Jouluapua.fi kartta avattu

Suomessa todellakin on köyhyyttä. 

Eniten apua tarvitsevat sinnittelevät kuukaudesta toiseen, pienillä tuloilla. Ovat oppineet, että vain viime tipassa haetaan apua. He eivät jaa yhteystietojaan netin mulle.apua- listoilla. Heille se on noloa. 

On kahdenlaisia mm jouluapu- hakijoita;

- röyhkeitä, jotka kerjäävät kaiken mistä vaan saavat, ja vaikka se olisi enemmän tarvitsevalta pois. Pääasia että MINÄ saan eniten. 

- oikeita  pientuloisia, joilla tämän hetkinen elämäntilanne on huono. Mm. pätkätyöt, jolloin osatyöttömyyspäivärahahakemuksen käsittely vie aikaa. He ovat sitä sukupolvea, jotka eivät häpeä sosiaalitukia, vaan pääsevät sen avulla takaisin jaloilleen. Eli turvautuvat tilapäiseen apuun. 

Eli tapakerjäläinen ja satunnaisen avun tarvitseva. 

.....Stringien toivojalle voisi lähettää käytettyjä stringejä muutamaksi vuodeksi eteenpäin. Olisipahan ensi jouluna listalta pois. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten noissa pyydetään aikuisille lapsille myös joululahjoja? Tyyliin ”tyttö, 26-vuotias”. Siis toki ymmärrän että kyse voi olla esim. kehitysvammaisesta, mutta siis osassa vaikuttaisi olevan ihan normi aikuinen ihminen?

Ehkä jos äidillä ei ole lainkaan varaa ostaa tyttärelleen mitään, ja haluaa hänellekkin kuitenkin sen yhden lahjan jouluna?

Luulisi että sille aikuiselle lapselle voisi sanoa että rahatilanne on sen verran huono ettei lahjoihin ole varaa vaikka haluaisikin lasta muistaa?

En ainakaan itse haluaisi että omat vanhemmat pyytäisivät jouluapua meidän aikuisten lasten lahjoihin.

No ihan varmasti voi sanoa. Enkä minäkään haluaisi, että omat vanhemmat tekisivät noin. Mutta ehkä äitinä tulisi etenkin jouluna paha mieli, kun omalle lapselle ei ole mitään antaa? Ehkä on valmiiksi paha mieli, jos ei ole omaa lastaan voinut muistaa/auttaa vuosiin? Onneksi ei itsellä tuollaista tilannetta ole ollut, mutta jos jonain päivänä olisi, niin tiedä sitten miten toimisi ja mitä tuntisi.

Mitä h e l v e t t i ä? 😂😂

Lahjan kerjäämisestä tulee parempi mieli sit sille antajalle ja saajalle? Ihan oikeasti mammat! Jos ei ole rahaa ei ole rahaa. Omaa talouttaan pyörittävä ihminen sen tajuaa. Ja Suomessa ei ole sitä kulttuuria että täällä asutaan tyyliin 30-vuotiaana äiskän ja iskän kaa

Koitan nyt vielä vääntää sulle rautalangasta, jos sitten tajuaisit mikä h e l v e t t i se mun ponttini oli.

Oletko sinä ollut tilanteessa, jossa olet täysin pee aa, joulu lähestyy ja sulla ei ole mitään tarjota omille lapsillesi?

Minä en ole. Joten en lähde kertomaan, että ”kyllä minä ainakin hyväksyisin tappioni ja kärsisin kiltisti nahoissani, jatkukoon samaa vaikka kymmenen vuotta putkeen, ei tunnu missään!”

En _USKO_ että pyytäisin vierailta ihmisiltä apua, mutta hemmetistäkö sitä tietää varmaksi, että mitä OIKEASSA ahdingossa tekisi, että omille, elämääkin tärkeämmille lapsilleen saisi edes villasukat lahjaksi tai jouluruuat pöytään.

Ja edelleen uskon, että aivan jokaisessa tapauksessa ei ole kyse omasta itsestä ja siitä, että on täysin holtiton idiootti rahan kanssa. Varmasti usein, mutta ei _aivan_ jokaisessa tapauksessa. Välillä on apu ihan paikallaan ja apua saava on oikeasti kiitollinen asioista, joista me muut ei muisteta aina olla kiitollisia.

