen on malliesimerkki siitä. Monta sataa paloi rahaa näihin v**** tera giga levyihin ja lopputuloksena kuvat katosi. Ei mitään järkeä.
Ei tässä muuta, mutta kun tällä tavalla sujuu elo niin pakko pohtia, että missä vaiheessa tuo jäärä tekee minusta anneliauerin.
Kommentit (51)
Olen tosi pahoillani. Voin jotenkin aavistaa tuon ahdistuksen.
Tiedän, ettei tämä auta sinua enää yhtään, eikä tarkoitukseni ole jälkiviisastella, mutta tämä on yksi syy, miksi olen iloinen, että meillä on teetetty paljon paperivalokuvia ja jaettu kuvia myös (tarkasti oikealle lähipiirille rajatussa) sosiaalisessa mediassa. Onpahan useammassa paikassa dataa tallessa, jos yksi tuhoutuu.
Joo-o, tuo on jo sen tason moka että muutama miehen elektroninen vehje olisi saanut moukarista.
Porvoossa kirjotellaan jo kesken perheriidankin palstalle.
Miehen vikahan se on , että sinä et ota itsellesi tärkeistä tiedostoista ja/tai kuvista IHAN ITSE ITSELLESI varmuuskopioita. Pyhän marttyyrin äitys on nyt niin kovin rikottu.
Varmuuskopiointi? Digitaalisista aineistoista sanotaan usein, että niitä ei ole varsinaisesti olemassa, ellei ole vähintään yhtä fyysisesti riippumatonta kopiota.
Apua, ymmärrän suuttumuksesi ja mielipahasi hyvin. Olisi kauheeta, jos oman lapseni ensikuukausina otetut kuvat katoaisivat. Joo, pahempiakin asioita on. Mutta ainakin itsellä niihin kuviin on kietoutunut siltä ajalta ihan hirveästi sellaisia tuntemuksia, ajatuksia ja muistoja, jotka muistuu monesti mieleen vasta kuvia katsoessa. Ovat senkin takia tosi tärkeitä minulle, vaikka tietysti merkityksellisiä myös ihan vaan ainutlaatuisina kuvina lapsesta.
Miehelle ei nyt sinänsä hyödytä raivota, kun vahinko on jo tapahtunut, mutta kyllä hänen pitäisi minusta ymmärtää pahoitella asiaa. Eikös ole ihan yleismaailmallinen hyvä tapa pyytää anteeksi, jos on mokannut ja pahoittanut toisen mielen?
Ehkä miehesi ei oikein tajua, miksi kuvat olivat sinulle niin tärkeitä. (Joskin mielestäni kenen tahansa normaalilla tunneälyllä varustetun ihmisen pitäisi kyetä se ymmärtämään.)
Vierailija kirjoitti:
Miehen vikahan se on , että sinä et ota itsellesi tärkeistä tiedostoista ja/tai kuvista IHAN ITSE ITSELLESI varmuuskopioita. Pyhän marttyyrin äitys on nyt niin kovin rikottu.
Sä noin niinkuin oikeasti olet sitä mieltä, että perheessä eläessä pitäisi ottaa kahdet varmuuskopiot, kun puolisoon ei saa luottaa sen vertaa, että se ei menisi niitä varmuuskopioiksi tarkoitettuja toheloidessaan rikkomaan?
Jos ko. kuvat olivat AP:lle tärkeitä, niin miksi ei varmuuskopioita?
Joku nörtti varmaan saisi kuvat löydettyä, maksaa, mutta lienee sen arvoista.
Vierailija kirjoitti:
Varmuuskopiointi? Digitaalisista aineistoista sanotaan usein, että niitä ei ole varsinaisesti olemassa, ellei ole vähintään yhtä fyysisesti riippumatonta kopiota.
Mä tulkitsen että varmuuskopiot nimenomaan on otettu, kun aloittaja puhuu että kaikenmaailman "teragigalevyihin" on mennyt niin paljon rahaa. Mutta nyt ne varmuuskopiotkin on tuhottu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehen vikahan se on , että sinä et ota itsellesi tärkeistä tiedostoista ja/tai kuvista IHAN ITSE ITSELLESI varmuuskopioita. Pyhän marttyyrin äitys on nyt niin kovin rikottu.
Sä noin niinkuin oikeasti olet sitä mieltä, että perheessä eläessä pitäisi ottaa kahdet varmuuskopiot, kun puolisoon ei saa luottaa sen vertaa, että se ei menisi niitä varmuuskopioiksi tarkoitettuja toheloidessaan rikkomaan?
Oletko tosissasi vai trolli?
ETENKIN lapsiperheissä tietokoneille voi tapahtua MITÄ TAHANSA.
En käsitä ihmisiä jotka kuvittelevat kuviensa olevan tästä ikuisuuteen tallessa yhden koneen varassa.
Ihme älämölöä jostain paskoista kuvista mitä ei kukaan koskaan edes katso.
Mahdollisesti miestä itseäänkin veetuttaa niin paljon ettei kykene edes pahoittelemaan. Vaikka tietysti pitäisi.
Mutta joo, itse varmaan opit tästä kerrasta, että omista sinulle tärkeistä kuvista kannat nyt ja vastedes vastuun ihan itse keskenäsi, et usko sitä hommaa miehelle etkä kenellekään muullekaan. Koska niin se vaan on.
Varmuuskovalevyjä kaksi kappaletta. Toinen autotallissa (eri rakennuksessa säilytettynä). Ongelma se, että ukko hävittänyt molemmat ja kikkaillut näitä tera/giga/levyilleen. Siinä rytäkässä sitten ryssinyt ja kadottanut kuvat.
T:aapee
Omalle kohdalle sattuessa olisin kyllä hetken upset, mutta sitten ajattelisin, että mennyt mikä mennyt.
Omista vauvoistani oli paljon kuvia heti laitoksella otettuina. Annoin kuvat asianomaisille itselleen, kun muuttivat kotoa. Nyt ei albumeja enää löydy mistään. Mihin lienevät kadonneet.
Sen pituinen se.
Harvoin niitä kuvia loppupelissä tulee katseltua. Itse olen kasarin lapsi enkä muista milloin olisin viimeksi katsellut lapsuuskuvia tai kuvia edesmenneistä isovanhemmista. Kyllä ne muistona on mielessä muutenkin. Sama juttu omien lasten kanssa. Muutama kuva on esillä mutta ei niitä tule koneelta katseltua.
Onko niitä levyjä fyysisesti vielä jossain? Ammattilainen kyllä saa ne sieltä kaivettua, jos on.
Ja uskon, että suututtaa. Ja jos toinen ei edes tajua pyytää anteeksi.
Siis hävittänyt myös varmuuskopiot? Miten voi olla niin tumpelo? Ei ihme, että sua vit uttaa.
Jos se uusi kovalevyt, ne kuvat on vanhoilla levyillä tallessa.
Voi, ymmärrän että ahdistaa ja ketuttaa. Voin sanoa että oma vitutuskäyrä olisi todella korkealla myös ja pitkään.