Mä olen aikaisemman työni puolesta ollut näkemässä, kun vähävaraiset perheet ovat saaneet apua. Joko useat heistä olisivat ansainneet palkinnon näyttelinlahjoistaan, tai sitten he olivat todellakin aidosti sydämestään kiitollisia. Osaa hävetti silminnähden. Avun pyytäminen ja vastaanottaminen on monille erittäin vaikeaa, eikä useimmat siihen lähtisikään, elleivät ajatteli lapsiansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten noissa pyydetään aikuisille lapsille myös joululahjoja? Tyyliin ”tyttö, 26-vuotias”. Siis toki ymmärrän että kyse voi olla esim. kehitysvammaisesta, mutta siis osassa vaikuttaisi olevan ihan normi aikuinen ihminen?

Ehkä jos äidillä ei ole lainkaan varaa ostaa tyttärelleen mitään, ja haluaa hänellekkin kuitenkin sen yhden lahjan jouluna?

Luulisi että sille aikuiselle lapselle voisi sanoa että rahatilanne on sen verran huono ettei lahjoihin ole varaa vaikka haluaisikin lasta muistaa?

En ainakaan itse haluaisi että omat vanhemmat pyytäisivät jouluapua meidän aikuisten lasten lahjoihin.

No ihan varmasti voi sanoa. Enkä minäkään haluaisi, että omat vanhemmat tekisivät noin. Mutta ehkä äitinä tulisi etenkin jouluna paha mieli, kun omalle lapselle ei ole mitään antaa? Ehkä on valmiiksi paha mieli, jos ei ole omaa lastaan voinut muistaa/auttaa vuosiin? Onneksi ei itsellä tuollaista tilannetta ole ollut, mutta jos jonain päivänä olisi, niin tiedä sitten miten toimisi ja mitä tuntisi.

Mitä h e l v e t t i ä? 😂😂

Lahjan kerjäämisestä tulee parempi mieli sit sille antajalle ja saajalle? Ihan oikeasti mammat! Jos ei ole rahaa ei ole rahaa. Omaa talouttaan pyörittävä ihminen sen tajuaa. Ja Suomessa ei ole sitä kulttuuria että täällä asutaan tyyliin 30-vuotiaana äiskän ja iskän kaa

Koitan nyt vielä vääntää sulle rautalangasta, jos sitten tajuaisit mikä h e l v e t t i se mun ponttini oli.

Oletko sinä ollut tilanteessa, jossa olet täysin pee aa, joulu lähestyy ja sulla ei ole mitään tarjota omille lapsillesi?

Minä en ole. Joten en lähde kertomaan, että ”kyllä minä ainakin hyväksyisin tappioni ja kärsisin kiltisti nahoissani, jatkukoon samaa vaikka kymmenen vuotta putkeen, ei tunnu missään!”

En _USKO_ että pyytäisin vierailta ihmisiltä apua, mutta hemmetistäkö sitä tietää varmaksi, että mitä OIKEASSA ahdingossa tekisi, että omille, elämääkin tärkeämmille lapsilleen saisi edes villasukat lahjaksi tai jouluruuat pöytään.

Ja edelleen uskon, että aivan jokaisessa tapauksessa ei ole kyse omasta itsestä ja siitä, että on täysin holtiton idiootti rahan kanssa. Varmasti usein, mutta ei _aivan_ jokaisessa tapauksessa. Välillä on apu ihan paikallaan ja apua saava on oikeasti kiitollinen asioista, joista me muut ei muisteta aina olla kiitollisia.

Mä olen aikaisemman työni puolesta ollut näkemässä, kun vähävaraiset perheet ovat saaneet apua. Joko useat heistä olisivat ansainneet palkinnon näyttelinlahjoistaan, tai sitten he olivat todellakin aidosti sydämestään kiitollisia. Osaa hävetti silminnähden. Avun pyytäminen ja vastaanottaminen on monille erittäin vaikeaa, eikä useimmat siihen lähtisikään, elleivät ajatteli lapsiansa.

Selitäpä vielä, miten yhtäkkiä ennen joulua ollaan peeaa? Joka vuosi kun jouluapu aukeaa?

Ei tässä jouluapu-ryhmässä vaan yhdessä toisessa äiti mietti, mistä hänen poikansa pitäisi jouluna. Mainitsi sitten, että varmaan haluaisi oman kitaran, koska soittaa aina isoveljen omaa! Ei helvetti, ei ole mitään tolkkua siitä, mitä voi vieraalta pyytää. Eikä toisaalta ole ryhmän ylläpitäjälläkään järkeä, kun julkaisee ilmoituksen.

Laitoshoidossa oleville kuuluu jäädä eläkkeestä n. 110e omaan käyttöön maksujen jälkeen. Miksei hoitajat käytä näitä varoja edes osittain asukkaan elämänlaadun parantamiseen?

Missä voin ilmoittutua jouluapua.fi avuntarvitsijaksi? Tarvitsen jouluruokia ja monelle lapselle joululahjoja. Mieluummin lahjakortteina. Kiitos jo etukäteen. 

Minusta on surkeata, jos lahjansaaja osoittautuu lokiksi, vieläpä avunantajan silmien edessä. Vanhempien ja herkimpien ihmisten joulumieli voi järkyttyä, kun kuvittelevat auttavansa avustuksen pyytäjää.

Jotenkin kyllä ärsyttää tuo yhteiskunnan syyttäminen kaikesta ja selkeä valehtelu. Yhdellä perheellä vuokrarästiä Kelan sähläysten takia (tätä kummastelen todella, että miten muka?), toinen odottanut toimeentulotukipäätöstä kolme kuukautta? Tuo jälkimmäinen on mahdollista ainoastaan silloin, mikäli on hakenut oikaisuvaatimusta. 

Olen yksi noista jouluavun opiskelevista äideistä. Anteeksi kun pyyntöni rasittaa niin kovasti useampia ihmisiä täällä. En kuvitellut olevani tässä tilanteessa vielä muutama vuosi sitten.

Tänä ja viime vuonna olen lahjoittanut kodin tavaroita ja sisustustarvikkeita, pieniksi jääneitä hyväkuntoisia vaatteita ja leluja mm. lastenkotiin, diakoniaan, yhdistyksiin erittäin vähävaraisille lapsiperheille ja ulkomaille. Luultavasti sellaisille jotka ovat samassa jamassa kuin minä. Myös niille, joilla vanhemmat päihdeongelmaisia tai niille työttömille, monilapsisille perheille. Ei ne lapset ole syyllisiä perheen tilanteeseen ja jos useamman huonosti voivan vanhemman lapset saa hyviä vaatteita, tulee itselle hyvä olo voidessani auttaa edes vähän.

Lahjoitin tavaraa koska en sitä tarvinnut enkä saanut kaupaksi pilkkahintaan. Kaikki itse ostamiani niinä hyvinä vuosina. Ajattelin muutaman lantin saavani joilla maksaa laskuja pois vaan turhaan. Monet varakkaat pyyteli ilmaiseksi toimittamaan somekirppiksillä laatutavaraa tai tekivät varauksia sekä ohareita, jolloin totesin mieluummin lahjoittavani kaiken kuin antavani mitään kenellekään rahakkaalle ahneelle.

Olen s-kokoinen ja usein syön samaa edullista ruokaa useita päiviä ja tilanteesta riippuen olen syömättä kun ei rahat riitä. En nosta etuuksia yhtään enempää mitä on pakko mutta eipä ne riitä auttamaan joka tapauksessa tätä helvettiä. En käy sosiaalitoimistossa. Velkaneuvonnasta olen hakenut apua sitä saamatta koska ei ole sitä vakituista työtä. En käy leipäjonossa koska siellä on niitä päihderiippuvaisten lapsia jotka tarvitsevat enemmän kuin minä. Diakonia ei ole mikään apu johon on kenelläkään jatkuva oikeus mitä täälläkin tuputetaan. Heidän tarjoama ruokakuponki on auttanut silloin kun ruokaa ei ole ollut ja hätä on ollut suurin. Tämäkin sen jälkeen kun taustat on selvitetty ja myönnetty miten vaikea tilanne minulla on.

Minulla on voimakas tahto selviytyä tästä vaikka moni sijassani oleva on luovuttanut. Maksan aivan itse velkojani ja olen tehnyt töitä jo nuoresta saakka joten oma valintani ei ole ollut jäädä työttömäksi vaikka ne veromarkat ja eurot olen jo useampaan kertaan maksanutkin. Olin myös töissä jo kun lapseni oli vauvaikäinen joten kotihoidontuella en ole elänyt päivääkään.

Häpeän tilannettani ja hävettää vain lisää koska täälläkin minut on jo teilattu toiveeni vuoksi. Hinta ei ollut pääasia vaan tuotteet joita en koskaan ostaisi itselleni ja toiveitahan ne vain ovatkin. Kyseisiä tuotteita saa myös halvalla ja ovat eettisiä joten tässäkin ratkaisi arvomaailma. Kehtasin pyytää mutta en oleta tai vaadi mitään. Jokainen joka kokee pyyntöni törkeiksi niin pyydän ohittakaa ilmoitukseni kiitos.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten noissa pyydetään aikuisille lapsille myös joululahjoja? Tyyliin ”tyttö, 26-vuotias”. Siis toki ymmärrän että kyse voi olla esim. kehitysvammaisesta, mutta siis osassa vaikuttaisi olevan ihan normi aikuinen ihminen?

Ehkä jos äidillä ei ole lainkaan varaa ostaa tyttärelleen mitään, ja haluaa hänellekkin kuitenkin sen yhden lahjan jouluna?

Luulisi että sille aikuiselle lapselle voisi sanoa että rahatilanne on sen verran huono ettei lahjoihin ole varaa vaikka haluaisikin lasta muistaa?

En ainakaan itse haluaisi että omat vanhemmat pyytäisivät jouluapua meidän aikuisten lasten lahjoihin.

No ihan varmasti voi sanoa. Enkä minäkään haluaisi, että omat vanhemmat tekisivät noin. Mutta ehkä äitinä tulisi etenkin jouluna paha mieli, kun omalle lapselle ei ole mitään antaa? Ehkä on valmiiksi paha mieli, jos ei ole omaa lastaan voinut muistaa/auttaa vuosiin? Onneksi ei itsellä tuollaista tilannetta ole ollut, mutta jos jonain päivänä olisi, niin tiedä sitten miten toimisi ja mitä tuntisi.

Mitä h e l v e t t i ä? 😂😂

Lahjan kerjäämisestä tulee parempi mieli sit sille antajalle ja saajalle? Ihan oikeasti mammat! Jos ei ole rahaa ei ole rahaa. Omaa talouttaan pyörittävä ihminen sen tajuaa. Ja Suomessa ei ole sitä kulttuuria että täällä asutaan tyyliin 30-vuotiaana äiskän ja iskän kaa

Koitan nyt vielä vääntää sulle rautalangasta, jos sitten tajuaisit mikä h e l v e t t i se mun ponttini oli.

Oletko sinä ollut tilanteessa, jossa olet täysin pee aa, joulu lähestyy ja sulla ei ole mitään tarjota omille lapsillesi?

Minä en ole. Joten en lähde kertomaan, että ”kyllä minä ainakin hyväksyisin tappioni ja kärsisin kiltisti nahoissani, jatkukoon samaa vaikka kymmenen vuotta putkeen, ei tunnu missään!”

En _USKO_ että pyytäisin vierailta ihmisiltä apua, mutta hemmetistäkö sitä tietää varmaksi, että mitä OIKEASSA ahdingossa tekisi, että omille, elämääkin tärkeämmille lapsilleen saisi edes villasukat lahjaksi tai jouluruuat pöytään.

Ja edelleen uskon, että aivan jokaisessa tapauksessa ei ole kyse omasta itsestä ja siitä, että on täysin holtiton idiootti rahan kanssa. Varmasti usein, mutta ei _aivan_ jokaisessa tapauksessa. Välillä on apu ihan paikallaan ja apua saava on oikeasti kiitollinen asioista, joista me muut ei muisteta aina olla kiitollisia.

Mä olen aikaisemman työni puolesta ollut näkemässä, kun vähävaraiset perheet ovat saaneet apua. Joko useat heistä olisivat ansainneet palkinnon näyttelinlahjoistaan, tai sitten he olivat todellakin aidosti sydämestään kiitollisia. Osaa hävetti silminnähden. Avun pyytäminen ja vastaanottaminen on monille erittäin vaikeaa, eikä useimmat siihen lähtisikään, elleivät ajatteli lapsiansa.

Selitäpä vielä, miten yhtäkkiä ennen joulua ollaan peeaa? Joka vuosi kun jouluapu aukeaa?

Voi luoja... Tiedätkös, että joillakin tuo ahdinko voi kestää ihan vuosikausia putkeen, vaikka itse tekisi mitä? Usko tai älä, kaikki eivät elä yhtä täydellistä elämää kuin sinä. Toiset syntyy vissiin kultalusikka poikittain ahterissa, eivätkä pysty käsittämään, että kaikilla ei mene yhtä hyvin... Vai oletko katkeroitunut jostain syystä ihan tappiin asti?

En myöskään tarkoita pelkästään tätä jouluapu-keräystä, vaan muitakin tahoja, joista ihmiset hakevat apua.

Tuo jouluruuan anelu ei ole köyhyyttä vaan laiskuutta ja röyhkeyttä. Ei jouluruoka edes maksa sen enempää kuin muukaan ruoka. Valmislaatikot ovat edullisia ja jos tekee kaiken itse, se on vielä edullisempaa. 

Porkkanat, lantut, punajuuret ja puuroriisit ovat todella halpoja. Kermaa ei edes tarvitse vaan ostaa maitoa. Maito on halvempaa kuin kerma ja ajaa saman asian. Puhumattakaan siitä minkälaisen mielihyvän saa, kun tekee kaiken itse ja näkee oman aherruksensa tuloksen. 

Jos kinkku kuuluu apua tarvitsevan jouluun niin sitäkään ei tarvitse osta isointa satsia. Joku 250gr per ruokailija on ihan passeli niin ei tarvitse heittää loppuja roskiin ja kuka nyt edes jaksaa ahmia kinkkua monta päivää putkeen? Joulua ennen tekee vain tutkimuskierroksen eri ruokakaupoissa ja katsoo halvimman kilohinnan. Esim. Lidlissä oli viime jouluna luuton kinkku kilohinta alle 5 euroa. Ja kinkkua saa pienempiäkin pakkauksia. Samoin Lidlistä saa Auran sinappia alle euron. Ostaa ison satsin perunoita ja tekee itse lohkoperunat kyytipojiksi. Ulkomaiset omenat ovat joulun alla edullisia. 

Glögitiivistettä saa parilla eurolla 0,5 l tölkin ja sitäkin voi blandrata. Pipari- ja torttutaikinat voi ostaa kans etukäteen ja laittaa pakastimeen. Olen huomannut, että piparkakkutaikinaa oli K-Supermarketissa myynnissä jo elokuussa. Noita voi ostella ajoissa, silloin kun on rahaa. Ei tule joulun alla paniikkia, jos rahasta on tiukkaa. Tosin tuon voitaikinan tekee jo itsekin, jos osaa ja viitsii, ei tarvitse kuin voita, jauhoja ja leivinjauhetta. Ja paistaa itse joulusämpylät. Tai tekee itse edullisen riisipuuron. 

Vierailija kirjoitti:

Voisin auttaa jos sieltä voi valikoida köyhän perheen, joka on valtaväestöä, missä ei käytetä päihteitä eikä tupakkaa ja on edes yritetty rakentaa lapsille hyvää elämää. Nämä perheet vaan loistaa poissaolollaan näissä apukohteissa. Myös lapsettomia ja vanhuksia voisin auttaa samoilla kriteereillä.

Eli lapset, joiden edusta kukaan ei piittaa muutenkaan ja jotka joutuvat päihdehelvetissä asumaan eivät sun apuasi ansaitse?

Kotipaikkakunnallani on yksi perhe, joka on tunnettu tästä avun kerjäämisestä ja näyttää löytyvän tuoltakin kartalta. Lapsia on 5 ja äiti on pitkäaikaistyötön ja isäehdokkaita mahtuu vuoden sisälle viisi. Perhe on sosiaalityöntekijöiden vakioasiakas, lapset jätetään toisinaan juomisreissujen vuoksi heitteille. Isovanhemmat ja naapurit joutuvat usein tukemaan. Loppukuusta kinutaan puskaradiossa ruoka-apua, samalla näkee sitten kun äiti ja isäehdokkaat tulevat paikallisessa pubissa vastaan ja tupakkaa kuluu se aski päivässä. Toiveena oli lapsille jonkun tietyn merkkisiä leluja ja elokuvalippuja. Muuten hyvä, mutta tosi iso osa työssäkäyvistä perheistä ei voi mitään leffalippuja ostella. Ruoka-apua kyllä aion antaa tänäkin vuonna oikeasti apua tarvitseville ja vien vanhainkodissa asuvalle isoäidilleni ja hänen tutuilleen siellä joululahjat. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten noissa pyydetään aikuisille lapsille myös joululahjoja? Tyyliin ”tyttö, 26-vuotias”. Siis toki ymmärrän että kyse voi olla esim. kehitysvammaisesta, mutta siis osassa vaikuttaisi olevan ihan normi aikuinen ihminen?

Ehkä jos äidillä ei ole lainkaan varaa ostaa tyttärelleen mitään, ja haluaa hänellekkin kuitenkin sen yhden lahjan jouluna?

Luulisi että sille aikuiselle lapselle voisi sanoa että rahatilanne on sen verran huono ettei lahjoihin ole varaa vaikka haluaisikin lasta muistaa?

En ainakaan itse haluaisi että omat vanhemmat pyytäisivät jouluapua meidän aikuisten lasten lahjoihin.

No ihan varmasti voi sanoa. Enkä minäkään haluaisi, että omat vanhemmat tekisivät noin. Mutta ehkä äitinä tulisi etenkin jouluna paha mieli, kun omalle lapselle ei ole mitään antaa? Ehkä on valmiiksi paha mieli, jos ei ole omaa lastaan voinut muistaa/auttaa vuosiin? Onneksi ei itsellä tuollaista tilannetta ole ollut, mutta jos jonain päivänä olisi, niin tiedä sitten miten toimisi ja mitä tuntisi.

Mitä h e l v e t t i ä? 😂😂

Lahjan kerjäämisestä tulee parempi mieli sit sille antajalle ja saajalle? Ihan oikeasti mammat! Jos ei ole rahaa ei ole rahaa. Omaa talouttaan pyörittävä ihminen sen tajuaa. Ja Suomessa ei ole sitä kulttuuria että täällä asutaan tyyliin 30-vuotiaana äiskän ja iskän kaa

Koitan nyt vielä vääntää sulle rautalangasta, jos sitten tajuaisit mikä h e l v e t t i se mun ponttini oli.

Oletko sinä ollut tilanteessa, jossa olet täysin pee aa, joulu lähestyy ja sulla ei ole mitään tarjota omille lapsillesi?

Minä en ole. Joten en lähde kertomaan, että ”kyllä minä ainakin hyväksyisin tappioni ja kärsisin kiltisti nahoissani, jatkukoon samaa vaikka kymmenen vuotta putkeen, ei tunnu missään!”

En _USKO_ että pyytäisin vierailta ihmisiltä apua, mutta hemmetistäkö sitä tietää varmaksi, että mitä OIKEASSA ahdingossa tekisi, että omille, elämääkin tärkeämmille lapsilleen saisi edes villasukat lahjaksi tai jouluruuat pöytään.

Ja edelleen uskon, että aivan jokaisessa tapauksessa ei ole kyse omasta itsestä ja siitä, että on täysin holtiton idiootti rahan kanssa. Varmasti usein, mutta ei _aivan_ jokaisessa tapauksessa. Välillä on apu ihan paikallaan ja apua saava on oikeasti kiitollinen asioista, joista me muut ei muisteta aina olla kiitollisia.

Mä olen aikaisemman työni puolesta ollut näkemässä, kun vähävaraiset perheet ovat saaneet apua. Joko useat heistä olisivat ansainneet palkinnon näyttelinlahjoistaan, tai sitten he olivat todellakin aidosti sydämestään kiitollisia. Osaa hävetti silminnähden. Avun pyytäminen ja vastaanottaminen on monille erittäin vaikeaa, eikä useimmat siihen lähtisikään, elleivät ajatteli lapsiansa.

Selitäpä vielä, miten yhtäkkiä ennen joulua ollaan peeaa? Joka vuosi kun jouluapu aukeaa?

Voi luoja... Tiedätkös, että joillakin tuo ahdinko voi kestää ihan vuosikausia putkeen, vaikka itse tekisi mitä? Usko tai älä, kaikki eivät elä yhtä täydellistä elämää kuin sinä. Toiset syntyy vissiin kultalusikka poikittain ahterissa, eivätkä pysty käsittämään, että kaikilla ei mene yhtä hyvin... Vai oletko katkeroitunut jostain syystä ihan tappiin asti?

En myöskään tarkoita pelkästään tätä jouluapu-keräystä, vaan muitakin tahoja, joista ihmiset hakevat apua.

Tiedätkös että olen huomannut, miten eräät kommentoivat kyseenalaistuksiin. Alkaa tulemaan tekstiä "kultalusikka poikittain ahterissa", "elät täydellistä elämää" ja "katkera oletko tappiin asti". En ole mitään noista. Uskallan kyseenalaistaa ja harkita minne lahjoitan huolimatta että haluaisit sulkea kyseenalaistajien suut.

Näissä ilmoituksissa valitettavasti huomaa vallitsevan materialistisuuden. Lasten lelujen pitää olla tiettyä merkkiä, eikä käytettyjen kelpuuttamisesta löydy mainintaa juuri mistään ilmoituksesta. Miksi lapsille pitää lelutkin ostaa uutena, kun niillä leikitään korkeintaan 5 vuotta, jonka jälkeen jäävät varastoon pölyttymään? Ainakin pikkukylämme kirpparilla on aina lasten leluja vinot pinot, lisäksi lasten kirjoja, Aku Ankkoja ja vaatteita kaikissa kooissa. Jostain syystä ei mene kaupaksi, pitää ilmeisesti saada vain uutta? Miksi lapselle pitää ylipäätään opettaa, että se tavara on juuri se ainoa lahja? Itse olen ainakin lapselle opettanut pienestä pitäen, että pelkkä yhdessäolo voi olla lahja ja ihminen ei tarvitse ylimääräistä rojua ympärilleen. Ei ole koskaan kinunnut merkkivaatteita tai kalliita leluja. Tämä lähinnä koskien näitä ilmoituksia, joissa haetaan Adidaksen vaatteita, jotain tiettyä tietokonepeliä tai aitoja Barbie-nukkeja. Tietenkin oikeat tarpeet erikseen ja kyllä se lapsikin joitain leluja tarvii.

Sitten tuo ruoka. Joulukinkku kyllä maksaa jonkun verran, koskaan ei ole meillä kuitenkaan yli 20€ maksanut. Punajuuret, lantut, porkkanat, potut, omenat, punakaalet, sienet ja muut ovat tällä hetkellä kaupassa halpoja, laatikot voi tehdä valmiiksi pakastimeen. 

Etenkin päihdeperheissä se apu on huutava. Jouluna saatu asia voi olla lapselle ainoa asia mitä saa pitkiin aikoihin, ruoka-apukin varmasti toivottua kun saa laadukasta ja hyvää ruokaa. Älkää tuomitko päihdeperheen lapsia vaikka aikuiset tuomitsette: Se joulu on niille lapsille varmasti enemmän kuin toivottu. Vaikka vanhemmat laittaa ne tukiroposensa kankkulan kaivoon ennemmin kuin lapsiinsa, voi se lapsi saada silti iloa lahjoista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisin auttaa jos sieltä voi valikoida köyhän perheen, joka on valtaväestöä, missä ei käytetä päihteitä eikä tupakkaa ja on edes yritetty rakentaa lapsille hyvää elämää. Nämä perheet vaan loistaa poissaolollaan näissä apukohteissa. Myös lapsettomia ja vanhuksia voisin auttaa samoilla kriteereillä.

Eli lapset, joiden edusta kukaan ei piittaa muutenkaan ja jotka joutuvat päihdehelvetissä asumaan eivät sun apuasi ansaitse?

Kukaan ei piittaa? Päihdevanhempien lasten kotioloihin puututaan kyllä yhteiskunnan taholta. Yksittäisin jouluavustaja ei sitä verkkoa ratkaise trendilahjalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten noissa pyydetään aikuisille lapsille myös joululahjoja? Tyyliin ”tyttö, 26-vuotias”. Siis toki ymmärrän että kyse voi olla esim. kehitysvammaisesta, mutta siis osassa vaikuttaisi olevan ihan normi aikuinen ihminen?

Ehkä jos äidillä ei ole lainkaan varaa ostaa tyttärelleen mitään, ja haluaa hänellekkin kuitenkin sen yhden lahjan jouluna?

Luulisi että sille aikuiselle lapselle voisi sanoa että rahatilanne on sen verran huono ettei lahjoihin ole varaa vaikka haluaisikin lasta muistaa?

En ainakaan itse haluaisi että omat vanhemmat pyytäisivät jouluapua meidän aikuisten lasten lahjoihin.

No ihan varmasti voi sanoa. Enkä minäkään haluaisi, että omat vanhemmat tekisivät noin. Mutta ehkä äitinä tulisi etenkin jouluna paha mieli, kun omalle lapselle ei ole mitään antaa? Ehkä on valmiiksi paha mieli, jos ei ole omaa lastaan voinut muistaa/auttaa vuosiin? Onneksi ei itsellä tuollaista tilannetta ole ollut, mutta jos jonain päivänä olisi, niin tiedä sitten miten toimisi ja mitä tuntisi.

Mitä h e l v e t t i ä? 😂😂

Lahjan kerjäämisestä tulee parempi mieli sit sille antajalle ja saajalle? Ihan oikeasti mammat! Jos ei ole rahaa ei ole rahaa. Omaa talouttaan pyörittävä ihminen sen tajuaa. Ja Suomessa ei ole sitä kulttuuria että täällä asutaan tyyliin 30-vuotiaana äiskän ja iskän kaa

Koitan nyt vielä vääntää sulle rautalangasta, jos sitten tajuaisit mikä h e l v e t t i se mun ponttini oli.

Oletko sinä ollut tilanteessa, jossa olet täysin pee aa, joulu lähestyy ja sulla ei ole mitään tarjota omille lapsillesi?

Minä en ole. Joten en lähde kertomaan, että ”kyllä minä ainakin hyväksyisin tappioni ja kärsisin kiltisti nahoissani, jatkukoon samaa vaikka kymmenen vuotta putkeen, ei tunnu missään!”

En _USKO_ että pyytäisin vierailta ihmisiltä apua, mutta hemmetistäkö sitä tietää varmaksi, että mitä OIKEASSA ahdingossa tekisi, että omille, elämääkin tärkeämmille lapsilleen saisi edes villasukat lahjaksi tai jouluruuat pöytään.

Ja edelleen uskon, että aivan jokaisessa tapauksessa ei ole kyse omasta itsestä ja siitä, että on täysin holtiton idiootti rahan kanssa. Varmasti usein, mutta ei _aivan_ jokaisessa tapauksessa. Välillä on apu ihan paikallaan ja apua saava on oikeasti kiitollinen asioista, joista me muut ei muisteta aina olla kiitollisia.

Mä olen aikaisemman työni puolesta ollut näkemässä, kun vähävaraiset perheet ovat saaneet apua. Joko useat heistä olisivat ansainneet palkinnon näyttelinlahjoistaan, tai sitten he olivat todellakin aidosti sydämestään kiitollisia. Osaa hävetti silminnähden. Avun pyytäminen ja vastaanottaminen on monille erittäin vaikeaa, eikä useimmat siihen lähtisikään, elleivät ajatteli lapsiansa.

Selitäpä vielä, miten yhtäkkiä ennen joulua ollaan peeaa? Joka vuosi kun jouluapu aukeaa?

Voi luoja... Tiedätkös, että joillakin tuo ahdinko voi kestää ihan vuosikausia putkeen, vaikka itse tekisi mitä? Usko tai älä, kaikki eivät elä yhtä täydellistä elämää kuin sinä. Toiset syntyy vissiin kultalusikka poikittain ahterissa, eivätkä pysty käsittämään, että kaikilla ei mene yhtä hyvin... Vai oletko katkeroitunut jostain syystä ihan tappiin asti?

En myöskään tarkoita pelkästään tätä jouluapu-keräystä, vaan muitakin tahoja, joista ihmiset hakevat apua.

Tiedätkös että olen huomannut, miten eräät kommentoivat kyseenalaistuksiin. Alkaa tulemaan tekstiä "kultalusikka poikittain ahterissa", "elät täydellistä elämää" ja "katkera oletko tappiin asti". En ole mitään noista. Uskallan kyseenalaistaa ja harkita minne lahjoitan huolimatta että haluaisit sulkea kyseenalaistajien suut.

No eipä tullut mieleen missään vaiheessa mainita tätä?? :D Lue omat kirjoituksesi ja mieti, miltä ne kuulostaa sellaisen korvaan joka ei sua tunne. Ja kerro ihmeessä niistä tahoista, jotka olet todennut hyviksi tehdä lahjoituksia! Mä en missään vaiheessa ole väittänyt, että Jouluapua tai mikään muukaan taho olisi todella hyvä ja luotettava, ja itsekkin olen kovasti miettinyt ja harkinnut ja ollut harmissani, kun 100% luotettavaa tahoa on erittäin vaikea löytää. Kyllä sitä aina toivoo, että apu menee oikeaan osoitteeseen! Mutta vielä sitäkin enemmän toivon, ettei noiden huijari-idioottien takia leimata suoriltaan jokaista apua pyytävää.

Aika härskiä pyydellä jotain Hatchimaleja ja sadan euron Lego juna-asemaa (niissä halvemmissakin seteissä riittäis jo pitkäks aikaa rakennettavaa). Ei monet hyvätuloisetkaan osta tollasia välttämättä edes omille lapsilleen. No ehkä tuurilla osuu kohdalle joku lahjoittaja joka ostaa....

Jouluiloa kirjoitti:

Etenkin päihdeperheissä se apu on huutava. Jouluna saatu asia voi olla lapselle ainoa asia mitä saa pitkiin aikoihin, ruoka-apukin varmasti toivottua kun saa laadukasta ja hyvää ruokaa. Älkää tuomitko päihdeperheen lapsia vaikka aikuiset tuomitsette: Se joulu on niille lapsille varmasti enemmän kuin toivottu. Vaikka vanhemmat laittaa ne tukiroposensa kankkulan kaivoon ennemmin kuin lapsiinsa, voi se lapsi saada silti iloa lahjoista.

Mistä löytää päihdeperheiden lapset? Jouluavusta?